Pieta

Meillä myös näin

Muutama vuosi sitten pongasin itse hääauton, jossa takna luki Elämä on... Silloin telkussa pyöri ne dna:n mainokset Repesin kyllä. Meille ei näillä näkymin tule mitään, mutta jos tulee niin samaan tyyliin kuin Amberilla eli yhteinen sukunimi.

Komps komps... Kihla pysyy sormessa myös vihkimisessä

Mulla myös kulkee kipuraja tuossa 50. Tosin poikkeuksia voi olla ihan tapauksesta ja ohjelmasta riippuen, mutta yleisenä "ohjenuorana" pidän tuota 50 euroa. Oon työssä käyvä, mutta silti 50 on jo iso lovi meitin budjetissa Kaikkiin polttareihin, mihin on kutsuttu olen osallistunut. Kun olin 17 ja osallistuin hyvän ystäväni polttareihin, niin tuolloin minut jätettiin ilmeisesti automaattisesti kustannusten ulkopuolelle. En ainakaan muista mitään maksaneeni Oli kyllä ihan hieno juttu ja mahdollisti mun osallistumisen.

Meillä samanlaiset suunnitelmat kuin Morrella ja W_85:lla. Meillä tarjotaan alkumalja ja ruuan kanssa kaksi kaatoa viiniä. Loppuillasta saa nähdä ostetaanko hiukan boolia tarjolle. Meillä on kaikkien juomien tarjoamisen esteenä ihan puhtaasti raha. Kyllä pieniinkin tarjoiluihin uppoaa sievoinen summa rahaa, eikä siinä mitään ne halutaan ystävillemme tarjota, mutta baari palvelee kyllä koko illan jos joku haluaa nauttia enemmänkin juomia Oltiin vastavanlaisissa häissä itse vieraana ja meille tällainen järjestely sopi paremmin kuin hvyin.

Mä en vieläkään tiedä onko mun puku The puku. Se on todella kaunis, mutta kaupoissa on myös muita tosi kauniita. Mä ihastuin pukuun kovin kun sitä sovitin, enkä raaskinut sitä kauppaan enää jättää. Puku ei ole ollenkaan sellainen, josta alunperin haaveilin, mutta kaunis pukuni on. Uskon, että jos lähtisin vielä metsästämään, löytäisin kauniita pukuja monta, mutta tätähän en tietenkään tee. Mulla ei tullut sellaista wow-efektiä missään vaiheessa.

Ei puhuttu. Minulla ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia kosinnan suhteen, mutta myös meillä oli puhuttu, että kihloihin meno on lupaus avioliitosta.

Meillä ei varmaan näy harrastukset tai ammatit mitenkään. Miehen jääkiekkoharrastus saattaa tulla hääautossa esille samoin minun sivutoimi jumpanvetäjänä. Varsinaiset ammatit (insinööri ja fyssari) eivät varmastikkaan näy mitenkään.

Myös minä kannatan noita lahjalistoja. Minusta vieraana on helpompi mennä juhliin, kun tiedän vieväni jotain mitä pari tarvitsee. Miksi viedä jotain mitä pari ei tarvitse? Meille tulee kyllä vinkki tilinumerosta, ehkä jotain lahjatoiveita, en vielä tiedä. Meilläkin samanlainen maininta kutsussa kuin sorbushorrorilla. Ja tuohon Tammikuu09 kysymykseen, kyllä minusta b on pahin mahdollinen vaihtoehto, kun lahja annetaan aina ilahduttaakseen, sen takia että haluaa jotain antaa

Meillä säästetään seuraavasti: -Mun hääpuku tuli tallinnasti matkaan ja maksoi noin 300 -Miehen puku joko vuokrataan tai hankitaan myös tallinnasta -Kutsukortit tulostellaan itse, eikä muita askarteluja juurikaan tule. -Juhlapaikan hintaan kuuluu kukat ja koristelut, joten tämänkin lasken säästöksi Muuten saa nähdä missä pystytään säästämään. Ruuan kanssa näin ei haluta tehdä eikä myöskään vieraita karsita kulujen takia. Jotenkin yritetään selvitä ja pitää homma kasassa.

Meillä nuo kuvat otetaan etukäteen juuri tuosta poppiksen mainitsemasta syystä. Jos mikään muu ei ole hääpäivänä varmaa, niin se ainakin että minä nyyhkytän. Kaikki jotka minut tuntee, tietävät että itkaisen varmasti. Minulla itku ja nauru on aina herkässä, enkä niitä edes lähde peittelemään. Ammattilainen meikkaa joten toivottavasti pysyn ok näköisenä koko päivän, vaikka kyyneleitä varmasti tulee. Sellainen minä vaan olen

Mä olin odottanut kosintaa jo pitkään, mutta kun se tuli jähmetyin ja olin hetken jopa kauhuissani. Ensi järkytyksestä toivuttuani olin hyvin onnellinen ja taisin jopa itkaista. Mutta kyllä kosinnan hetkellä hiukan kauhistuin, iso päätös ikäänkuin muutamassa sekunnissa

Meillä ei ollut tarkoitus pitää mitään kihlajaisia, mutta kun perheemme kuulivat kihlauksesta, halusivat he tulla kahville. Joten yhdessä sitten kahviteltiin mun ja sulhon perheiden kanssa, eli eiköhän niitä voi kihlajaisiksi sanoa. Illalla muutama kaveri tuli rääppiäisiin, tietämättä tosin minkä rääppiäisiin

Hieno homma! Eikö helpotakin kovasti kun saa yhden asian hoidettua Mulla ainakin on viikkoja jolloin tulee tehtyä ja viikkoja jolloin en saa mitään aikaseksi

