Tzinnia

Mä en vakavissani ole koskaan ajatellut häiden perumista, vaan ennemminkin niin, että mentäis maistraatissa ihan kaksin ja muutama lähisukulainen todistamassa. Välillä vaan rupee ahdistamaan kaikki järjestely ja sukulaisten painostus, joten tulee ajateltua, että pa****ko mä kutsun ketään. Toisaalta ois niin paljon helpompaa olla pienessä intiimissä, omassa porukassa. Mut kyllä mä tiedän, että lopulta meijän häät pidetään kirkossa ja vieraita n.90... Äiti ja anoppi haluaa ymmärrettävästi omat sisaruksensa mukaan; mutta taitaa ne serkut jäädä kutsumatta, vaikka äiti ne haluaisikin.

Tää on just kuin mun suusta. Naimisiin mä oon aina halunut, mutta nyt vasta se tuntuu oikealta. Mitään prinsessa Diana -mekkoa en olisi 2-kymppisenäkään ylleni laittanut saati laahusta. Tiaran ehkä laitan, mutten huntua. Puku on kaksivärinen. Täytyy vaan yli vuosi odotella vielä. Mutta eipä meillä kiirettä. Itse asiassa mä yllätyin positiivisesti, kun isäntä kysyi, etteikö voitais siirtää häitä jo tälle kesälle.

Tässä muutama: Pito Petteri, Kimola Pitomestarit Aarno Anttila Oy, Koria Ruokonen Annikki Pitopalvelu, Kausala Kuusaan muonituspalvelu Pitopalvelu Matlee, Lahti Henkilökohtaista kokemusta noista on Kuusaan muonituspalvelusta (kokoontumisajot), sekä Pito Petteriltä (häät), ja voin kehua. Noi muut on ihan oman fiiliksen pohjalta otettu, eli ne joihin myös ajattelin ottaa yhteyttä. Toivottavasti joku vain vastaa... Juhlapaikka on Kouvolan Tuulensuojassa.

Sama minulla. Voi olla että oon jo aiemmin tänne kirjottanut (en viitsi etsiä), mutta mielenkiinnosta aloin lukemaan tätä "kädenvääntöä". Mun elämässä kävi niin, että ensin tuli kihlat, kaksi lasta, ero, vuosia yh:na, kunnes löysin "sen oikean", saatiin yhteinen lapsi kolme vuotta sitten, kihlat kaksi vuotta sitten ja nyt vihdoin päätettiin, että olis häiden aika. Niitäkään ei pahemmin hoppuilla, vaan elokuussa 2009 on tarkoitus sanoa "tahdon". Tämä on sopinut meille oikein hyvin. Kumpikin on sitä mieltä, että "ei tästä enää mihinkään lähdetä" ja tunteet ovat aidot. Mulla onkin ollut aina se kriteerinä, että tunne on oltava täysin oikea ennen naimisiin menoa, ja tämän miehen kohdalla se tunne on vuosien myötä vain vahvistunut. Mä myönnän, että mä olisin halunut naimisiin jo aikanaan, mutta nyt olen tyytyväinen, etten ole niin tehnyt. Nyt tämä tuntuu oikealta ja uskon, että ikä on tuonut oman kortensa kekoon. Tämä siis minun tarinani. Mielipiteitä on monia. Minunkin ystävistäni ovat lähes kaikki menneet naimisiin ennen lapsen saantia ja mä arvostan heitä paljon.

Mä voisin suositella Parturi-Kampaamo Eitzua Kuusankoskella. Eija ei muistaakseni tee kosmetologijuttuja, mutta osaa hoitaa hiukset ja on tosi mukava ja joustava. Eitzu tukee myös suihkurusketuksia ja kulmien nyppäystä jne. Tässä kuva mun hiuksista, kun olin menossa kaverin häihin viime kesänä. http://uudettuulet.org/kuvat/kampaus.jpg

Meille tulee varmaan Viivi ja Wagner -koriste tai se Oh no you don't, ellen satu löytämään sellasta motoristipariskunnalle sopivaa. Myös semmonen ois kiva, jossa morsian laulaa sulhaselle. Jos joku tietää, mistä löytyy näitä, niin kertokaa ihmeessä!

