pampam

Mä laittaisin ihan selvästi, että tarkoitus on olla ulkona (lähes) koko illan ajan, että ihmiset osaa laittaa tarpeeksi lämmintä päälle/mukaan. Mitä selvemmin sen saa sanottua, sen parempi. Kaikki tommoset "kelin mukaan " ja "rapa roiskuu" kuulostaa hienoilta, mut niissä on aina väärinkäsityksen vaara ja ei oo kivaa kun joku sit kuitenkin tulee rimssumekossa ja paleltuu. Muistelisin joskus nähneeni synttärikutsun, jossa sanottiin jotenkin, että "juhlakalu aikoo pukeutua farkkuihin", joka selvästi ilmaisee toivotun pukeutumistason, miksei tätä tyyliä voisi käyttää hääkutsussakin.

Osoite periaatteessa riittää, jos se on semmoinen, jonka navigaattori löytää. Mutta kyllä musta kartta on silti kiva olla mukana, koska siitä hahmottaa helposti minnepäin ollaan menossa (tyyliin ollaanko kaupungin itä- vai länsipuolella tai kenties lähellä jotain mulle entuudestaan tuttua paikkaa). Itse en välttämättä näiden lisäksi kaipaa enää sanallista ajo-ohjetta, paitsi jos reitissä on jotain erikoista, jota ei kartasta näe.

Kaikilla häävierailla ei luultavasti ole navigaattoria, jotkut eivät osaa käyttää nettikarttoja ja tulostaa netistä ajo-ohjeita, joten siksi näkisin vaivan ja laittaisin nää kaikki mahdollisimman selvästi mukaan.

Tai sitten tekee niinkuin me: järjestettiin häät paikassa, joka oli kaikille vieraille niin tuttu, ettei tarvinnut mitään ohjeita ollenkaan. Ok, oli meillä kutsussa osoite ja maininta, että kysy tarvittaessa ajo-ohjeita, mut kukaan ei kysynyt, ainakaan meiltä.

Minä mietin, että toisen meistä kuollessa, mikä on yhteisen asuntomme kohtalo( omistussuhde on 70% ja 30% ) joutuuko eloon jäänyt maksamaan menehtyneen osuuden tämän lapsilleen heti? Tarkoitan onko jokin ns. lakiosuus mikä pitäisi hoitaa asunnosta?

jos esim sinä omistat 70 prossaa ja miehesi 30 prossaa. Miehesi kuolisi eikä jättäisi testamenttia. Tällöin hänen perintönsä olisi tuo 30 prosenttia asunnosta (olettaen ettei muuta omaisuutta ole). 30 prossasta avioliittolain mukaan sinä saat puolet eli 15 prossaa lisää omistusoikeutta ja miehesi muut perilliset 15 prossaa. Koska sinä olet kuitenkin leski, on sinulla hallintaoikeus koko sataan prossaan eli jos et anna lupaa myydä asuntoa ei se onnistu, mutta jos itse haluat myydä on toisten omistajien myös hyväksyttävä kauppa. Tällaisissa tapauksissa monesti kiinteistövälittäjä pystyy antamaan markkina-arvon asunnolle ja leski voi ostaa muiden perittävien osuuden itselleen, jolloin muut saavat perinnön käteisenä ja leski omistaa 100 prossaa asunnosta eikä tule jatkossa ongelmia asunnon myyntivaiheessa.

Jos omistussuhteet on toisin päin, kuolemn jälkeen perisit oman 30 prossan lisäksi 35 prossaa avioliiton takia (en muista nyt oikeita termejä joten laitan kapulakielellä) ja loput perilliset perii 35 prossaa. Eli tällöinkin omistat enemmistön, mutta vaikka et omistaisi alunperin mitään asunnosta eikä ole testamenttia avioliiton perusteella perit 50 prossaa asunnosta ja leskenä sinulla on hallintaoikeus.

Moni tekee testamentin jos puoliso ei omista mitään ja halutaan välttää verojen maksimi summia. Tällöin esim yhteiset lapset voivat suoraan periä asunnon, mutta leskellä on hallintaoikeus eli saa asua asunnossa kuitenkin. Tällöin lesken osalta ei mene perintöveroa.

