Peppi Pitkätossu

Kaikki tulee niin valmiina ja varauksetkin on pääosin tehty, etten ole stressannut kuin kenkiä. Minun on yleensäkin erittäin vaikeaa löytää sopivat juhlakengät, joten koen saman kenkästresssin aina hankkiessani asun, johon sopivia kenkiä minulla ei ennestään ole... No, ne hääkengätkin onneksi löytyivät ja vaativat enää remmien lyhennyksen suutarilla. ;D

Minä ja mies olemme kutsujina, mutta vastaukset pyydämme äideillemme. Jos pyytäisimme vastaukset meille, osa sukulaisista jättäisi tämän kuitenkin huomioimatta ja soittaisi jomman kumman äidille. Kaverit taas tietävät, että voivat ilmoittautua meillekin, vaikkei kutsussa näin ohjeisteta.

Lapset kyllä saavat eläkettä ja perivät isänsä/äitinsä, mutta avoleski ei voi näitä rahoja noin vain käyttää omien perintöverojensa tai vaikkapa asuntolainan maksamiseen.

Jahas, täällä on sitten 29-vuotias "pikkuneiti", joka on sitä mieltä, että ensin avioidutaan ja vasta sitten suunnitellaan perheenlisäystä. Avo- ja avioparit eivät edelleenkään ole lain ja yhteiskunnan edessä tasavertaisia, joten jälkikasvun tekeminen avoliittoon on melkoinen riski*. Jos huomaisin olevani raskaana, aikaistaisimme vihkimistä ja järjestäisimme juhlat joskus toiste - jos ollenkaan. *Isyyden tunnustaminen on helppoa, mutta oletteko miettineet sitä mahdollisuutta, että toinen vanhemmista kuolee lasten ollessa alaikäisiä? Avoleski on todella huonossa asemassa avioleskeen verrattuna, mistä väistämättä kärsivät myös lapset.

Minulle tulee vihreä silkkinen iltapuku, ja helmet tuntuvat jotenkin ainoalta sopivalta vaihtoehdolta. En kuitenkaan ole erityisen innostunut perinteisistä helminauhoista, joten harkinnassa on tällainen Piramin modernimpi helmikääty: Piramilta pitäisi saada myös käätyyn sopivat korvakorut (riisinmallinen helmi riippuu hopeanapista).

Kuvien onnistumiseen vaikuttaa paljon enemmän kuvaaja kuin käytössä oleva kamera. Jos ette halua maksaa ammattivalokuvaajalle, yrittäkää edes löytää jostain valokuvausta "vakavasti" harrastava tuttava tai alan opiskelija. Itse joudun aina lomilla neuvomaan miestäni, että henkilöistä kuvat otetaan läheltä, metrin tai parin päästä, ja vyötärön tai rinnuksen tasolta, ellei tarkoituksella haluta hieman erikoisempaa perspektiiviä. Jos kuvattavan henkilön taustalle halutaan jokin rakennus tms. nähtävyys, pitää sekä kuvattavan että kuvaajan mennä siitä tarpeeksi kauas. Ei siis niin, että kuvattava henkilö seisoo valtavassa patsaassa kiinni ja kuvaaja menee sadan metrin päähän, jotta saa molemmat kohteet kuvaan... Mies on aina hämmästynyt myös siitä, kun käsken hänen käyttää kirkkaassa auringonvalossa salamaa, jotteivät ihmisten kasvot katoaisi paisteeseen. ;D Varsinkin vastavalossa kuvattaessa salama on todella tärkeä.

^ Ah, hieno homma, taidamme siis hommata kynttilöiden kavereiksi syötävät koristeet. :-P

^ Minä olen jopa suunnitellut kukatonta* kattausta eli pelkkiä kynttilöitä/tuikkuja koristeiksi ruokapöytiin. Nämä ilmeisesti saa myös Finlaysonin palatsin puolesta? Näyttääkö liian pelkistetyltä ja värittömältä? Hieman väriä tulee vihreistä paikkakorteista ja ehkäpä sinne kynttilöiden ympärille voisi ripotella kiiltäväpaperisia konvehteja tyyliin Fazer Mint... Mitään hääkarkkirasioita tai -pussukoita emme kuitenkaan ole tekemässä. Saako tuonne muuten edes viedä omia konvehteja? * Ei siis muita kukkia kuin kimppuni, miehen viehe ja jonkinlainen asetelma noutopöydässä, nämä kaikki ilmeisesti valkoisesta phalaenopsiksesta.

