pampam

Meillä ei ollut mitään ehdotonta hinkua saada tietty juhlapaikka tai kirkkokaan, joten me päätettiin päivä ensin. Sitten varattiin kirkko tuolle päivälle ja sitten juhlapaikka. Kaikki natsasi, paitsi kirkko olisi voinut olla vähän aikaisemminkin (saatiin vihkiminen vasta klo 17).

Me ratkaistiin tää ongelma niin, että biletettiin ensin juhlissamme kunnolla ja tultiin rättiväsyneinä omaan kotiin nukkumaan, ja siis vain nukkumaan. Vasta seuraavana iltana lähdettiin "hääyöristeilylle", jossa otettiin vahinko takaisin. Suosittelen kaikille, joita epäilyttää oma jaksaminen/hääyön "pilallemeno".

Meillä luki vaan "Kiitos" ja meidän nimet.

Musta kanssa on tärkeintä se, että sormus miellyttää käyttäjänsä silmää, on semmoinen, ettei siihen helposti kyllästy eikä ole mikään hetken muotijuttu ja sopii erilaisissa tilanteissa. Tarkoitushan olisi käyttää vihkisormusta päivittäin vuosikymmenien ajan. Myös kestävyys on tietysti tärkeää. Mulle oli ihan yhdentekevää kuinka "hyvä" timantti sormuksessani on, kun en itse niistä mitään ymmärrä, eikä ole tarkoitus tehdä bisnestä vihkisormuksellani. (;D)

Suutuvatkohan lasten vanhemmat, jos niille antais 'ohjeet' että jos lapset alkavat riehumaan tai huutamaan niin heti pihalle rauhoittumaan? (ettei aikuisten juhlatunnelma kärsi.. ;D )

Musta tuntuisi kyllä aika hassulta, jos menisin juhliin lasteni kanssa ja annettais tommoiset ohjeet. Tulisi sellainen tunne, että eikö mun omaan arviointikykyyn luoteta yhtään ja onko mun lapset edellisissä juhlissa käyttäytynyt kauhean huonosti. Periaatteessahan kaikkien vanhempien pitäisi osata tuo itsekin älytä, ja jos ei osaa, ei siinä valitettavasti taida ohjeetkaan paljoa auttaa.

Mutta ei mustakaan ole hääparin asia järjestää lapsille jotain leikkinurkkauksia, elleivät nyt nimenomaan halua. Vanhempienhan tehtävähän se on varautua viihdyttämään lastaan tarvittaessa.

Lapsivieraat olisivat ihan tervetulleita jos osaisivat vain olla hiljaa ja rauhassa kun sen aika on. Mikäköhän olisi paras konsti saada heidät "hillityksi"?

Jos niille antaisi jotain syötävää? Karkkia vaikka, tai jotkut ylläripussit.

Tai sitten jotain muuta puuhaa, ei lapset jaksa kauaa istua aloillaan mitään tekemättä, värityskuvia tai puuhakirjat tai jotain.

En mitään. Enkä muuten saanutkaan mitään, näin oli sovittu.

Meille tärkeät asiat:

1. Hinta (saatiin siis toi paikka todella edullisesti)

2. Meille merkityksekäs paikka

3. Sopiva sijainti

Tietenkään ei sovi mitenkään väheksyä semmoisia seikkoja kuin tilan koko ja toimivuus, vaikka me näistä vähän tingittiinkin. Ts. tila oli vähän ahdas ja olisi voinut olla toimivampikin, mutta hyvin sinne mahduttiin.

Hei onnea tuoreesta plussasta, Halipupu!

Ihmisiähän ne julkkiksetkin on, ja luulenpa, että heitä saa keikalle kahdella tavalla: tuttavan kautta (mahdollisesti jopa sopuhintaan) tai sitten normaalitietä ohjelmatoimiston kautta, mikä voi maksaa paljonkin, tapauksesta riippuen. Luulenpa, että kaikki "julkkisbändit" eivät edes suostu tekemään hääkeikkaa.

