Ariam

Rouva
  • Content count

    502
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Ariam

  1. Minä ja mieheni mennään naimisiin pienin häämenoin. Itse olen kaikille kutsutuille toitottanut että mitään polttareita ei tarvitse järjestää, kun eivät ole minun makuuni sopiva "juhlallisuus". Mieheni on ollut samaa mieltä. Hän ei halua mitään mauttomuuksi ja nöyryytyksiä kunniakseen kokea. Nyt aloin miettiä, mitä jos jotkut tosissaan haluavat hänelle polttarit järjestää ja kysyvät minulta siihen sopivaa päivää. Kiellänkö järjestämästä vai mitä teen? Voisiko häntä myöhemmin jäädä harmittamaan, jos hän on polttareistaan jäänyt paitsi? Mitä jos ystävät todellakin suunnittelevat jotain oikeasti kivaa juttua hänelle... sellaista mikä olisi hänenkin mielestä kivaa.
  2. : Mitäs löysit?

  3. Minä olen laihtunut... tosin olen myös laihduttanutkin. Ennen häitä minun tekosyyni olla laihduttamatta oli helevetin nyreä ompelija, ja perkeleen vaikeasti pienennettävä puku. Hän sanoi 1,5 kk ennen häitä, että nyt sitten ei enää laihduteta!
  4. Tiffy mä luulen, että tässä on jokin vastaava ajatus taustalla, kun tottakai miehellä tulee olla erillinen vihkisormus, muutenhan kukaan ei tiedä onko mies kihloissa vai naimisissa . Ja pitäähän miehenkin kädestä nähdä, että naimisiin asti on edetty. Nämä siis ko. keskustelun vakuuttavimmat puheenvuorot asian puolesta. Kaipa se on jokin tunne ehkäpä jopa ylpeyden asia ihmisille. Me aluksi hankittiin miehelle sormus "juhlatilaisuuksia" varten, yksi syy on se että sormus hänen työssään on vaarallinen. Nykyään hän kyllä työnsä tekee sormussormessa omasta tahdostaan... ja minä yritän vakuutella ettei sitä oikeasti ole fiksua jättää käteen.
  5. Minun miehellä ei nyt mitään sormuskammoa ollut, mutta hän ei vain pitänyt sormuksista. (Ovat tiellä ja tyhmännäköisiä.) Näytin hänelle kuvaa sormuksesta jota olin hänelle ajatellut. Hänestä sormus näytti hyvin miehekkäältä, ja halusi nähdä sormuksen myös kultasepänliikkeessä. Sormus tilattiin (ja odotettiin loputtomasti sen saapumista). Ensimmäinen kuukausi meni siinnä kun hän sanoi, että käsi tuntuu oudolta. Nyt jos otan sormuksen pois häneltä vain siksi hetkeksi, että saan sen puhdistettua, hän ruikuttaa (taas), että käsi tuntuu oudolta, mutta nyt siis ilman sitä (Olimme kihloissa kun sormuksia etsimme molemmille. Mies sai sormuksen 1,5kk kihlautumisesta ja minä 2,5kk. Emme juhlineet kihlajaisia, joten minulle oli yhdentekevää milloin sormukseni saan. Olimmehan jo kihloissa ja häitä suunnittelemassa.)
  6. Vielä ei ole mennyt ohi päivää, jolloin en olisi sormuksiani pysähtynyt ihastelemaan. Sormukseni on teetetty, ja vaikka osin muotoilutltaan ovat hyvinkin klassiset, niin nämä kikkalisät on kyllä jotain upeaa... jotain erityistä... jotain minun ja mieheni tyylistä. Olen erittäin tyytyväinen myös mieheni sormukseen. Ovat monet miehet kehuneet tyylikkääksi ja erityisen miehekkääksi valinnaksi (kuka sen valitsikaan ). Kuulemma liian monet miehet käyttää naisten sormuksia (mitä ikinä se tarkoittaakaan... ).
