Ariam

Minusta sellaista ajattelua ei saisi olla kuka on pihi kuka ei, jos kyse on juhlan järjestämisestä ja lahjan antamisesta. Ja kyllä se nyt vähän haiskahtaa siltä, että monet sanovat, että en kehtaisi viedä sellaista summaa, ja samalla tarkoittavat toivottavasti kukaan ei kehtaa tuoda... Siltä se vain kuullostaa valitettavasti Itse olen juuri kaverini häihin panostanut ihan sievoisella summalla (polttarit 65 € + häälahja 90€ (sis 2 ihmistä)+ matkakulut 35 (sis. 2 ihmistä). Näin ollen juhlimme heitä 190€ mieheni kanssa (+minunlle uusi mekko ja miehelle kauluspaita ja kravaatti). Emme kuitenkaan buffetissa yrittäneet haalia sen edestä sapustaa, ja viiniäkin kului yhteensä 4 lasia. Ai niin... mehän kuulutaan luokkaan pihit kun lahja jäi alle 50€ per nuppi. Meidän pitää nyt varmaan tänä viikonloppuna viedä heille 10 € ja pyytää anteeksi. Meidän menu maksaa 55€/hlö (ei sisällä juomia, eikä kaukkua/kahvia). Se on minun oma päätökseni että valitsin "kalliin" menun oli, tarjoolla oli kuitenkin 24€ menujakin. En oleta että jokainen tuo meille nyt 55€ tai lahjoja sen rahan edestä. Anoppi on selvästi sekaisin, kun hän oli ajatellut ostaa "ennakkohäälahjan" (300€) ja häihin tuoda sitten vielä kunnollisen oikean lahjan. Olen toki kiitollinen kaikista lahjoista joita olemme häneltä saaneet, jopa siitä kamalasta savipulusta, vaikka vieläkään se ei ole meidän tyyliseksi muotoutunut esine. Hän on hyvä sydäminen ihminen, joka on nyt sitten tämän pulun huutokaupasta bongannut ja ajatellut meitä Hyvää hän tarkoitti. (Meillä muuten grillataan pulun päällä, se sopi grillin väreihin ) Minä lähinnä kommentoi tuota tyttelin "lahjalistaa ei ole annettu, niin ei ole korrektia mennä ostelemaan tavaroita joista ei ole varma (että onko tarvetta tai halua saada sellainen tavara), ja silloin ainoa korrekti tapa olisi antaa shekki" päätelmää. Minusta ei ole mitään epäkorrektia muistaa hääparia sillä tavoin kuin itse parhaaksi kokee. Miksi riistäisin sellaisen ilon läheisiltäni? Miksi en antaisi heille vapautta muistaa minua niin kuin HE parhaaksi asian kokevat? Minulle lahjan miettiminen ja etsiminen on yksi suurimmista iloista. Näin itse pääsen jo maistelemaan mielessäni juhlia etukäteen. Mitä jos en ole etukäteen osannut ajatella, että kyllä totta ihmeessä tarvitsen banaaniripustimen... ja nyt sitä minulle ei uskalleta ostaa, kun en ole koskaan asiaa ääneen sanonut. Jos me saamme nyt jokaiselta häävieraaltamme pippurimyllyn, niin uskon että moni on jokatapauksessa varautunut, että joukossa saattaa olla samanlainen lahja ja kuittinsa säilyttänyt. (en missään nimessä halua kuittia itselleni,) ja jos he tästä syystä haluavat lahjansa vaihtaa, niin kyllä se minulle sopii. Haluan kuitenkin ottaa kuvan sellaisesta lahjapöydästä (jota muuten meille ei tule, vaan hovimestari kerää lahjat) jossa kaikki pippurimyllyt ovat se olisi omanlaisensa muisto tapahtumasta... hauskakin muisto vielä... Kutsuimme vain henkilöt jotka ovat meille läheisiä, ja näin ollen tuntevat meidät. He myös uskaltavat avata suunsa ja kysyä suoraan mitä voivat tuoda, kun nyt eivät millään mitään keksi. Eniten toivon persoonallisilta ystäviltämme sellaisia lahjoja jotka tuovat minulle muiston heistä. Rakastan itsetehtyjä lahjoja!