Toinen asia on sitten se, miten ko bändin (Tyrävyön tai minkä vaan) musiikki sopii häihin. Tuskin bändi suostuu (tai on järkevääkään) soittamaan omasta linjasta poikkeavaa. Eikä välttämättä osaakaan.

Varsinaista yllätystä en ollut suunnitellut, mutta mies yllättyi kyllä todella paljon, kun näki mut kampauksessa ja meikissä. Siis yllättyi positiivisesti.

Olen käynyt. Itse Sorrentossa vain ohimennen, mutta Vesuvius ja Pompei on hyvin mielessä. Pompei oli tosi mielenkiintoinen, siellä oli yllättävän hyvin säilyneitä rakennuksia ja mahdollisuus saada paljonkin tietoa sen ajan elämästä ja kaivauksista. Kannattaa käydä, jos historia tai arkeologia yhtään kiinnostaa.

Vesuviuksella ei niin paljon ollut nähtävää, valtava kraateri ja laavakivinen maisema vain. Kannattaahan sielläkin tietysti käydä, jos noille seuduille menee.

Sorrenton lähellähän on myös kaunis Caprin saari. Sinne pääsee muistaakseni veneellä/laivalla Sorrentosta. Kannattaa käydä. Siellä voi käydä myös sinisessä luolassa, joka oli myös upea. Sinne mentiin pienillä veneillä, ja valo taittuu sinne jotenkin hassusti, niin että siellä on todella sinistä.

Mitään hintatietoja en osaa antaa, sillä itse kävin tuolla vuosia sitten.

Rooma on tietysti myös aivan upea paikka. Colosseum, Vatikaani, Forum Romanum tulevat nähtävyyksistä ensimmäisinä mieleen. Ja jos italialaisesta ruuasta tykkää, niin...

Meidän tytsy serkkunsa kanssa (3-vuotiaita) ihastui bändiin ja tanssivatkin monen monta biisiä soittajia ihailevasti tuijottaen  ;D

Meillä kävi vähän samalla lailla.

Nukuttiin ihan normaalijärjestelyin, ja hyvin nukuttiinkin.

ei tietääkseni ole pakko olla mustavalkoisia, kaipa ne mieluummin mustavalkoisia ottavat, mutta värilliset käy ihan yhtä hyvin, eikä tarvitse olla ns. virallisia passikuvia eli tuollaiset "koulukuvat" pitäisi käydä ihan hyvin..kunhan on edes vähän näköinen.. ;D

Ei muuten kelvannut noi "koulukuvat". Tausta pitää olla vaalea yksivärinen. Lisäksi kasvojen pitää olla kuvassa suoraan edestäpäin, katse kameraan ja kasvokoon pitää olla tarpeeksi iso. Sitä en osaa sanoa, vieläkö värikuva kelpaa, ainakin pari vuotta sitten kelpasi.

Kävin eilen tuolla passitoimistossa, ja tosiaan 4 kuvaa vaadittiin. Maksu hakemusta jätettäessä, ja kahden viikon kuluttua saa noutaa.

Ja HUOM! kaikki, jotka hakevat uutta passia ja haluavat lapsensa merkittäväksi siihen: hakemukseen tarvitaan myös isän allekirjoitus (suostumus). Mulla jäi passi vielä hakematta, kun eipä muistunut tämä yksityiskohta mieleen, eikä siis ollut miestä mukana.

Nimeni vaihtui avioliiton myötä, ja olen pian menossa jättämään hakemukset uudesta passista ja ajokortista. Molempiin vaaditaan 2 valokuvaa. Pitääkö minulla siis olla mukana 4 valokuvaa (2 molempiin) vai riittääkö vähemmän? Pitääkö valokuvien olla mustavalkoisia, vai kelpaako värikuvat? Jos kelpaa, niin kelpaako, vaikka tausta ei kuvassa ole tasaisen vaalea? Kyseessä on siis semmoiset koulukuvatyyppiset värikuvat, joissa on harmaankirjava tausta.

