Malssi

Mulla onkin sitten varmaan kauhutarina kerrottavana. Tilasin hääpukuni Weddingolta, josta olin pari vuotta aiemmin tilannut kaasonpuvun kuvan perusteella. Tuolloin tilaamani puku oli aivan ihana ja se oli tosi laadukkaan oloinen. Hyvän kokemuksen saaneena tilasin kyseisestä paikasta myös hääpukuni. Halusin taftipuvun, ja varmistin vielä etukäteen, että Weddingolla on paksua "morsiustaftia". Kyllä löytyi, kuulemma. No, puvun tilaus sujui suuremmitta ongelmitta, tilasin lisäksi kokopitkän koristelemattoman hunnunkin. Puvun toimitus venyi, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että olin pyytänyt kaikenlaista säätöä pukuun - lähetin siis kuvan, mutta pyysin kuvassa olevaan pukuun pieniä muutoksia. Kun kyselin, saisinko puvustani kuvan, vastaus oli, että "Se ei mahdu mallinukelle, koska se on hieman iso, se kun on amerikkalainen koko." Siinä vaiheessa kauhistelin, että ei kai sitä vain ole tehty tuumakoossa, kun häät olivat kuukauden päästä ja pukua ei missään. Vastaus oli, että ei ole, se ei vaan mahdu mallinuken päälle. Tiedoksi siis, että olen 160 cm pitkä ja painoin tuolloin 66 kiloa... En tajua vieläkään, miten se ei muka mahdu mallinuken päälle, siinä oli nyörityskin! Siinä vaiheessa tuli jo hieman sellainen olo, että jutussa on jotain mätää. No, puku ja huntu saapuivat viimein Suomeen ja menin ihan innoissani hakemaan ne postista. Kotiin tultuani avasin paketin ja sieltä löytyi - tadaa - lyhyehkö kaksinkertainen helmikoristeltu huntu ja puku, joka oli aivan muuta kuin mitä olin tilannut. Puvussa oli etuosassa ruskea likatahra ja takana nyörityksen alaosassa mustia laikkuja, about ompelukoneen pikineestä öljystä lähteneitä tahroja. Kangas oli ohutta, "ryppyistä" taftia. Ryppyisyys oli siis kankaan ominaisuus, siitä ei saa suoraa silittämällä, puhumattakaan, että siitä saisi paksua! Eipä paljon auttanut itku markkinoilla, kun häät olivat nurkan takana. Kirjoitin Weddingolle ja he olivat hirveän pahoillaan ja pyysivät lähettämään puvun sinne takaisin "and we will cleaning it". Se ei ollut vaihtoehto, kun en voinut luottaa siihen, että se olisi ehtinyt ajoissa takaisin. Korvaukseksi he lupasivat uuden hunnun (josta olin maksanut!) ja boleron. Uutta huntua ei koskaan kuulunut. Bolero tuli, mutta se oli liian pieni (vaikka tehty mittojen mukaan...) Ilmoitin siitä, ja he sanoivat, että tekevät uuden. Kun kyselin siitä myöhemmin uudestaan, he sanoivat, että se on valmis ja lähetetään pian. Sitä ei tullut koskaan, ja sen jälkeen en kuullut ko. firmasta enää mitään, he vain lakkasivat vastaamasta sähköpostiviesteihini. No, puvun kanssa menin morsiuspukuliikkeeseen ja siellä sitä koitettiin puhdistaa. Tahroja ei saatu pois, mutta etuosaan tehtiin laskos, jotta ruskea tahra peittyi. Pukua piti hienosäätää muutenkin, mutta se on ihan normaalia. Puvussa oli kuitenkin edelleen ihan hirveä vika - nyörityksen alaosa nousi "hyppyriksi" ja nyöritys veti vinoon, eikä kukaan keksinyt, miksi. En tiedä syytä edelleenkään, se on jossakin ompeleissa. "Hyppyri" harmittaa kaikkein eniten! En tiedä, huomasiko sitä kukaan, mutta itse ainakin katselen häävalssia vähän ns. sillä silmällä, ja kyllä se näkyy. Se oli