Nuo nykyiset ylitarkat kriteerit passikuville johtuvat siitä, että passia esittävän henkilön ja passissa olevan kuvan yhteneväisyys on tarvittaessa voitava tarkistaa tietotekniikan avulla. Tunnistusohjelma poimii siis kuvasta tietyt pisteet ja mittasuhteet, joita verrataan tarkastettavan pärstävärkkiin. ;D Tällä tunnistustavalla voidaan muuten etsiä jopa isosta väkijoukosta tiettyä henkilöä, kunhan vertailukuva (esim. passikuva) on otettu näiden ohjeiden mukaisesti. Isoveli valvoo ja sitä rataa...

Viime kesänä kavereiden häissä väistin kimppua, mutta näin sitä vain suunnitellaan omia häitä... Mutta niin, meidän häissämme ei heitetä kimppua eikä sukkanauhaa, emme oikein koe noita angloamerikkalaisia tapoja omiksemme.

Ihan omasta halustani vaihdan 11-kirjaimisen sukunimeni 4-kirjaimiseen, eipähän tarvitse enää äheltää kassalla, kun ei nimi meinaa millään mahtua kuittausriville. ;D Ei vaan, aika itsestäänselvää oli, että meille tulee yhteinen sukunimi. Miehen sukunimi on lyhyenä ja ytimekkäänä enemmän minunkin makuuni. Toinen vaihtoehto olisi edesmenneen mummoni tyttönimi, mutta mies tuskin suostuu sitä ottamaan.

Omista polttareistani tulee todella pienen porukan illanvietto, jos niitä vietetään pelkässä "tyttöporukassa" - minä, kaaso ja tuleva anoppi rock-konsertissa tai jotain muuta vastaavaa... Suurin osa ystävistäni ja kavereistani on miehiä, ja heistä taas suurin osa yhteisiä avomieheni kanssa. Olen siis aina viihtynyt paremmin miesten kuin naisten seurassa, ja kaasona toimiva paras ystävänikin on kaltaiseni poikatyttö.

Jospa yrittävät vain saada teidät yläkertaan johonkin pienemmistä huoneista, jotta voivat myydä samaksi päiväksi/illaksi alakerran kokonaisena jollekin suuremmalle hääseurueelle?

Kiitos Elli, pitääpä ottaa selvää tuosta Bluestakin. Minulle ei edes saa tehtyä mitään nutturakampausta, joten kampaukseen saattaisi riittää tuntikin. Bluessa on ilmeisesti hinnoiteltu erikseen myös päivä- ja iltameikit?

Olen kyllä katsellut hintoja netistä, halusin vain tietää, saako missään ryhmäalennusta ja kuinka ison ryhmän noihin kampaamoihin ylipäätään saa kerralla kammattavaksi ja meikattavaksi. Tässäpä hieman havaintoja listahinnoista: Placesta saisi edullisesti fööni- ja rullakampauksen (25 ja 30 euroa), mutta juhla- ja hääkampauksen (60 ja 150 euroa) hinnat ovat aivan järjettömät. En todellakaan maksa pariin kertaan tehdystä rullakampauksesta ja kukkasen kiinnittämisestä 150 euroa vain siksi, että hiukset laitetaan häitäni varten. Meikkaukset näyttäisivät kuitenkin olevan suunnilleen samoissa hinnoissa kuin muissakin paikoissa: häämeikki 70 euroa (sis. koemeikin), päivämeikki 30 euroa ja iltameikki 42 euroa. Tukkateekin listahinnat taas ovat kauttaaltaan järjettömät. Jos tulkitsin hinnastoa oikein, hääkampaus olisi 78 euroa ja koekampauksesta pitäisi vielä erikseen maksaa 52 euroa, meikkaus 52 euroa ja koemeikki 42 euroa. Morsian siis joutuisi maksamaan 224 euroa ja muut 77-104 euroa! Kiitos ei, suuntaamme jonnekin muualle. PS-Hiusstudion hinnastossa taas ei ole muita kampauksia kuin föönaus, pitkien hiusten kampaus sekä lyhyiden ja pitkien hiusten hääkampaus. Hinnat tosin vaikuttavat kohtuullisilta, kampaukset ovat 25-95 euroa ja meikkaukset 25-55 euroa. Hääkampaus ja -meikkaus sisältävät vielä kaiken lisäksi koeversiot, joten morsian maksaisi enimmillään näistä kaikista 140 euroa. Muut saisivat kampauksen ja meikin 50-60 eurolla. Hieman vain epäilyttää, ehtisivätkö siellä tosiaankin meikata neljä naista suht. lyhyessä ajassa. Jos en saa Napsista vastausta sähköpostitiedusteluuni, on minun kai jossain vaiheessa lähdettävä varta vasten katsomaan hintoja ikkunasta. Jotenkin sitä nykyään vain on tottunut siihen, että hinnat näkee joko verkkosivuilta tai saa vähintäänkin sähköpostiste.

