jkp

Kun kirjotin tälle palstalle ekan viestini, niin en siinä kohtaa miettinyt sen tarkemmin sanojeni "kuin", "nyt" jne. merkitystä lauseessa, kirjoitin vaan mitä mieleeni tuli. Nyt kun täällä lukee viestejä niin tää on mennytkin ihme pilkun viilaamiseksi sanojen kanssa?!?! siis mitä? eikös tärkeintä täällä ole vaihtaa mielipiteitä ja kirjoittaa vapaasti tuntemuksistaan. Mun mielestä täällä väännetään nyt muiden viesteistä sellaisia viestejä, joita itse kirjoittaja ei ole tarkoittanut, pelkkiä yksittäisiä sanoja vääntämällä.. Ja kyllä, mun mielestä on vähän outoa jos ei menneisyydestä puhutaan mitään, eikä se toista kiinnostaisikaan! Kyllä mua ainakin vähän jopa loukkaisi se, jos kumppaniani ei kiinnostaisi mitä minä olen menneisyydessäni tehnyt. Mutta jokainen tietysti puhukoon niistä asioista joista itse haluaa.. Ja noihin eksiin vertailuihin vielä sotken itseni eli en kyllä ole koskaan kokenut, että minua olisi verrattu millään tavalla eksään. Mun mielestä eksien ja nyksien vertailu on tyhmää. Tai no jos sen haluaa vertailuksi luokitella, että puoliso on sanonut ettei ole ennen tuntenut näin niin olkoon, mutta mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Eri asia on jos vertaillaan muissa asioissa..tai jotain Ja suuret kiitokset Lesser Bellelle positiivisesta viestistä..hyvä, että joku on sitä mieltä että on kauniisti sanottu

Sekameteli kirjoitti kyllä hyvin omasta menneisyydestään. Vaikka se kuulostaa hullulta niin kyllä sitä kai voi myös avioliittoon "ajautua" (vaikkei sekametelille niin ihan käynytkään). Niin kuvittelen myös miehelleni käyneen..osaltaan! Ja me ollaan kyllä keskusteltu paljon asiasta, ettei nyt vaan "ajauduta" avioliittoon. Ja uskon kyllä, että mieheni on oppinut virheistään eikä tällä kertaa mene hepposin perutein naimisiin..minä se olen enemmän tässä asiasta kantanut huolta, ja varmistellut, että nyt menemme oikeista syistä naimisiin Ja siitä olen vähän eri mieltä ettei kaikkea kannata sanoa ääneen. Kyllä mun mielestä kaikesta pitää pystyä puhumaan, niin hyvistä ku huonoistakin asioista. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että me molemmat ollaan pystytty puhumaan myös miehen menneisyydestä (vaikkei se aina helppoa olekaan). Ei sillä ettäkö jauhaisimme asiasta, ei meistä kumpikaan tahdo kaivella menneitä sen enempää, mutta tuntuu helpottavalta tietää siitä edes jotain. Mitä on tapahtunut ja miksi.. Mutta näin..hyvää keskustelua on täällä tullut! kiva kuulla myös muiden tilanteista

Me saatiin vihdoin tänään varattua häämatka mietittiin eri vaihtoehtoja ja Italia alkoi tuntumaan molemmista hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta haluttiin kaupunkilomaa toisaalta ranta. Kumpikaan meistä ei ole mikään auringonpalvoja eikä niin museoiden peräänkään. Sitten silmiin osui finnmatkojen yhdistelmäloma Italiaan, Sorrento-Rooma. Se matka on ku meille nakutettu 4pvää rantalomalla Sorrentossa ja 3pvää kaupunkilomailua Roomassa. Ihanaa!! ootan jo niiiiin! häät on lauantaina ja matkaan lähdetään maanantaina aikaisin aamulla.