Testamentilla ja avioehdolla pystytään kiemurtelemaan vaikka kuinka paljon, mutta rintaperillisiä ei Suomessa voi jättää kokonaan perinnöttä vaikka olisi mitä tekstiä korjoitettu, heillä on aina lakiosuus omaan osuuteensa, eli perintö jos jaettaisiin kaikkien kesken, omasta osuudesta 50 prosenttia on lakiosuutta ja tätä perintöä voi aina vaatia.

Kannattaa nämä teettää asianajajalla kohdilleen, koska yksikin sana voi kääntää kaiken päälaelleen.

Siis leskihän ei peri puolisoaan, jos puolisolla on lapsia. Avioliittolain mukaisen osituksen mukaan voi leskelle tulla puolisolta omaisuutta (jos puoliso on leskeä varakkaampi), mutta se riippuu sitten siitä mitä muuta omaisuutta puolisoilla mahdollisesti on yhdessä tai erikseen.

Mutta leskellä on asumisoikeus asuntoonsa, eli siitä ei tarvitse luovuttaa lapsille penniäkään niin kauan kuin leski elää. Leskeä ei voi häätää kodistaan.

Asianajajan konsultoiminen ja testamentin tekeminen voi olla ihan viisasta, uusperheissä nää asiat on ydinperhettä monimutkaisempia ja testamentti on paras tapa varmistaa, että perintö menee niille, keille sen haluaa menevän, eikä pahimmassa tapauksessa esim. puolison eksälle.

Kun olette naimisissa, niin leskellä on tosiaan oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin (laissa taitaa olla tosin joku pykälä tyyliin "ellei leski omista toista vastaavaa asuntoa") ja lapsille ei tartte siitä maksaa mitään. Lapset saavat osansa sitten kun leski kuolee, tai jos vaikka myy talon ja muuttaa halvempaan asuntoon tms. Muusta omaisuudesta tietenkin lapset saavat osansa, jos kuollut omistaa vaikka metsää tai osakkeita tai säästöjä tai mitä tahansa muuta sen kodin lisäksi.

Noin muuten kai yleensä uusperheille suositellaan testamenttia sen varmistamiseksi, että perintö menee niinkuin halutaan. Normaalistihan lapset perivät vanhempansa, mutta sotkuja voi aina tulla ja testamentti on aika helppo tapa säästyä murheilta (tai ei kai sitä enää kuoltuaan voi murehtia omaisuudestaan, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan). En mä ainakaan sun tilanteessa haluaisi oman omaisuuteni menevän miehen lapsille vaan omilleni.

Pääpiirteissään tapahtuu näin: Toisen puolison kuollessa tehdään ositus (jos ei ole avioehtoa) eli kaikki molempien omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Leski pitää "oman puolikkaansa" ja toinen on sitten sen kuolleen osuus, joka menee perillisille. Jos kuitenkin leski on varakkaampi kuin se kuollut osapuoli, niin lesken ei tartte omasta omaisuudestaan maksaa perillisille.

Avioehdolla voidaan tarkasti määritellä mikä omaisuus kuuluu kummalle ja silloin toisella ei ole mitään oikeutta kuolleen omaisuuteen eikä kaikkea jaeta tasan. Leski pitää omansa ja perilliset perii kuolleen. Avioehdon jos tekee, kannattaa olla tarkka aina jotain ostettaessa, että se on virallisesti merkitty sen nimiin, joka sen omistaa/maksaa. Ettei käy esim. niin, että kesämökki on miehen nimissä yksin, vaikka vaimo osallistuu lainanlyhennykseen ja sitten vaimo ei omistakaan mökistä kiveäkään ja kaikki menee miehen perillisille.

En oo lakimies, mutta kyllä mä suosittelisin sitä testamenttia varmistamaan, että omaisuus menee sillä tavalla kuin haluatte sen menevän. Jos lakimies puhuu niin monimutkaisia, ettette ymmärrä, niin pyytäkää selvennystä tai vaihtakaa lakimiestä. Ihan varmasti löytyy semmoisiakin, jotka osaavat esittää asiansa kansantajuisesti.