Juurikin näin! Jo nytkin itkettää ajatus, kuinka mun isukki saattelee mut silloin alttarille... Voi ei! Toivottavasti jännittää niin, ettei edes osaa itkeä. Mä kun itkeskelen pelkästään jo telkkaria katsellessa, kun nään häitä... :-[

Ammatti näkyy siinä mielessä, että työkaverit kutsutaan. Harrastuksen mä haluaisin jollain tapaa näkyvän, mutta vielä en ole keksinyt kuin kakun koristeeksi motoristipariskunnan. Toisaalta olis kiva, jos muutama kaveri vois ajaa prätkillä meidän edellä kirkolta bilepaikalle. Mut sit mä mietin, kun en mä näitä kavereita sinne juhliin halua muuten, mutta kehtaako sitä pyytää mukaan vain matkan ajaksi... :-/

Mä jouduin pari vuotta odottelemaan kihloja, ja niistäkin piti ajoittain vihjailla, että "olishan se kiva, kun meidän suhde ois sillee "näkyvä"... Tarkoitin sillä sormuksia. Mies sanoi, että turha odottaa mitään polvistumisia saati lemmenlurituksia. ;D No, en mä sellasta ikinä odottanutkaan, vaikken pahitteeksi olis laittanutkaan... Me päätettiin yhteistuumin teetettää sormukset, eikä järjestetty mitään juhlia sen kunniaksi. Naimisiin menostakin se olin minä, joka sen otti ajoittain puheeksi vihjaillen, kunnes isäntä eräänä kauniina päivänä tokaisi, että "senkun alat suunnittelemaan". ;D Ja kyllä tuo armaanikin on selvästi innoissaan tulevista häistä, kun voidaan niitä ajan kanssa suunnitella. Ja palatakseni topikkiin: mulle kelpaa mikä tahansa kosinta. En tarvitse mitään erikoista, eikä ole mitään, mikä ei missään nimessä olisi käynyt.

Meidän hääpäivää on jo moni odotellut ja puhettakin ollut, mutta vakavan suunnittelun mä oon alottanut nyt. Äitille, siskoilleni ja joillekin ystäville oon kertonut, että nyt on päätetty: kutsu tulee kesällä -09. Anopille jännittää jostain syystä kertoa, vaikka nekin jo varmaan odottaa meidän naimisiinmenoa. Mutta onhan tässä aikaa kertoa. Kaikki on kyllä innoissaan ja onnellisia meidän puolesta. Jopa mun lapset, vaikka hieman "pelkäsin" puhua 11-v. tyttärelleni asiasta. Hän kun on ymmärrettävästi 4-vuotiaasta asti salaa toivonut, että mä palaan hänen isänsä kanssa yhteen, vaikka tietää, ettei niin tule kaymään. Iskä varmaan on myös iloinen meidän puolesta (vanhempani erosivat, kun olin 9v.), mutta mä voin kuvitella, miten iskän vaimoke (jonka kanssa isäni on ollut yli 20v!) alkaa stressaamaan omaa osallistumistaan. Hän kun ei millään halua olla samassa tilaisuudessa äitini kanssa. Kenellekään muulle isän vaimokkeen mukana olo ei ole mikään ongelma, mutta tämä nainen itse tekee kaikesta yhteisestä ongelman. Toisaalta olis parempi, jos hän jäis pois kokonaan, ettei kukaan hermoilisi. Mutta toisaalta olis mukavaa, jos isän puoliso on mukana, koska me olemme kaikesta huolimatta läheisiä. Nää on vaikeita kuvioita ollut aina, enkä mä loukkaannu, jos isän puoliso päättää jäädä pois. Pää asia, että isä tulee itse!

Mua se ei häiritsisi, kunhan hän itse ei yritä näyttää morsiamelta. Riippuu siis puvun tyylistä. Itse en pukeutuisi valkoisiin, mutta kokomustaan kotelomekkotyyliseen olen kyllä kerran pukeutunut. Olimme kerran häissä, joissa muutamalla ihmisellä oli täysin arkivaatteet. Yhden perheen isällä oli college-paita ja farkut, äitillä tavallinen t-paita ja arkihame, hiukset ponnarilla ja sivuilta roikkuvat. Kääk! Lapset oli sentään juhlatamineissa. Ehkä tämä perhe ei niin välitä vaatteista... Mutta kyllä mun mielestä pitäisi sen verran kunnioittaa hääparia, jotka vaivautuu juhlat järjestämään, että pukeutuu asiallisesti.

Yhteisellä asuinpaikkakunnalla (on samalla myös mieheni kotipaikkakunta). Itse asuin aiemmin viereisessä kunnassa ja nuoruusvuodet on liikuttu samoilla kylillä (silloin toisistamme tietämättä tosin). Molempien lähisuku (vanhemmat ja sisaret) asuu myös lähellä, mutta loppu suku tulee kauempaa.

Meille tulee "kauan naineet - vasta vihityt". Riittävän ronskia ja sopii parhaiten meidän molempien persoonaan. Joku "love forever" -tyylinen on ihan liian imelää.

En halua, että mies näkee puvun ennen alttaria. Täytyy yrittää sovittaa valokuvaus kirkon jälkeen.

