Peppi Pitkätossu

Erot tulevat kyllä ihan siitä, miten kukin on oman sukunsa, ystäviensä ja työkavereidensa kanssa tottunut erilaisiin tilaisuuksiin pukeutumaan, ei siitä, asuuko maalla vain kaupungissa. Minut ainakin on pienestä pitäen opetettu pukeutumaan paikan ja tilaisuuden mukaan, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin maalla elänyt. Vanhemmilleni oli tärkeää pukea meidät lapset alle kouluikäisinäkin juhlavaatteisiin ja -kenkiin, vaikka ne olisivat jääneet pieniksi ennen seuraavia juhlia. No, jotenkin olen kuvitellut, että muutkin aikuiset ihmiset hallitsisivat pukeutumisen ja että kaikilla nuorilla miehillä olisi tiettyyn ikään mennessä edes se tumma puku kaapissa erinäisiä tilaisuuksia varten. Oli siis jokseenkin hämmentävää käydä viime kesänä miehen silloisen työpaikan kesäjuhlilla ja todeta, että olimme porukasta ainoat, jotka olivat pukeutuneet juhlapaikan ja -ajan edellyttämällä tavalla. Kyseessä oli siis iltatilaisuus prameassa kartanoravintolassa, joten mieheni pukeutui tummaan pukuun ja kravattiin, minä taas pitkään vuorattuun pellavaleninkiin ja hartiahuiviin. Leukani oli loksahtaa auki, kun näin muun juhlaväen. Mieheni esimies oli pukeutunut bermudashortseihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan, moni työkavereista farkkuihin ja lyhythihaiseen kaulus- tai pikeepaitaan. Useilla oli jalassaan tennissukat ja nahkasandaalit, eräällä jopa tennarit. Ja kaikki nämä alipukeutujat olivat kaupunkilaisia, joille ei kai ollut tullut mieleenkään tarkistaa, missä juhlat pidetään. Jonnekin rantasaunallehan nuo olisivat olleet ihan kelvollisia vaatevalintoja.

No tuo 40 € on kyllä edullinen hinta nutturakampauksesta, mutta aika paljon föönauksesta tai rullakampauksesta, jollainen meille kaikille tulisi. Ärsyttävää, ettei kaikilla kampaamoilla voi olla hinnastoja esillä, eivätkä sitten kuitenkaan vastaile sähköpostitse lähetettyihin tiedusteluihin. :-/

Kutsujina olemme me ja ilmoittautumiset pyydämme äideillemme. Suurin osa kutsutuista varmasti tietää, ettemme yksinämme kaikkea maksa. Olisi jotenkin omituista laittaa kutsujiksi vanhempamme, kun me kaksi olemme kuitenkin jo aikoja sitten lähteneet lapsuudenkodeistamme ja asuneet yhteisessä taloudessakin jo useamman vuoden.

Laitamme kutsun mukana menevään infokirjeeseen pukeutumistoiveen: pyydämme herroja pukeutumaan tummaan pukuun ja daameja iltapukuun. Hääjuhlamme on siis illalla juhlavassa ravintolassa, joten yritämme tällä pyynnöllä estää sekä ali- että ylipukeutumista. Osa vieraista saattaisi muuten tulla paikalle farkuissa ja neuleessa, osa taas frakissa, jollaista ei edes sulhaselle tule. Juhliin pääsee kyllä ilman kravattiakin, kunhan noin muuten on arkivaatteita juhlavammissa vetimissä. ;D

Missähän onnistuisi vähän isomman porukan kampaus ja meikkaus muutaman tunnin aikana? Tuumailin, että voisin viedä hääpäivänä tällättäväksi myös kaasoni sekä oman ja mieheni äidin, ja miehenkin hiuksia pitäisi siistiä & naamaa puuteroida valokuvausta varten... Ilmeisesti resursseja olisi ainakin Tukkateekilla, Napsilla ja PS Hiusstudiolla, mutta onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ryhmätälläytymisestä? Entä tiedättekö, onko mahdollista saada jonkinlainen pakettitarjous vai maksetaanko kaikista töistä listahintojen mukaan?

Juu, niin vähennetään. Millaiset tarjoilut teillä Eelu muuten on? Noutopöytä vai pöytiin tarjoilu?