WTF!??!?! Me emme laittaneet lahjalistaa minnekkään. Mutta emme nyt mitään rahaakaan toivo. (Meillä ei ole lahjatoiveita.) Ei meille ole tärkeintä vieraiden saapumisessa se mitä he mukanaan tuovat, vaan se että he ylipäätään haluavat tulla ja iloita kanssamme. Lahja ei ole pääsymaksu tai korvaus juhlista! Emme halunneet sitä myöskään ilmoittaa kusussa että "läsnäolosi on lahjamme". Kyllä jokainen ystävistämme ja sukulaisistamme tietää, että meidän juhlia varten heidän ei tarvitse omaa elintasoaan uhrata. Ja jos joku ystävistämme nyt paniikissa miettii, että rahaa vaan haluamme, niin se ystävä ei lopulta taidakkaan meitä tuntea. Minttua kompaan: juhlat järjestetään vieraille! Me järjestämme sen oman varallisuutemme mukaan ja meidän näköisellä tavalla. Ahne possukka on henkilö joka koittaa netota häillään Tiedän toki, että pari ystäväämme tuo hassun lahjan. Jos olet ostanut tupaantuliaisiin (kerrostalo) pihatuulimyllyn saat varmasti pomppulinnan häälahjaksi. Odotamme mielenkiinnolla mitä yhdestä osoitteesta tulee Varmasti joku tuo jonkin posliiniesineen tullessaan myös, mutta hyväähän se henkilö tarkoittaa! Jos tällaisilta haluaa välttyä niin lahjalista on syytä hommata, mutta älkää nyt ihmeessä mitään "must have" -listoja laatiko. Tiedä vaikka menettäisitte jotain todella hienoa, jos listan ulkopuolelta ei saa mitään tuoda. Haluan muistaa mahdollisesta lahjasta henkilön jolta olen sen saanut. Vieraani on se arvoinen!

En muista mitä kokoa vihkiini tulevat kivet olivat... mutta yhteensä nimettämää koristaa 0,34-0,44 ct. ehkä se oli tuo pienempi määrä?!?!? Tärkeinä minulle oli se että saan kaikki kivet saman laatuisina ja värisinä. (olikin vaikeaa löytää 7 täysin saman väristä kiveä... mutta viimenäkemän mukaan kyllä kannatti etsiä )

Kaksissa viimeisimmissä polttareissa, joissa olen ollut on tullut hieman sellainen fiilis että olen mukana vain "maksumiehenä". Molemmat morsiammet ovat tuttuja. Toisen sulhanen on mieheni ystävä, toinen oli kaveri lapsuudesta, jonka kanssa emme ole yhteydessä kuin jouluisin. Molemmat juhlat olivat sitten reilummalla kädellä yli 50€ maksavia tilaisuuksia. Toiset kaiken kaupanpäälle olivat vielä sellaiset etten ikinä olisi voinut kuvitella että morsian olisi tällaiset halunnut (ja niinhän se lopulta olikin, eli kaaso oli omia fantasioitaan toteuttanut). Tämä maksumies fiilis ilmeni vasta illan aikana, kun selvästi tuotiin esille että olen "b-luokan" juhlija, eikä minulla saanut olla mielipidettä, puheenvuoroa, tai käytännössä edes hauskaa. Ja kun luulin, että kaikki maksaminen siihen päättyi, ilmoitettiin, että jokaisen on ostettava jotakin seksivälinemyyjältä, jotta morsian saa ilmaiseksi omansa. (olisin mielummin jaannut sen ostoksen hinnan kaikkien kesken ettei olisi tarvinut ostaa mitään tarpeetonta kotiin. Varsinkin kun morsiammen haluama tavara ei ollut edes kallis) Olen valmis maksamaan hyvän ystäväni polttareista enemmänkin. Vastaisuudessa en vastaa "tottakai" jokaiseen polttari kutsuun.