Meillä näkee ennen vihkimistä kyllä. Otetaan kuvat ennen kirkkoon menoa. Juttelin yhden tutun kanssa joka paljon on häissä ollut miehensä työn puolesta ja hän kertoi, että pahinta on jos hääparia joudutaan juhlapaikalla odottamaan pitkästi ilma ohjelmaa. Me menemmä kuvaan ennen vihkimistä ja toivotaan, ettei huono onni meitä vainoa

Meillä tämä vielä mietinnän alla. Minä olin aluksi ehdottomasti sitä mieltä, ettei tule omaa pöytää, mutta tätä lukiessani huomasin, että muiden vieraiden ovi olla helpompi tulla juttelemaan, jos meillä olisikin oma pöytä. Muistan joskus täältä lukeneeni, että morsiusparin pöydän eteen oli laitettu kaksi tuolia ja pyydetty, etteivät ne olisi tyhjillään ja minusta se oli aivan loistava idea. Eli voipi olla, että tulee oma pöytä mutta juurikin niin, ettei mihinkään nurkkaan piilouduta

Minä tätä kaasoiltani kyselin, mutta sanoivat ehdottomasti ostavansa omat vaatteensa. En asettanut mitään vaatimuksia pukeutumiselle, kunhan vaatteet ovat päällä ja kaasoilla on hyvä olla. Toinen kasoistani pukeutuu aniliinin punaiseen pitkään mekkoon ja toinen polvipituiseen mustaan. Tämä passaa minulle oikein hyvin. Bestmanin pukeutumisesta en vielä tiedä, kun sulhasenkin pukeutuminen on ihan auki vielä. Mutta jos bestmanin täytyy asu vuokrata maksamme sen tietysti.

Meillä myös tuo ystävänpäivä ja päädyttiin siihen samoista syistä kuin violette (lomien takia) sekä samoista kuin aloittaja, eli hiukan vahingossa. Halusimme talvihäät ja ystävänpäivä kolahti. Meillä tosin ei ystävänpäivää millään erityisellä tavalla tuoda esille. Niinkun violette tuossa totesi on euroopassa ystävänpäivä enemmän rakastavaisten päivä kuin meillä suomessa. Minä en kuitenkaan ole mitenkään lämmennyt söpöilyjutuille, joten siksi ei ystävänpäivää korosteta. Meillä on järjestelyt siinä vaiheessä, että kirkko ja paikka löytyy, samoin bändi ja pitopalvelu. Meikit ja kampaukset on varattu ja puku hankittu. Sormuskin on valittu, mutta budjetin takia se kotiutuu vasta marraskuussa. Kutsuja olemme ruvennneet suunnittelemaan.

Mulla on kaksi kaasoa ja miehelä kaksi bestmania ja vieraita meille tulee 150. Mutta uskon, että sama määrä meillä olisi noita pikkuapureita ollut, vaikka vieraita olis ollut 30.

Me menemme naimisiin kirkossa, koska koen sen ihan luonnollisena meille, kuten meimei sanoi myös meille se on ainoa oikea tapa mennä naimisiin.

Meillä mies on ollut yllättävän hyvin mukana ja kiinnostunut jopa kutsujen ulkoasusta. Mies on vaan sitä mieltä, ettei näin aikaisin eli puoli vuotta enen kannata mitään oikeastaan suunnitella. Itse kuuntelin tuossa häämarsseja yksi ilta niin sulho siihen tokaisi, että ihan samalta kuullostaa kaikki... Eli olen minä se huomattavasti aktiivisempi osapuoli näissä hääjärjestelyissä.

Minä varasin kampaajan heti kun päivän tiesin, eli reilua vuotta aikasemmin. Meikin varasin nyt eli noin 6 kk aiemmin. Kampaaja on vakikampaaja ollut jo vuosia ja kun kampaaja kyseli häistä niin varattiin aika samantien. En osaisi mennä naimisiin, jos en saisi kampausta vakikampaajalla kellonaikoja en ole lyönyt vielä lukkoon kumpaakaan, kun vielä on päivän aikataulut auki.

Mulla on oikeastaan vähän hankala tilanne. Olen töissä pienessä firmassa. Meillä on yhteensä mun lisäksi 3 työntekijää, yksi näistä mun pomo ja toinen pomon vaimo. Tosi mukavia ihmisiä kaikki ovat, mutta ei kyllä vapaa-aikaa vietetä yhdessä, mutta lounastaukoja yms. En oikein tiedä pitäisikö näitä kutsua. Entisestä työpaikasta kutsun yhden työkaverin, jonka kanssa muutenkin silloin tällöin tavataan, mutta nykyisistä en kyllä tiedä.

Mä kuulun myös tänne. Monena yönä oon unta nähnyt, kun ei ollut pukua, tai ei kampausta tai ei meikkiä. Pahinta mun unissa on kuitenkin se, ettei kukaan vieraista ole tullut, tai vieraita on tullut, mutta ne on ikäänkuin vääriä vieraita, siis ihmisiä joita ei ole kutsuttu. Välillä mun unissa me mennään väärässä kirkossa naimisiin tai väärä pappi on vihkimässä No onneksi vähän unet helpottivat kun puvun sain kotiin, mutta on niin kova näkemään unia, että eiköhän ne pian taas palaa.

Meillä mun äiti rupesi itkemään, kun kuuli kihlauksesta (ilosta toivottavasti) Isä vaan rutisti kovasti. Samoin miehen äiti oli tosi onnellinen, miehen isästä en tiedä, kun en tainnut olla paikalla kun kuuli. Miehen sisko luuli häiden olevan aprillipilaa, kun aprillipäivänä kerrottiin. Kuitenkin kaikki oli onnelsia ja kai arvanneetkin ratkaisun.