ohdakkeenkukka

Kiitti Karkkis Fiilikset..märkää ja kylmää Oikeesti oli hyvä fiilis, eikä palellut vaikka näin voisi kuvitella. Tavallaan se tilanne vei mukanaan ja tuo tuntui yllättävän luonnolliselta

Toin tähän ketjuun omat Trash the Dress-kuvani, kuvat on ottanut JL-Foton Iida Liimatainen

Kirjoitin kaasolleni tekstiviestin kun olimme päättäneet hääpäivän. Kerroin lyhyesti miksi hän on minulle niin rakas ja lopussa sitten, että toivoisin häneltä kuitenkin vielä yhtä juttua: olisi minun tukeni ja turvani hääpäivänä ja suostuisi kaasokseni. Kamu on kirvesmies (-nainen), oli tekstiviestin alussa kuulemma miettinyt että " mitä vidd** ".. Lopulta oli kysyny pojilta että mitä se semmonen kaaso oikein tekee

Kiva että joku oli kaivellut tämän esille Meillä on kristillinen vihkiminen (miehen toiveesta, ei kuitenkaan kirkossa vaan kartanon pihassa pihlajan alla), mutta muuten löytyy tiettyjä elementtejä, jotka viittaavat sitten minun uskooni. Liitämme hääjuhlaan pakanallisen siunauksen, riimuja sekä pukuni tulee olemaan kelttiläistyylinen. Katsotaan mitä muuta vielä keksimme. Käyn noita vinkkilinkkejä läpi kun ehdin, toivottavasti niistä jotakin vielä löytyy.

Tämän keskustelun innoittamana piti vihjaista miehelle, että pitää miettiä millainen viehe sulholle tulee...oi hitsi sitä ilmettä En tulkinnut asiaa millään lailla, niin kai se laski päässään 1 ynnä 1 ja huikkasi, ettei aio enää akkoja kalastella.

Meille floristi nimenomaan ehdotti liljaviehettä, liljaa myös kimpussa ja lilja hiuksiin. Alkaa epäilyttämään, pitäskö vielä ajatella asiaa uusiksi. Sulhon viehe josta tippuu terälehti on omiaan suistamaan sekopäisen morsion raiteiltaan..

Kävin tuolla pyytämässä tarjouksen kukista. Järkyttäviä hintoja ja puisevaa palvelua. Eikä yhtään helpota asiaa se että siellä myytiin neilikoita 1,70€ mutta meidän tarjouksessa ne maksoikin jo 2€..

Kävin äskettäin tapaamassa kehutun liikkeen floristia. Hääkimppuuni olisi tarkoitus tulla valkoista liljaa ja risua. Täytteeksi vielä neilikkaa. Sain kukkien hinnaksi päässäni pähkäiltyä äkkiä ja ynnäsin siihen sidontatyön ja myhäilin jo tyytyväisenä että kimppu maksaa tuskin lähellekkään neljääkymppiä. Meinasin pudota penkiltä kun nainen antoi tarjouksen: 100€ Lisäksi huvittavaa oli, että nainen myi asiakkaalle neilikkaa siinä samalla, hinta oli 1,70€. Meidän tarjouksessa oli morsiustytöille kannettavaksi neilikat, 2€ kappale. Lopputulos nyt ainakin oli se että tuon keskustelun jälkeen osaan sitoa sen kimppuni itse, kukat siihen maksaa noin 15€. Morsiustyttöjen kukat ostan sitten toisaalta.

Musta, aiemmin teetetty puku ja hommauslistalla on vaaleanliila kauluspaita ja tummanliila kravatti.

Minullakin nyt toinen kerta..ensimmäisellä kerralla äitini hoiti kaiken itsekseen ja vanhempani maksoivat pienet häät. Eikä kumpikaan tykännyt sulhasestani niin yhtään Pitäisi uskoa enempi vanhempiaan... Nyt siis tavallaan kaikki onkin mulle aivan uutta, kun en ole aiemmin tätä tehnyt. Ja tuleepi neljä kertaa niin iso porukka kuin viimeksi. Ja se on mulle myös kunnia-asia että itse maksetaan, koska olen vanhemmilleni aiheuttanut aivan turhaan menoja elon varrella aiemmin.. Minun vanhempani ovat todella onnellisia puolestani, tykkäävät sulhosta kuin omastaan. Miehen vanhemmat taasen...no appiukko on hyvä ja rento tyyppi ja on tyytyväinen kun poikansa on asettunut aloilleen. Anopille tekee tiukkaa se että olen aiemminkin ollut naimisissa mutten usko etteikö olisi jo päässyt tosta yli koska on hyvinkin ymmärtänyt että olen ihan pähkinöinä sen poikaan Silloin ensitapaamisella naama oli kyllä näkemisen arvoinen kun mies ei ollutkaan kertonut että olen eronnut ja mulla on lapsia (en tiedä kumpi järkyttyi enempi. Minä vai anoppi) Miehellä on suvussa pari hyvin vanhoillista ja uskovaa ihmistä, joilla on ollut tapana napista ihan vaikka muodon vuoksi. Mutta kappas kummaa, ne tykkää musta ihan oikeasti Joten en usko että kukaan sitä sen kummemmin märehtii. Minä korkeintaan.