No nyt saa tiedustella sillä onnistuimme muutoksen saamaan. Se kyllä vaati hieman intohimoista puhelimen käsittelyä ja paniikinomaisia soittoja suuntaan jos toiseenkin Eli kuten kihloissakin kaiverruksessa on meille erityinen merkitys, valitsimme nyt vihkeihin kaiverrukseksi "Kimpale Kultaa pp.kk.vvvv". Moni tämän laulun tunnistaa, ja sillä on meille erityinen merkitys. OT: häihin tulee musiikin kautta meidän koko historiamme. Säälikäämme vieraita, mutta melkein pitäisi Petri Nygårdiakin soittaa. Voi hyvä luoja kesää 2000 Voi olla että -tällaisia ilmeitä häissä tullaan näkemään jos tämän toteutamme. (Emme edes pidä suomi rapistä )

Me kävimme keskustelua tästä juuri viime viikolla. Kihloihin olemme jakaneet lauseen missä oletkin, olen kanssasi + pp.kk.vvv. Johtuen siitä, että molempien työt ovat liikkuvia. vihkiin pyysimme eilen teksiksi Tahdon pp.kk.vvvv, mutta nyt tuli mieleen paljon parempi (molempien mielestä). kyllä sitten liian myöhään välähtää asiat tässä kopassa.

Tärkeä ja tärkeä... miten sen nyt ottaa. Tärkein kriteeri on kukan ja kimpun miellyttävyys, nuo hinnat ovat vain uskomattomia minusta. Teininä olin jossain tienaa tonni tyyppisessä "orjatyömaalla", ja osasin arvostaa jokaista työllä tekemääni penniä. Tätä rahaa en olisi ikinä suostunut laittamaan kiinni yhteen kukkakimppuun. Virheen tein kun menin hintoja päässäni kääntämään markka-aikaan, sillä nyt kääntelen kaikkia hääkuluja uteliaisuuttani laskimella (yhden vieraan menu ilman juomia 327,02mk, 1 viinipullo 166,48mk, yksi kukka 89,19mk ). Kohta huomaan taivastelevani samaa asiaa mummojen kanssa torilla. Minä kun moneen vuoteen en ole asioita markoissa ajatellut, saan nyt tästä kauheat kicksit. Pakko hankkiutua eroon tästä tavasta taas... (ps. löysin juuri paikan josta saan kukat 2e/kpl, joten eiköhän tämä ole se minun valintani)

minusta vain tuo 5-15€ haarukka on todella kummallinen, kun kyseessä on yksi kukka. En tiedä milloin minusta pihi on tullut, mutta mielestäni 15€ on jo kohtuuton hinta.

Minun kimppuni on mielestäni hyvin yksinkertainen (lue helposti sidottava). Mutta en voi käsittää kukkien hintoja. Kimpussani olisi 9 kukkaa, ei mitään horhellyksiä, vaan ihan tavallinen pyöreä kimppu ylhäältäpäin katsottuna. En voi käsittää miten yksi leikkokukka (mini calla) maksaa 5-15€ ja näin ollen kimpun hinnaksi tulisi 45-135€ plus työt! En haluaisi tehdä mummoni tyylistä juttua, mutta on aivan pakko: "miten ihmeessä yksi kukka voi maksaa 30 mk? tai koko kimppu 800mk" Tiedättekö "tukkutyyppisiä" paikkoja, joissa esim. mini callaa myydään kappaleittain? nimim. "ei se nyt niin vaikeaa voi olla yhden puskan sitominen"

Me mennään kuvaan kuitenkin ennen vihkimistä. Itse olisin voinut jättää kuvaan menemiset kokonaan pois, mutta mies haluaa kuvat. (pian alkaa kaikille kuva selkiintyä, kumpi meistä haluaa isommat häät ) Ja koska hän nyt sanoi puvun piilottelusta, että kyse on kokonaisuuden näkemisestä pikemminkin kuin morsiammen näkemisestä, niin menemme kuvalle heti meikin jälkeen. Sieltä ajamme yhdessä vihkipaikalle. Meidän vihkiminen on myöhään 17:45 joten jos sen jälkeen katoamme kuvalle, alkaa olla jo aika myöhä kun juhlat saadaan käyntiin.