  7. ^keskusteleminen on jäykistelyä tosin meidän häissä ei yllä olevan kuvauksen mukaisia keskusteluja edes syntynyt, mutta jokatapauksessa... Millaisia keskusteluja ihmiset sitten oikein häissä käyvät? Minulla on siinnä tapauksessa aina ollut tämä jäykkäpuhe-etiketti hukassa. Parhaat muistot minulle on jäänyt juuri jostain kustelusta tai jutusta mitä on spontaanisti syntynyt. Kakunleikkuupolkaisuja meillä ei ollut, silti en usko että kukaan unohtaa meidän kakkumme leikkuuta... elämä on täynnä sattumia, tilannekomiikkaa ja huumoria, miksi niitä väkisin sinne sitten yrittää tunkea lisää? Luulen, että polkaisu olisi ollut paljon meidän kakkuiluamme jäykempää... (ja tämä siis vain yhtenä esimerkkinä)
  8. Meillä kävi niin, että n.90% kutsutuista ilmoitti pääsevänsä häihin, ja n.5% jätti tulematta vaikka oli ilmoittautunut.
  9. Meidän pappi ilmoitti siunaavansa vain sen sormuksen, joka tulee avioliiton merkiksi. Eli minun sormukseni. Miehellä kihlaan kaiverrutettiin kyllä päivämäärä, mutta ei sitä päivämäärään alettu erikseen siunaamaan Sormusvalassa mies antoi sormuksen ja minä vastaanotin: "...merkiksi siitä annan..." "...merkiksi siitä vastaanotan..." Mutta kannattaa omalta papilta tarkistaa, miten hän ajattelee toimia. Uskon, että se riippuu paljon papista, mitä hän hyväksyy ja mitä ei.
  10. ^Ei ollut meillä ainakaan pakollinen. Asiasta kannattaa papin kanssa puhua, meillä ainakin pappi oletti että polvistutaan, mutta korjasi sitten, että ei ole pakollista.
  11. ^samaa lause on meitä "seurannut". Alkujaan olen lauseen "antanut" miehelleni "lahjaksi". Häihin liittyvissä jutuissa ei käytetty, vaan jätettiin se "meidän kahden keskeiseksi" jutuksi. (Saisiko mitenkään tähän viestiin vielä pari "sitaattia" vielä lisää? )
  12. Meillä tämä toimi taas hyvin. Tosin vieraskirja olikin samalla hääalbumimme, joten hitaampikin tajusi, että kuvia siihen albumiin tullaan laittamaan jokatapauksessa. Meillä oli lyhyt viesti kohdassa josta vieraskirja "alkaa". Ainoa huomautus oli, että jos aikoo paljon kirjoittaa, tulee jättää vähän tilaa kuvaa varten. Kävimme itse laittamassa kirjan kiertoon, ja samalla sanoimme, että tilaa pitää oikein tuhlailla. (Me emme pyytäneet kuin sen allekirjoituksen, mutta sanoimme että niin paljon saa kirjoittaa kuin haluaa. Monille ystävillemme olisi tullut stressiä siitä että pyydetään sivun verran tekstiä.) Osa kirjoitti oikein pitkiä tarinoita, toiset runoja, yksi kirjoitti meille pitämänsä puheen, yhdet pelkät allekirjoituksetkin saimme ja yksi oli keksinyt "logostamme" sloganin (ihana ja hauska ).
  13. Paljonhan niitä on ihan perinteisemmissäkin leikeissä. Esim. ryöstöt saattaa riistäytyä nolauksen puolelle. Myötähäpeässä olen monissa häissä morsianta tai sulhasta seurannut. Kerran jopa leikin järjestäjälle käynyt kuiskaamassa, että näyttää siltä että teidän onnellinen morsian alkaa kohta itkemään tämän leikin vuoksi. Viime häissä jossa oli sulhasenryöstö, meinasin itsekkin alkaa morsiammen puolesta itkeä. TÖRKEÄÄ käytöstä kaasoilta! mauttomuuksiin johtava tie on oikea pikatie välillä...