Kutsun mukana menevään lisätietokirjeeseen ajattelimme muotoilla lahjatoiveemme näin: "Paras lahja on, että mahdollisimman moni kutsuttu pääsee juhlimaan häitämme. Tavaralahjoja emme odota: olemme jo perustaneet yhteisen kotimme, keränneet kippomme ja kuppimme. Mikäli vieraat kuitenkin haluavat meitä jollain tavalla lahjoa, pyydämme huomioimaan säästöpossumme (tilinumero) tai tuomaan jotain tuoreen vaimon käsilaukussa kotiin kuljetettavaa." Olemme järjestämässä häitä nykyiselle asuinpaikkakunnallemme, mutta ensi talvena saatamme töiden vuoksi asua aivan muualla. Tavaralahjojen kuljettaminen juhlapaikalta kotiin voisi muutenkin olla tällaisille autottomille ihmisille todella hankalaa. Emme myöskään tarvitse mitään tavaraa, lahjalistan laatiminen olisi yhtä tuskaa... Näistä käytännön syistä pyydämme siis rahaa ja lahjakortteja. Ilmoittautumisia pyydämme äideillemme, ja he sitten tarpeen mukaan vastailevat myös vieraiden lahjakyselyihin ja selventävät, että kaikki ovat tervetulleita ilman lahjojakin.

Me kutsumme myös lapset, sillä kutsut menevät "lapsellisille" sukulaisillemme ja ystävillemme muodossa Pääkutsuttu perheineen. Toisaalta uskoisin pienimpien lasten jäävän kotiin hoitajan kanssa, hääjuhlamme kun alkaa vasta kello 18 ja useimmat alle kouluikäiset menevät nukkumaan jo kello 19-21. Kannattaa siis järjestää iltahäät, jos ei halua lapsilaumaa juhliin mukaan. ;D

No, en edelleenkään ymmärrä, miten uskonnollinen yhteisö voi pysyä elinvoimaisena, jos sen perustana oleva usko kolmiyhteiseen jumalaan, syntien anteeksiantamiseen ja ruumiin ylösnousemiseen peittyy tällaiseen "uskolla ei niin väliä, kunhan kaikilla on kivaa" -toimintaan. Miten luterilaiselle kirkolle käy, jos ja kun uskovat ovat sen jättäneet ja toiminnan tavoitteina ovat vain mahdollisimman suuret tulot ja yleisöt? Tällöinhän luterilainen kirkko muokkaantuu jäsentensä etua ajavaksi rekisteröidyksi yhdistykseksi tai järjestöksi, joka on rinnastettavissa mihin tahansa urheiluseuraan tai ammattiyhdistykseen. Uskonnollinen yhteisö se ei enää siinä vaiheessa olisi. Itse olen buddhalais-agnostikko ja olen aikoinaan eronnut kirkosta, koska a) en uskonut persoonalliseen jumalaan, mielestäni luterilainen kirkko rikkoi rakkauden kaksoiskäskyä syrjiessään esimerkiksi naisia ja homoja, c) en hyväksynyt lähetystyötä ja ihmisten käännyttämistä hyväntekeväisyyttä tekosyynä käyttäen ja d) kirkon johtoa kiinnostivat enemmän kerätyt kirkollisverot kuin jäsenten maailmankatsomus, mikä vaikutti jonkinlaiselta nykyaikaiselta anekaupalta. Erostani ja maailmankatsomuksestani huolimatta ymmärrän paljon paremmin uskovia kristittyjä kuin tapaluterilaisia. Perinteisiin vetoaminen kirkkovihkimisen kohdalla on sinänsä hieman huvittavaa, että Suomessahan lapsi saa sen uskonnon (tai uskonnottomuuden), mikä hänen äidillään on. Lapsesta siis tehdään väkisin kirkon jäsen, jolloin hän myös koulussa joutuu osallistumaan tietyn uskonnon opetukseen ja perinteisiin. Itse olen sitä mieltä, ettei lasta voida automaattisesti liittää minkään uskontokunnan jäseneksi, vaan hänen on itse päätettävä asiasta ollessaan tarpeeksi kypsä tällaisten valintojen tekemiseen. Eihän vastasyntyneitä liitetä puolueidenkaan jäseniksi tai lapsille opeteta koulussa poliittista ideologiaa heidän vanhempiensa puoluejäsenyyksien perusteella! Harvemmin sitä myöskään kuulee, että häissä oli latotanssit ja porsas vartaassa, koska se kuuluu keskustalaisiin perinteisiin, tai että vihkiminen tapahtui huvipurren kannella, koska se kuuluu rkp:läisiin perinteisiin... En voi mitään, jos joku tästä loukkaantuu, olen vain muodostanut tällaisen käsityksen vuosien aikana. Miettisitte hyvät ihmiset itseksenne edes sitä, kunnioitatteko vai halvennatteko toiminnallanne niitä, joille kirkko merkitsee muutakin kuin pakollisia paasauksia jumalasta ja kivoja puitteita perhejuhlille.

