Ariam

Rouva
  • Content count

    502
  • Joined

  • Last visited

About Ariam

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

879 profile views
  1. : Mitäs löysit?

  2. Minä olen laihtunut... tosin olen myös laihduttanutkin. Ennen häitä minun tekosyyni olla laihduttamatta oli helevetin nyreä ompelija, ja perkeleen vaikeasti pienennettävä puku. Hän sanoi 1,5 kk ennen häitä, että nyt sitten ei enää laihduteta!
  3. Tiffy mä luulen, että tässä on jokin vastaava ajatus taustalla, kun tottakai miehellä tulee olla erillinen vihkisormus, muutenhan kukaan ei tiedä onko mies kihloissa vai naimisissa . Ja pitäähän miehenkin kädestä nähdä, että naimisiin asti on edetty. Nämä siis ko. keskustelun vakuuttavimmat puheenvuorot asian puolesta. Kaipa se on jokin tunne ehkäpä jopa ylpeyden asia ihmisille. Me aluksi hankittiin miehelle sormus "juhlatilaisuuksia" varten, yksi syy on se että sormus hänen työssään on vaarallinen. Nykyään hän kyllä työnsä tekee sormussormessa omasta tahdostaan... ja minä yritän vakuutella ettei sitä oikeasti ole fiksua jättää käteen.
  4. Minun miehellä ei nyt mitään sormuskammoa ollut, mutta hän ei vain pitänyt sormuksista. (Ovat tiellä ja tyhmännäköisiä.) Näytin hänelle kuvaa sormuksesta jota olin hänelle ajatellut. Hänestä sormus näytti hyvin miehekkäältä, ja halusi nähdä sormuksen myös kultasepänliikkeessä. Sormus tilattiin (ja odotettiin loputtomasti sen saapumista). Ensimmäinen kuukausi meni siinnä kun hän sanoi, että käsi tuntuu oudolta. Nyt jos otan sormuksen pois häneltä vain siksi hetkeksi, että saan sen puhdistettua, hän ruikuttaa (taas), että käsi tuntuu oudolta, mutta nyt siis ilman sitä (Olimme kihloissa kun sormuksia etsimme molemmille. Mies sai sormuksen 1,5kk kihlautumisesta ja minä 2,5kk. Emme juhlineet kihlajaisia, joten minulle oli yhdentekevää milloin sormukseni saan. Olimmehan jo kihloissa ja häitä suunnittelemassa.)
  5. Vielä ei ole mennyt ohi päivää, jolloin en olisi sormuksiani pysähtynyt ihastelemaan. Sormukseni on teetetty, ja vaikka osin muotoilutltaan ovat hyvinkin klassiset, niin nämä kikkalisät on kyllä jotain upeaa... jotain erityistä... jotain minun ja mieheni tyylistä. Olen erittäin tyytyväinen myös mieheni sormukseen. Ovat monet miehet kehuneet tyylikkääksi ja erityisen miehekkääksi valinnaksi (kuka sen valitsikaan ). Kuulemma liian monet miehet käyttää naisten sormuksia (mitä ikinä se tarkoittaakaan... ).
  6. ^keskusteleminen on jäykistelyä tosin meidän häissä ei yllä olevan kuvauksen mukaisia keskusteluja edes syntynyt, mutta jokatapauksessa... Millaisia keskusteluja ihmiset sitten oikein häissä käyvät? Minulla on siinnä tapauksessa aina ollut tämä jäykkäpuhe-etiketti hukassa. Parhaat muistot minulle on jäänyt juuri jostain kustelusta tai jutusta mitä on spontaanisti syntynyt. Kakunleikkuupolkaisuja meillä ei ollut, silti en usko että kukaan unohtaa meidän kakkumme leikkuuta... elämä on täynnä sattumia, tilannekomiikkaa ja huumoria, miksi niitä väkisin sinne sitten yrittää tunkea lisää? Luulen, että polkaisu olisi ollut paljon meidän kakkuiluamme jäykempää... (ja tämä siis vain yhtenä esimerkkinä)
  7. Meillä kävi niin, että n.90% kutsutuista ilmoitti pääsevänsä häihin, ja n.5% jätti tulematta vaikka oli ilmoittautunut.
