Peppi Pitkätossu

Itse asiassa nykyään todella monet uskovaiset eroavat evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyvät herätysliikkeisiin, koska kokevat valtionkirkon maallistuneen liikaa. No, mikäpä siinä, jos te evankelisluterilaiset haluatte muokata kirkostanne elämys- ja tapahtumajärjestäjän, mutta monia uskovia sellainen toiminta loukkaa. Itse en usko kristinuskon jumalaan missään muodossa, joten olen jo aikoja sitten eronnut ev.lut. kirkosta ja elänyt uskonnottomana aivan kuten aiemmin tapaluterilaisena. Tai, no, omalla kohdallani kyse ei ollut niinkään tapa- kuin pakkoluterilaisuudesta, en nimittäin saanut alaikäisenä vanhemmiltani suostumusta erota kirkosta.

Tässä tulee nyt hieman toistoa, mutta mielestäni sitoutuminen toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen tehdään rakkaudesta, siviilisäädyllä taas ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Rakkaus on, pysyy ja kehittyy kahden ihmisen välillä, eivät yhteiskunnalliset instituutiot voi siihen vaikuttaa. Jos vaikuttavat, tunteiden aitoutta voi hyvällä syyllä epäillä. Mutta sitä siis itsekin kritisoin, että järjestetään kirkkohäät, koska se on jotenkin "oikeampi" tai "juhlavampi" tapa, mutta itse tilaisuudesta halutaan sitten karsia kaikki uskonnollisuus pois. Noukitaan siis vain rusinat pullasta. Minusta se ei osoita minkäänlaista kunnioitusta niitä kohtaan, joilla on aidosti uskonnollinen vakaumus. Tätä jouduin myös selittämään omalle äidilleni, joka ihmetteli, eikö meille tule edes siunausta kirkossa - ei tule, koska se olisi sekä omaa että muiden ihmisten vakaumusta vastaan.

Tai sitten varausmaksu on suhteessa varausajan pituuteen. Ainakin palatsin verkkosivuilla tilavaraukseksi ilmoitetaan 200 €, minkä olemme maksaneet ja vahvistuksenkin saaneet.

Täsmälleen samaa mieltä. Mekin avioidumme siitä syystä, että yritämme perheenlisäystä parin vuoden kuluttua, jolloin on vain paljon järkevämpää ja kaikin puolin turvallisempaa olla avio- kuin avoliitossa. Tunteet ovat sitten asia erikseen, niitä ei pidä yhteiskunnallisiin instituutioihin sekoittaa.

Soittorinki-niminen bändi on vasta alustavasti varattu, toivottavasti päättävät syksyllä jatkaa näitä hääkeikkoja... Heidän soittolistansa vaikutti monipuoliselta ja lupaavat jopa soittaa Paranoidin, jos joku vieraista sitä pyytää. ;D Varausmaksuja ei käsittääkseni palauteta, mutta tuo Finlaysonin palatsin 200 euroahan on todella vähän verrattuna muutamien muiden paikkojen varausmaksuihin. Esimerkiksi Cumulus Pinjan Olympiasalista olisi pitänyt maksaa 1.000 euron varausmaksu! Aivan älytöntä. Palatsin sivuillakin muuten kerrotaan, että 4 - 12-vuotiaat saavat buffet-tarjoilun puoleen hintaan, alle 4-vuotiaista ei veloiteta mitään. Tuossa 12 vuodessa se raja yleensäkin kaikilla ravintoloilla ja pitopalveluilla on. Emme ole vielä suunnitelleet tarjoiluja, asia on ajankohtainen joskus syksyllä. Jotain talvista, kauteen sopivaa kuitenkin. Tournedos ei kuitenkaan tule kyseeseen, sulhanen kun inhoaa rasvaista sianlihaa yli kaiken enkä minäkään ole koskaan erityisemmin pitänyt pekonista. Yritämme saada ruoat 30 eurolla/henkilö (15 eurolla/alle 12-vuotias). Tarjoamme vieraille myös alkumaljat ja viiniä ruoan kanssa, muut juomat saa itse kukin hakea omakustannehintaan baarista. Lisäksi maksamme sen pienen lisähinnan alkoholittomista ruokajuomista.