Mä rupesin oikeen miettimään tätä aihetta omalta kannalta, enkä osaa sen kummemmin selitellä päätöksiäni. MUTTA mä olen saanut kaikki kolme lastani ennen papin aamenta. Kaikki lapset ollaan saatu ihan tarkoituksella, ja häistäkin puhuttiin, mutta ei koskaan vakavasti (ennen kuin nyt ). Ymmärrän silti, jos joillekin on tärkeää mennä naimisiin ensin. Se on hieno ajatus. Mulle vaan se ei ole ollut yhtä tärkeää kuin lasten saaminen. Ja näin jälkeenpäin mä oon todella tyytyväinen, etten mennyt ensimmäisen sulhaseni kanssa naimisiin. Mulle avioliitto kuitenkin on erittäin pyhä asia ja haluan astella alttarille vain kerran. En siis halua mennä naimisiin, ennen kuin se tuntuu täysin oikealta. Niinkuin nyt. Ja musta on ihanaa, kun omat lapset saa olla morsiusneitoina.

Kiitos Hunna! Onneksi on aikaa riimitellä. Ehkä mä jotain keksin vielä. Tosta sun kutsusta ajattelin ihan samaa kuin Villiminkki.

Ei pelota. Täytyy vaan esittää muutama hienovarainen toive...

Tätä persoonallisuus -juttua mä oon miettiny paljon ja haluankin häihin jotain meidän yhteiseen harrastukseen, moottoripyöräilyyn, liittyvää. Muuta en vielä ole keksinyt kuin motoristipariskunta-kakunkoriste. Toisaalta ajattelin myös, jos olis pyytänyt joitain motoristi-ystäviä ajamaan kirkolta juhlapaikalle meidän edellä. Mut saa nähdä. Voi olla et sit nolottaa, kun heitä ei kuitenkaan kutsuta muuten mukaan. Mutta jos joku keksii muita ideoita hääjuhlaan/koristeluun liittyen moottoripyöräilyyn, niin kertokaa ihmeessä!

Häiden aikaan isosisko on 37v ja pikkusisko 33v. ;D Mulle nämä kaasot oli itsestäänselvyys. Ikä ei merkitse mitään. Itse olen silloin lähes 36v.

Meidän kaasot saavat itse ostaa mieleisensä puvun. Mä kuitenkin haluan heille jotain samaa/yhteistä, ruusuke tai rintakoru tms. Muuten mä en puutu heidän pukeutumiseensa ollenkaan. Tietysti olishan se kiva, jos olis niin paljon rahaa, että kaikilla (morsiusneitoja myöten) olisi samanlaiset puvut, mutta... :-/ Me joudutaan kuitenkin ostamaan kolmelle morsiusneidolle puvut, oman ja sulhasen puvun lisäksi, ja niihin menee paljon rahaa.

Samoin meillä.

Kerron rehellisesti, että häihin tulee vanhemmat, isovanhemmat, tädit, sedät ja lasten kummit/meidän kummilapset perheineen. Niistä löytyykin myös läheisimmät ystävät. En mä usko, että kavereista kukaan kyselee kutsun perään, mutta jokunen serkku saattaa ihmetellä, miksi... Mä oon kanssa sitä mieltä, että on turha kutsua ihmisiä/sukulaisia, joiden kanssa ei oo ikinä tekemisissä.

-ei morsiuskaaria, rakennekynsiä, vessaan lahjakoreja tms. -sormus teetätetään omista vanhoista koruista -oma auto, ja bestman kuskiksi -pitopalvelu edulliseen juhlapaikkaan -kuvaus vain valokuvaamossa/tai kirkolla (juhlapaikalla sukulaisten ottamista kuvista poimitaan parhaat otokset) -vieraat tuo suurimman osan omista alkoholijuomista (booli ja vähän muutakin menee omaan piikkiin) -sisko hoitaa kampauksen ja meikin, anoppi morsiusneitojen hiukset (molemmat kampaajia) -puvun ostan käytettynä -kaikki näpertely ja koristelu tehdään itse, osaksi luonnon kukista

Jos olisin sun tilanteessa, niin en kutsuisi. Mutta mun tapauksessa kutsun kyllä kaikki halukkaat. Ei sieltä kuitenkaan tule kuin ihan muutama, jos sitäkään, mutta meistä on kuudessa vuodessa tullut niin tiivis porukka, että tuntuu pahalta jättää kutsumatta.

Tietää. Ja on aika huvittunut. ;D Mutta varmaankin vaan siitä kuinka innoissani mä jo järjestelen häitä. Taitaa itekin niitä odottaa, vaikkei myönnäkää.