Me ei tehty avioehtoa, koska yhteenmennessä kummallakaan ei ollut kuin tyhjät taskut ja kaikki mitä nyt on, on enemmän tai vähemmän yhdessä saavutettu ja halutaan yhteisenä pitää. Mutta nyt olen alkanut miettimään kuitenkin osittaisen avioehdon tekemistä, kun olen saamassa pienen perinnön. En haluaisi, että tuo perintö missään tapauksessa menee miehen sukuun. Avioerosta en ole sikäli huolissani, koska en usko miehen luonteen voivan muuttua niin paljon, etteikö siinäkin tilanteessa pystyttäisi neuvottelemaan asioista, mutta kuolemantapauksissa se neuvottelu on aika mahdotonta. Eli haluaisin avioehdolla määritellä tietyn omaisuuden (perintönä tulleen) avio-oikeuden ulkopuolelle. Sama oikeus tulisi sitten tietenkin myös miehelle, jos hän niin haluaa, eli mulla ei olisi oikeutta mihinkään, mitä hän tulee perimään.

Edit. Ollaan siis oltu naimisissa jo monta vuotta, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä laatia avioehtoa.

Mä en ollenkaan ymmärrä tätä ohjeistusta, että häälahjan arvo pitäisi olla saman verran kuin mitä omat ruuat on maksaneet. Mistä mä vieraana ensinnäkään tiedän etukäteen paljonko ne sapuskat maksoivat (kutsussa jos on ilmoitettu juhlapaikaksi vaikkapa työväentalo, niin siellä voi yhtähyvin olla kallis pitopalvelu tai anopin leipomaa kakkua ja makaronilaatikkoa)? Entä huomioidaanko juomat, saako absolutisti viedä halvemman lahjan, kun ei juo lainkaan kalliita alkoholeja? Sitten tää käytäntö on vielä aika epäreilu isoja perheitä kohtaan. Pitääkö 6-henkisen perheen lahjan siis olla 3 kertaa sen hintainen mitä lapseton pariskunta vie? Kummassakin perheessä kuitenkin on vain kaksi palkansaajaa.

Itse yleensä valitsen lahjalistalta jonkun sopivan hintaisen lahjan, ottaen siinä huomioon myös muut kulut, mitä häistä aiheutuu (joutuuko matkustamaan, yöpymään yms).

Olen ollut kihloissa kaksi kertaa, ensimmäinen kihlaus ei johtanut avioon, vaikka ihan vakava suhde muuten olikin. Toinen kihlaus päättyi avioliittoon ja naimisissa ollaan oltu kohta 8 vuotta.

Meillä muuten imetys jatkui myös töiden alkamisen jälkeen. Lapsi pärjää päivät ihan hyvin ilman rintaa, mutta iltaisin haluaa sitten läheisyyttä ja syliä ja pienet hörpyt silloin tällöin. Töiden tai häiden takia en siis vieroittaisi, jos muuten imetys sujuu ja vauva tuntuisi sitä kaipaavan.

Näin muuten meilläkin. Tuossa vaiheessa lapsi söi jo paljon kaikenlaista kiinteääkin, mutta imetys oli meille kiva tapa rauhoittua iltaisin. Joskus myös aamulla imetin, ettei tarvinnut heti rynnätä puuronkeittoon.

Mä en kyllä "pelkkien" häiden takia imetystä lopettaisi. Se on kuitenkin vain yksi päivä. Itse olen kolmea lasta imettänyt (en tosin häiden aikoihin) ja muistan, että kun joskus olin illan erossa lapsesta, niin ei niitä pumppauskertoja kuitenkaan ollut kuin yksi tai kaksi illan aikana. Ihan vaan sen verran, ettei tule epämukavaa oloa. Itse imettäisin lapsen viimeiseksi ja sitten varautuisin illan aikana pari kertaa vetäytymään "lypsylle" (itse tein sen aina käsin, tietty hankalampaa, jos pitää jotain pumppuakin mukana kantaa) ja sitten taas imetin heti tilausuuden tullen. Kyllähän se häitä hankaloittaa jonkin verran, mutta ei ehkä kohtuuttomasti.