Eiköhän tuolla otsikolla ihmetellä lähinnä niitä, jotka haluavat vihkimisen kirkossa, vaikkei heillä ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta.

Hei Kazan! Kyselimme varausta tehdessämme tanssimahdollisuudesta ja tuolloin ravintolapäällikkö kertoi aulan soveltuvan parhaiten tanssitilaksi. Myös alustavasti varaamamme bändi kertoi, että ovat aiemminkin tanssittaneet juhlaväkeä palatsin aulassa. Tarkoituksenamme on siis syödä ensin illallista ja tanssia sen jälkeen puolilleöin.

Erinäisiä (kutsuvieras)tilaisuuksia järjestäneenä voin kyllä sanoa, että osa kutsutuista kieltäytyy aina ja jotkut jo mukaan ilmoittautuneetkin jäävät tulematta. Mekin kutsumme häihimme melkein 130 vierasta, joista 20-30 ei taatusti osallistu (tietyt änkyräsukulaiset, pitkämatkalaiset pienten lasten vanhemmat, serkkujen epämääräisemmät avecit jne.), ja todennäköisesti lopullinen vierasmäärä jää jopa alle sadan. Aika huoletta siis voi kutsua häihinsä ylimääräisiä henkilöitä, mutta on myös pyydettävä vastausta kutsuun hyvissä ajoin ennen juhlaa. Juhlapaikan on myös tietysti oltava tarpeeksi tilava, jos tapahtuu jotain äärimmäisen epätodennäköistä ja kaikki kutsutut päättävätkin tulla paikalle. ;D

En ole sanonut, että avioidumme, koska se on taloudellisesti hyvä vaihtoehto. Se vain tuo ylimääräistä turvaa ja vakautta yhteiskunnan taholta esimerkiksi siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista sattuu kuolemaan lasten ollessa alaikäisiä. Lapsettomana pariskuntana emme tällaista "vakuutusta" tarvitse, ja meille sitoutuminenkin merkitsee hieman enemmän kuin todistajien läsnäollessa tokaistua sanaa. Satun muuten tuntemaan monta rakastavaa pariskuntaa, jotka eivät näe mitään tarvetta avioitumiselle. Ei yksilön henkilökohtaisia tunteita ja yhteiskunnallisia instituutioita voi samaistaa, eikä rakastamiseenkaan siis avioliittoa tarvita. Ihminen rakastuu ja rakastaa ilman avioliittoakin ja usein jopa siitä huolimatta. Jos taas tuntuu siltä, ettei ilman avioliittoa voi sitoutua elämään toisen kanssa ja tahtoa rakastaa häntä tilanteessa kuin tilanteessa, on suhde aika heikolla pohjalla. Varsinkin monet hieman nuoremmat naiset tuntuvat yrittävän varmistaa poikaystävänsä tai avomiehensä uskollisuuden pikaisella avioitumisella tai lapsenteolla. Avioliitto tai pieni lapsi eivät kuitenkaan ole minkäänlaisia pidäkkeitä henkilölle, joka ei ole aidosti sisimmässään sitoutunut kumppaniinsa, vaan on vain painostettuna sanonut "tahdon" tai alkanut lapselle vanhemmaksi. Jos tämä nyt kuulostaa kyyniseltä, niin minkäpä minä sille voin. Kolmikymppiseksi mennessä sitä nyt vain on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista. Onneksi olen tässä elämän varrella kohdannut myös sen ihmisen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

No minulle taas koko avioliitolla itsessään ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, solmittiin se sitten kirkollisesti tai siviilisti. Jos Suomen lainsäädäntö olisi toisenlainen - avopuolisot ja avoliitossa syntyneet lapset olisivat yhdenvertaisia aviopuolisoiden ja avioliitossa syntyneiden lasten kanssa - me emme varmaankaan edes avioituisi. Rakkautemme ja sitoutumisemme ei todellakaan ole siviilisäädystä kiinni. Alkaa nyt vain vähitellen tulla tuo perheenlisäys ajankohtaiseksi, joten sekä meidän puolisoiden että mahdollisten tulevien lastemme kannalta on juridisesti järkevämpää avioitua. Ai niin, sekä luterilaisessa että siviilivihkikaavassa puhutaan avioliitosta perheen perustana. Toista voi rakastaa ja hänen kanssaan voi viettää loppuelämänsä ilman avioliittoakin.