tosi iso, ja illan mittaan se vielä paheni. Syy siihen oli se, että teetätin pukuun morsiuspukuliikkeessä uuden nyörityksen. Kävin itse ostamassa satiinin, ja siitä sanottiin, että se on hyvää ja laadukasta. Sitä se olikin, mutta minulle ei sanottu, että se on joustosatiinia, morsiuspukuliikkeessä sitä ei oltu huomattu. Harmitti ihan älyttömästi. Puvun nauhat siis venyivät koko illan (nauhaan oli tullut yli pari metriä lisää pituutta, kun illalla riisuin puvun! ) ja vetivät pukua yhä pahemmin vinoon. No, ehkä kukaan ei huomannut, eikä se juhlintaa haitannut. Se, mikä haittasi (fyysisesti) juhlintaa, olivat puvun tukiluut. Olin pyytänyt niitä kahdeksan. Koska puvussa oli kaikenlaista vikaa, kun sen sain, en tajunnut tarkistaa luiden määrää! Niitä oli kuusi, ja tämänkin huomasin vasta sen jälkeen, kun olin saanut puvun pois päältäni. 6 luuta eivät jaksaneet pitää pukua "koossa", vaan ne taipuivat kokoon jo päivällä. Illan mittaan ne taipuivat jatkuvasti pahemmin, ja viimeisen tanssin aikana olin jo ihan tuskissa, kun ne painoivat niin kovasti rintojen alle. Ajattelin, että "tämä nyt on tällaista", vaikka muistelin, että se kaasonpuku ei painanut tuolla tavalla. Kun meitä lähdettiin viemään hotellille, minun piti pyytää kuskia pysähtymään ja sulhasta ja kuskia avaamaan pukua. Nyöritys oli miehille hankala paikka, ja he saivat löystytettyä sitä vain vähän. (Hakaset olisivat varmasti auenneet helpommin ) Onneksi kuitenkin edes sen verran. Hotellilla sain viimein puvun pois päältä, kun vedin (pidentyneen) nyöritysnauhan kokonaan irti, ja voi aah sitä helpotusta. Molemmat rinnan tukiluut olivat taipuneet noin 7 cm:n korkuisen S-kirjaimen (tai melkeinpä Z-kirjaimen) muotoiselle mutkalle ihan rinnan alta. Toisen rinnan alla oli tosi kipeä hiertymä ja toisen alta oli kokonaan iho rikki. Siitä tuli tietenkin hurja arpi, joka näkyi monta viikkoa. Muutenkin molemmista tuli tosi arka kohta, joka oli kipeä useamman päivän. Tästä viisastuneena en enää IKINÄ tilaa pukua ulkomailta. Morsiuspukuliikkeessä sanottiin jo, kun kävin heillä sovittelemassa pukuja, että puvun tulee istua kuin hansikas ja niin, että siinä on hyvä olla koko päivä. Joo. Ei todellakaan osunut kohdalleen minun puvussani. Kun seuraavan kerran tarvitsen vastaavantyylistä asua joihinkin kekkereihin, ostan sen ihan varmasti jostain asiantuntevasta liikkeestä, jotta pukua ei tarvitse miettiä eikä varsinkaan murehtia koko iltaa! Morsiuspukuliikkeen työntekijät olivat todella ihania ja muokkasivat pukuani todella hyvin. He eivät vain tosiaan olleet huomanneet, että satiini oli joustosatiinia, mikä on vain sellainen harmittava sattuma. Muunlaisessa puvussa - ilman "hyppyriä" ja vinoon vetävää nyöritystä - sitä ei ehkä olisi huomannut. Mutta puvun tilaaminen oli kyllä tosiaankin vikatikki. Ainoa, mikä hieman helpottaa mielipahaa, on se, että en olisi ehtinyt saamaan puhtaanvalkeaa pukua mistään muualta. Mutta se on kyllä laiha lohtu. Edit: Tuli noista edellisellä sivulla mainituista kirjailuista vielä mieleen, että mulla ne olivat hyvin heppoisesti kiinni ja siitä taisi tipahtaakin muutama illan aikana, vaikka olin itse etukäteen laittanut niitä kiinni paremmin.