  14. Kannattaa kertoa vieraille minkälaisiin varustein lähteä matkaan. "Mikään ei ole ikävämpää" naisvieraalle kuin olla piikkikoroissa upottavassa sorassa. Menee kengät pilalle Hämmentyneenä mutta kiitollisina olivat vieraamme varanneet kalliolle kiipeämiseen sopivat kengät. Ikävä olisi märkää sammalta pitkin liukkaalle kalliolle mennä. Itse palkkasimme laulajan hoitamaan sisääntulo- ja poistumismarssin sekä häälaulun paikan päälle. *kuva poistettu
  15. Minä en ollut koko pusua muistaa, mutta pappi kuiskasi minulle että "nyt sitä vois vaikka pussailla". Videolla näkyykin kun mies ehti huule töröllään hetken ootellakin...
  16. Me naurettiin molemmat. Sitä ei voinut hymyilyksi kutsua, sillä molemmat kikatti kuin pahaiset kakarat. Kiitos tästä kuuluu toki parille vieraallemme. (Meillä oli yllättävä ohjelmanumero vihkipaikalle saapumisen ajan. No lähtipä jännitysainakin, kun vatsat kippuralla autossa naurettiin) Ja sitten se nauru ei millään ottanut loppuakseen... Nauru tarttui pappiin ja vieraisiinkin.
  17. Muisti. Saimme upeaa viinilasi sarjaa oikein olan takaa. Puolitusinaa on nyt jo kaikkea. Ja henkilökuntakin oli oman lahjansa ostanut (hassua kun niin harvalle oli kertonut edes.) Tänään oli kaikki nimikyltit vaihdettu ja kun ovesta kävelin sisälle jouduin riisisateeseen... Minun ensimmäinen kysymys oli, että kukas tämän sitten imuroi Ja minun kun piti hiipiä sisälle ja laittaa kakku pöydälle, jotta kaikki saa ihmetellä että mikäs hemmetin kakku se täällä on...
  18. kyllä kannattaa kilpailluttaa tehokkaasti. Minun kimppukatastrooffini sai onnellisen lopun. (ihmetyttää kyllä miten on mahdollista, kun rehut tulivat joka paikkaa samasta paikasta niin silti hinnoissa oli viimeisellä viikollakin HUIKEAT erot) Minulle kimppu oli "pakollinen paha", enkä oikeastaan alkujaan sitä edes halunnut, siksi en halunnut siihen turhia tuhlata. Mistä taas en halunnut säästää oli ruoka ja juoma, somisteet ja tunnelma. Minun kimppuni viimeisimmät hinta-arviot: Hinta ei turun alueelta: 150€ ei sis. viehettä Hinta Turun lähikunnissa: 75-120€, paitsi sitten valitemani paikka kimppu ja viehe yhteensä 50€.
  19. Itse kävin täällä kirjoittelemassa pitkiä pätkiä ennen häitä, ja nyt kun on häät ohi voin sanoa, että hienoja lahjoja saimme, vaikka emme mitään toivoneet. (Rahaa ei ystäviltä tullut, ehkä myös voin ajatella että onneksi ei tullut.) Olen tyytyväinen ettei meillä ollut lahjalistaa. Lahjojen joukossa oli kyllä niin yllättäviäkin juttuja, mitä ei olisi pieneen mieleenkään juolahtanut pyytää, joten ei voi kun olla kiitollinen. Yhtään samanlaista tavaraa emme kuitenkaan saaneet! Onko kuppi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, sehän riippuu henkilöstä joka kuppiin tuijottaa. Lahjalista tarkoittaa minulle, että jotain uskomattoman kivaa voi jäädä saamatta, eikä sitä, että jotain kamalaa voi ilman sitä tulla. Itse en kyllä uskalla kaikkien aviomieheni ystäville ohi listan ostella, mutta meille sopi parhaiten lahjalistattomuus. (Enpä voi käydä osallistumassa KAMALIN häälahja keskusteluun ainakaan. ) Miksi siis vieläkin täällä mekastan? no koska haluan ja on sellainen fiilis Ystävälle voi antaa mielestäni sellaisen lahjan kuin haluaa. Jos se on rahaa, niin silloinkin on monen monta vaihtoehtoa. On vain yksi oikea tapa antaa lahja. Lahja tulee antaa hyvällä mielellä!