Enkä minä voi kuvitellakaan avioituvani kirkossa, moskeijassa, temppelissä tai muussakaan palvontapaikassa jonkin uskonnon edustajien ja heidän jumalansa/jumaltensa edessä. Oma maailmankatsomukseni on filosofis-luonnontieteellinen, ja suhtautumiseltani persoonallisen jumalan olemassaoloon olen lähinnä buddhalais-agnostikko. Virallisesti olen uskonnoton, eli en ole minkään uskontokunnan jäsen. Avioliitto merkitsee minulle juridista sopimusta, jonka voin solmia aivan hyvin maistraatissakin. Parisuhteemme, sitoutumisemme tai rakkautemme toisiimme ei riipu mitenkään siviilisäädystämme, mutta jos ja kun alamme yrittää perheenlisäystä, on Suomen lakien kannalta järkevämpää olla avio- kuin avoliitossa. Hääjuhlan aiomme kuitenkin järjestää, sillä iloisia perhejuhlia ei ole koskaan liikaa ja samalla pääsemme tutustumaan toistemme sukulaisiin.

Ja siis nimihän oli Kastehelmi ja lumikukka...

Lumikukka ja kastehelmi Kaunis on kesäaamun kastehelmi, kun kultainen päivä loistaa. Kaunis on nuoruuden rakkaus, mi maailman tuskatkin poistaa. Kaunis on lumikukka ikkunalla, sen lehdet kylmästi hohtaa. Kauneutes tyttö minä unhoitan, kun jäätävän katseesi kohtaan. ----- On muuten säveleltään kaunis ja nopeudeltaan helposti tanssittava valssi, mutta sanoituksensa puolesta olisi ehkä hieman omituinen valinta häävalssiksi. ;D

Meilläkään ei ole mitään budjettia, toisin sanoen emme ole määritelleet mitään eurorajaa yksittäisille hankinnoille tai edes kokonaiskustannuksille. Tietenkin teemme hinta- ja laatuvertailuja eri palveluntarjoajien ja liikkeiden välillä, mutta valinnan on toistaiseksi ratkaissut pikemminkin laatu kuin hinta. Kumpikin arvostamme yksinkertaisia ja klassisia asioita, joten olisi kovin vaikeaa edes yrittää saada menemään hirveitä rahasummia. Suurin menoerä ovat ruoka- ja juomatarjoilut, joihin menee vieraiden lukumäärästä ja ikäjakaumasta riippuen 2.500 - 4.000 €, mutta tästä emme todellakaan aio säästellä. Valitsimme juhlapaikankin paitsi hienon miljöön myös erinomaisten ruokien takia. Muihin palveluihin (bändi, valokuvaaja, floristi) menee yhteensä 1.200 - 1.300 €, sormuksiin ja ulkonäköömme (vaatteet, asusteet, meikkaukset ja kampaukset) yhteensä noin 2.000 €. Ulkonäköön saisi tietenkin tuhlattua paljon enemmänkin, jos minä olisin kiinnostunut prinsessamekoista ja tiaroista, ja jos miehelläni ei olisi valmiina täydellisesti istuvaa mustaa pukua. Eivätkä nämä summat tosiaankaan tunnu pahoilta, kun hankintoja tulee tehtyä pitkin vuotta.

Me ilmeisesti teetämme vihkisormukset Aurifaberilla. Meillä ei siis ole eikä tule kihlasormuksia, vaihdamme sitten vain vihkipäivänä leveähköjä titaanisormuksia. Syynä teettämiseen oli ensisijaisesti haluamamme materiaali - valmiita titaanisormuksia ei täältä Tampereelta oikein saa, eikä ainakaan sellaisia, joissa olisi timantti-istutuksia tai kultakoristeita. Koko prosessi on vielä ihan aluillaan, mutta kerron sitten, miten homma on edennyt. Tarkoituksena olisi saada sormusasia pois päiväjärjestyksestä syksyyn mennessä.