Meillekkään ei viinaksia sen kummemmin tule. Alkumaljat kyllä tarjoamme ja juhlapaikasta voi ostaa olutta ja sidua jos joku katsoo että sellaista haluaa. Mä en muuten ole pitkään aikaan ollut häissä joissa olisi ollut alkoholia niin että joku niistä oisi kännit vetänyt. Alkumaljat on olleet kaikissa ja yksissä oli myös sitten viiniä ruoan kanssa. Mutta ei muuten.. Lapsuudesta muistan sitten ne häät kun on vedetty sahtia oikein urakalla ja meitä pieniä on pelottanut kun meno oikein yltyy. Kerran menimme serkkuni kanssa autoon piiloonkin Meille häät on tarkoitus olla sellaista mukavaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa, viettää aikaa rakkaiden kanssa ja omiinkin periaatteisiin on tiukasti juurtunut se että alkoholi ja lapset ei sovi samaan lauseeseen.

Mulla herjaa kanssa eikä tikkeri näy. Mä en vaan osaa http://tickers.tickerfactory.com/ezt/d/4;1.../9be7/event.png

Kiitos kaunis kaikille kuvia laittaneille, meidät vihitään ulkona ja tuosta kyllä ideaa irtosi. Nuo kujaksi sirotellut päivänkakkarat oli niin söpö idea Noista telttojen/ katosten vuokrista...missä vietätte juhlaa? Kysykää sieltä, meillä ainakin on juhlapaikan omistuksessa tuollainen ja sen käyttö kuuluu juhlapaikan vuokraan kunhan vain varaa ajoissa. Isäni varasi omamme suoraan hirvipeijais-porukan nenän edestä Meillä siis vihkiminen taivasalla mutta varuulta on sitten tuollainen iso telttakatos, joka pystytetään vieraille sellaisen heinäkattoisen, vanhanaikaisen grillikatoksen (siis ei se näytä grillikatokselta )viereen jossa meidät vihitään jos taivas repeää.

Tänään sitten kävin ja ilmoittauduin seurakuntalaiseksi. Rystyset valkoisena odottelin kun täti naputti koneelle tietojani..kuulin nääs kauhujuttuja siitä miten joltain oli pyydetty uskontunnustusta yms samassa tilanteessa ei sitä kuitenkaan tullut ja vähin äänin hiippailin ulos

Löysin runon jonka haluaisin kutsuun. Sitoutua niin syvästi että muuttuu pohjattomaksi Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään enää ole vailla merkitystä -Tabermann Lopputekstit onkin sitten hukassa..

Itse olen eronnut kirkosta jo joitain vuosia sitten. Tavan mukaan tuli kuitenkin kastettua lapset kun isänsä vaati. Tuon suhteen jälkeen kuitenkin myös lapset erotin seurakunnasta. Nyt kun olen menossa rakkaani kanssa naimisiin, niin liityn takaisin seurakuntaan. Syyksi minulle riittää se, että se on miehelleni ja hänen lähimmille tärkeä asia. En pidä tätä isonakaan ongelmana, liityn ja eroan sitten jälkikäteen uudelleen. Teimme kuitenkin kompromissin: meitä ei vihitä kirkossa, pappi tulee paikanpäälle juhlapaikalle. Samalla kun minä liityn seurakuntaan, liittyy siihen myös yksi lapsistani. Hän nimenomaan pyysi tätä ja minä sen hyväksyn, koska poika on aivan pienestä ollut kiinnostunut kristinuskosta ja uskoo kristilliseen jumalaan.

Meillä lapset laitetaan istumaan sinne missä ovat kaikki muutkin..viisi kun penskoista kuuluu meidän perheeseen niin ei paljoa parane valittaa muidenkaan tekemisistä Nojoo, kuitenkin jos me olemme häävieraina eikä istumajärjestystä ole erikseen laadittu, niin yleensä hakeudumme hieman syrjempään ihan vapaaehtoisesti, käytännönsyistä Mutta kuten on huomattu, ihmiset ovat erilaisia ja valitettavasti jotkut sitten loukkaantuvat, sama miten teet..