Mulla oli ripsipidennykset häissä, koska tiesin jo etukäteen, että itken joka välissä. (Näin myös tapahtui). Se oli kyllä ihan älyttömän hyvä satsaus, vaikka hinta vähän kirpaisikin. 100 e, mutta siihen kuului eka huolto kuitenkin. Säästin sen sit muusta. Miten olisi, jos laittaisit piilarit vasta kuvauksen jälkeen tai ottaisit välillä pois? Vai siis onko sulla kertakäyttöiset? Itsekin käytän (nimenomaan kertakäyttöisiä), mutta kuvauksessa ja kirkossa jätin suosiolla ne pois ja syödessä pidin laseja. Mulla on niin herkät silmät, että niitä on tosi hankala pitää pitkiä aikoja, hankin ne lähinnä vain harrastamaani kamppailulajia varten. Hääpäivänä halusin olla niillä, mutta minimoin niiden käytön, etten olisi ihan punasilmä. Vaihdoin ne yhdessä välissä uusiin lyhyen tauon jälkeen.

Whaaaaat??? Ei apua, mä en meinannut saada mitään selvää sen miehen puheesta, ja mies ei edes saanut selvää! Olihan ne ihanan huolettomia, mutta no joo... Eipä oikein iskenyt muhun tuo jakso. Etenkin se mökille muutto kuulosti niin oudolta, ihanaa asua maalla, mut pelkään kaikkia ötököitä ja niin edelleen. No onneksi olkoon. Ehkä niihin tottuu...tai ainahan sitä voi muuttaa kaupunkiin. Mä myös toivoisin, että ees joskus jossain olis sellanen pariskunta, joka on ollut lapseton jo vuosikymmeniä ja osaisi kertoa vähän toista näkökulmaa asiaan eikä aina näitä nuoria "Ei tähän maailmaan oo oikein synnyttää jälkeläisiä". (Mutta tää on tietenkin Satuhäihin liittyen ihan OT.)

Me maksettiin lahjarahoilla häävideo ja ostettiin iso Samsoniten matkalaukku. Rahoilla oli tarkoitus maksaa häämatka Gambiaan ja miehen oli tarkoitus maksaa hääkuluja. Koska häämatka on vasta 6 kk häiden jälkeen, maksettiin kuitenkin hääkuluja lahjarahoilla ja mies maksaa häämatkan. Rahasumma on joka tapauksessa melkein sama, eli about sen verran saatiin kuin matkaan menee. Edit: Pakko tarkentaa, että koska maksettiin häävideo (700 e, huh huh), ei lahjarahat ois sinällään riittäny enää matkaan. Mutta maksettiin tosiaan nuo hääkulut, joihin videokin kuului, ensin.

Kyllä suudeltiin. Harjoituksissa mietittiin papin kanssa paikkaa. Pappi sanoi, että sormusten vaihdon jälkeen yleensä suudellaan, mutta me sanottiin, että olisi kivempaa aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Siinä sit pussattiin (papin ei tarvinnut muistuttaa) ja oli kyllä hyvä pusu.

Me ei saatu miehen yhdeltä omalaatuiselta kaverilta mitään, mutta en mä sitä nuukuudeksi laske, enemmänkin se menee just tuohon omalaatuisuuden piikkiin. Ois ollu kiva saada kortti, jotta ois sit ollu joku muisto. Olikohan se muuten kirjoittanut edes vieraskirjaan? ---> *lähtee tarkistamaan* Edit: Oli se onneks sinne nimikirjaimensa laittanut.

Kyllä! Olin muutenkin kovin tunteellinen koko päivän (mikä ei kyllä mut tuntevia yhtään yllättänyt). Alttarilla itkin koko ajan niin paljon, että tarvitsin 8 nenäliinaa. Suntio oli varannut mulle niitä viisi alttarikaiteelle ja heitti vitsinä, että "Jos tarttet lisää, niin vilkuta". No, mä naureskelin, että "selvä juttu", mutta päädyin sit vinkkaamaan niiden viiden jälkeen, että tartten kuitenki lisää. Mä kyllä itkin jo harjoituksissa ja olin kuulemma ensimmäinen, jonka pappi on koskaan niissä nähnyt itkevän...

Eikö sinne paikkaan saisi jonnekin viileään ja hämärään edes kylmälaukkuja? Sitten voisi tarjota esim. tuorejuustoja ja levitteitä noiden palttoonnappien kanssa, mahdollisesti tehdä juustotarjottimiakin ym.? Kattelin hetken tossa meidän kaappeja ja sieltä löysin tällaisen: On ihan sairaan hyvää keittoa, ja mulle ei oikein uppoa keitot mitenkään, etenkään siis nuo kermaiset. Eli jos joku "gourmet-keitto" ei olisi ihan täysin poissuljettu, niin tuota kannattaa ainakin maistaa. Sitä voi myös tosi hyvin jatkaa kermalla, joka sekin varmaan säilyisi kylmälaukussa.