Häissämme heitetään vain huulta. Kimppu joutaa vanhettuaan biojätteeseen.

Kissa- ja koira-allergisena haluan ihan vain muistuttaa, että ne ihanat lemmikkinne saattavat tehdä yhden tai useamman vieraan olon todella huonoksi. Itse saatan saada allergiaoireita linja-autossakin jo siitä, että vieressäni istuva kissan- tai koiranomistaja on tuonut eläimen hilsettä mukana vaatteissaan.

Ei leikkejä, yhteinen päätös. Maljojen nostossa, illallistamisessa, puheissa ja tanssissa on aivan tarpeeksi ohjelmaa. Varmuuden vuoksi hoidamme itse suurimman osan juhlajärjestelyistäkin.

Tampereella meidänkin häämme ovat, reilun vuoden kuluttua. Saatamme tosin ehtiä muuttaa jo ensi syksynä hieman etelämmäksi, mutta häitämme emme täältä siirrä minnekään: Tampereella olemme opiskelleet ja tavanneet, ja kauempana asuvat sukulaiset ja ystävätkin pääsevät tänne helposti matkustamaan. Juhlapaikkakin on ihan keskustassa, vieraat voivat vaikka kävellä sinne rautatieasemalta. ;D

Minäkään en käy kirkossa kuin sukulaisten ja ystävien juhlissa - ristiäisissä, rippijulissa, häissä, hautajaisissa. Osallistun seremonioihin nousemalla ja istumalla muiden mukana sekä laulamalla virsiä - pidän laulamisesta enkä annan sanojen "häiritä" itseäni. Rukouksiin, uskontunnustuksiin ja muihin sellaisiin en tietenkään yhdy. Tällä tavalla voin sekä kunnioittaa läheisteni tapaa viettää juhlansa että noudattaa omaa vakaumustani olla uskonnoton. Eikä minun tarvitse tehdä asiasta sen kummempaa numeroa.

Olen eronnut evankelisluterilaisesta kirkosta aikuisiällä erittäin hyvistä syistä, enkä siis todellakaan ole liittymässä takaisin jäseneksi kirkkohäiden vuoksi. Onneksi kirkkoon kuuluvalle tulevalle miehelleni on kohtalaisen se ja sama, missä meidät vihitään - hän tosin voisi kuulemma käydä kirkossa siunattavana, jos se sukulaisten vuoksi "aivan välttämätöntä" olisi. Minä olen jo sanonut, etten lähde edes siunattavaksi, joten mieheni sukulaiset saavat sitten syyttää minua tästä ratkaisusta. Onneksi omat vanhempamme jo ymmärtävät, että meidät vihitään maistraatissa ja sillä sipuli.

En tunne, vaikka päätimme kutsua vain perheemme, lähisuvun ja lähimmät ystävät/kaverit. Lähisuku pitää sisällään tädit, sedät, enot ja serkut mahdollisine omine perheineen. Oman lähisukuni kanssa olen tekemisissä sen minkä välimatkojen vuoksi voin olla, joten on aika itsestäänselvää kutsua heidät. Mieheni taas ei ole perheensä lisäksi tekemisissä kuin isovanhempiensa, parin tätinsä ja parin enonsa kanssa, joista olen tavannut vain isoäidin ja yhden enon... Olisi kuitenkin omituista olla kutsumatta miehen serkkuja, jos minunkin serkkuni kutsutaan. Toisaalta, hääjuhla on sopiva paikka tutustuttaa sukuja toisiinsa, ja onhan jokainen vieras tuttu ainakin toiselle meistä.

