Kihlauksemme otettiin iloisina vastaan. Jopa oma, "juro" isäni pomppasi oikein tuolilta pystyyn onnittelemaan. Äitini oli hieman vaisumpi, mitä ihmettelin silloin, mutta hän taisi olla vähän yllätetty. Isäni oli moista uutista jo odottanutkin, samoin sulhasen isä. Hekin olivat iloisia uutisista. Hääpäivää ei vielä tuolloin tiedetty, mutta myöhemmin, kun sen ilmoitimme, olivat vanhemmat tyytyväisiä. Isäni tosin nurisi hieman siitä, että häät olivat vasta puolentoista vuoden kuluttua ilmoitetusta. Olisi varmaan toivonut, että olisimme nopeammin menneet naimisiin, kun yhteenkin oltiin jo siinä vaiheessa muutettu. Nyt, kun olen itse jäänyt koukkuun tähän hääjärjestelyyn, minua hieman harmittaa, ettei sulhasen vanhemmat ole juuri millään lailla olleet "kiinnostuneita" aiheesta. Toki ovat iloisesti mukana, kun jotain mainitsen suunnitteluista, mutta minulle on jäänyt tunne, että olisin hölmö, kun nyt jo kovasti suunnittelen häitä... Noh, myönnetään, ylireagoin asiaan...