Mutta jos päätät lopettaa kokonaan, niin eipä sekään lapsen kannalta mikään katastrofi ole. Siinä tapauksessa suosittelen, kuten Zenyykin, lopettamaan kertaheitolla. Muutamassa päivässä hankala olo helpottuu ja maito vähenee äkkiä. Yksi vaihtoehto olisi vähentää imetyskertoja, jos haluat jatkaa esim. iltaimetystä/aamuimetystä (sitähän voi halutessaan jatkaa vielä töissäkäydessäkin). Sekin voisi olla yksi hyvä vaihtoehto häiden kannalta, koska silloin maidon eritys vähenee etkä ehkä joudu pumppaamaan ollenkaan juhlan aikana.

Mutta kannattaa ajatella kokonaisuutta ja muistaa, että hääpäivä on kuitenkin vain yksi päivä, vaikka tärkeä päivä onkin.

Mä veikkaan, että toi sun tikkeri on vuosilaskuri. Siis tuolla vasemmalla on 12kk ja siitä pienenee oikealle. Eli nyt kun sulla on 4 viikkoa jäljellä, niin ovat jo aika lähellä oikeaa laitaa 1kk:n merkin kohdalla. Kieltämättä vähän tylsä, koska eihän noi tosta paljon pysty liikkumaan. Mut tuskin tota pystyy muuttamaan muuten kuin tekemällä kokonaan uuden laskurin.

Huumorimielellä, täältä löytyy monta monta tapaa uusiokäyttää hääpuku:

http://myexwifesweddingdress.com/

Blogia pitää mies, jonka vaimo lähti ja jätti hääpukunsa ex-miehelleen sanoen "tee sillä mitä ikinä haluat" ja mieshän sitten alkoi keksimään kaikenlaista. En kyllä suosittele kokeilemaan näitä, jos haluat pukusi vielä olevan käyttökunnossa.

Johonkin ketjuun aiemmin kirjoitin kokemuksia tuosta paikasta, mutta jostain syystä en mäkään haulla löydä sitä ketjua... Liekö joku mennyt poistamaan, harmin paikka.

Tässä muutama kohta aiemmista keskusteluista. Jos vieras-vieras on onnistunut kaksi vuotta sitten hankkimaan uuden passin, johon on merkitty, nostan hattua (olettaen, että yllä oleva tieto on oikeaa..)

Kyllä tuo tieto pitää paikkansa!! Virkailija sanoi että alle vuoden vanhat menee vanhemman passilla. Ja niin se minun passissa on.

Virkailija on kyllä sitten puhunut läpiä päähänsä. Poliisin sivuilla sanotaan passista näin: "Passiin merkitään vain yhden henkilön tiedot, eli lapsia ei voi merkitä huoltajan passiin." Ja aika luotettavana lähteenä noita sivuja pitäisin. Lainaus siis täältä: http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/Pages/CE0576C3C0519482C22571CE004D31BD

Pikkuvauvallekin pitää siis hankkia oma passi.

Poistin tästä ketjusta asiattomia ja turhia viestejä. Negatiivisten kokemusten jakaminen foorumilla on toki sallittua, mutta kohtuuton morkkaaminen ja haukkuminen ei, etenkään kun tämä morkkaaja ei ilmeisesti itse ole yhtäkään juhlaa kyseisissä tiloissa viettänyt.

JMorsian oli laittanut aika isot vaatimukset illalle niin lysti ois tullut maksaa jokaselta aikas paljon. Ja nyt kun porukkaa on vähän (4henkiöä yli 20 kutsutusta) ei morsian saa kaikkia hoitoja ja kaunistuksia (suklaahoito, kuorinta, hieronta meikkaus ja kampauks oli listalla) mitä halunnut eikä saa kunnon mökkiä yöks.. tai luultavasti ei mökkiä ollenkaan vaan yöksi kotiin.

Aika kauheeta! Mut jos se on kaikkia kohdellut niinkuin muo niin ymmärrän muita.