Minä olin joskus aiemmin ajatellut, etten missään nimessä halua kihlajaisia sit kun sen aika tulee..ne tuntu jotenkin turhilta. Ajattelin, että asiaa juhlistetaan mielummin kaksin. Mutta sitten minua kosittiin niin, että oltiin juuri kuukausi aiemmin muutettu yhteiseen kotiin ja tuparit haluttiin ehdottomasti pitää, niin siinä kohtaa tuntu jotenki luonnoselta pitää tupari-kihlajaiset yhdessä. Eli juhlittiin sitten loppujen lopuksi isommalla porukalla!

Ookoo, niinpäs olikin, en huomannut, että viittasit myös aiempiin kommentteihin En minäkään uskalla enää niin ajatella, että meidän tulevaisuus on 100%:sti tässä. Tottaki toivon, ja molemmat toivomme, että olemme aina yhdessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa! Nyt eletään näillä eväillä ja toivotaan tulevalta parasta

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat pointillasi noin yleisesti ottaen..esim. pettämis vertauskuva. En itsekään tiedä miten suhtautuisin asiaan siinä tilanteessa?! Itse painotan kuitenkin sitä, että mieheni ei edelleenkään sanonut etteikö olisi ollut kyse rakkaudesta aiemmin, vaan että tuntee nyt eri tavalla kuin silloin. Hänellähän on nyt vertauskuvaa rakkaudentuntemisesta ja suhteessa elämisestä ylipäätään. Olen itsekin miettinyt aiemmin sitä, kuinka hämmentävältä ja epävarmalta se tuntuu kun tietää että hän sanoo toisen kerran tahdon. Miksi minä olisin nyt varmemmassa tilanteessa kun hänen puoliso aiemmin? Miksi meidän liitto kestäsi myötä- ja vastamäet? Nyt ajattelen kuitenkin asiaa niin, etten aio tuomita häntä siitä että hän on tehnyt elämässään aiemmin virheen, vaan että nyt hän tietää varmemmin, että minä olen se oikea (ainakin toivon niin). Hmm...vaikea selittää tätä asiaa näin. Kuulostaa lähinnä hullulta, mutta toivottavasti joku ottaa selvää ja sitähän ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tuleeko meillekin ero? mutta sitä en tässä vaiheessa aio murehtia kun olen onnellinen ja teidän että puolisokin on! <3

Niin..no oli ehkä vähän inhottavasti kirjoitettu multa kun en selventänyt asiaa enempää! Taustat ja syyt hänen naimisiin menolleen menneisyydessä ovat semmoiset etten niitä rupea tässä selvittämään. Itse tiedän mitä hän on tarkoittanut sanomisellaan, ja siihen uskon! Ja minähän kirjoitinkin tuohon aiemmin, että hän on sanonut tuntevansa eri tavalla nyt kuin aiemmin, en tarkoittanut etteikö aiemmin olisi ollut rakkautta. Nyt hänellä on ehkä eri kokemus rakkaudesta ja siitä mitä se oikeasti on?! Tottakai naimisiin mennään rakkaudesta, mutta elämäntilanne voi kuitenkin olla erilainen ja sitä kautta syytkin. Meidän tilanne on nyt erilainen kun hänellä aiemmin ja molemmat tiedämme, että nyt on oikea aika! Jos joku on aiemmin tehnyt "virheitä" niin en rupea häntä niistä tuomitsemaan. Tuskinpa hän itsekään on tahtonut alunperin mennä naimisiin erotakseen..kyllä siihen on ollut vakavat syyt!