  8. Meidän pappi ilmoitti siunaavansa vain sen sormuksen, joka tulee avioliiton merkiksi. Eli minun sormukseni. Miehellä kihlaan kaiverrutettiin kyllä päivämäärä, mutta ei sitä päivämäärään alettu erikseen siunaamaan Sormusvalassa mies antoi sormuksen ja minä vastaanotin: "...merkiksi siitä annan..." "...merkiksi siitä vastaanotan..." Mutta kannattaa omalta papilta tarkistaa, miten hän ajattelee toimia. Uskon, että se riippuu paljon papista, mitä hän hyväksyy ja mitä ei.
  9. ^Ei ollut meillä ainakaan pakollinen. Asiasta kannattaa papin kanssa puhua, meillä ainakin pappi oletti että polvistutaan, mutta korjasi sitten, että ei ole pakollista.
  10. ^samaa lause on meitä "seurannut". Alkujaan olen lauseen "antanut" miehelleni "lahjaksi". Häihin liittyvissä jutuissa ei käytetty, vaan jätettiin se "meidän kahden keskeiseksi" jutuksi. (Saisiko mitenkään tähän viestiin vielä pari "sitaattia" vielä lisää? )
  11. Meillä tämä toimi taas hyvin. Tosin vieraskirja olikin samalla hääalbumimme, joten hitaampikin tajusi, että kuvia siihen albumiin tullaan laittamaan jokatapauksessa. Meillä oli lyhyt viesti kohdassa josta vieraskirja "alkaa". Ainoa huomautus oli, että jos aikoo paljon kirjoittaa, tulee jättää vähän tilaa kuvaa varten. Kävimme itse laittamassa kirjan kiertoon, ja samalla sanoimme, että tilaa pitää oikein tuhlailla. (Me emme pyytäneet kuin sen allekirjoituksen, mutta sanoimme että niin paljon saa kirjoittaa kuin haluaa. Monille ystävillemme olisi tullut stressiä siitä että pyydetään sivun verran tekstiä.) Osa kirjoitti oikein pitkiä tarinoita, toiset runoja, yksi kirjoitti meille pitämänsä puheen, yhdet pelkät allekirjoituksetkin saimme ja yksi oli keksinyt "logostamme" sloganin (ihana ja hauska ).
  12. Paljonhan niitä on ihan perinteisemmissäkin leikeissä. Esim. ryöstöt saattaa riistäytyä nolauksen puolelle. Myötähäpeässä olen monissa häissä morsianta tai sulhasta seurannut. Kerran jopa leikin järjestäjälle käynyt kuiskaamassa, että näyttää siltä että teidän onnellinen morsian alkaa kohta itkemään tämän leikin vuoksi. Viime häissä jossa oli sulhasenryöstö, meinasin itsekkin alkaa morsiammen puolesta itkeä. TÖRKEÄÄ käytöstä kaasoilta! mauttomuuksiin johtava tie on oikea pikatie välillä...
  13. Kannattaa kertoa vieraille minkälaisiin varustein lähteä matkaan. "Mikään ei ole ikävämpää" naisvieraalle kuin olla piikkikoroissa upottavassa sorassa. Menee kengät pilalle Hämmentyneenä mutta kiitollisina olivat vieraamme varanneet kalliolle kiipeämiseen sopivat kengät. Ikävä olisi märkää sammalta pitkin liukkaalle kalliolle mennä. Itse palkkasimme laulajan hoitamaan sisääntulo- ja poistumismarssin sekä häälaulun paikan päälle. *kuva poistettu
  14. Minä en ollut koko pusua muistaa, mutta pappi kuiskasi minulle että "nyt sitä vois vaikka pussailla". Videolla näkyykin kun mies ehti huule töröllään hetken ootellakin...
  15. Me naurettiin molemmat. Sitä ei voinut hymyilyksi kutsua, sillä molemmat kikatti kuin pahaiset kakarat. Kiitos tästä kuuluu toki parille vieraallemme. (Meillä oli yllättävä ohjelmanumero vihkipaikalle saapumisen ajan. No lähtipä jännitysainakin, kun vatsat kippuralla autossa naurettiin) Ja sitten se nauru ei millään ottanut loppuakseen... Nauru tarttui pappiin ja vieraisiinkin.