ingenjoor

Minttuli05:n sanomisen kiteyttääkseni: Tyhmä saa olla, muttei sinisilmäinen Hyvät perustelut

Vanhemmat saivat kerran vuokrakämpän, kun omistaja oli lukenut ilmoituksia ja miettinyt, millaisia ihmisiä on noin erikoisen nimen takana...

Ei harvinainen ole aina hieno! Minä tykkään ns. kaksiosaisista sukunimistä, kuten villivaara (en taas tiedä onko tuota sukunimeä olemassakaan). En välttämättä vaihtaisi harvinaiseen nen, la, lä -loppuiseen sukunimeen. Mielestäni sukunimessä olisi hyvä olla jotain juttua. Minulla on harvinainen sukunimi (n.40) ja täyskaima. En koe tästä asiasta mitään ongelmaa. Sukunimeni on useita satoja vuosia vanha ja aiemmin ollut suojattu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään aatelisnimi vaan suhteellisén suomalainen nimi. Paremmalla puoliskolla on kanssa kaksiosainen sukunimi, mutta heitä on yli 3000. Lisäksi tällä sukunimellä valmistetaan kaikenlaisia tuotteita, enkä haluaisi samaistua näihin! Sulho saa vaihtaa nimeä, jos haluaa. minä en sitä tee! En odota, että sulhokaan tekisi vaikka onkin jo lupautunut... En uskoisi keksiväni uutta sukunimeä ja mummoillakaan ei ole yhtään "hienoa" nimeä, joten vaihtamiset on siltäkin osin tehty...

No, yleensähän elämä menee niin, että mies tienaa enemmän, hankitaan ne 2-3 lasta, joiden vuoksi nainen on POISSA työelämästä, eikä ole tähän asti kerryttänyt eläkettä. Voi myös olla niin, että mies on maanviljelijä, yrittäjä, omistaa kaiken ja nainen vaan tekee töitä. Jos avioliitto päättyy eroon, naisella ei ole omaisuutta, ei eläkettä tms. joten heikot on eväät. Kun sinulla on isommat tulot, niin kai maksat kaikesta enemmän kuin miehesi, mutta suhteessa saman verran? Kai myös arvotat kulutuksesi niin, että miehellekin jää jotain? Kai omistatte omaisuudetkin vaikka suhteella 40/60? Ruokalaskuista voi myös maksaa samalla suhteella, samoin kun lasten päivähoidosta, etelänlomista, autosta, vakuutuksista, vastikkeesta, kodin hankinnoista jne. Nimimerkistä voit päätellä ammattini. Voit myös arvata kenen ammattiryhmän jäsenien kanssa ammattini ihmiset avioituvat tai seurustelevat. No, voit myös varmasti päätellä kummat tienaavat enemmän? Juuri tällaisia orjuuttajia näin meidänkin luokalla. Esim. eräs tapaus oli töissä 3000e/kk palkalla ja puolisonsa 1500e/kk(yleensä opiskeli, eli tulot n.400e/kk). Miehen vaatimuksesta maksoivat kaikesta saman verran, joten eipä nainen kuluttanut mitään, ei ostanut meikkejä, omia juttuja jne. suurinpiirtein vaatteetkin olivat mistä sattuu, valitettavasti. Miehellä sen sijaan oli autot, poppivehkeet, kotiteatterit jne. Mielestäni tuo ei ole reilua? Toinen samanlainen tapaus ihmetteli kun kyseenalaistin nämä tekemiset suorin sanakääntein. Ihmetteli, että mitäs vikaa siinä on? Vaikka meillä tulot ovat tällä hetkellä aika epäsuhtaiset, niin ei tulisi ikinä mieleenikään tehdä avioehtoa, jossa toista osapuolta voidaan orjuuttaa liitossa tai erossa. Jos rakastaa yhdessä, niin jakaa yhdessä. Avioehdon ymmärrän ennen avioliittoa olevalta omaisuudelta tai perinnöissä. Näissä tapauksissa useinkaan ei ole kyse rahasta vaan enemmänkin perinteistä/tunnearvosta jne. Itse en koe tarpeelliseksi ansaita "hyvää mieltä" pärjäämällä omilla rahoillani. Kaikkihan me pärjäämme. Näissä asioissa ei ikinä pääse yhteisymmärrykseen, joten saat tehdä niinkuin parhaimmaksi koet. En minä voi sitä arvostella/muuttaa/kieltää. Haluan sinun ymmärtävän tämän toisen katsantokannnan asioihin, kuten pyysitkin. Sori, jos vaikutin "kireältä", sen vaikutelman voi joskus kirjoituksistani saada