Meillä ongelma on ratkennut siten, että vein puvun ompelinjan luo, joka tekee sisäänvedot. Haen puvun sieltä päivää ennen vihkimistä. Minä joka tuolla turhin-perinne sivulla "riehun" olen ehkä hieman tästä nyt miestäni mennyt kiusaamaan. Hän haluaa nyt korjata, ettei minkään perinteen vuoksi halua olla näkemättä. Hänestä on vain niin kivaa aina kun olemme menossa jonnekkin juhliin niin silloinkin hän aina yllättyy kokonaisuudesta, kun enhän minä juhlavaatteitani häneltä koskaan hyväksytä etukäteen. Hän näkee minut aina valmiina juuri ennen kun ryntäämme juhliin. tai sitten se vaan sanoo näin, ja uskookin ihan hulluna tähän perinteeseen (kultsii, katos mitä mä taas menin susta tänne kirjoittamaan )

Samoin ajattelen kuin ötökkä. oma tilanteemme muuttui radikaalisti toiseen suuntaan kun sanoimme ettei luvassa ole mitään linnan juhlia, vaan haluamme viettää mukavan rennon illan. Tästä osa loukkaantui verisesti osa helpottui. Me tarjoamme puitteet juhlille jotka koemme tarpeellisiksi. ja tähän kohtaan tulee PISTE. Seremonia on meitä varten, juhlat järjestämme perheelle ja ystäville. En edes osaisi järjestää juhlia minua varten. Se tuntuu ajatuksena jopa oudolta, sillä en halua olla mikään jääveistos huoneen keskellä jonka ympärillä kaiken on tapahduttava täsmälleen käsikirjoittamallani tavalla. Myös mieheni karsastaa tätä huomionkeskipisteenä olemista. Emme siksi halunneet mm omaa pikku morsiuspöytää, vaan haluamme istua sielä missä vieraatkin ovat. Juhlat muodostuu juhlivista ihmisistä. Puitteet järjestämme mielellämme ihmisille, jotka haluavat juhlia meidän suurta päiväämme. Minulle on ehdottoman tärkeää, että kaikilla vierailla on mukavaa. Haluan myös kuulla heidän toiveitaan. Ystäväni sanoi että hän haluaa ehdottomasti pitää puheen juhlassa, mutta halusi varmistaa olisiko se sopivaa. Tietenkin on. Jos juhla inspiroi yatäviä pitämään puheita, niin niille löytyy aina aikaa. Olin otettu hänen eleestään. Kohtuuttomat pyynnöt ovat mielestäni sellaisia kun muokataan juhlan puitteita tai puututaan yksityiskohtiin. Olemme kertoneet kaikille sen että kaikenmaailman leikit-ryöstöt-yms eivät ole meidän tyylisiä juttuja, ja emme aijo sellaisiin osallistua, mutta jos vieraat haluavat pistää pienen piirinsä pyörimään, niin antaa mennä vain! Ehkä jossain mielenhäiriössä mekin innostutaan sitten letkajenkkaa vetämään pisin käytäviä, jos näemme sellaisen muodostuvan. (toivottavasti eivät halua, ja toivottavasti en ole mielenhäiriössä hääpäivänäni ) Tärkeintä on, että kaikki ketkä haluavat juhlia saavat sen tehdä. Me yritämme parhaamme järjestää sellaiset puitteet mitkä koemme tarpeellisiksi, jotta juhlinta on kaikille nautinnollista. Täytyy myötään että seremonian suhteen olemme toimineet täysin itsekkäästi. Se on meidän seremoniamme, ja meille tärkein osa hääpäivässä.