Itse asiassa nykyään todella monet uskovaiset eroavat evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyvät herätysliikkeisiin, koska kokevat valtionkirkon maallistuneen liikaa. No, mikäpä siinä, jos te evankelisluterilaiset haluatte muokata kirkostanne elämys- ja tapahtumajärjestäjän, mutta monia uskovia sellainen toiminta loukkaa. Itse en usko kristinuskon jumalaan missään muodossa, joten olen jo aikoja sitten eronnut ev.lut. kirkosta ja elänyt uskonnottomana aivan kuten aiemmin tapaluterilaisena. Tai, no, omalla kohdallani kyse ei ollut niinkään tapa- kuin pakkoluterilaisuudesta, en nimittäin saanut alaikäisenä vanhemmiltani suostumusta erota kirkosta.

Tässä tulee nyt hieman toistoa, mutta mielestäni sitoutuminen toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen tehdään rakkaudesta, siviilisäädyllä taas ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Rakkaus on, pysyy ja kehittyy kahden ihmisen välillä, eivät yhteiskunnalliset instituutiot voi siihen vaikuttaa. Jos vaikuttavat, tunteiden aitoutta voi hyvällä syyllä epäillä. Mutta sitä siis itsekin kritisoin, että järjestetään kirkkohäät, koska se on jotenkin "oikeampi" tai "juhlavampi" tapa, mutta itse tilaisuudesta halutaan sitten karsia kaikki uskonnollisuus pois. Noukitaan siis vain rusinat pullasta. Minusta se ei osoita minkäänlaista kunnioitusta niitä kohtaan, joilla on aidosti uskonnollinen vakaumus. Tätä jouduin myös selittämään omalle äidilleni, joka ihmetteli, eikö meille tule edes siunausta kirkossa - ei tule, koska se olisi sekä omaa että muiden ihmisten vakaumusta vastaan.

Tai sitten varausmaksu on suhteessa varausajan pituuteen. Ainakin palatsin verkkosivuilla tilavaraukseksi ilmoitetaan 200 €, minkä olemme maksaneet ja vahvistuksenkin saaneet.

Täsmälleen samaa mieltä. Mekin avioidumme siitä syystä, että yritämme perheenlisäystä parin vuoden kuluttua, jolloin on vain paljon järkevämpää ja kaikin puolin turvallisempaa olla avio- kuin avoliitossa. Tunteet ovat sitten asia erikseen, niitä ei pidä yhteiskunnallisiin instituutioihin sekoittaa.

Soittorinki-niminen bändi on vasta alustavasti varattu, toivottavasti päättävät syksyllä jatkaa näitä hääkeikkoja... Heidän soittolistansa vaikutti monipuoliselta ja lupaavat jopa soittaa Paranoidin, jos joku vieraista sitä pyytää. ;D Varausmaksuja ei käsittääkseni palauteta, mutta tuo Finlaysonin palatsin 200 euroahan on todella vähän verrattuna muutamien muiden paikkojen varausmaksuihin. Esimerkiksi Cumulus Pinjan Olympiasalista olisi pitänyt maksaa 1.000 euron varausmaksu! Aivan älytöntä. Palatsin sivuillakin muuten kerrotaan, että 4 - 12-vuotiaat saavat buffet-tarjoilun puoleen hintaan, alle 4-vuotiaista ei veloiteta mitään. Tuossa 12 vuodessa se raja yleensäkin kaikilla ravintoloilla ja pitopalveluilla on. Emme ole vielä suunnitelleet tarjoiluja, asia on ajankohtainen joskus syksyllä. Jotain talvista, kauteen sopivaa kuitenkin. Tournedos ei kuitenkaan tule kyseeseen, sulhanen kun inhoaa rasvaista sianlihaa yli kaiken enkä minäkään ole koskaan erityisemmin pitänyt pekonista. Yritämme saada ruoat 30 eurolla/henkilö (15 eurolla/alle 12-vuotias). Tarjoamme vieraille myös alkumaljat ja viiniä ruoan kanssa, muut juomat saa itse kukin hakea omakustannehintaan baarista. Lisäksi maksamme sen pienen lisähinnan alkoholittomista ruokajuomista.

