.o.O.o.

Rouva
  • Content count

    114
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by .o.O.o.

  1. Oliko aiemmissa häissäsi jotain sellaista, minkä olisit halunnut myös seuraaviin häihin, mutta luovuit siitä nimenomaan siksi, että se on "jo kerran häissäni nähty"? Jätitkö pukeutumatta valkoiseen pukuun, koska aiemmissa häissäsi asusi oli valkoinen? Rakastat ruusuja, mutta nyt oli pakko valita kimppuun muita kukkia? Päätit juhlia pienellä porukalla, koska ekat häät oli pakko pitää jäähallissa vierasmäärän vuoksi? Vai jotain muuta..?
  2. Olitte seurustelleet, ehkä jo muuttaneet yhteen ja saattoipa jälkikasvuakin olla jo, kun rakkaasi ehdotti kihlautumista, kosi sinua... mitä tunsit? Mikä oli - rehellisesti! - ensimmäinen tunteesi? Ei nyt takerruta lillukanvarsiin, että mikä on kihlausta ja mikä kosintaa tai mikä on päätös avioitumisesta, vaan keskitytään olennaiseen: mikä oli reaktiosi, kun kumppanisi ensimmäistä kertaa halusi, että suhteenne muuttuu ns. virallisempaan eli avioliiton suuntaan (kihlaus/kosinta)? Olitko helpottunut, koska hän on nyt ilmiselvästi lopettanut jahkailun kahden rakkaan välillä? Petyitkö, koska olisit halunnut itse kosia? Joku muu, mikä? (Mitenkähän POLLin tekeminen täällä uudessa pohjassa onnistuu..?)
  3. Tapasin yhden ystävän tällä viikolla. Jos nyt jotenkin pitäis tätä meidän ystävyyttä kategorisoida, niin sanoisin, että pidän häntä ystävänä, vaikken ihan kaikkia salaisuuksiani hänelle haluakaan paljastaa (ainakaan ihan heti ;D ), eikä hän esim. saa kutsua häihin (tuskin sitä odottaakaan). Well, mä kerroin, että ollaan menossa naimisiin. Hän ilahtui, että sehän hienoa. Sitten vähän ajan päästä hän sanoi, ettei aio kertoa tätä meidän naimisiinmenoasiaa kenellekään - ja sanoikin sen melkein kuiskaten. :-? : Mie olin, että wtf? :-? On tietysti kiva, ettei kaveri halua levitellä mun asioita ympäri kyliä, mutta myönnän vähän ihmetelleeni tuota asennetta. :-? Tai saattoihan asiaan tietysti vaikuttaa se, etten The Ilmoittanut hänelle asiaa vaan se tuli pikemminkin sivulauseessa esille. Jäin kuitenkin miettimään asiaa: onko teidän avioituminen *hyshys* vaiko koko kylän yleinen puheenaihe? Onko tilanne tämä teidän tahdosta näin vai onko asiaa salailtu / lörpötelty toisin kuin olette ajatelleet? Kun mentiin kihloihin, kerroin asiasta suurin piirtein kaikille. Avioitumisesta en ole höpöttänyt läheskään niin monelle, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi salaisuus. Lähinnä olen yrittänyt välttää tilanteen, jossa luullaan, että kun kerran kerron avioitumisesta etukäteen niin tokihan se hääkutsukin sitten tulee (koska aika harva sen sitten kuitenkin saa).
