Mitään varsinaisia vastoinkäymisiä meidän viime elokuisissa häissä ei sattunut. Mutta laitan tähän nyt muutaman sydämentykytyksiä aiheuttaneen asian: * Mulla oli suuria vaikeuksia saada kiinni sekä kanttoria että kirkkoon laulamaan tulevaa sukulaisen sukulaista (ammattilaulaja). Kanttorilla olikin eri kännykkänumero kuin kirkkoherranviraston antama. Sitten kun sain oikean numeron oli kännykkä joko pois päältä eikä tietenkään vastaajaa tai siihen ei vastattu. Pari kertaa soitin jo kanttorin kotiinkin ja jätin hänen puolisolleen soittopyyntöjä, joihin kanttori ei ikinä vastannut. Lopulta sain kuin sainkin kanttorin kiinni, mutta kirkossa urkuja soitti kuitenkin eri henkilö (oli eri sukupuolta). Laulajan kanssa oli myös suuria ongelmia. Kännykkä oli aina joko pois päältä tai siihen ei vastattu. ??? No, onneksi hän tuli paikalle ja lauloi aivan upeasti Hymnin rakkaudelle. Halusin ehdottomasti vihkimsen vanhan kaavan perusteella. Pappimme oli kuitenkin tottunut vihkimään uudella kaavalla ja yhdessä kohtaa hänellä meni pasmat sekaisin. Pappi pyysi meitä polvistumaan, mutta kanttori alkoikin soittaa virttä... No eikun äkkiä ylös ja veisaamaan. Meitä tuo ei kyllä häirinnyt, päin vastoin vapautti tunnelmaa. Mieheni nimittäin jännitti alttarilla tosi paljon ja oli helpottavaa huomata, että myös pappi on inhmillinen. Pappimme piti todella kauniin ja hauskakin puheen. Jälkeen päin häävierat kyselivät, että oliko papppi meidän hyväkin tuttu, kun oli niin hieno ja lämminhenkinen puhe. *Olimme häitä edeltävänä iltana järjestelemässä juhlapaikkaa ja huomasimme, että pöytien numerokortteja ei oltu tehty. Plaseerauskortit oli kyllä ja pöytäkartta, mutta ei numerolappuja. Joten eikun klo 23 aikoihin vielä työpaikalle tulostamaan numerolappuja. Koska juhlapaikalle oli noin 30 minuutin ajomatka, emme enää lähteneet viemään pöytänumeroita (VIRHE!), vaan ajattelimme että seremoniamestari laittaa ne paikoilleen sitten juhlapaikalla. Numerolaput olivat sitten hääauton takaikkunalla koko häiden ajan. Juhlapaikalla seremoniamestari oli onneksi huomannut pöytänumeroiden puuttumisen ja ohajsi vieraita pöytiinsä. *Kolme vierasta jätti tulematta ilman mitään peruutusilmoitusta. Mutta toisaalta kaksi kutsuttua sukulaista tuli, vaikkeivät olleet ilmoittautuneet. Joten kokonaisuudessaan henkilömäärässä ei ollut kuin yhden heitto. Isäni sitten äkkiä oli käsin kirjoittanut plaseerauskortit näille 'yllätysvieraille'. Kannatta ehdottomasti etukäteen sopia vastuuhenkilöt kuka hoitaa pitopalvelun ja kuka bändin jne. juhlapaikalla ja ilmoittaa näiden henkilöiden nimet myös palvelujen tarjoajille tiedoksi. Meillä näin oli kyllä tehty, mutta silti anopin tuomat mehut jäivät tarjoilematta. Se menee kyllä anopin jännityksen piikkiin * Meillä oli kuvaus vihkimisen jälkeen ja etukäteen hermoilin, että käyköhän vierailla aika pitkäksi meitä odotellessa. Lopuujen lopuksi reilun tunnin mittainen odottelu oli sujunut tosi sujuvasti. Vihkisen aikana vielä satoi, mutta sitten sää poutautui ja juhlapaikalla paistoi aurinko, joten ihmsiet juttelivat pihamaalla, tutkivat lahajapöytää jne. Mielestäni hääpäivänä morsiamen ja sulhasen kannattaa keskittyä nauttimaan ainutlaatuisesta juhlastaan ja jättää käytännön asiat muiden hoidettavaksi. Itse - aikamoisena kontrollifriikkinä - pystyin jopa näin tekemään, mistä olen todella tyytyväinen.