Siis morsianko oli "vaatinut", että hänen polttareissa pitää olla tuota kaikkea? En tietenkään tunne tätä morsianta ollenkaan, mutta kuulostaa aika vaikealta tapaukselta. Ainakin mun kaveriporukassa kaaso ja ystävät järkkää polttarit täysin morsiamelta salaa ja päivän ohjelma tulee morsiamelle täytenä yllätyksenä. Mut jos tässä tapauksessa morsian olettaa saavansa sitä sun tätä hoitoa ja sitten ei saakaan, niin voi hyvin olla, että ilta päättyy kiukutteluun. Eli eikö olekin lopulta ihan hyvä vaan, ettet sä Erika ole saanut kutsuakaan, niin ei voi sinua syyttää millään lailla polttareiden "pilallemenosta"?

Mä suosittelisin, että teet sen lupaamasi koristeen, mutta kieltäydyt vaikka johonkin tekosyyhyn vedoten muista häihin liittyvistä hommista. Mitäs sitä auttamaan, jos palkkioksi saa vaan pahan mielen ja jos kerran muutenkaan ette ole hyvissä väleissä.

Mä olen kyllä Macilla sun kanssa vahvasti eri mieltä. Mulle avioliitossa on tärkeää eritoten se juridinen puoli (siis tottakai myös tunteet, parisuhde ja yhteinen elämä on tärkeitä, mutta niitähän voi elää samalla lailla avoliitossakin, kuten sanoit tuossa aiemmin). Jos tulee ero tai kun jompikumpi kuolee, on aviopuoliso automaattisesti paremmassa asemassa kuin avopuoliso esim. omaisuuden jaon suhteen. Avioleski saa esim. pitää käytössään yhteisen asunnon, avoleski ei. Perintöverotuksessakin taitaa olla etuja aviopuolison hyväksi.

Puhuit avioliittoon "pakottamisesta", no, avioliittohan on pohjimmiltaan vain juridinen sopimus siitä, että haluaa ottaa käyttöön parisuhteessa kaikki ne avioliittoon liittyvät edut ja tietty myös haitat (esim. mainitsemasi eroamisen kalleus). Mun mielestä on hyvä, että on selvä ero avio- ja avoliiton välillä, jokainen pari voi itse harkita kumpi on heille sopivampi vaihtoehto. Mutta mun on kyllä vaikea ymmärtää miksi joku vakiintunut pariskunta kokisi avioliiton huonoksi, kun yleisesti ottaen avioliitto tarjoaa paremman suojan just kuoleman tai eron koittaessa. Mä en oikein ymmärrä tuota halua "pysyä avoparina, mutta tahtoa toisilleen avioparin oikeudet." Ei kakkua voi syödä ja säästää. Jos tommoinen muutos lakiin tehtäisi, niin sittenhän avioliitolla ei todella enää olisi mitään virkaa ja se olisi vain nuo "hyvät bileet ja halu tulla kutsutuksi rouvaksi". Ja miten toi sitten edes käytännössä toteutettaisi, pitäiskö tehdä joku uusi kategoria avio- ja avoliiton väliin? Rekisteröity avoliitto? Miten se käytännössä enää eroaisi siitä, että käy maistraatissa solmimassa avioliiton ilman bileitä?

Mitä siihen sitten tulee, että eroaminen on kallista, onhan se kalliimpaa ja hankalampaa, jos on naimisissa. Mutta eipä me ajateltukaan erota. Jos ero tulee, se on ikävää joka tapauksessa oltiinpa naimisissa tai ei, en jotensakin usko, että siinä se rahanmeno enää missään tuntuu.

Luultavasti ihan ton kuvan osoite on "vikana". Tää foorumi ei taida tunnistaa sitä kuvaksi, kun siinä ei ole mitään "normaalia" päätettä, kuten jpg tai png tai gif.

Jos olet yksinhuoltaja, voit vaihtaa lapsen sukunimen kun oma nimesi on vaihtunut, eli häiden jälkeen, ei ennen.

Ihan näin häihin kutsutun näkökulmasta...

Ilmoittakaa nyt sitten selvästi että onko lapset kutsuttu vai ei! Sain juuri hääkutsun josta ei tiedä että onko lapsemme kutsuttu vai ei. Kutsussa jotenkin kierrellen ilmaistaan että ei taida olla kovin toivottu, mutta siinä tapauksessa emme välttämättä voi lähteä ollenkaan. Muuten menemme ilman muuta jos lapsen saa ottaa mukaan.