  4. MitäMITÄmitä?? Eikö tästä aiheesta ole vielä ketjua?? (Valitse se, joka ensimmäisenä tuli mieleen.)
  5. Päättyvänä vuotena (tai itse asiassa kuluneen syksyn aikana) 2 kaveria on ilmoittanut avioerostaan ja 2 muuta (vakavista) ongelmista avioliitossaan. Keskimäärin 5v avioliitoista kyse. Itse olen ollut kerran aikaisemmin naimisissa ja nyt siis toista kertaa vihille menossa, helmat hulmuten. Eräs kaveri, joka vähän aikaa sitten kuuli avioaikeistamme, kysyi minulta silmät pyöreänä, enkö ole menettänyt uskoani avioliittoon. Kuvittelin 1. liiton kestävän ikuisesti, mutta ero tuli ja paljastui, että liitolla ei alunperinkään ollut selviämismahdollisuuksia, koska minulle ei oltu kerrottu totuutta (tai ehkä pikemminkin niin, että jos sen totuuden olis tiennyt, ei koko liittoa olis solmittu). Ehkä siis olisin voinut menettää uskoni miehiin, "ne on kaikki sikoja ja pettureita", mutta en itse avioliittoon. En myöskään pidä itseäni epäonnistujana tmv vain siitä syystä, että olen kerran eronnut (mitä asennetta olen ollut aina silloin tällöin avioeroja/liittoja käsittelevissä lehtijutuissa ym aistivinani). Nyt kun h-hetki lähenee ja näitä ero- ja "huonosti menee" -ilmoituksia on tullut, sitä kyllä on tullut miettineeksi, että mitä ihmettä avioliitoissa oikein tapahtuu, kun näin pääsee käymään. Miten ihmiset voivat saada asiansa solmuun näin lyhyessä ajassa. Onko siellä takana näitä salattuja asioita, jotka ovat pulpahtaneet esille papin aamenen jälkeen vai..? Liian lyhyt seurusteluaika ei voi olla kaikissa syynä. Ja mitäs jos mekin saamme asiamme solmuun..? Kaikesta ympärillä vellovasta ero/kriisikuohunnasta huolimatta pidän avioliittoa hyvänä juttuna ja meille sopivana (juridisena) ratkaisuna, helpottaa käytännön asioita. En nyt muista, että kukaan olisi ihmetellyt, että olen menossa uudestaan naimisiin (tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta, jos sen sellaiseksi laskee). Kuitenkin jos tämä liitto jostain syystä päättyisi eroon, en usko, että enää 3. kertaa vihille menisin. Tai en ainakaan häitä järjestäisi - on tämä niin tylsää väkertämistä. Mitenkäs on asianlaita teidän muiden toisella/kolmannella/... kierroksella olevien kohdalla? Onko usko avioliittoon horjunut - ja mitä se "usko avioliittoon" edes tarkoittaa? Miksi pitää mennä taas naimisiin, eikö avoliitto tai etäsuhde jo tällä kertaa riittäisi? Tunnetko itsesi luuseriksi, koska takana on jo eroon päättynyt avioliitto? Onko tämä nyt se ehdottomasti viimeinen kerta - ja miksi näin?
  6. Onko kokemuksia tai muuten tietoa talviasuttavasta ja hyvin varustellusta MÖKISTÄ Mikkelissä tai hyvin lähellä Mikkeliä (max 10 km keskustaan tjsp)? Hinta? Mielellään ei ihan onnettoman tien varrella, ettei auto jää jumiin hankeen, jos lumisade yllättää. :
  7. Mulla on kesäsormuksena 20 euron feikki, hopeaa ja "lasia" (oikeat sormukseni on mitoitettu talvioloihin; mulla sormet turpoo kesäisin). Tätä sormusta on luultu aidoksi eli valkokultaa ja timantteja, arvo 2.000 euroa.
  8. Ihaninta maailmassa on herätä aamulla omia aikojaan ilman, että joku tulee silittelemään poskesta tai muutoin herättelemään. Sääli ettei kaikki osaa arvostaa rauhallisia yöunia.
  9. Voih, mun elämä on nykyään(kin) niin tylsää... ei oo mitään kerrottavaa... :D

  10. Kymppi (10 eur) ilmoituksesta on liikaa, mutta häät on varaa järjestää.
  11. En tietääkseni sanonutkaan, että kirkko haluaisi avoparin pysyvän avoparina tai että kirkko vastustaisi pariskunnan halua sitoutua Jumalan kasvojen edessä. Viittasin siihen, että kaikki eivät hyvällä katso (kaikki papit ei riemusta kiljuen ryntää vihkimään) paria, joka on "elänyt synnissä" ennen avioliiton solmimista; haureutta julkisesti harrastaneita ei haluta vihkiä eli toimittaa pyhää toimitusta näiden kohdalla. Eli eronneen vihkiminen ei ole ainoa tilanne, jossa voi tulla mutkia matkaan. (Raamattu sanoo yhtä ja ihmiset tekee toista, kolmatta, neljättä... kukin vakaumuksensa mukaan.) Mitä uuden avioliiton aiheuttamaan tuskaan tulee niin toivon todellakin meidän avioitumisen sitä eräille aiheuttaneen. Silmä silmästä...