  20. Itse tiedän tällaisen tapauksen: liittyi kirkkoon - meni naimisiin - kiitti pappia - erosi kirkosta. Tämä kaikki tapahtui hyvin "tiiviiseen tahtiin", eikä henkilö koskaan maksanut kirkollisveroa.
  21. Minusta on hyvin epäkohtelijasta lapsisuunnitelmia udella (, vaikka kuinka paljon itse lapsia rakastastaisikin). Nyt on niin monta "kauhuraskausta" lähipiirissäni ollut, ettei ole itsellä haluja raskaaksi ryhtyä saati keskustella asiasta. On se sitten niin kivaa kun ystävä joka on juuri lapsensa menettänyt istuu siinnä vieressä ja nielee kyyneleitään kun minulta udellaan... ja abracadabra... huomaa tämä kyselijä vieressäni istuvan saman ikäisen tytön ja päättää tunkea nokkansa hänenkin asioihin. Onkos jo sinulla lapsia? eikös olisi mukavaa kun teidän lapset sitten yhdessä leikkisi? Viikottain joku minua asiasta hiillostaa, eikä ole hyvällä loppunut. Pian kyllä loppuu ja aika pahalla... Mittari on täynnä! Ahdistunut: Itse en pidä kaikista lapsista. Suurin osa on hyvin ärsyttäviä ja kurittomia. Mitään käytöstapoja ei ole edes pelkkään kaupassa käyntiin opetettu. Itseäni hävettää kulkea sellaisen "apinalauman" lähettyvillä (toivottavasti kukaan ei luule että nämä on minun... ) Mutta ilokseni olen huomannut että en vihaa lapsia, vaikka aikaisemmin olen ajatellut että jokainen lapsi on kamala. Jälleen eilen seurassani istui töissä kaksi varsinaista kullanmurua. Kauniisti kasvatettuja, avoimia, iloisia ja jotenkin vain heidän seurassaan oloni oli luonteva. (edelleen kyllä naapurin kauhukakarat ovat sellaisella mustalla listalla ettei ovet heille aukea. Tosin heidän käytöksestään syytän kuitenkin lasten äitiä. ) Jos et koskaan halua lapsia niin sitten se on ok, mutta ei sinun tarvitse myöskään kauhukakaroita kasvattaa jos lapsen haluatkin joskus. Vain sinä tiedät (tulevaisuudessakin) mitä sinä haluat. Jos et nyt tiedä, niin sitten annetaan ajatuksen kypsyä valmiiksi. Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun oma valintasi.
  22. Meitä jälleen nauratti ajatus omasta pöydästä. "Sielä sitten istutaan kuin jääveistokset juhlan keskipisteenä". Ei kiitos omalle pöydälle.
  23. Sama täällä. Tärkeintä on että tulevat, ei kyllä kiinosta tippaakaan onko kaverilla jakkupuku tai kesämekko. Vieraille ne juhlat järjestetään, ei heitä rekvisiitaksi kutsuta. Itse ole sanonut, että kaikki ovat tervetulleita tyylilleen uskollisella tavalla. Yhdelle sanoin että haluan ehdottomasti kaikille naisvieraille puhvihihat...
  24. Onhan se hassua jos pitää varota käyttämästä ollenkaan jotain tiettyä väriä. Silloinhan miehetkään eivät voisi pitää valkoista kauluspaitaa, jos saivarrella halutaan... Jos jotain varon häissä on hyvin vaalea puku kiiltävällä kankaalla (esim vaalea hopeanharmaa satiini), Valokuvissa se erehdyttävästi saattaa muuttua valkoiseksi. Pelkään että joku jälkeenpäin päättää kuvan perusteella minun pukeutuneen koko valkoiseen.