Perimisjärjestyshän on 1.Lapset/puoliso (lapset ainakin, usein myös puoliso avioliitossa=keskinäinen testamentti tai avoliitossa testamentilla) 2.Jos 1. kohtaa ei ole, niin vanhemmat 3. jos ei ole kohtaa 1 ja 2. niin sisarukset 4. jos sisarukset eivät ole elossa, niin näiden lapset jne niin pitkään alaspäin kunnes löytyy elossa olevia. 5. Jos ei ole ketään näistä tai kaikki ovat kuolleet, niin ilman testamenttia perii valtio. Tesatamentti määrää muuten. Lapsille on jäätävä vähintään 50% koko omaisuudesta=lakiosa. Esimerkki elävästä elämästä (olen kertonut tämän aiemminkin). Lapseton nuoripari menehtyi onnettomuudessa. Kaikissa raporteissa luki, että he kuolivat samanaikaisesti. Kuolintodistuksissa toisen kuolinaika oli vaikkapa 03.49 ja toisella 03.50. Arvatkaapa kumman vanhemmat perivät kaiken?? Oliko tämä reilua? Entä jos vaikkapa mies olisi saanut ennakkoperintönä perheen kesämökin, joka siirtyisi nyt toiseen sukuun? Joten kun laaditte testamentteja, avioehtoja jne. OTTAKAA KAIKKI TILANTEET HUOMIOON!!!!!

Pitopalveluna ilmeisesti edelleenkin Vehkala? Omat juomat voi viedä.

Moi, löytyisköhän apua näistä linkeistä? En tiedä, kun en tarkemmin lukenut. http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1100882950 http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1074106913

Niin hämmennetään lisää... Siis jokainenhan saa valita ihan miten haluaa. Ei ole minulta pois. Mutta aina kun nään Virtanen-Mäkinen yhdistelmän niin minullekin tulee fiilis, että eikö voinut ottaa Virtasta tai Mäkistä. Vähän niin kuin runsauden pula nimien kanssa. Korjataan nyt vielä tähän, että -nen loppuisia nimiä voi olla hyvin harvinaisiakin. Lähinnä vastauksellani peilasin tilannetta, jossa kumpikin sukunimistä ovat lajia 13 tusinassa. Esimerkkejä -nen loppuisista, harvinaisista sukunimistä mainittakoon (en tiedä onko näitä edes olemassa, joten ovat sitten sitäkin harvinaisempia) ;D Kultsinen, Silakkainen, Mätinen, Myyjänen. Näissä ymmärrän vähän paremmin yhdysnimeä kuin Suomalainen-Virolainen -tyylisissä ratkaisuissa Hangoittelulla tarkoitin sitä, että VALITETTAVAN usein näkee tilanteita, jossa isä on vaikkapa Virtanen ja äiti Van Der Vals. Sitten äiti ei halua/osaa/viitsi vaatia "oikeuksiaan", joten lapsista tulee Virtasia. Isä vielä hämmentää tilannetta (kuten minä täällä..) ja vaatii lapset omalle nimelle, naisen mukaan yleensä se on perinteisempää... Minä ottaisin sukunimistä jälkimmäisen, mutta se on jo eri juttu... Onhan yhdysnimenkin ottaminen vapaus valita, mutta lapsista tulee siinä tapauksessa sitä ensimmäistä sukunimeä, joten esim. meillä yhdysnimi ei ole vaihtoehto. Tuosta sulkemisesta, suljetaanhan sinutkin pois, jos et ole selkeästi toista nimeä? Vai onko tarkoitus olla jossain siellä välillä? Selvennykseksi vielä: Parempi puoliskoni oli suunnitellut vaihtavansa sukunimeä jo ennen kuin tapasimme, joten en ole mitenkään (omasta mielestäni) jääräpäisesti taivuttamassa toista! Mielenkiintoista pohdintaa täällä. Itse kävin verenluovutuksessa, joten laskettaisko se jonkinlaiseksi menkaksi? Tosin se ei selitä eilisiltaista kirjoitusta ;D Nämä ovat minun mielipiteitäni ja hyväksyn täysin sellaiset, jotka ottavat vaikka sukunimen Virtanen-Suomalainen. Itse en sitä tekisi, mutta sitä ei tässä kysyttykään