Olipas kiva löytää tämmönen ketju täällä on tosiaan vaan keskusteltu siitä ketkä itse sanovat toisen kerran tahdon! Meillä siis myös se tilanne, että mies astelee toista kertaa alttarille. Ajatus sinällään saa karvani pystyyn edelleen, mutta olen kyllä jo rauhoittunut vähän ajan kuluessa Alkuun olen kyllä muutamat "itsesääli-itkut" itkeny asian suhteen, kun en saa olla "se ensimmäinen"...mutta helpottaa tietää, että mies todella tuntee nyt eri tavalla kuin aiemmin (ja uskon kun hän sanoo niin)!! nyt on oikeasti kyse rakkaudesta Mulla oli samoja fiiliksiä alkuun (ja on vähän edelleenkin), etten tahdo mitään samaa kuin aiemmissa juhlissa on ollut. Kaikkea en ole urkkinut edellisitä juhlista, enkä kaikkea tahdo tietääkään, mutta luotan siihen, että mies älähtää kun tahtoo jotain toisin! Sen tiedän, että tyyliltään meidän juhlat tulevat olemaan täysin erilaiset. Pikkuasioista en enää jaksa välittää ja hyvä niin!

Meidän pitäisi ja ruveta miettimään biisi-listaa. Häihin tulee pelkkä dj, joka hoitaa kokonaan musiikkipuolen. Hyviä ideoita on täältä löytynyt!! Ite ainakin ajattelin niin, että häissä soisi semmoinen meidän näköinen musiikki, mutta että ainakin pääosin sanoituksetkin liittyisivät rakkauteen, ei nyt kaikki välttämättä voihan se olla muutakin musiikkia, semmosta mistä ite tykkää. Pääosin meillä soi rock(/pop) -musiikki, mutta vähän pitäisi kait olla valssattavaa musiikkiakin jos muu hääväki tahtoo tanssia muutakin kun rokkia hyviä ideoita? pääpaino olisi siis rock-puolella, mutta olisi kiva, että ois vähän muutakin että kaikki vieraat viihtyvät (eivätkä pitele korviaan)!! Ruokailun ajaksi tahtoisin löytää rock-balladeja (rakkauteen liittyviä)..joitain on jo mielessä, mutta jos jollekin tulee niitä mieleen niin olisin kiitollinen vinkeistä

Enpä nyt tiedä mikä on paras, makuasiahan se on! mutta me suositaan kuitenki elokuuta en oikeastaa muita vaihtoehtoja edes miettiny. Sillon on kuitenkin vielä lämpöstä (toivottavasti) ja kesää jäljellä, mutta kuitenkin alkaa jo illat pimentyä ja siitähän me tykätään! saa laittaa kynttilöitä ja muutenkin hämärä on mun mielestä tunnelmallisempaa <3

Kuusaalla toimii ravintola Eksan krouvi, tekevät myös pitopalvelua. Ruoka on ainakin hyvää!!! kannattaa kysellä sieltä!!

Ollaan ajateltu laittaa kutsuun j.karjalaista koska se toimii tod.näk. myös meidän häätanssina Kyseinen laulu on myös alusta alkaen ollu "meidän laulu", eli: Mä olen sinun, sinun enkä kenenkään muun. Mä olen sinun, sama mitä tapahtuu. Tää ei oo unelmaa, satua kaukaisen maan. Mä sulta kaiken saan, sun kanssas mä kaiken jaan. ......

No ei mun mielestä! mutta kukin tavallaan! Mun mielestä ois aika hölmöä kutsua polttareihin ihmisiä joita ei kutsuta häihin. Tai lähinnä tuntuis itsestä oudolta olla se tyyppi joka pyydetään polttareihin, muttei saisikaan kutsua häihin. Onhan polttarit kuitenkin yksi osa itse häitä. Mun on ainakin vaikea kuvitella omalla kohdallani sellaisia ihmisiä omiin polttareihin joita en syystä tai toisesta halua häihin?!?! Eikös polttari-porukassa kuitenkin yleensä ole niitä läheisiä ystäviä eikä kovin kaukaisia?

Meidät vihitään minun kotipaikkakunnankirkossa joka on samalla meidän molempien nykyinen asuinpaikkakunta. Juhlat taas ovat sulhon kotipaikkakunnalla joka sijaitsee ihan tuossa naapurissa! ei tullut kiistoja, minulle on ollut aina selvää, että vihkiminen tulee tapahtumaan kotipaikkakuntani kirkossa eikä sulholla ollut mitään sitä vastaan, ihana kirkko kun on! juhlapaikkaa etsittiin tästä lähimain ja sattui sopiva löytymään sulhon kotipaikkakunnalta!