  12. No eipä ainakaan meillä jätetty pois. Harjoituksissa tuotiin esille, että halutaan sisällyttää suukko seremoniaan ja niinpä pappi ohjeisti, että missä kohden. Sitten vielä itse siunauksessa, kun suudelman aika lähestyi, pappi sanoi hiljaa, että nyt tehdään näin ja näin ja sitten voitte suudella. En tiedä vaihteleeko pappien suhtautuminen suudelmaan - ainakin sormusten vaihtoon vaihtelee.
  13. ^ No eikö vihkiminenkin ole vain seremonia? Monethan hokevat sitä, miten avioliitto ei muuta suhteessa mitään. Mulle henk.koht. avioitumisessa "pääpointti" ei ollut sormuksen saaminen vaan ihan jokin muu. Ja siunaamisen ydin oli se, että rukoilemme avioliitollemme varjelusta - ei se, että pääsen pukeutumaan pitkään iltapukuun ja meidän päälle heitetään riisiä. Jotkut papithan joustavat tuossa sormusasiassa ja sen voi pujottaa myös siunauksessa. Suutelemista tuskin voi kukaan mennä kieltämään? Vai aattelitko, että pappi alkaa hakata Raamatulla, jos pussaatte homman päätteeksi. Kirkon kannalta varmaan kaikki mahdollinen on väärin, avoliitossa eläneen parin vihkimisestä lähtien. ;D
  14. Totta, (ev.lut.)kirkkovihkimiseen vaaditaan se, että molemmat kuuluvat kristilliseen kirkkokuntaan ja vähintään toinen nimenomaan ev.lut.kirkkoon. Sen sijaan "kirkkohäät" (jos sinne alttarille papin eteen haluaa vaikkei molemmat kuulu kirkkoon) saa, jos vähintään toinen on ev.lut: ensin suoritetaan siviilivihkiminen ja sitten pyydetään avioliiton siunaamista. Tämä siunaaminen ei eroa vihkimisestä muuten kuin kysymysten sanamuodon osalta ja ettei sormusta välttämättä voi enää kirkossa laittaa. Muuten on marssit ja pelit ja vehkeet kuten tavallisessa vihkimisessäkin. Lisää aiheesta löytyy TÄÄLTÄ (evl.kirkko) ja täältä foorumilta.
  15. ^ OT: Eikö tällaisessa tapauksessa siviilivihkiminen + avioliiton siunaus kirkossa olisi toimiva yhdistelmä?
  16. Mulle kävi vähän samalla tavalla miehen läheisen työkaverin ja tämän vaimon kanssa. Oltiin just menty kihloihin ja tämä työkaverin rouva, jonka siis tapasin tuolloin ensimmäisen kerran, ihaili mun sukunimeä. Mutta koska tosiaan oltiin juuri kihlauduttu, jätin mainostamatta, että exän sukunimi se on. Kiittelin vain kehuista ja totesin, että harvinainen on...
  17. Hyvä huomio. Olen huomannut samaa muissakin elämän suurissa kysymyksissä, valinnoissa, jotka joku toinen uskaltaa toteuttaa: "ei se mies vaihtamalla parane... kyllä kaikilla pitää omistusasunto (ja jättivelat) olla..." ja "kyllä sinunkin pitäisi hankkia lapsia". Kun kaikki toimivat samalla tavalla, kenenkään ei tarvitse pohtia omia valintojaan, kunhan vaan menee virran mukana (ja hukkaa itsensä).
  18. Jos on tallettanut papin matkapuh.numeron kännykkään, se kannattaa poistaa heti kun sitä ei enää tarvita. Häiden jälkeen mieheni oli reissussa ja kirjoitin hänelle kaipaavan txt kaikilla herkuilla (pienessä siiderissä, myönnän). Onneksi huomasin ajoissa, sekunnin murto-osa ennen kuin olisin painanut "lähetä", että olin lähettämässä sitä meidän avioliiton siunanneelle papille. Siitä häpeästä en olisi toipunut koskaan...
  19. Ymmärsinköhän mä nyt jotenkin väärin... siis kyllähän kirkkoon kuulumattomatkin haudataan hautausmaalle (tosin ehkä tunnustuksettomalle puolelle, vai mikä se nyt oli...).