Tästä olen aivan samaa mieltä!!

Tätä kommenttia tuskin haluat kuulla :-[ :-[ Mielestäni avioituvan parin tulisi ensisijaisesti pyrkiä ottamaan yhteinen sukunimi. En ymmärrä yhdysnimeä ainakaan. Yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan. Jos haluaa pitää oman nimen niin sitten pitää. Se on mielestäni jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Omilla sukunimillä säilyy edes teoreettinen mahdollisuus, että lapsi olisi äidin nimellä (minun mielestä lapsen tulisi saada kauniimpi sukunimi). Samaa periaatetta sovellan avioparinsukunimissä. Suoraan sanottuna en voi ymmärtää esim. naista jonka sukunimi on vaikkapa Tulilatva, että hän vaihtaisi sukunimensä Virtaseksi. En voi myöskään ymmärtää, miksi mies ei tuossa tilanteessa vaihtaisi omaansa. Sama pätee myös toisinpäin. Haluaisin olla enemmin Tulilatva kuin Virtanen-Tulilatva. "Kaikenhuippuja" ovat mielestäni yhdysnimet mallia Virtanen-Peltola, Mäkinen-Jokinen. Siis miksi ei voi päättää selkeästi kumpaa haluaa olla??????? Poikkeus, jossa ymmärrän yhdysnimen (vain osin) on esim. tilanne, että yhdysnimi on Tulilatva-Leppävaara. Lapsistahan tulee jälkimmästä nimeä ennen kuin ehtii kissa sanoa! Yleisesti ei ole kokemusta kaksoisnimen käyttäjistä, joten siihen en ota kantaa. Omaa sukunimeäni kantaa vain n.40, joten kuin sulholla vastaava luku on yli 3000, niin ei liene vaikea valinta. Lapset saavat myös nimeni. Tulipahan taas hämmennettyä ;D ;D Ihan kuin ketään kiinnostaisi... *Jää odottelemaan puukoniskuja*

Eikös Suomalaiset matkanjärjestäjät peruuta kaikki matkan 2 viikon ajan? Näin kuulin seiskan uutisissa. Illalla oli lähtenyt Air Finlandin kone hakemaan ensimmäiset matkustajat pois. Muut koneet lähtevät mahdollisuuksien mukaan. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat/ulkoma...?2004/12/338497

Keinot on monet sanoi mummo, joka kissalla pöytää pyyhki. Yllämainittuja kahta tapausta olen päässyt seuraamaan sekä "uhrin" että uuden perheen silmin. Pakkohan heitä kumpaakin on ymmärtää, vaikka kyllä se pahalta tuntuu. Niin kuin jo aiemmin mainitsin, niin syitä voi olla monia, eikä niitä tarvitse tässä vaiheessa kertoa. Ymmärrän esim. jos entinen kumppani on hankkiutunut tietentahtoen raskaaksi ja uusi perhe haluaa estää omaisuuden valumista sille toiselle lapselle. Siltikin tuntuu välillä pahalta, en voi mitään :'(

