Malssi

Enpä muuten tajunnutkaan, että ei meillekään kovin "monimutkaista" pöytäkoristelua ole tulossa. Kerättiin miehen kanssa noin kuukausi sitten 10 litraa kastanjoita ja kuivattiin ne, joten niitä "sirotellaan" pöytiin. Keskelle tulee yksi kukka-asetelma valkeita ruusuja ja vieraiden paikoille lasit sekä kankaiset (valkoiset) lautasliinat , jotka taitellaan ranskanliljoiksi: Siinäpä se.

^ Mä ostin 60 Ikean Knoppa-lakanaa täältä hääkirpparilta pöytäliinoiksi, mutta koska kaikkia ei tarvitse, ompelen osasta lautasliinoja. Onhan ne vähän ohkaisia ja itse mietin, että onko ne sit huonoja, mut tärkkäämällä tulee jämäkämpiä ja äitikin totesi, että jos joku siitä valittaa, että ei ole tarpeeksi paksu, niin se on kyllä sitten valittajan oma häpeä.

Urgh, ei mitään "hassunhauskaa" juhlaohjesääntöä! Ei oo meidän tyylistä ja meidän makuun teennäistä. Erillinen infolappunen (joka on siis eri asia) tulee toki. Ei vaan mitään "hauskaa pöytäkirjaa ja pykäliä"...

Äh, sulhanen kieltäytyikin nyt tuosta She:stä, haluaa kuulemma valssata ensin, niin ei tartte ajatella (sujuu siis ilman miettimistä). Koska ei olla päästy yhteisymmärrykseen kappaleesta, niin sovittiin, että jos ei päästäkään, niin häävalssi on Kalastaja-Eemelin valssi (ja tää päätös pitää). Nyt päästiin viimein yhteisymmärrykseen: Meille tulee häävalssiksi Dana Gloverin "It is you".

Laitan tähän samaan ketjuun, vaikkei ihan samaa asiaa koskekaan: Miehen isä on kuollut ja häntä muistamme jotenkin - Redrikan idea on aivan ihana. Oma isäni on jo niin sairas, ettei pääse tulemaan, mutta miten häntä voisi muistaa? Tuntuu, että jos laittaa valokuvan, niin vieraat luulevat, että minunkin isäni on kuollut. Olisi ehkä kuitenkin kiva, jos isän "muistamisen" voisi laittaa samaan pöytään miehen isän kanssa, mutta miten tehdä se ilman, että siitä tulee väärä mielikuva?

Niin... "Jos ei halua kaasoa" -topicciin vastauksena, että sitten ei halua. Mä hoidan kimppuni sijoituksen vihkimisen ajaksi itse.

Kauniit on suunnitelmat! Mäkään en kannata kuumaliimaamista (em. syistä). Se vain tuli mieleen, että jos budjetti on rajallinen, niin nuo timantit eivät ole ihan halvimmasta päästä (ja juuri siksi niitä kannattaakin yrittää myydä edelleen, jos ei itsellä ole häiden jälkeen niille käyttöä). Tiimareissa ja varmaan muissakin kaupoissa on joskus niitä "2 yhden hinnalla"- ja "-50%" -kuponkeja, ne ja kaikki mahdolliset alennukset kannattaa ainakin hyödyntää. Vai tilaatko netistä / tiedätkö jo mistä hankit ja onko kalliita?

(Sulkeisiin lisäys by Malssi) Danten tavoin oletan ihan samaa ja nimenomaan oheishömppää. Ketjun otsikkokin on, että mikä on täysin must teidän häissä eikä että "sun häissä", eli mä vastasin sen perusteella, mitä ollaan miehen kanssa puhuttu. Ehkä meille häissä puoliso on sitten itsestäänselvyys? E: Typoja...

Mua jännittää eniten se, miten päivä kulkee, etenkin juhlapaikalla. Kirkossa kaikki hoituu ilman, että pappi tulee kysymään, että "Mihinkäs aikaan ne sormukset vaihdetaan, onkos vihkikaava lyhyempi tai pidempi kuin aiemmin suunnittelitte?" vrt. juhlapaikalla "Mihinkäs aikaan se kahvi tarjotaan - onko teidän ohjelma lyhyempi tai pidempi kuin aiemmin suunnittelitte?" Kysymyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja sitä saakin kysyä, mutta jännitän sitä, että tuota ja montaa vastaavaa asiaa kysytään minulta, joten joudun pitämään ns. "kaikki langat käsissä" enkä pysty ollenkaan rentoutumaan. Delegoin tämän "kysymyksiin-vastaus-tehtävän" varmaankin juontajille, koska hehän siitä ohjelmasta eniten tietävät. Lisäksi pyydän äidiltä, voisiko hän hoitaa iltapalan tarjoilun aikataulutuksen (=kertoa pitopalvelulle itse arvioimansa "suunnilleen"-ajan, jos aikataulu meneekin ihan eri lailla kuin aluksi pitopalvelun kanssa olemme suunnitelleet). Lisäksi jännittää se, että olenko ihan kireä, jos vaikka olen stressannut edellisen viikon ja nukkunut kaksi tuntia. Se olisi ihan kauhuskenaario - yhden kaverin häissä morsian oli tosi kireä ja vähän itkuinenkin, kun oli tosiaan stressannut ja nukkunut huonosti. Seuraavana päivänä oli kyllä oikein iloinen rouva, eikä juhlakaan mitenkään "huonosti" mennyt, mutta tiedän, että hän olisi nauttinut vielä enemmän, kun olisi saanut nukuttua ja esim. ohjelmalehtiset olisi saatu tehtyä aiemmin kuin edellisenä yönä...