^ Nyt mä mietin ihan samaa. Periaatteessahan ne pitäisi kai hankkia uudet. Mulla ois vaan autokoulun kakkosvaihe tulossa syksyllä ja saisin pysyvän kortin sit sen jälkeen, niin tuntuu hölmöltä vaihtaa kortti nyt ja sitten taas syksyllä. Jos hankin uuden kortin nyt lyhytaikaisen kortin voimassaollessa, ei kai pysyvä kortti maksa siihen enää lisää, vaan on ikään kuin "jatkoa" tolle lyhytaikaiselle? Vai maksaako se normaalistikin? Eräs tuttu (vakuutusyhtiössä töissä) sanoi, että monilla kollegoilla on kaksoisnimi, mutta he käyttävät järjestään vain ensimmäistä nimeä asiakkaiden kanssa asioidessaan. Kai mäkin voin siis joskus mennä sieltä, mistä aita on matalampi, koska mun lyhyen, x:n ja tuplakonsonantin sisältävän, sukunimen joutuu täysin poikkeuksetta aina tavaamaan ja miehen nimi on pitkä.

Kävin toissapäivänä kuvattavassa Azadilla Fotoray Studiossa Turussa. Aivan MAHTAVA kokemus! Mulla oli tosi kivaa! Ajattelin ensin, että siinä menee ehkä tunti-pari, mutta viivyinkin sitten viidestä melkein puoli yhteen yöllä! Azad otti kuvia kaikessa rauhassa ja otin mukaan kaikenlaista rekvisiittaa. Vaatteita sain vaihtaa niin monet, kuin oli (ei siis tyyliin "kahdet alusvaatteet ja siinä se"), sain katsoa jo otettuja kuvia ja yhdessä mietittiin ja kehiteltiin uusia ideoita. Ihan viimeiseksi kaikki kuvat (melkein 400kpl!!) laitettiin koneelle ja valkkasin sieltä ensiksi kaikki hyvät, sitten karsin niistä uudestaan osan ja karsituista taas osan jne., kunnes jäljellä oli 30 kpl. Niistä sain valkata viisi, jotka käsitellään ja jotka saan paperiversiona ja muista meni lisähinta. Päädyin valkkaamaan kolmetoista. Vielä jäin miettimään sitä, että oisko pitäny sittenkin ottaa vielä useampi (=vaikka kaikki), ne oli aivan TAJUTTOMAN hienoja! Eli suosittelen todella lämpimästi!

Mulle tehtiin koekampaus tiistaina ja samalla käynnillä värjättiin hiukset. Maksoin koekampauksen, värjäyksen ja hääkampauksen kaikki samalla kertaa, ettei tartte juhlapäivänä ruveta venkslaamaan maksamisen kanssa. Eihän se iso juttu ole, mutta koitan silti minimoida kaikki "turhat" asiat hääpäivältä. Olisin toki saanut maksaa myös pelkän värjäyksen + koe- ja hääkampauksen juhlapäivänä tai kaikki juhlapäivänä tms., kampaaja oli oikein mukava ja kertoi itse vaihtoehdoista.

Nonni, nyt on jo osa meidän ruusuista kasassa. Väriksi tosin valikoitui puhtaanvalkean lisäksi myös valko-vihreä ja vihreä. Lisänä on hortensiaa, joka on ihan helvetillistä tehdä (ohut metallilanka joka ikisessä kukassa, joita menee yhteen hortensiaan about 80, pistelee sormet verille jatkuvasti ja työn joutuu lopettamaan kesken, ettei silkkipaperi värjääntyisi...), mutta tosi kaunista.

^ Saa ja sitä kannattaakin välillä käydä huollattamassa. Valkokultaisen sormuksen voi myös rodinoida uudestaan. Yleensä tuo huolto kuuluu hintaan, kun ostat vihkisormuksen, joten muista kysyä sitä. Jos ne ensin sanoo ei, niin sano, että "Mun sisko/veli/serkku/kaveri tms. osti tästä liikkeestä vihkin just keväällä ja sai huollon kaupan päälle" --> saat huollon kaupan päälle. Ja kysy myös kaiverruksista. (Ja tää ei nyt sit oo mitään "näin petkutat kaupoissa ja olet ilkeä asiakas" vaan kultasepänliike jää joka tapauksessa asiasta reilusti voitolle. Muuten ne tietysti sanois silti, että se ei käy.)