Komppaan. Jos ette halua juhliinne lapsia, laittakaa se selvästi kutsuun tai juhlaohjesääntöön tai jonnekin muualle sopivaan paikkaan. Se, että kuoressa lukee pelkästään aikuisten nimet ei ole riittävän selkeätä. Itse olen useasti saanut hääkutsun, jossa kuoren päällä on vain mun ja miehen nimi ja sitten kuitenkin kutsu on koskenut myös meidän lapsia. Eli vaikka tiedänkin tuon etiketin mukaisen tavan, niin ei se auta, kun en koskaan tiedä tietääkö hääpari myös. Varmistan aina ilmoittautuessani, jos olen vähänkään epävarma.

Itse en yleensä koskaan ota lapsia kaverien häihin mukaan, sukulaisten häihin kylläkin, ellei ole erikseen kielletty. Tosin mun lapset on jo molemmat nyt kouluiässä, joten ne on helppo jättää hoitoon tai toisaalta osaavat jo käyttäytyä juhlissakin (eivät ainakaan enää paru kirkossa eivätkä juoksentele ympäriinsä ei-sopivissa paikoissa). Ihan pienen vauvan kanssa olisi vaikeampaa, ja alle puolivuotiasta en mielelläni jättäisi koko päiväksi hoitoon, vaan joutuisin sitten itse jäämään pois juhlista, jos ei vauvaa saa tuoda mukaan. Vuoden vanhan tai sitä isomman hoitoon jättäminen ei luultavasti aiheuttaisi ihmeempiä ongelmia. Tässä siis näin lapsellisen kokemuksia tiedoksi ja opiksi muille

^Samaa mieltä. Ja tällä hetkellä en edes muista kihlapäiväämme. Muistan kyllä tapahtumat hyvin kirkkaasti, mutta en ole varma päivämäärästä. Taisi olla 5.9.2005. Kihlasormusta emme koskaan saaneet kaiverrukseen asti, joten siitäkään ei voi tarkistaa.

Ihan samis. Tosin meidän kihlajaispäivänä (=se päivä kun mies ehdotti naimisiinmenoa) tapahtui eräs asia, josta tuon päivämäärän voisi tarkistaa, enpä vaan ole koskaan tullut tarkistaneeksi. Maaliskuussa se taisi olla ja vuosi oli 2003. Eikä meidänkään kihlasormukset koskaan ehtineet kaiverrukseen asti. Sormukset me itseasiassa ostettiin vasta kesäkuun alussa samana vuonna, joten eipä meistä kumpikaan sitä kihlauspäivämäärää ois silloin enää muistanutkaan.

Eipä sillä päivällä niin väliä, pääasia että kihloihin mentiin. Hääpäivämäärä kyllä on muistissa ja kaiverrettuna sormukseenkin.

Edit. Pakkohan se kihlapäivämäärä oli sitten käydä tarkistamassa, näyttää olleen 16.3.03.

Ja siis päivämäärää ei siis valittu mitenkään sen kummemmin, mies vain tuona päivänä tunsi oikean hetken tulleen ja kysyi sen maagisen kysymyksen. Sitten kaivettiin kalenterit esiin ja alettiin hääpäivää valitsemaan.

Mun mies järjesti omat polttarinsa. Tai oikeastaan hän ilmoitti kavereilleen, ettei halua perinteisiä polttereita, mutta sen sijaan kutsuu jokaisen halukkaan kaverin mukaansa erääseen paikkaan X. Kiva ilta pojilla oli ollutkin kuulemma, tai ainakin miehellä oli, en mä muilta kysellyt.

Oli ne tosin sitten sen verran jäynää tehneet, että olivat illan päätteeksi uittaneet miehen Töölönlahdessa, mutta se oli miehenkin mielestä vain hauskaa.