Toto: Jos vanhempien testamentissa on lause, että perityllä omaisuudella tai omaisuuden tuotolla tai omaisuudenvaihtamisella (tässä tapauksessa vaikka kesämökin osto) ei puolisolla ole oikeutta omaisuuteen, niin lapsi perii sen osan omaisuutta, joka voidaan näyttää toteen. Siis, että perintöomaisuudella on juuri ostettu se kesämökki. Todisteena esim. entisen omaisuuden myynti ja uuden omaisuuden osto hyvin lähekkäin, uudella puolisolla ei mahdollisuuksia ostaa kesämökkiä tms. Jos yo. lause on puutteellinen, niin sitten en osaa sanoa. Tuttavapiirissä on pari vastaavaa tapausta. Toisessa isä löysi puolet nuoremman ja kaikki omaisuus menee vaimon nimiin. Toisessa omaisuutta siirretään lasten nimiin niin, että toisen vanhemman aiempi lapsi ei saisi mitään tai ainakin hyvin vähän. Minua harmittaa tuollainen taktikointi uuden puolison halusta tai tahdosta! Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Eri asia on se, että vanhemmalla/vanhemmilla on pelko, että omaisuus menee huumeisiin, lapsi istuu linnassa, perintö menisi valtiolle hoitomaksujen mukana tms. Mutta se, että omaisuutta siirretään vain ja ainoastaan hyötymistarkoituksessa ja aiempien lasten kustannuksella, niin..... :'( :'( >

Juuri näin!

Eikös lapset peri aina vanhempansa, jos ei testamentissa ole muuten määrätty? Testamentissa voi päättää puolen omaisuuden kohtalosta, jos lapsia on. Puolet menee lapsille lain nojalla. Jos testamenttia ei ole tehty, lapset perivät kaiken. Vanhemmat perivät, jos ovat elossa ja ei ole lapsia. Sisarukset, jos ei ole lapsia ja vanhemmat ovat kuolleet. Minttu77, itse miellän selkeäksi tapaukseksi esim. avioehdon kaikkeen omaisuuteen (perittyyn, etukäteen hankittuun tai avioliiton aikana hankittuun). Tai avioehto vain perittyyn omaisuuteen. Varmistakaa myös, että kummatkin tietävät mitä sopimus tarkoittaa. Onko se esim. tehty vain eron vai myös kuoleman varalta! Samalla kannattaa miettiä, miten omaisuuden käy, jos kummatkin kuolevat samaan aikaan. Meneekö puolet omaisuudesta toisen vanhemmille ja toinen puoli toisen. Että voidaan välttää tilanne, jossa lapseton pariskunta kuoli "samaan aikaan", mutta toisen kuolintodistuksessa luki kuolinaikana 7.59 ja toisen 8.00. Ei varmaan tarvitse kertoa, kumman vanhemmat veivät kaiken. Minusta tuo ei ole reilua!

Selkeissä tapauksissa voi tehdä itse, netistä löytyy malleja (en tiedä mistä...). JOS on vähänkään MONIMUTKAISEMPI tapaus, niin lakimiehen juttusille heti. Ennen kuin menette, miettikää valmiiksi, mitä haluatte sopimukseen kirjattavan. Tämä nopeuttaa toimitusta ja pienentää laskua. Joku sanoi, että hinta olisi 150 vai 200e/h. Tuo on mielestäni pieni hinta, jos voidaan välttää ongelmat myöhemmin! Ei, en ole lakimies ja en ajattele avioehdon olevan epäluottamuslause tai että kaikki avioehdon tehneet eroaisivat!!

Olehan hyvä Kai olet vanhemmillesi myös maininnut, että voivat (omalta osaltaan) rajata lasten puolisot pois testamentissaan? Tuon on kai luotu sen takia, jos avioehto "unohtuu" tehdä tai sitä ei pari halua tehdä. Pidä vain pääsi ja perustele kunnolla! Voin keksiä lisää kauhuskenaarioitakin ;D ;D

