mansikka06

Ei tarvinu kysyä ku asia oli tavallaan itsestään selvää. Sisko on aina tiennyt että hänet haluan kaasoksi ja kun häistä alkoi tulla varmempaa puhetta ni ei tarvinu asiasta erikseen keskustella..

Mulla on yks ja ajattelin kanssa sillä pärjätä. Jos hän kokee tarvitsevansa apua ni asiasta voidaan neuvotella, mut vielä ei ainakaan pyyntöä oo tullu...

Asian saa hoidettua diplomaattisesti keskustelemalla siitä yhdessä ja avoimesti. Kertoo oman näkemyksensä ja kysyy että mitä muut ovat ajatelleet. Minä kerroin jo siskolle että hän saa sellaisen puvun kun itse haluaa, mutta minä päätän värin, joten maksetaan se puoliksi. Samoin on BMn kohdalla, puvun saa hankkia itse mutta jos me halutaan jotain erityistä, ni kyllä me sitten hommataan mieluinen kauluspaita/solmio jne. Eli mun mielestä nyrkkisääntö olis se että jos morsiuspari asettaa kaason pukeutumiselle ehtoja ni olis mukava osallistua kustannuksiin sen mukaan.

Mulla on sisko kaasona ja hän onneks jo iteki sanoi että mun tulee ehdottomasti olla näyttävämpi kuin hänen, vaikka hän saakin ihan sitä mitä hän haluaa Mutta, kyllä munkin mielestä morsiamen kuuluu olla oman päivänsä prinsessa ja muiden tulisi kyllä huomioida asia.

Meillä varataan kaiketi kirkko ensin koska vaihtoehtoja on vain yksi..

Ruskopirtti on nyt katsastettu ja oli mielestäni kaikin puolin oiva paikka juhlille! Itse nyt emme kuitenkaan sinne viitsi sitten suunnata kun mun lähisuku siellä juuri juhli.. Toivottavasti jotain tulis eteen..

Tunsin helpotusta. Olin jo pitkään odottanut kihlautumista, meinasin jo itse mennä kosimaan miestäni uudestaan. Vauvan syntyminen vain lähestyi ja lähestyi ja tuntui ettei mies ollut moinaskaan asiasta

Emme juhlineet kihlaustamme. Kihlauduimme kahden hotellihuoneessa, tämän jälkeen treffasimme äitini ja menimme syömään. Sielläki odottelimme että äitini itse huomasi sormuksemme. Kenellekkään emme asiasta ilmoittaneet, annoimme jokaisen huomata asian sitten kun kohdalle sattui.

Ihania tarinoita! Me oltiin jo aiemmin puhuttu että joskus mennään naimisiin. Olin jo seurustelumme alussa sanonut miehelleni että ilman sormusta en synnytyslaitokelle mene. Mies tämän muisti ja kun vauvaa jo odottelimme hän kihlasi minut. Ei siinä mitään erityisen romanttista ollut, mies vaan yhtenä päivänä sanoi että 07.07.07 olis kiva ja sehän se sitten oli. Vauvamme syntyi elokuussa 07. Sormukset toki pujotettiin sormiin hotellin parisängyssä, kuoharin ja mansikkaleivosten kera.. Olin kyllä odottanut kihlausta jo raskauden alkumetreiltä asti, jo ennen joulua.. Uutena vuotena menimme jopa kahden kylpylään mutta pieni oli pettymys kun en sormusta saanut.. samoin ystävänpäivänä, vuosipäivänämme jne..