^ Niin mustakin, kun kerta kukaan muu ei laita (ensin oletin, että esim. sulhanen laittaisi). Sopeutukoon joukkoon, ei siinä sen kummempaa. Sanot suoraan vaan, että kaikki on sitten ilman takkia.

^ Jos BM:n on tarkoitus pitää alttarilla pelkästään liiviä (ilmeisesti et tarkoittanut, että hänen tulisi hankkia siihen sopiva musta takki tms.), niin sano, että alttarilla sitten vain sulhanen pitää puvuntakkia. Perusteluna vaikka se, että a) näin sulhanen erottuu edukseen (tyyliin "high class", hehheh ) ja bestman on toimeenkuvaan kuuluvasti "sivuosassa" tai b ) että olette sopineet niin vanhempienne kanssa tai c) jossain etikettioppaassa sanotaan, että muiden tulee pukeutua hillitymmin tms... Tai viimeisenä heittona jotain, että "pappi ehdotti, että koska sulhasella ja BM:llä on samat asusteet, niin BM ei laittaisi ollenkaan takkia."

^ Ei, kun kaikki esim. Kiinasta tulevat "hyödykkeet" kulkee tullin kautta. Vain osa jää sinne ja siitä tulee ilmoitus erikseen.

Mistä löytäisin Turusta (tai Suomessa jostain netistä helposti tilattavassa muodossa) tollaiset sukkanauhapidikkeet? Tilasin korsetteja UK:sta, mut unohdin tilata nuo nauhat, kun ne ois pitäny tilata erikseen.

Mä en meinaa saada enää nukuttua kunnolla, kun kaikki asiat vaivaa niin mieltä ja on jatkuvasti painajaisia häiden onnistumisesta. En oo ees mitenkään hirveän perfektionisti tällä kertaa, mutta tekemistä on vaan niin paljon. Suurin osa painajaisista liittyy mun pukuun, joka Kiinasta tilattaessa ja tullessa ei ollut lainkaan sitä, mitä olin toivonut. Nyt se on morsiuspukuliikkeessä korjausommeltavana, mutta unessa ompelija on mm. asettanut sen näytteille lattialle (??) ja sen yli ajaa pyörällä pariskunta, jonka miehelle alan raivota ihan hulluna, että kattois eteensä ja nyt se puku on ihan kurassa! Mies oli ilmeisesti jonkin sortin kehonrakentaja, koska yritin mm. potkaista sitä, mutta ei onnistunut. (Musta on tulossa siis kauhean hyökkäävä.) Samoin puku on vaihtanut väriä ja tyyliä kokonaan monta kertaa ja kerran siihen oli muistaakseni tehty taskuja. Toinen painajaistyyppi on se, kun kirkossa ja häätilaisuudessa kaikki ovat kauhean vihaisia ja kyselevät, että onko tuo äijä nyt varmasti se oikea ja että "minkälaiset häät sinä nyt oikein olet järjestänyt??!?!!!" (Mistähän tääkin painajainen edes tulee... vihaiset vieraat ois kyllä ihan hirveä juttu. ) Sitten on vaan sellasia yleisiä ahdistusunia. Oon nukkunut viimeisen kuukauden hirveän huonosti ja se on mun mielestä ihan naurettavaa. Ei mun mielestä ole järkeä stressata näin kauheasti (eikä edes tunnu stressaantuneelta!), mutta toisaalta oon tehnyt esim. myös kandintutkielman valmiiksi alkukuusta ja sen jälkeen oli kevään tentit... Mut silti, vaikka ne on nyt ohi, niin en vaan saa nukuttua.

Pukukuva ei varmaan näy tällä sivulla enää tässä lainauksessa, mut se on edellisellä. Kävin tänään pukuliikkeessä puhumassa siihen tehtävistä muutoksista. Siitä poistetaan nyt kaikki muut paitsi yläosan kirjailut ja laahuksen reunus kirjaillaan. Sit noita laskoksia koitetaan saada vähän eri lailla kiinni, että se ei ois ylhäältä noin epämääräinen. Tajusin eilen kans, että se selkäosa on rypytetty aika tiukkaan ja ihan erilainen kuin etuosa. Jihuu... Eli ihan kuin eri paria. Ompelija kyllä sanoi, että joissakin puvuissa, esim. Agnesin, on ihan tarkoituksella niin. Kyllä mun mieliala vähän koheni, kun siitä tulee nyt tyylikkäämpi, mutta en kuitenkaan vieläkään osaa sanoo, että tuleeko siitä mun näköinen. Toivottavasti. Nyt vaan masentaa koko homma. Niin ja sitä piti kysyä, että oisko ihan outoa, jos mulla ois puvussa punainen nyöritys (mies tykkäsi yhdestä mun alun perin sovittamasta, jossa oli) ja vihreät kengät? Vihreitä kenkiä mä nimittäin tarvitsisin myös jatkossa, mutta punaisia en. Ja nyt sais värjäyksen samaan hintaan, kun ostan uudet kengät.