Alkusalaateilla täytetään vieraiden vatsat, jotteivät he syö niin paljoa broileria ja vasikkaa.

Erot tulevat kyllä ihan siitä, miten kukin on oman sukunsa, ystäviensä ja työkavereidensa kanssa tottunut erilaisiin tilaisuuksiin pukeutumaan, ei siitä, asuuko maalla vain kaupungissa. Minut ainakin on pienestä pitäen opetettu pukeutumaan paikan ja tilaisuuden mukaan, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin maalla elänyt. Vanhemmilleni oli tärkeää pukea meidät lapset alle kouluikäisinäkin juhlavaatteisiin ja -kenkiin, vaikka ne olisivat jääneet pieniksi ennen seuraavia juhlia. No, jotenkin olen kuvitellut, että muutkin aikuiset ihmiset hallitsisivat pukeutumisen ja että kaikilla nuorilla miehillä olisi tiettyyn ikään mennessä edes se tumma puku kaapissa erinäisiä tilaisuuksia varten. Oli siis jokseenkin hämmentävää käydä viime kesänä miehen silloisen työpaikan kesäjuhlilla ja todeta, että olimme porukasta ainoat, jotka olivat pukeutuneet juhlapaikan ja -ajan edellyttämällä tavalla. Kyseessä oli siis iltatilaisuus prameassa kartanoravintolassa, joten mieheni pukeutui tummaan pukuun ja kravattiin, minä taas pitkään vuorattuun pellavaleninkiin ja hartiahuiviin. Leukani oli loksahtaa auki, kun näin muun juhlaväen. Mieheni esimies oli pukeutunut bermudashortseihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan, moni työkavereista farkkuihin ja lyhythihaiseen kaulus- tai pikeepaitaan. Useilla oli jalassaan tennissukat ja nahkasandaalit, eräällä jopa tennarit. Ja kaikki nämä alipukeutujat olivat kaupunkilaisia, joille ei kai ollut tullut mieleenkään tarkistaa, missä juhlat pidetään. Jonnekin rantasaunallehan nuo olisivat olleet ihan kelvollisia vaatevalintoja.

No tuo 40 € on kyllä edullinen hinta nutturakampauksesta, mutta aika paljon föönauksesta tai rullakampauksesta, jollainen meille kaikille tulisi. Ärsyttävää, ettei kaikilla kampaamoilla voi olla hinnastoja esillä, eivätkä sitten kuitenkaan vastaile sähköpostitse lähetettyihin tiedusteluihin. :-/

Kutsujina olemme me ja ilmoittautumiset pyydämme äideillemme. Suurin osa kutsutuista varmasti tietää, ettemme yksinämme kaikkea maksa. Olisi jotenkin omituista laittaa kutsujiksi vanhempamme, kun me kaksi olemme kuitenkin jo aikoja sitten lähteneet lapsuudenkodeistamme ja asuneet yhteisessä taloudessakin jo useamman vuoden.

Laitamme kutsun mukana menevään infokirjeeseen pukeutumistoiveen: pyydämme herroja pukeutumaan tummaan pukuun ja daameja iltapukuun. Hääjuhlamme on siis illalla juhlavassa ravintolassa, joten yritämme tällä pyynnöllä estää sekä ali- että ylipukeutumista. Osa vieraista saattaisi muuten tulla paikalle farkuissa ja neuleessa, osa taas frakissa, jollaista ei edes sulhaselle tule. Juhliin pääsee kyllä ilman kravattiakin, kunhan noin muuten on arkivaatteita juhlavammissa vetimissä. ;D

Missähän onnistuisi vähän isomman porukan kampaus ja meikkaus muutaman tunnin aikana? Tuumailin, että voisin viedä hääpäivänä tällättäväksi myös kaasoni sekä oman ja mieheni äidin, ja miehenkin hiuksia pitäisi siistiä & naamaa puuteroida valokuvausta varten... Ilmeisesti resursseja olisi ainakin Tukkateekilla, Napsilla ja PS Hiusstudiolla, mutta onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ryhmätälläytymisestä? Entä tiedättekö, onko mahdollista saada jonkinlainen pakettitarjous vai maksetaanko kaikista töistä listahintojen mukaan?

Juu, niin vähennetään. Millaiset tarjoilut teillä Eelu muuten on? Noutopöytä vai pöytiin tarjoilu?