Ja mun mies ei ole kontrollifriikki tai "tiukkapipo", vaan hyvinkin huumorintajuinen ja tempautuu yleensä mukaan hauskanpitoon. Tässä tapauksessa häntä ei vaan miellyttänyt ajatus perinteisistä miesten polttareista strippareineen ja hölmöilyineen. Miehen kaveripiirin tuntien sieltä olisi kyllä saattanut irrota melkein mitä vain, joten vaimonkin kannalta hyvä näin. Eipähän tarvinnut olla huolissaan, että mitä siellä tapahtuu ja tuleeko se mies ehjänä kotiin.

Tähän ketjuun kirjoittaneilla tuntuu olevan aika suppea kuva siitä, miten häitä voidaan järjestää. Ei häihin ole välttämättä pakko kutsua laajalti sukua ja kavereita, vaan häitä voi viettää yhtä hyvin sillä porukalla, jonka kanssa olisi muutenkin juhannuksena. Osallistuisin mielelläni pienen piirin rentoihin juhannushäihin, joissa olisi vaikka vihkiminen mökin pihassa ja ilta jatkuisi hyvän ruoan ja saunomisen merkeissä. Morsiamelle kukkaseppele ja vaalea kesämekko. Miltä sellainen kuulostaisi?

Mä suunnittelin tämän tapaisia häitä aluksi. Häät ois pidetty juhannuksena, sillä porukalla ja siinä paikassa, jossa muutekin juhannukset vietetään. Toki olisi sitten muutakin porukkaa pitänyt kutsua, mutta puolet vieraista ois ollut jo "automaattisesti" paikalla. Olin jo miettinyt vihkipaikankin, eräällä upealla kalliolla ja juhlat meren rannalla grilliruokaa syöden. Se ois varmasti ollut ihanaa (paitsi jos ois sattunut sateinen sää...), mutta asiaan olisi liittynyt liian monta käytännön hankaluutta ("ylimääräisten" vieraiden majoitus, tarjoilut, sää yms), että päätin jättää väliin ja pidettiin häät ihan toisena ajankohtana.

Mä olen kerran ollut juhannushäissä, ja kyllä vähän harmitti, kun meni juhannus "pilalle", vaikka muuten mukavat häät olikin. Ei ehkä olisi harmittanut niin paljon, jos häät olisi olleet jossain maalla luonnon keskellä, mutta nää häät oli Helsingin keskustassa.

Mulle juhannus on ainutlaatuinen juhla, jolloin teen asioita, joita en muulloin tee, ja tietyn porukan kanssa. Tätä juhlaa ei voi siirtää mihinkään muuhun viikonloppuun, joten väistämättä ne häät pilaisi sen vuoden juhannuksen.

Eli jos kutsu juhannushäihin tulisi, pitäisi kyllä miettiä tarkkaan. Se osallistuisinko riippuisi sitten monesta asiasta: kuinka läheinen ihminen, keitä sinne tulee (jos esim. tuo koko juhannusporukka on tulossa, niin silloin juhannussuunnitelmat olisi luultavasti peruttu muutenkin), missä häät on (maalla/kaupungissa, kuinka kaukana) jne. Toivoisin kyllä kovasti, että ihmiset eivät pitäisi häitään juhannuksena, niin saisin juhannuksen lisäksi viettää kivan häälauantain vielä ihan erikseen.

Musta on ihan kiva, jos voi laittaa häälahjan suoraan tilille. Useimmat parit asuu yhdessä jo ennen häitä ja kaikenlaista kippoa ja kuppia on yleensä kertynyt kaapit täyteen, niin en halua kenenkään turhan roinan kasaa lisätä. Ennemmin sitten annan rahaa johonkin tarpeelliseen. Helppoahan se on myös lahjan antajalle, kun ei tartte kaupoissa kierrellä jotain tiettyä lautasta etsimässä, senkun klikkaa verkkopankin auki ja siirtää sopivan summan. Toivoisin kuitenkin, että kutsussa olisi eritelty mihin rahat käytetään (esim. häämatka tai talon remontointi) eikä vain pelkkä tilinumero, että "rahaa tänne, kiitos".

Pari kuukautta olen tässä katsellut eräitäkin sydämenmuotoisia kylttejä Tuusulan moottoritien varressa lähellä Helsingin pitäjän kirkon liittymää... Vinkkinä vaan, että voisko omistaja hakea ne jo pois?