^ Oiskohan täällä edulliset sormukset -ketjussa jotain?

Kiitos. Kävin just tota sovittamassa liikkeessä ja se ei ollu ollenkaan se, mitä olin itse itselleni ajatellut. Mun haluama oli täysin ilman kirjailuja, tällainen: Hyvin samantyylinen tuo on alaosasta, ja sen saa kyllä lantiolta tuon tyylisesti kapeaksi, ihan merenneitoa en ehkä kuitenkaan hae. Ainakin tuosta yläosan alapuolelta vois kenties poistaa hieman kirjailuja, ne tuntuis lähtevän siitä suht helposti jättämättä jälkiä. Ehkä se sitten on ihan hyvä. Jospa se fiilis tästä nousee. Ainakin nyt tuli uskoa lisää! Mua varmaan harmittaa sekin, että kun pääsen sitä illalla sovittamaan nyöritettynä, niin miehen pitää se nyörittää ja olin sille sanonu, että se ei tule sitä ennen häitä näkemään. Jos se ei sit vaikka pidä siitä? Ja kun mäkään en oo ihan varma? Eli jos kummallekaan ei tuu sellasta "wau"-fiilistä, niin alkaa harmittaa ihan kauheesti. Ja jos mies sanoo, että "No onhan se ihan nätti", niin se vaan vahvistaa sen, että se on vain ihan nätti. Yks kaveri lupas tulla sovitusavuksi, mutta ei oo just nyt Turussa ja tulee vasta pe. En mä siihen astikaan pysty odottamaan, koska jos tuo ei ole se, niin hilkulle menee toisenkin tilaaminen tai löytäminen ja rahaakaan ei ois heittää noin vain uuteen pukuun... No, mä tulen illalla tänne kertomaan, mitä mieltä oon siitä, kun oon saanu sovitettua.

Huoh. Mun puku tuli Kiinasta tänään. Ei herättänyt oikein mitään tunteita, tosin en ole päässyt sitä kunnolla sovittamaankaan, kun kukaan ei ole päässyt nyörittämään. Vedin sen kuitenkin päälle ja koitin innostua siitä, mut ei vaan oikein napannu. Tässä se, jonka perusteella mun puku on tehty. Tossa alla on puvusta ottamani kuva. Eihän siitä kyllä paljon selvää saa, mutta... Tuo sweetheartiksi muokattu yläosa on aivan älyttömän ihana, mut tuo loppuosa ei oo mun mieleen, vaikka nuo laskokset halusin. Tai siis ne laskokset on kans sinällään ihan ok, mut mun mielestä se ei oo mun tyylinen eikä sen vuoksi tyylikäs. Oisko ihan typerää, jos alaosasta poistais kaikki kirjailut?

^ Onpas hauska sattuma! Mä meen hakemaan sen varmaan vasta ens viikolla loppuviikosta. Jos haet omasi aikaisemmin, niin pyydä ihmeessä näyttämään!

Jee, mun sormus on viimein valmis! Voi että, pääsis jo hakeen!!! :-X Nyt alkaa jännittää, huh huh! Tähän asti tää naimisiinmeno on tuntunut jotenkin "kaukaiselta". JEEE!!! Edit: Tekijän tiedot saa yksärinä, jos jotakuta kiinnostaa. Voi vitsi, mä oon niin onnellinen!

Mä ihmettelen hirveästi sanaa "rohkaisuryyppy" tässä yhteydessä. Kai se naimisiinmeno voi jännittää, mutta pitääkö sitä jännitystä ihan oikeasti alkoholilla poistaa? Eikö sitä muuten sit uskalla sanoa 'Tahdon'?? Eri asia, jos nauttii jonkun shampanja-aamiaisen tms., se on vain itsensä hemmottelua ja päivän juhlimista, mutta "rohkaisuryyppy"... No, kukin tavallaan.