Miniponi, meillä ei ole tuollaista tilannetta, mutta en suostuisi järjestelyyn Missään tapauksessa vaikka avioehtoa kannatankin. Erittäin fiksua haluta avioehto, mutta kyllä minun mielestäni avioliiton aikana hankittu omaisuus pitäisi olla pääsääntöisesti yhteistä. Ainakin niin, että kuolemantapauksessa kaikki siirtyisi toiselle. Suoraan sanottuna, jos epäsuhta tuloissa on vaikka kaksin- tai kolminkertainen ja kummatkin maksavat menoista absoluuttisesti saman verran. Helposti voi käydä se tilanne, että sinulle jää menojen jälkeen käteen vaikka 200e ja miehelle 2000e. Mitä miehesi tekee tällä rahalla? Ostaa sijoitusasunnon, josta saa vuokratuloja? Käy matkoilla yksin? Sijoittaa kaikki mahdollisten lasten tileille tulevaisuutta varten? Ostaa kodin elektroniikkaa, josta sinulle ei ole hyötyä? Mahdollisuudet on monet, mutta mieti etukäteen sitä, että rahasta voi tulla orjuuttamisen väline, vaikka nyt et sitä haluakaan uskoa. Jos jäät lasten kanssa kotiin, miten sitten hoidatte eläketurvasi? Pitäisikö sinun perustaa ns. vararahasto? Entä erotilanteessa? Katkeroituisitko, kun katselisit miehen ranahnkäyttöä? Käyttäisikö hän rahansa omaan hyvään vai yhteiseen hyvään (ei vain puheiden peruteella, mutta luotatko siihen mitä hän kertoisi nyt). Miksi hän haluaa tuollaisen avioehdon? Voisitteko tehdä jonkun könttäsummakorvauksen eron varalta? Entäs, jos teille tulisi lapsia, mutta eroaisitte. Mies menisi uusiin naimisiin ja hankkisi kaiken tulevan vaimonsa nimiin niin, että teidän lapsenne eivät saisi mitään kuolemantapauksen johdota tai ostaisi kaikki suoraan lasten nimiin. Näitäkin tapauksia on nähty ihan liian monta. Meniköhän pohdinta liian pitkälle : Karkeaa tai ei, mutta huolehdithan, ettei käy niin että sinä maksat perheessä ruuat ja miehen nimiin ostetaan asunto? Parempi katsoa kuin katua!

Halleluja! :D Samaa kikkaa käytän minäkin 8)

Olen sukunimiasiassa aika vakaasti omaa mieltäni. Kaverini kerran heitti, että kun aika tehdä "todellinen" päätös lähestyy, sitä äkkiä vaihtaakin mielipidettä En halua tähän uskoa vaan pitää oman mielipiteeni... Onnistuukohan se ??? :-/

Tässä on paljon myös omia ajatuksiani! Erikoinen sukunimi jää helposti mieleen, vaivaa ei ole tavata (siihen tottuu), jos joku sanoo tuntevansa toisen samannimisen se on todennäköisesti sukulainen jne. Monesti olen havainnut, että erikoinen/harvinainen sukunimi on plussaa. Tosin näkökulmani ei ole objektiivinen : ;D Itse siis pidän oman nimeni.

Kaverini kertoi myös, että hän oli päättänyt jo hyvin pienenä vaihtaa sukunimen. Tosin hänen oma nimensä on tyyliä Virtanen (mitenkään halveksimatta)

Varoittava esimerkki oikeasta elämästä. Nuori aviopari joutui onnettomuuteen, jossa kummatkin kuolivat samanaikaisesti. Heillä ei ollut lapsia. Vaikka kummatkin kuolivat heti, niin toisen kuolintodistukseen merkittiin kuolinajaksi vaikka 21.31 ja toisen 21.32. Pidempään eläneen vanhemmat perivät KAIKEN... Reilua vai ei ??? :'( :'( :'(

Vaikka hintoja, hyviä merkkejä, käytännön seikkojo jne.? Tosin en ole sama henkilö kuin yllä oleva. :

Eräs pariskunta kuoli onnettomuudessa. Suvut alkoivat taistella perinnöstä. Riita paisui sen verran, että pariskunnan peri se puoli sukua, jonka jäsen oli elänyt kuolintodistuksen mukaan pari minuuttia pidempään :o Lääkärin sanelemat kuolinajat eivät olleet samat, joten näin pääsi käymään :-[