pampam

Delirium: Me jaettiin kutsut suoraan postilaatikoihin kaikille lähellä (=samassa kaupungissa) asuville. Ihan kiva kotiseutukierros tehtiin yhtenä iltana. Taka-ajatuksena oli tietenkin säästää postimaksuissa, ja kaipa siinä voiton puolelle jäätiinkin, vaikka bensaa toki kuluikin.

Mielestäni ihan hyvin voit ojentaa suoraan käteenkin kutsun, mutta kannattaa kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, ettei ihmiset saisi hirveän eri aikaan kutsuja. Siis niin, että eka saa kutsun lokakuussa ja vika vasta joulukuussa, muuten joku voi jo luulla, ettei häntä kutsutakaan, tai että hänet nyt sitten päätettiinkin kutsua, kun joku muu perui.

Meidän morsiustytöt on meidän omia lapsia, joten tätä ongelmaa ei ollut, mutta mun mielestä, jos hääpari tahtoo morsiustytön pukeutuvan johonkin tiettyyn mekkoon, pitäisi hääparin se myös maksaa. (ellei nyt nimenomaan toisin sovita) Jos vanhemmat joutuvat maksamaan tyttärensä vaatteet, saa vanhemmat myös päättää mitä tyttö päälleen pukee. Vaikka sitten vanhan juhlamekon.

Todennäköisesti jotenkin näin se tulee menemään:

herätään aamulla omasta sängystä, toivottavasti siinä vähän "pyöriskellään" (hm-hm), syödään aamiaista ja mennään siivoamaan juhlapaikkaa. Jos ei saada nakitettua sitä kenellekään muulle, mutta melkein pakko meidän on olla läsnä kuitenkin. Sitten haetaan lapset hoidosta ja mennään kotiin. Seuraavana keskiviikkona mennään Tampereelle kylpylään, valitettavasti lapset vain tulee mukaan. Ei kovin romanttista siis.

Mielestäni vaikka oma seurakunta saisi maksaa tämän vuokran, jos päättää käyttää toisen seurakunnan kirkkoa vihkimiseen.

Öh, miksi oman seurakunnan pitäisi maksaa vihkimisenne vieraan paikkakunnan kirkossa? Omalla seurakunnallanne on varmaan oma kirkko, jonka saatte  käyttöön ilmaiseksi. Seurakuntanne joutuu maksamaan tästä omasta kirkosta ylläpitomaksut (esim. lämmitys, sähköt), niin tuntuisi kohtuuttomalta, että se joutuisi maksamaan vielä vuokria sellaisten seurakuntalaisten puolesta, joille oma kirkko ei syystä tai toisesta kelpaa.

Vihkisormukseen tulee perinteisesti mun nimi & miehen lempinimi ja päivämäärä.

Kihlat on vieläkin kaivertamatta, ja taitaa jäädäkin. :-[

Olen menossa meikkaukseen, kun meikkaan itse niin vähän, etten oikein osaa. Haluan näyttää hääpäivänäni mahdollisimman hyvältä, mutta toisaalta kyllä tunnistettavalta. Ihan positiivisen kuvan meikkaajastani sain, mutta en ole koskaan ollut hänen (tai kenenkään muunkaan ammattilaisen) meikattavana. Nyt alkoi pelottaa, kun luin teidän huonoja kokemuksianne.

Varmaan ratkaisevaa on se, mitä papereissa lukee. Eli että niissä on oikeat nimet ja sotut.

Juu, pyydän anteeksi, koskaan ei saisi yleistää... Mutta uskon edelleen, että sanomani pitää paikkansa useimpien tuonikäisten kohdalla.

Me ei tanssita häävalssia - siitä yksinkertaisesta syystä, että sulho ei osaa tanssia valssia, eikä muutenkaan harrasteta tanssimisia. Ehkä tanssimme häähitaan.

JoSo: olethan kertonut asiasta sulhasellesi, isällesi ja kaikille sellaisille, jotka jotenkin liittyvät hääjärjestelyihin, että eivät sitten ainakaan järjestä mitään sellaista ohjelmaa, jossa joutuisit "esille". Eräällä ystävälläni on sama ongelma, ja hän järjestää aikanaan hyvin pienet häät. (vaikka tämä nyt ei sinua enää kovasti auta) Itse aion myös tehdä selväksi, että en aio "esiintyä" häissäni. Jos siis esim. sulhanen ryöstetään, en suostu laulamaan tai tekemään runoa saadakseni hänet takaisin. (hups, taitaa jäädä lyhyeksi avioliitto)

Nyt istu alas ja mieti asiaa rauhassa, aikaa on vielä kuukausi, joten yritä psyykata itseäsi. Mieti valmiiksi miten toimit, jos joudut hankalaan tilanteeseen. Yritä välttää paniikkia. Tilanteissa, joissa tiedät kaikkien katsovan sinua, esim. alttarilla, keskity mieheesi ja papin puheeseen ja yritä unohtaa muut ihmiset. Voit varmaankin luottaa miehesi ja isäsi apuun, tietäväthän he tilanteen? Onnellista hääpäivää sinulle!

Oman seurakunnan kirkon saa yleensä ilmaiseksi. Vieraspaikkakuntalaiset joutuvat usein maksamaan, mutta kannattaa tosiaan kysyä ko kunnan kirkkoherranvirastosta.

Kihlauksesta ei tosiaan ole mitään lakia, mutta juuri tossa tapauksessa pisti kyllä silmään noi iät. Tyttöhän on vielä niin nuori, ettei ko pariskunta saa lain mukaan edes harrastaa seksiä keskenään. (Vaikka eihän sillä tietysti välttämättä ole mitään tekemistä kihloihin menon kanssa.)

Tuskin 15-vuotias edes ymmärtää vielä kihlauksen merkitystä sinänsä, että on tullut luvattua mennä naimisiin etc. On varmaan vaan ollut kiva leikkiä aikuista ja ostaa kaunis sormus. Enpä kyllä povaisi tolle suhteelle kovin pitkää kestoa. Tässä kun vielä muistelee itseään 15-vuotiaana, niin HUH HUH.

Lainattua voisi olla puku.

Uutta kengät ainakin.

Sinistä sukkanauha, jonka mieheni pyydysti, kun olimme edellisen kerran häissä.

Mitäs vanhaa mä oikein keksisin? Sulhasta tuskin voi laskea, vaikka se onkin häissä jo 34...  ;D Voinhan mä tietysti laittaa kaikkein vanhimmat vuosikerta-alushousuni...  Tai jospa mun perintökaulakoruni 1920-luvulta sopisi puvun kanssa yhteen, niin sitten se.

Ei mitenkään tylyä, kukin tekee niinkuin tahtoo. On täällä teitä pienten häiden järjestäjiäkin useampia. Olen ollut huomaavinani näin. Itselle tulee keskikokoiset (n. 100 henkeä) pienenbudjetin rokkihäät.

Esim. kysymykset ajasta ennen puolison tapaamista, tyyliin "Mikä oli morsiamen toiveammatti alaasteella?" tai "Mitä ruokaa sulhanen inhosi kouluaikoina?" "Mainitse nimeltä yksi sulhasen inttikaveri." (tää ois kyllä aika paha monelle)  Varsinkin jos leikin järjestävät vanhat ystävät, niin näitä varmaan on suht helppo keksiä. Ehkä kuitenkin kannattaa välttää kysymyksiä ensimmäisistä poika/tyttöystävistä.

Monelle sulhaselle muuten yllättävän vaikea kysymys kuuluu: "Minkä väriset silmät vaimollasi on?"