Jaa-a, tuo on mietinnän alla. Erottuani otin käyttöön itselleni ja muksuilleni äitini suvun nimen joka on kaunis ja minulle kovin rakas.. Nyt kun menen naimisiin avokkini kanssa, pitäisi miettiä luovunko nimestäni kokonaan vai otanko yhdistelmän (vaihtoehtona ei ole etten vaihda nimeä lainkaan..) Lapset sanoivat etten saa kokonaan luopua sukunimestä, joka heilläkin on.. Minusta siis vissiin tulee Törnblom-Huikari Hmmh..olen aina aatellut että nimi on yhdistelmänä aivan kamala mutta nyt kun kirjoitin sen niin ehkei toi niin kauhealta näytä

En koko ketjua alkanut kahlaamaan, vain pari sivua taaksepäin mutta enpä löytänyt meidän hääpaikkaa lähiajoilta Villa Cawen sijaitsee Korpilahden Oittilassa n.45km Jyväskylästä. On vanha valkea kartanorakennus jonka maamiesseura joitain vuosia sitten remontoi kahvila ja kyläkauppakäyttöön. Piha on kaunis, muutamia hirsisiä ulkorakennuksia ja on aivan järven rannassa. Vieraita mahtuu 50-100 ja on todella joustavaa palvelua. Koko hela hoito aamusta iltaan ruokineen maksaa 20€ per henkilö. Paikkaa vuokraa Oittilan maamiesseura. Varattu 16.8

Meille kävi niin että exäni vielä avioliiton aikaan heitti vihkiraamatun menemään ja repi hääkuvat. Pari kauempaa otettua hääkuvaa säilyi, ne säilytän muksuille kuten myös pari muutakin kuvaa isästään, muut kuvat roskiin. Vihkisormuksen tiputin aikaa sitten huoltsikan roskiin, toivottavasti pelastin jonkun pulsun päivän Hääpuku on toistaiseksi vanhempieni luona varastossa, voisin hyvinkin ajatella myyväni sen. Miehelläni ei ole omasta exästään muistona mitään muuta kuin velkaa..

Minä myös toisella kierroksella, mies ekalla. Lueskelin tässä vähän vanhempiakin kirjoituksia tästä topicista ja mietin että ajatteleekohan mun mies joskus, että ahdistaa kun mä olen ollut jo kerran aviossa. Ei ole koskaan sellaista vihjaillut mutta..noh, pitänee kysäistä. Ekoista häistäni on yli 10v kun me menemme naimisiin. Liitto kesti muutamia vuosia mutta oli kyllä pitkään kuollut ja kuopattu, mies oli reissuhommissa ja minun oma juttuni oli oma perhe. Perheeni oli siis lapseni, mies oli enemmänkin satunnainen yövieras. Lopulta kuvioihin tuli ensin päihteet ja sitten väkivalta. Mies jätti työnsä ja piti minua vankina kodissa. Häät oli pienet, vaatimattomat. Minä raskaana yksinkertaisessa puvussa ja vain lähimmät paikalla, miehen suvusta vain vanhemmat ja veli, ei kaasoa tai bestmania. Kaikenkaikkiaan noin 20 henkeä. Kirkkoon, syömään ja sitten käytiin pelaamassa pelihallissa Sega-rallia hääpuvut päällä..ja kotiin nukkumaan. Olihan se ihan hauskaa, en valita. Olimme vielä kovin nuoria, minä 18 ja mies 21. Ja itseasiassa, minä olin tuon miehen toinen morsian Nykyisen mieheni kanssa ollaan aikuisten oikeesti rakastuneita ja meillä on loistava parisuhde. Kaikki tällainen on minulle kovin uutta..kuin olisi ekalla kierroksella. Lapsetkin ovat kuin meidän yhteiset (bio-isä ei ole lasten elämään osallistunut eron jälkeen). Miehellä lisäksi kaksi lasta avoliitosta ja he käyvät meillä aktiivisesti. Tällä kertaa häihin kutsuttavia on jo 70, vaikka jälleen vain lähimmät sukulaiset ja ystävät perheineen Meidät vihitään kesän lopulla tunnelmallisessa kappelissa, juhlitaan vanhassa kartanossa, viihteenä pari muusikkoa (kitara ja sello) sekä tulennielentää yms.. Puvun perässä tässä juostaan, josko oikea malli löytyisi että voisi kiikuttaa kankaat ompelijalle. Ja mikä parasta. Miestä kiinnostaa