Me ollaan myös paljon mietitty tätä lapsi asiaa..ja päätyneet siihen että kaikki kutsutaan, ja vanhemmat päättäköön itse ottavatko lapset mukaan vai haluavatko juhlia keskenään aikuisten kesken. Toisaalta pelkään sitä, että lapset aiheuttavat juhlassa "kaaoksen" käytöksellään, mutta toisaalta tuntuisi pahalta rajata heidät pois sillä tiedän, että joku siitä loukkantuisi. Tahdon uskoa ja luottaa jokaisen vanhemman fiksuuteen siinä suhteessa, että osaisivat pitää lapsensa kurissa juhlapaikalla. Jos niin ei käy, saattaa jokunen ärräpää multa päästyä, mutta yritän elää sen kanssa

Jonkin sortin kriisiä täälläkin havaittavissa..plaah! Mulla on vahva side omaan sukunimeen enkä siitä tahtoisi luopua..jotenkin tuntuisi tosi oudolta vaihtaa toiseen "vieraaseen" sukunimeen. Toisaalta taas toivon, että jos meille joskus suodaan lapsia, olisin heidän kanssaan samanniminen. Painiskelen siis kaksois-nimen kannalla tällä hetkellä..mutta silti mietityttää, kaikki vaihtoehdot kyllä tää on vaikeeta vaikka itse asian keskellä aika toissijainen juttu kuitenkin!

Meillä osallistutaan kummatkin..en tykkäis että asioiden hoito on yksin mun vastuulla, mun mielestä se ois lähinnä outoa. Juhla on yhtälailla molempien ja nin ollen mun mielestä molempien on kannettava kortensa kekoon juhlien järjestymiseksi!!

Me ollaan ajateltu, ettei laiteta mitään lahjalistaa tai tilinumeroa..jos joku erikseen kysyy mitä tarvitaan niin kerron kyllä! Mua vieroksuttaa ajatus listata tavaroita joita haluan ja velvoittaa vieraita ostamaan juuri siltä listalta. Tiedän että ihmiset tuovat lahjoja ja se on ok, mutta minusta on hyvä juttu, että jokainen ostaa sen hintaisen lahjan johon itsellään on varaa. Sitä paitsi mun mielestä on kiva saada lahjoja jotka on antajansa näkösiä, ei mun päättämiä. Olen itse ollu häissä joissa pyydetään rahaa tai lahjalistalta tiettyä tavaraa, ja olen sitä myös noudattanut, mutta jotenkin se tuntuu oudolta vaikka onkin tosi yleistä nykyään! Jokainen omalla tavallaan!

Juu ei riitä into täälläkään käydä itse väkertämään kortteja vaikka oishan niissä ihan eri fiilis. luulen kuitenki etten ois tyytyväinen omaan käden jälkeeni, eikä oikein riitä ideoitakaan! elikkäs oisin myös kiinnostunut tietämään mistä muualta sais valmiita kortteja kun n&f:ltä?

Nonniin..nyt meilläkin varattuna tuulensuoja piiitkän pohdinnan päätteeksi..ainakin alustavasti. paikka vaikutti oikein viihtyisältä ja sopivan kokoiselta meille. seuraavaks pitäs miettiä mistä ruoat kannattaa hommata? se on varmaa etten itse ainakaan tee Sitä tykkimäkeä mietin alkuun mutta tilavuokra on 700e..melkosen paljon jos meinaa pienet juhlat pitää. suuremmalle porukalle sekin on toki tosi hyvä!

Onko kellään tietoa Tykkimäessä sijaitsevasta paviljonkista/tanssipalatsista? tietojeni mukaan valkea karhu -yrityksen omistuksessa. Kokemuksia?