  20. Eihän kaikki papit suostu vihkimään kerran eronneitakaan tai avoliitossa eläneitä, joten ihan hyvin vois sanoa no way myös ateistiparille. Kyllä sitä urkumusiikkia ja hienoja maalauksia saa varmaan muuallekin, jos niistä tykkää, ei tartte mennä huuhaarakennukseen, jos ei kerran semmoisiin juttuihin usko. NIH!!!!! Suvaitsevaisuus on hanurista.
  21. Sympatiat ketjun aloittajalle. Mulla oli (on) nyt 2. kerta. Jos mä oikein tulkitsin äitiäni hääsuunnitelmien alussa (ja uskon tulkinneeni, vuosien kokemuksella ) niin ensinnäkin hänestä siviilivihkiminen ilman mitään juhlia kuulosti niiiiin hyvältä ja yllättyi, kun kerroin miehen haluavan kirkon ja juhlat. Nooh, sitten hän piti parempana hoitaa kirkko-osuus jossain kryptassa kuin ihan kirkkosalissa. Hohhoo, en todellakaan halunnut raahata ekaa kertaa asialla olevaa miestäni johonkin tunkkaiseen loukkoon vaan kunnolla kirkon puolella hommat pitää hoitaa, jos kerran sille tielle lähdetään. Äiti taisi kuitenkin nopeasti huomata, että tehdään mitä halutaan, ja oli sitten lopulta ihan innosta soikeana (äidit!). Kavereiden kanssa ollaan puitu menneet häät ja exät hyvässä hengessä. Joo, muistui mieleen kyllä yksi juttu... ei ollut tosin asialla mun äiti vaan eräs sukulaisen puoliso, ihan kiva tyyppi, mutta ehkä hieman ajattelematon sillä kertaa: oltiin heillä kylässä ja siinä illalla sitten hän intoutui pitämän puhetta meidän kahden kunniaksi... ja puhui myös exästäni... mikä ei ollut ehken ihan nappivalinta... Onneksi mun nyxällä on hyvä itsetunto eikä vähästä hätkähdä. Sen verran pitää vielä jatkaa, että ihan tietoisesti jätin kutsumatta häihin ainakin yhden henkilön, jonka tiesin voivan aiheuttaa... jos ei nyt pahan mielen juhlissa niin ainakin vähän semmoisen "sanoisin sulle päin naamaa takaisin, että olet tekopyhä paskanjauhaja, mutta en sano, koska olet täällä vieraanamme" tilanteen, koska se vois ihan pokkana kaikkien kuullen lässyttää "silloin sun ensimmäisissä häissä oli täähän tehty silleen ja tälleen ja silloin sun vaarivainaa piti niiiiin ihanan puheen... jne jne" (Sukulaisiaan ei valitettavasti voi valita. ) Se mua kyllä hieman vaivaa, kun en tiedä, että tietääkö mun tuoreet appivanhemmat, että mä oon ollut aiemmin naimisissa. Mies ei oo sitä koskaan niille erityisesti sanonut, koska hänen mielestään se nyt ei ole mikään olennainen asia, joka pitäis kertoa... "mä oon tavannut yhden ihanan naisen, se on 30 vee ja eronnut..." Joo ei.
  22. Me hankimme vieheet... - sulhaselle (tai siis tuoreelle aviomiehelle) - kummankin vanhemmille - sisaruksille ja näiden puolisoille Kaasoa / best mania ei ollut, kuten ei myöskään morsiuskimppua: vieheiden väritys yritettiin saada sopimaan mun asuun. Miehen vieheessä 2 kukkaa (vai oliko niitä 3) ja muilla 1. Voin lämpimästi suositella Savon Kukkaa / Mikkeli.
  23. Pääsen taas vastaamaan itse itselleni: http://www.harkaniementuvat.fi/ Eli Mikkelin läheltä majoitusta etsiville voin suositella ainakin Villa Heijastusta (Härkäniemen tuvat), jossa oltiin pari päivää ennen juhlia. Eilen mies sanoi, että sinne vois mennä joskus uudestaan.
  24. Mistähän semmoinen harhaluulo on lähtenyt liikenteeseen, että kun kyselijöille asiallisesti vastaa tyyliin ei se oo välttämättä niin yksinkertaista tmv, niin utelut loppuisivat siihen. Sama tivaaminen ja mussutus jatkuu aina vaan. Että onneksi en kärsi lapsettomuudesta, vois tosiaan hermo mennä. Enkä mä kyllä ymmärrä, mitä mun seksielämä muille edes kuuluu.