Mä oon käyttänyt kreppipaperia (liian tummaa, en suosittele) ja silkkipaperia (liian kirkasväristä, en suosittele). Tapa: Oon leikannut suorakaiteen muotoisen palasen ja liimannut puoleen väliin paperin keskelle ohuen rautalangan (=kukkalangan). Sen jälkeen paperi taitetaan ja leikataan liiman kuivuttua lehden muotoon. Em. papereissa liima välillä kuivuu siten, että paperin keskelle jää valkea (ts. liiman kosteuden takia väripigmentitön) tahra. Varmasti toimii jollain paperilla, kun vaan löytää oikean sävyn ja sellaisen, jota on ihan oikeasti järkevää liimata... Ja sitten tää mun uusin versio, joka noissa kuvissakin on käytössä: Esim. Tiimarista saa käsintehtyä paperia A4-arkkeina. Se on sellaista rypyläpintaista, paikoin hieman ohutta ja haurasta, mutta käy ihan hyvin kukkasiin, koska niitä ei muutenkaan paljoa ravistella tms... Oon leikannu tollasesta A4:sta "piparimuottityyliin" (mahdollisimman vähän hukkapaloja) mahdollisimman monta lehteä, joihin jää tyviosaan ylimääräinen pieni täppä (in search of a better word...) Lehtiosan reuna (ei täppää) lovetaan yksitellen saksilla. Tässä täysin OT-meditaatiovinkki: Lehtien loveaminen on homma, joka rauhoittaa hermoja varmasti diapamin veroisesti. Jos on aikaa eikä ole kiirettä mihinkään, tulee sellainen puutunut, turtunut ja erittäin rauhallinen olo. (Tuosta ajan kulumisesta sen verran, että tosiaan tein ruusuja kesätyökseni 200 v. vanhassa museorakennuksessa, joka on keskellä puistomaista aluetta. Ei ollut mitään väliä, kuinka paljon aikaa lehtiin kului (ja sitä tosiaan kului vaikka hurumykky), joten olo todellakin oli aivan lobotoitunut.) Kun lehtiosa on lovettu, se kiinnitetään "täpästä" ruusun varteen kukkateipillä. Siinäpä se. Toivottavasti tästä sai edes jonkin kuvan, tais tulla vähän epämääräinen selitys... Voin koittaa kehittää jotain kuvaakin liitteeksi.

Tää ei ainakaan ole reilua. Ettäkö sitten, kun sinä joskus valmistut, pääset töihin (tai olet kotona lasten kanssa ja menet mahdollisesti myöhemmin töihin) ja pystyisit säästämään, maksat miehellesi ns. "velkaasi" pois?! En ole avioehdosta vielä ehtinyt omalle kohdalle paljoakaan selvittää, mutta meillä tilanne tulee olemaan hieman kuvailemasi kaltainen poislukien se, että maksaisin omalle puolisolleni, jolla on säästöjä, missään vaiheessa avioliittoa rahaa, jota minulla on todella vähän. Ei käy.

Ainakin hautausmailla on useimmiten ns. muistokivi rakkaille, joita haluaa muistaa, mutta jotka on haudattu eri paikkakunnalle tai eri maahan. Kivelle saa viedä kynttilöitä ja sinne voi varmasti viedä kukkiakin. Jos sinua häissä itkettää, se kertoo muille, että isäsi oli sinulle hyvin tärkeä. Itkemisessä ei ole mitään hävettävää!

Mun mielestä ei ole kohtuutonta toivoa ko. sisaruksen tyylipuitteissa "normaalin" näköistä morsiusneitoa. Eli jos sisko tai veli aikoo vetää tyylinsä aivan överiksi (mustat silmänrajaukset, jotka ulottuvat otsasta huuliin) ja lähinnä esitellä itseään ja raflaavaa tyyliään, niin todellakin mainitsisin asiasta! Ja huom., tässä puhun nimenomaan sisaruksista, en todellakaan yhtään muista vieraista. Jos taas sisko tai veli pukeutuu oman tyylinsä mukaisesti mutta kuitenkin tyylikkäästi (~edustaa tyylisuuntaansa "hillitysti", mutta on kuitenkin oma itsensä), niin ok. Ns. kultainen keskitie, mutta juhla on kuitenkin juhla, joten sitä pitää kunnioittaa.

Sama täällä!