Pitääkö passi ja ajokortti maksaa hakemusta jätettäessä?

Kai vanha ajokortti jää mulle käyttöön siksi aikaa, että uusi tulee? (Ettei siis tartte hakea väliaikaista.)

Kauanko kestää? Eli milloin viimeistään mun pitää noita hakea, kun tarvetta passille on seuraavan kerran 5.12?

Mikä oli ensimmäinen saamanne posti uudella nimellä? Ja milloin?

Meillä ei ollut kovin paljoa lapsia paikalla, ilmeisesti vieraat tunsivat meidät sen verran hyvin, että osasivat odottaa hyviä bileitä ja boolimaljaa,( : ) ja jättivät siis vapaaehtoisesti lapsensa hoitoon. Paikalla olleista 12 lapsesta neljä oli meidän omia, ja kaikki lähtivät sitten hyvissä ajoin kotiin nukkumaan. Mitään häiriötä/haittaa lapset eivät aiheuttaneet, vaikka heille ei oltu järjestetty mitään omaa ohjelmaa, paitsi että tilassa oli suuri tussitaulu, johon piirtelivät. Eniten olin huolissani meidän 1-vuotiaasta terminaattorista, mutta hänkin siis käyttäytyi ihmisiksi.

Ja lisää: tätä nyt ei kukaan huomannut, mutta... Mulla oli kyllä uutta ja vanhaa, mutta ei mitään lainattua ja sininenkin jäi silmien väriin. Piti olla sininen sukkanauha, mutta viimetingassa luovuttiin sukkanauhanheitosta, kun mun puku oli sen verran kapea, ettei sulhanen olisi mahtunut sinne alle.

Mekään ei suudeltu kirkossa. Semmoista kohtaa ei vaan tullut, että kummallekaan olis tullut koko asia mieleen. Jälkeenpäin joku vieraista kysyi asiasta, mutta me lyötiin se leikiksi, että kun pappi ei käskenyt suutelemaan ja mehän ei käskemättä suudella.

Ai jahah!? Minäkun olen aina luullut, että me kirkkoon kuuluvat ihmiset maksamme kirkon palvelukset kirkollisverotuksessa : ( vai mikä se nyt olikaan...) ??? Mutta luulohan ei ole tiedon väärti. Onko tuo maksu paikkakuntakohtainen? onko tietoa?

Niinhän me maksetaankin: oman seurakunnan kirkon ja papin saa ilmaiseksi aina, muun seurakunnan kirkosta saattaa joutua maksamaan.

Ei mullakaan ole koskaan itkeminen tuottanut ongelmia, päinvastoin silmien kuivuminen tietyissä tilanteissa.

Siivottiin juhlapaikka kuntoon. Noin puoli yksi tultiin kotiin ja oleiltiin vain kahdestaan, tutkittiin lahjojamme. Sitten käytiin kantapaikassamme parilla oluella (jotka muuten talo tarjosi) ja mentiin junalla Helsinkiin. Kello 21 lähti laiva, jolla risteilimme.

Kaikki meni todella hyvin, eikä yksikään pahimmista peloistani toteutunut. Jos jotain pitäisi tehdä toisin, niin

varaisin vähemmän syötävää, sillä sitä jäi aika paljon yli.

ostaisin puoli numeroa pienemmän sormuksen. (ei se putoamaan pääse, mutta pyörii sormessa)

kävelisin hitaammin alttarille. (näyttää kamalalta videolla, kun mennään isän kanssa melkein juoksujalkaa)

Ihan pikkujuttuja siis. Ainoa mikä todella harmittaa on tuo sormus. Pitää varmaan viedä pienennettäväksi.