Eiköhän tuolla otsikolla ihmetellä lähinnä niitä, jotka haluavat vihkimisen kirkossa, vaikkei heillä ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta.

Hei Kazan! Kyselimme varausta tehdessämme tanssimahdollisuudesta ja tuolloin ravintolapäällikkö kertoi aulan soveltuvan parhaiten tanssitilaksi. Myös alustavasti varaamamme bändi kertoi, että ovat aiemminkin tanssittaneet juhlaväkeä palatsin aulassa. Tarkoituksenamme on siis syödä ensin illallista ja tanssia sen jälkeen puolilleöin.

Erinäisiä (kutsuvieras)tilaisuuksia järjestäneenä voin kyllä sanoa, että osa kutsutuista kieltäytyy aina ja jotkut jo mukaan ilmoittautuneetkin jäävät tulematta. Mekin kutsumme häihimme melkein 130 vierasta, joista 20-30 ei taatusti osallistu (tietyt änkyräsukulaiset, pitkämatkalaiset pienten lasten vanhemmat, serkkujen epämääräisemmät avecit jne.), ja todennäköisesti lopullinen vierasmäärä jää jopa alle sadan. Aika huoletta siis voi kutsua häihinsä ylimääräisiä henkilöitä, mutta on myös pyydettävä vastausta kutsuun hyvissä ajoin ennen juhlaa. Juhlapaikan on myös tietysti oltava tarpeeksi tilava, jos tapahtuu jotain äärimmäisen epätodennäköistä ja kaikki kutsutut päättävätkin tulla paikalle. ;D

En ole sanonut, että avioidumme, koska se on taloudellisesti hyvä vaihtoehto. Se vain tuo ylimääräistä turvaa ja vakautta yhteiskunnan taholta esimerkiksi siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista sattuu kuolemaan lasten ollessa alaikäisiä. Lapsettomana pariskuntana emme tällaista "vakuutusta" tarvitse, ja meille sitoutuminenkin merkitsee hieman enemmän kuin todistajien läsnäollessa tokaistua sanaa. Satun muuten tuntemaan monta rakastavaa pariskuntaa, jotka eivät näe mitään tarvetta avioitumiselle. Ei yksilön henkilökohtaisia tunteita ja yhteiskunnallisia instituutioita voi samaistaa, eikä rakastamiseenkaan siis avioliittoa tarvita. Ihminen rakastuu ja rakastaa ilman avioliittoakin ja usein jopa siitä huolimatta. Jos taas tuntuu siltä, ettei ilman avioliittoa voi sitoutua elämään toisen kanssa ja tahtoa rakastaa häntä tilanteessa kuin tilanteessa, on suhde aika heikolla pohjalla. Varsinkin monet hieman nuoremmat naiset tuntuvat yrittävän varmistaa poikaystävänsä tai avomiehensä uskollisuuden pikaisella avioitumisella tai lapsenteolla. Avioliitto tai pieni lapsi eivät kuitenkaan ole minkäänlaisia pidäkkeitä henkilölle, joka ei ole aidosti sisimmässään sitoutunut kumppaniinsa, vaan on vain painostettuna sanonut "tahdon" tai alkanut lapselle vanhemmaksi. Jos tämä nyt kuulostaa kyyniseltä, niin minkäpä minä sille voin. Kolmikymppiseksi mennessä sitä nyt vain on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista. Onneksi olen tässä elämän varrella kohdannut myös sen ihmisen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

No minulle taas koko avioliitolla itsessään ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, solmittiin se sitten kirkollisesti tai siviilisti. Jos Suomen lainsäädäntö olisi toisenlainen - avopuolisot ja avoliitossa syntyneet lapset olisivat yhdenvertaisia aviopuolisoiden ja avioliitossa syntyneiden lasten kanssa - me emme varmaankaan edes avioituisi. Rakkautemme ja sitoutumisemme ei todellakaan ole siviilisäädystä kiinni. Alkaa nyt vain vähitellen tulla tuo perheenlisäys ajankohtaiseksi, joten sekä meidän puolisoiden että mahdollisten tulevien lastemme kannalta on juridisesti järkevämpää avioitua. Ai niin, sekä luterilaisessa että siviilivihkikaavassa puhutaan avioliitosta perheen perustana. Toista voi rakastaa ja hänen kanssaan voi viettää loppuelämänsä ilman avioliittoakin.