Ei mene anoppii hermot. Hän on suorastaan enkeli omaan perheeseeni verrattuna.

vielä yksi

en ymmärrä.

Me emme suoranaisesti salaile, mutta emme kyllä jokaiselle asiasta olla erikseen lähdetty kertomaankaan. Jos ei suoraan kysytä eikä asia mitenkään luontevasti jutustelun yhteydessä tule esille, niin sitten avioliittoaikeet jää kertomatta. Olen minä tuntemattomallekkin kertonut, joka pysähtyi kassalla ihastelemaan kihlasormustani, ja jättänyt kertomatta tutulle, joka ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu, vaan pulisee kaiken maan ja taivaan väliltä kunhan se jotenkin vain liittyy häneen. Kertoisin kyllä jos häntä yhtään asia oikeasti kiinnostaisi, mutta eipä tunnu kiinnostavan... En osaa hihkua ympäri kaupunkia jokaiselle näyttämässä sormustani ja kiljumassa häistäni, vaikka sormus hieno onkin ja häät viittä vaille valmiit. Se ei ole mitenkään minun tapaistani.

Tässä tuli ihana idea minulle... rakastan kaikkea näperrellä, niin taidanpa meidänkin "puhemiehelle" paidan tehdä. Hän ei valitettavasti pääse häihimme, joten voisin tehdä niin että paita lähetetään hänelle lahjaksi hääpäivänämme. Olinkin miettinyt miten muistaisin häntä, hän kun on tärkeä ihminen minulle. Pullopaitaa en kyllä tee, mutta muuten kivan paidan voisin hänelle tehdä. Onko hän nyt suoranainen syy että törmäsin mieheeni... no hyvin hyvin etäisesti. tarinamme on täynnä pieniä hassuja sattumia

Minulle nyt on tuskin polttareita tulossa, mutta laitampa silti lusikkani tähän soppaan. Olen pyytänyt ettei minulle polttareita kukaan järjestä, sillä moniet polttarikliseet olen kokenut mauttomiksi ja tapojeni vastaiseksi. Vielä kun kuulin erään tuttavani kerran ääneen miettivän mitä kaikkea hän minun polttareihini järjestäisi... Hiljaa kysyin, että tunteeko hän minua, ja ovatko nämä kuvitteelliset polttarit minulle vai hänelle. Luotan tasan kahteen ystävääni, he kyllä tietäisivät millaiset polttarit hyväksyisin. Minusta on ihan sama onko niitä strippareita, kunhan on otettu huomioon parisuhteen molemmat osapuolet. Eli seurue voisi mielestäni etukäteen tarkistaa aiheuttaako stripparit riitaa tai pahaa mieltä kotona. Luulen jopa, että kysymällä seurue saisi suopeamman vastaanoton siltä parisuhteen toiselta osapuolelta. Jos ei mitään salamyhkäistä siinnä ole, niin helpompi se on silloin sulattaa. Tai niin ainakin minä ajattelen. Kukaan ulkopuolinen ei varmaksi voi sanoa, mitä tämmöisestä "harmaasta-alueesta" on parisuhteen sisällä sovittu. Meillä on selkeät raamit siihen mikä on pettämistä ja mikä ei, mutta kukan ulkopuolinen ei voi tietää mihin me olemme rajan vetäneet. Mieheni saa kyllä mennä katsomaan (ilman lupaanikin), mutta minä en halua mitään rasvattua miesstripparia katsella. Toki jos minulle polttarit tulisi, voisin kuvitella että toinen luottoystävistäni sen stripparin silti hommaisi, mutta silloin tietäisin heti mistä on kyse... polttariohjelmassa olisi silloin kikka ja salainen toiveeni toteutuisi. Vain hän tästä tietääkin. (ei mitään mautonta, ei mitään kiellettyä... ei mitään sellaista mistä mustasukkainen mieheni suuttuisi. ) Luulen kuitenkin, että jos moni pääsisi polttareitani suunnittelemaan, niin se strippari tulisi peruspolttarit idealla (ja silloin toteutettaisiin kaikki loputkin polttarikliseet joita vihaan) Silloin minä poistuisin paikalta! Minusta on tärkeintä, että polttarit ovat järjestetty morsiammen/sulhasen maun mukaan hänen parisuhdettaan kunnioittaen.