Taustatiedoksi: avomieheni on edelleen ev.lut. seurakunnan jäsen, minä taas erosin jo vuosia sitten, ja jaamme lähinnä filosofis-luonnontieteellisen maailmankatsomuksen. Suunnitelmissamme on vihkiminen maistraatissa vain lähimpien perheenjäsenten läsnäollessa ja illemmalla illallis-tanssiaistilaisuus, johon kutsumme kummankin lähisuvun sekä parhaimmat ystävät ja kaverit. Itse olisin voinut käydä maistraatissa ihan vain kahden pakollisen todistajan kera ja mennä sen jälkeen ravintolaan lounaalle, mutta tuo avomies haluaa myös juhlia kunnolla - tämä tuntui sopivalta kompromissilta. Viime viikonloppuna päätimme hääpäivästä ja juhlapaikasta, ja tiettyjen järjestelyjen (mm. vieraiden määrän hahmottamisen) vuoksi ilmoitin asiasta heti sekä omille että avomieheni vanhemmille. Tuleva anoppi ei ollut milläänsäkään suunnitelmistamme, mm. hänen siskonsa on vihitty maistraatissa. Oma äitini vähän aikaa kakisteli ja ihmetteli, eikö meille todellakaan tule edes siunausta ja että mitä mieltä nyt tuleva sulho on, kun hänhän kuuluu kirkkoon... Rautalangasta sitten väänsin, että olen aikoinani eronnut kirkosta hyvistä syistä, että siunauksen hakeminen olisi mielestäni tekopyhää teeskentelyä ja ettei sulholle ole niin väliksi, missä vihkiminen tapahtuu, hän haluaa vain syödä, juoda ja juhlia kunnolla. Oman isäni tai tulevan appeni ajatuksista minulla ei ole aavistustakaan, mutten usko, että he erityisemmin haikailisivat kirkkoon. Kummit todennäköisesti ihmettelevät, miksei heitä kutsuta todistamaan vihkimistä, mutta siihenkin on hyvä syy: maistraattiin ei yksinkertaisesti sovi enempää väkeä. Lisäksi jotkut vanhoillisimmista sedistä/tädeistä voivat ihmetellä, miksi heidät kutsutaan suoraan juhlapaikalle eikä ollenkaan kirkkoon, mutta eivätköhän vanhempamme ehdi tässä kuluvan vuoden aikana selittää, miksi asiat ovat kuten ovat. Jos joku päättää jättää tulematta siksi, etteivät häämme ole "oikeat" ilman kirkkoa, niin sitten jättää tulematta. Eivätköhän nuo läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset ymmärrä, että nämä ovat meidän häämme ja kuvastavat siis meidän ajatus- ja arvomaailmaamme.

Emme oikein kumpikaan ole mitään korujen ystäviä ja minulla on vielä kaiken lisäksi nikkeliallergiakin, joten taidamme jättää kihlasormukset kokonaan väliin ja antaa sitten vihittäessä toinen toisillemme yksinkertaiset titaanisormukset. Kihlasormusten ostaminen tuntuisi muutenkin jotenkn omituiselta tässä vaiheessa, kun olemme jo sopineet hääpäivästä mutta kumpikaan ei ole varsinaisesti kosinut toista. ;D Itse pidän sormuksia pikemminkin muistoina kihlaus- ja/tai hääpäivästä kuin merkkeinä siviilisäädystä.

Hei Shirley, kiitos vinkistä, sähköpostihan kulkee helposti ja nopeasti. Meillä oikeastaan koko päätös häistä syntyi viime viikonloppuna, kun sain avomieheltä "luvan" kysyä, onko palatsi vapaana karkauspäivänä. Olemme käyneet kerran eräissä kesäjuhlissa siellä, ja ihastuimme sekä paikkaan että tarjoiluihin. Vieraita kutsumme reilut sata eli molempien lähisuvut sekä parhaimmat ystävät ja kaverit. Päivllä maistraattiin vihkimistä todistamaan tulevat kuitenkin vain perheemme. En tiedä, olenko ollut liian aikaisin liikenteessä näiden kaikkien varausten kanssa, mutta jotenkin tuntui siltä, että joku toinenkin saattaa keksiä tuon saman päivämäärän, vaikka kyseessä onkin perjantai. Tarjoiluja mietimme aikaisintaan ensi syksynä - todennäköisesti kuitenkin suosimme kauden raaka-aineita, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.