Tulee ohjeen mukaan yhteensä 4 x 6 eli 24 isoa terälehteä. Itse käytän noin 15 kpl, kannattaa testailla ja vaihdella ja katsoa, mistä tykkää. Mun silmää ainakin miellyttää se, ettei kaikki ruusut isoissa asetelmissa oo ihan saman kokoisia.

^ Kuivana vasta käherretään, esim. puupuikon (=grillivarrastikun tms.) kanssa.

Mutakakku jne. on niin pehmeitä kokonaisuudessaan, että epäilen, että sitä saisi kunnolla koottua päällekäin. Mun järjen mukaan ne painaisivat toisensa kasaan...Leikkausjälki voi kyllä olla hieman suttuista.

Mitenkä tuo nimipuoli siunauksessa hoidetaan? Meillä on siviilivihkiminen aamulla ja siunaus iltapäivästä. Mulle tulee kaksiosainen sukunimi, mutta sanotaanko nimenomaan se siellä siunauksessa vai voinko mitenkään pyytää, että sanottaisiin vain ensimmäinen osa? Mulle asia olisi aivan täysin sama, mutta miehen suku paheksuisi asiaa (=siviilivihkimistä) ja mulle on näin ollen tärkeää, että mies ei joudu puolisovalintansa vuoksi paheksunnan kohteeksi. Eli tietääkö joku?

"Annan mehukkaassa keittiössä" (tää video ei tosin oo enää montaa päivää saatavilla) oli tällä viikolla tekeillä kerroksellinen hääkakku. Videon loppupuolella Anna "kokoaa" sitä (hänellä on jo valmiina 2 kerrosta päällekäin ja siihen laitetaan vielä 2-kerroksinen osa) ja tuon yläosan pohjana näyttäis olevan joku "kenties foliolla päällystetty levy?" Kannattaa ehkä vilkaista, itse en osaa sanoa. Mut tuo on tosiaan päällystetty sokerimassalla.

CF. (Boldaukset ja väri by Malssi...) Onko tää sama tyyppi? "Molemmilta" tullut tasan yksi viesti, jossa painotetaan sitä, että vieraiden tulee maksaa juhlat (ja mieluiten enemmänkin, että hääpari jää plussan puolelle)... Mun mielestä olisi siinä tapauksessa parasta antaa vieraille kutsun mukana lasku, koska eihän vieras etukäteen tiedä, mitä ruokaa/ohjelmaa/juomaa/millainen paikka/jne. on tarjolla. Voi elämän kevät. Ja missäköhän laissa näin sanotaan?

Jee! Nyt on parempaa tietoa - edelleenkään ei makseta, mutta vaihdettiin hääpaikka sellaiseksi, jossa on uusia kuuden hengen mökkejä hyvällä varustelutasolla, oma sauna jne. Varataan ne ennakkoon ja laitetaan siitä kutsuihin, ja vieraat saa kerätä porukan ja varata ne itse. Osalle varmasti infotaan puhelimitsekin. Pyritään myös sopimaan mökeistä juhlapaikan kanssa siten, että kun ennakkovarataan ne kaikki (menee ihan varmasti), niin saataisi niihin liinavaatteet ja muut kaupan päälle, normaalisti pitäis viedä omat. Eli helpoksi ainakin koetetaan järjestää.

Meillä etäisyys on noin 18 km. Useimmat tulevat autolla, mutta mun siskon perhe (5 hlöä) ja vanhemmat pitää mahduttaa jonkun kyytiin, koska he tulevat junalla. Niiltä tutuimmilta, joiden autoissa tiedetään olevan tilaa, pyydetään siis apua. Juhlapaikassa on 8 vuokramökkiä, joille osa (mukaanlukien nämä autottomat) majoittuu, ja me järjestetään heille myös kyyti kaupunkiin seuraavalle päivälle.

Mulle varmaankin tulee yhdistelmänimi. Mies on kyllä joskus puhunut, että ottaisi itse yhdistelmän, mulla on aika harvinainen nimi, mutta katsotaan...Veikkaan joka tapauksessa tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, kun siitä on ollut enemmän puhetta.

1. Kaunis ja meidän tyylinen juhlapaikka, joka ei ole keskellä kaupunkia 2. Hyvä videokuvaus 3. Tarpeeksi valokuvaajan ottamia kuvia 4. Taustamusiikki ruokailuun, ~tunnin verran "lavatanssimusaa" ja sitten hieman nuorekkaampaa biletysmusaa 5. Hyvää ruokaa ja viiniä 6. Pitopalvelu ja juhlapaikan omistajat, joiden kanssa juttu luistaa ja homma pelaa 7. Hyvällä maulla tehdyt koristelut (ei mitään ylenpalttisuutta) 8. Ihana hääyöpaikka 9. Vähintään muutama vapaapäivä ennen hääpäivää ja pari sen jälkeenkin 10. Juuri itselle oikealta tuntuva sormus, joka on sormessa aina (Tää ei tarkota, että sen pitää olla järjettömän kallis, vain, että sen pitää olla just "The sormus".)

Laitan sulle vaikka yksäriä, niin ei tuu paheksuntaa juhlapaikkaketjussa.