Meille ei ollut väliä papin sukupuolella. Meidät vihkii näköjään Clintonin Billi, näin mies ilmoitti kun papin kuvan näki. nyt sitten nauramatta alttarille...

Nyt se pelottava puhelu tuli... Selitin soittajalle mitä mieheni oli minulle sanonut. Kerroin, että minun puolestani saavat järjestää, mutta toivoin että ottavat huomioon sen mitä kerroin mieheni kommenteista. Saas nähdä tuleeko polttareita, mutta kivoja juttuja heillä oli suunnilettuna. Sellaisia mistä mieheni kyllä todella pitää.

No puku on nyt kuitenkin ostettu. Tosin eilen tulin siihen tulokseen, että kun puku on kavennettu sopivaksi, niin laitan itse lisää kirjailuja pukuun. Kyllä tytöllä aina pitää olla jotain näperreltävää... kyyneltenkin uhalla Mietin vain, miksi ihmiset haluavat omaa päätään vaivata niin paljon asialla, joka ei heille edes oikeastaan kuulu? Kuka voi edes olettaa, että kaikkien mahdollisten perinteiden noudattaminen olisi mahdollista tai edes mieluisaa jokaiselle? Musta tuntuu, että koko perinnehöpinät meidän suvussa on tarkoitettu vain ja ainoastaan minun mieleni pahoittamiseen... ei meillä kukaan perinteitä noudata edes joulupöydässä! ja jottei kokoajan olla OT, niin puku maksoi 250€. Hintaan tulee lisätä nyt kavennus, ja ne helmet jos niitä kiinnittelen... eli reilusti alle budjetin meni

Meillä on kaikki perinteet rikottu, ja huonoa onnea olemme haalineet loppu iäksemme, mutta eilen kun sovittelin pukua, mies kieltäytyi tulemasta makkariin sitä katsomaan. Oven raosta hihkaisi vielä, että minun tulee pakata puku niin ettei hän sitä näe Enhän minä pakota pukua katsomaan, mutta yllätyin kovasti hänen kannastaan. Itse en ole piilottelu-perinteitä koskaan ymmärtänyt. Mutta jos sulhanen näin asian haluaa toteuttaa, niin näin tuleman pitää. Ovathan ne hänenkin häänsä. Nyt en sitä näytä, vaikka kuinka kerjäisi. Luotan siihen, että hänen ensimmäinen reaktionsa tuli jostain syvältä sielun syövereistä. Ja mä kun luulin, että meillä ei olla taikauskoisia.

häihin on 2 kk, ja viime viikolla sovimme kultasepän kanssa vihkin valmistuksesta. Sormuksen on oltava valmis ensikuun alussa, sillä puolen kuun kohtaa en ole suomessa. Huomautukset haluan jättää ennen matkaani, jotta ei tarvitse sormusta stressata loppusuorilla.

Taikauskoisetn höpinöitä, mitäpä muutakan... Kuten sanoin en ole taikauskoinen, siitä vain tulee paha mieli kun kaikki sukulaiset hokee sitä kokoajan. Taika -jutut on kehitetty vain toisten mielen pahoittamiseen.

OT: En yleisesti ole mitenkään taikauskoinen, mutta tämä sanonta pahoitti mieleni: "Niin monta kertaa kun morsian pukunsa neulallaan lävistää, niin monta kertaa hän kyyneleitä avioliittonsa vuoksi vuodattaa." tai jotain sinne päin... tästä tuli todella paha mieli kun sukulaiset alkoi sitä hokea.