Enkä minä voi kuvitellakaan avioituvani kirkossa, moskeijassa, temppelissä tai muussakaan palvontapaikassa jonkin uskonnon edustajien ja heidän jumalansa/jumaltensa edessä. Oma maailmankatsomukseni on filosofis-luonnontieteellinen, ja suhtautumiseltani persoonallisen jumalan olemassaoloon olen lähinnä buddhalais-agnostikko. Virallisesti olen uskonnoton, eli en ole minkään uskontokunnan jäsen. Avioliitto merkitsee minulle juridista sopimusta, jonka voin solmia aivan hyvin maistraatissakin. Parisuhteemme, sitoutumisemme tai rakkautemme toisiimme ei riipu mitenkään siviilisäädystämme, mutta jos ja kun alamme yrittää perheenlisäystä, on Suomen lakien kannalta järkevämpää olla avio- kuin avoliitossa. Hääjuhlan aiomme kuitenkin järjestää, sillä iloisia perhejuhlia ei ole koskaan liikaa ja samalla pääsemme tutustumaan toistemme sukulaisiin.

Ja siis nimihän oli Kastehelmi ja lumikukka...

Lumikukka ja kastehelmi Kaunis on kesäaamun kastehelmi, kun kultainen päivä loistaa. Kaunis on nuoruuden rakkaus, mi maailman tuskatkin poistaa. Kaunis on lumikukka ikkunalla, sen lehdet kylmästi hohtaa. Kauneutes tyttö minä unhoitan, kun jäätävän katseesi kohtaan. ----- On muuten säveleltään kaunis ja nopeudeltaan helposti tanssittava valssi, mutta sanoituksensa puolesta olisi ehkä hieman omituinen valinta häävalssiksi. ;D

Meilläkään ei ole mitään budjettia, toisin sanoen emme ole määritelleet mitään eurorajaa yksittäisille hankinnoille tai edes kokonaiskustannuksille. Tietenkin teemme hinta- ja laatuvertailuja eri palveluntarjoajien ja liikkeiden välillä, mutta valinnan on toistaiseksi ratkaissut pikemminkin laatu kuin hinta. Kumpikin arvostamme yksinkertaisia ja klassisia asioita, joten olisi kovin vaikeaa edes yrittää saada menemään hirveitä rahasummia. Suurin menoerä ovat ruoka- ja juomatarjoilut, joihin menee vieraiden lukumäärästä ja ikäjakaumasta riippuen 2.500 - 4.000 €, mutta tästä emme todellakaan aio säästellä. Valitsimme juhlapaikankin paitsi hienon miljöön myös erinomaisten ruokien takia. Muihin palveluihin (bändi, valokuvaaja, floristi) menee yhteensä 1.200 - 1.300 €, sormuksiin ja ulkonäköömme (vaatteet, asusteet, meikkaukset ja kampaukset) yhteensä noin 2.000 €. Ulkonäköön saisi tietenkin tuhlattua paljon enemmänkin, jos minä olisin kiinnostunut prinsessamekoista ja tiaroista, ja jos miehelläni ei olisi valmiina täydellisesti istuvaa mustaa pukua. Eivätkä nämä summat tosiaankaan tunnu pahoilta, kun hankintoja tulee tehtyä pitkin vuotta.

Me ilmeisesti teetämme vihkisormukset Aurifaberilla. Meillä ei siis ole eikä tule kihlasormuksia, vaihdamme sitten vain vihkipäivänä leveähköjä titaanisormuksia. Syynä teettämiseen oli ensisijaisesti haluamamme materiaali - valmiita titaanisormuksia ei täältä Tampereelta oikein saa, eikä ainakaan sellaisia, joissa olisi timantti-istutuksia tai kultakoristeita. Koko prosessi on vielä ihan aluillaan, mutta kerron sitten, miten homma on edennyt. Tarkoituksena olisi saada sormusasia pois päiväjärjestyksestä syksyyn mennessä.

Häissämme heitetään vain huulta. Kimppu joutaa vanhettuaan biojätteeseen.