Meillä kävi seuraavaa; 1) Kanttori ei olisi millään halunnut, että sulhasen setä laulaa kirkossa "Puhu hiljaa rakkaudesta" (kanttorin säestämänä), kun se ei ole hengellinen laulu. Onneksi pappi oli asiassa puolellamme, ja kun sulhasen setä esitteli kanttorille kappaleen taustat, ja hankki valmiit nuotit oikealle sävelläjille, niin kanttori antoi asiassa periksi. Sitä ennen kanttori oli sulhaselle jo kerennyt mollaamaan puhelimessa myös sulhasen sedän ennen kuin hänelle selvisi, että esiintyjä on sukulainen. Samoin kanttori esitti omat mielipiteensä valitsemistamme häämarsseista; Pachelbelin kaanon oli kuulemma hirveän pitkä ja prinsessa ruususen häämarssi loppuunkulutettu. Suostui kuitenkin soittamaan ne. 2) Neljä päivää ennen häitä bändi lähettää sähköpostia, että voisiko häätanssimme vaihtaa, kun se ei oikein suju niinkuin haluaisivat. Siis tästä kappaleesta oli kuitenkin sovittu jo lähes puoli vuotta ennen häitä!! Luin kyseisen sähköpostin tuolloin tiistaina myöhään illalla ja menin sitten itkien nukkumaan. Onneksi mies sai seuraavana päivänä soitettua bändin laulajalle ja sovittua, että vetävät sen biisin kaikesta huolimatta. (Eikä se loppujen lopuksi niin huonosti mennyt, en usko että vieraista kukaan hirveästi huomasi mitään erikoista.) 3) Hääpäivää edeltävänä päivänä kävin manikyyrissä ottamassa ranskalaisen lakkauksen (paikassa jossa en ollut ikinä käynyt), kun ajattelin, että ei tarvi sitten stressata niitä itsekseni. Matkalla manikyyriin, soittivat sieltä, että heidän vakituinen ranskalaisten tekijänsä on sairastunut, että vaihdetaanko aika ensi viikkoon. No eihän se tietenkään käynyt, kun häät olivat seuraavana päivänä. No menin sinne ja nainen rupes duunailemaan mun kynsiä niin kuin ei ois mitään soittoa ollukkaan. Lakkauksista tuli aivan hirveät!!! Olisin itse saanut paljon paremmat aikaiseksi. Sulhanen ihmetteli kun purskahdin itkuun sieltä pois päästyäni, ja hänkin oli sitä mieltä kynsistä että olivat aivan tökeröt. Eikun Anttilan kautta ostamaan kynsilakan korjauskynää ja kynsilakanpoistoainetta. Viimeisenä myöhään yöllä (koristelujen ym. jälkeen) joskus kahden aikaan tuhersin kynsiä itkien. Pari kynttä jouduin tekemään kokonaan uusiksi (niistä tuli parhaat kynnet), loput sain korjailtua siedettäviksi. 4) En nukkunut kynsiepisodi-itkujen ja stressin ansiosta häitä edeltävä yönä juuri ollenkaan, joten aamulla olo oli aika kaamea. Onneksi olo siitä kuitenkin vähitellen koheni. 5) Jännityksissäni ja pukeutumishäsellyksessä unohdin laittaa korvikset ja sukkanauhan. Kampaus oli kuitenkin avonaista kiharaa, joten en usko kovinkaan monen huomanneen helminappikorvisten puuttumista -itsekin huomasin vasta yöllä riisuutuessa asian. Sukkanauhan kävi sulhanen vaivihkaa hakemassa yläkerransviitistä sillä välin kun minä heitin kimpun. 6) Sulhasen kalvosinnapit oli väärin laitettu. 7) Pukuni laahukseen kiinnitetty käsilenkki oli jäänyt roikkumaan näkyviin kirkossa. (onneksi se oli niin pieni, että sitä tuskin kukaan huomasi) 8) Valitsemastamme häävirrestä laulettiinkin kaikki kolme säkeistöä, vaikka olimme halunneet ja sopineet vain säkeistöt yksi ja kolme. 9) Häälaukkuni (jossa huulikiilto ym) jäi kaason miehen autoon. Olisi ollut ihan kiva lisätä huulikiiltoa ennen virallisia kuvia heti kirkon jälkeen. 10) Hääauto oli sijoittunut kirkon ovelta turhan kauas, vaikka oli puhetta että tulisi puoleenväliin kirkkoa ja aitaa. 11) Ruokailua jouduttiin hetkinen odottamaan kun olimmekin aikataulusta siinä vaiheessa edellä, eikä ruoka ollut vielä valmis. 12) Kukaan ei muistanut laittaa taustamusiikkia ruokailun ajaksi. 13) Bändi saapui hääpaikalle roudaamaan lähes tunnin sovittua myöhemmin. 14) Hääjuhlapaikka oli lähettänyt laskun kotiin, kun olimme saapuneet häämatkalla. -Kuoressa oli meidän sukunimi väärin, ja tilavuokraa laskussa 200e enemmän kuin oli sovittu. Onneksi saimme kuitenkin asian selvitettyä. Eiköhän siinä tainnut olla kaikki. Eniten hermoja raastoi noista kolme ensimmäistä. Mutta kaikenkaikkiaan häät olivat kuitenkin ihanat ja sain ihanan aviomiehen!