Kutsun mukana menevään lisätietokirjeeseen ajattelimme muotoilla lahjatoiveemme näin: "Paras lahja on, että mahdollisimman moni kutsuttu pääsee juhlimaan häitämme. Tavaralahjoja emme odota: olemme jo perustaneet yhteisen kotimme, keränneet kippomme ja kuppimme. Mikäli vieraat kuitenkin haluavat meitä jollain tavalla lahjoa, pyydämme huomioimaan säästöpossumme (tilinumero) tai tuomaan jotain tuoreen vaimon käsilaukussa kotiin kuljetettavaa." Olemme järjestämässä häitä nykyiselle asuinpaikkakunnallemme, mutta ensi talvena saatamme töiden vuoksi asua aivan muualla. Tavaralahjojen kuljettaminen juhlapaikalta kotiin voisi muutenkin olla tällaisille autottomille ihmisille todella hankalaa. Emme myöskään tarvitse mitään tavaraa, lahjalistan laatiminen olisi yhtä tuskaa... Näistä käytännön syistä pyydämme siis rahaa ja lahjakortteja. Ilmoittautumisia pyydämme äideillemme, ja he sitten tarpeen mukaan vastailevat myös vieraiden lahjakyselyihin ja selventävät, että kaikki ovat tervetulleita ilman lahjojakin.

Me kutsumme myös lapset, sillä kutsut menevät "lapsellisille" sukulaisillemme ja ystävillemme muodossa Pääkutsuttu perheineen. Toisaalta uskoisin pienimpien lasten jäävän kotiin hoitajan kanssa, hääjuhlamme kun alkaa vasta kello 18 ja useimmat alle kouluikäiset menevät nukkumaan jo kello 19-21. Kannattaa siis järjestää iltahäät, jos ei halua lapsilaumaa juhliin mukaan. ;D

No, en edelleenkään ymmärrä, miten uskonnollinen yhteisö voi pysyä elinvoimaisena, jos sen perustana oleva usko kolmiyhteiseen jumalaan, syntien anteeksiantamiseen ja ruumiin ylösnousemiseen peittyy tällaiseen "uskolla ei niin väliä, kunhan kaikilla on kivaa" -toimintaan. Miten luterilaiselle kirkolle käy, jos ja kun uskovat ovat sen jättäneet ja toiminnan tavoitteina ovat vain mahdollisimman suuret tulot ja yleisöt? Tällöinhän luterilainen kirkko muokkaantuu jäsentensä etua ajavaksi rekisteröidyksi yhdistykseksi tai järjestöksi, joka on rinnastettavissa mihin tahansa urheiluseuraan tai ammattiyhdistykseen. Uskonnollinen yhteisö se ei enää siinä vaiheessa olisi. Itse olen buddhalais-agnostikko ja olen aikoinaan eronnut kirkosta, koska a) en uskonut persoonalliseen jumalaan, mielestäni luterilainen kirkko rikkoi rakkauden kaksoiskäskyä syrjiessään esimerkiksi naisia ja homoja, c) en hyväksynyt lähetystyötä ja ihmisten käännyttämistä hyväntekeväisyyttä tekosyynä käyttäen ja d) kirkon johtoa kiinnostivat enemmän kerätyt kirkollisverot kuin jäsenten maailmankatsomus, mikä vaikutti jonkinlaiselta nykyaikaiselta anekaupalta. Erostani ja maailmankatsomuksestani huolimatta ymmärrän paljon paremmin uskovia kristittyjä kuin tapaluterilaisia. Perinteisiin vetoaminen kirkkovihkimisen kohdalla on sinänsä hieman huvittavaa, että Suomessahan lapsi saa sen uskonnon (tai uskonnottomuuden), mikä hänen äidillään on. Lapsesta siis tehdään väkisin kirkon jäsen, jolloin hän myös koulussa joutuu osallistumaan tietyn uskonnon opetukseen ja perinteisiin. Itse olen sitä mieltä, ettei lasta voida automaattisesti liittää minkään uskontokunnan jäseneksi, vaan hänen on itse päätettävä asiasta ollessaan tarpeeksi kypsä tällaisten valintojen tekemiseen. Eihän vastasyntyneitä liitetä puolueidenkaan jäseniksi tai lapsille opeteta koulussa poliittista ideologiaa heidän vanhempiensa puoluejäsenyyksien perusteella! Harvemmin sitä myöskään kuulee, että häissä oli latotanssit ja porsas vartaassa, koska se kuuluu keskustalaisiin perinteisiin, tai että vihkiminen tapahtui huvipurren kannella, koska se kuuluu rkp:läisiin perinteisiin... En voi mitään, jos joku tästä loukkaantuu, olen vain muodostanut tällaisen käsityksen vuosien aikana. Miettisitte hyvät ihmiset itseksenne edes sitä, kunnioitatteko vai halvennatteko toiminnallanne niitä, joille kirkko merkitsee muutakin kuin pakollisia paasauksia jumalasta ja kivoja puitteita perhejuhlille.