Kvarkki

Nyt on tasan kymmenen kuukautta häihin ja huomenna olen menossa tilaamaan puvun. Toimitusaika on kuusi kuukautta kyseisellä valmistajalla, joten turhan aikaisessa en ollut liikkeellä, kun lähdin loka-marraskuussa sovittelukierrokselle.

Kyllä näkee. Sovituskuvia mies on jo joutunut katsomaan ja pohtimaan yksityiskohdan väritystä. Varsinaiset potretit kuvataan luultavasti ennen vihkimistä, joten alttarilla ei sitten ole yllätystä luvassa

Lahjalista on sitten yksinkertaisuudessaan hankala asia. Häävieraana arvostan lahjalistoja suunnattomasti: pidän siitä, että voin viedä hääparille varmasti mieluisan lahjan. Kun häihin kuitenkin mennään lahjan kanssa, miksei se voisi olla ihan toivottukin. Omien häiden kohdalla mieltä kalvaa kuitenkin epäilys, onko lahjalista sopiva ja mitä sukulaisetkin ajattelevat. Kuitenkaan en haluaisi lahjaksi osia viidestä eri astiasarjasta, eripari laseja, epämukavia lakanoita yms. Luulen (aikaa onneksi on vielä miettiä), että teemme listan, josta vieraat saavat kuulla kysyttäessä. Ilmoittautumisten vastaanottajat (äidit?) voivat sitten kertoa vaihtoehdoista (tai mistä listan löytää; Sokos, Stockmann jne).

Uuden (käytetyn, meille uuden) auton hankinta on meillä ajankohtainen ja voin hyvin kuvitella sen palvelevan myös hääautona. Rahaa menee häihin jo niin paljon muutenkin, että minä ainakaan en ole valmis pistämään lisärahaa laina-autoon, jolla ajetaan vain yksi matka. Olen jo aiemmin tiedustellut miehen kantaa asiaan ja hän antoi siunauksensa oman auton käytölle. Ihanan järkevä mies

Kummallakaan meistä ei ollut kummoista omaisuutta, kun aloimme seurustelemaan ja tavaraa on koottu yhdessä. Avioliiton aikana hankittu omaisuus menköön siis puoliksi, jos ero sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Vanhemmiltani tulevat perinnöt haluan kuitenkin suojata erotilanteen varalta. Meille vaihtoehtoina ovat siis avioehto tai vanhempieni testamentti. Täytyy siis neuvotella vanhempienkin kanssa järjestelyistä, kun hääpäivä lähestyy. Itse en pidä avioehtoa minkäänlaisena epäluottamuslauseena suhdettamme kohtaan. Miehelle asia tuntuu olevan vaikeampi pala, mutta hän on ilmaissut asian niin, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että minun perintöni suojataan. Sitä paitsi, jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, avioehtoa ei jouduta ikinä soveltamaan käytännössä.

Monilla on juuri juhannukseen liittyviä perinteitä, joista ei olla valmiita helposti luopumaan. Suunnitelmat saatetaan tehdä hyvissä ajoin ja toiselle puolelle Suomea sijoittuvat häät katkaisevat vapaan viikonlopun pahasti. Itseäni ei haittaisi, vaikka juhannushäihin tulisi kutsu. Viime vuosina olemme viettäneet lähinnä kaupunkijuhannusta kotona, koska olen ollut sekä aattona että sunnuntaina töissä. Meillä on kuitenkin tuttuja, joille voisin kuvitella olevan ikävä valinta mökki(dokaus)viikonlopun ja hääjuhlan välillä. Käytännön asioiden kannalta mietin, miten juhannuksena onnistuu kimpun ja kampauksen yms. hoitaminen. Kannattaa siis harkita huolella, jos juhannushäitä mielii järjestää.

Me juomme kuohujuomat samanlaisista laseista kuin vieraatkin. Onhan noita ihan nättejäkin erikoislaseja, mutta itse en halua pistää rahaa näihin turhakkeisiin. ^^^Eikös (omien palveluiden) mainostus muuten ole kielletty?

Minulle tulee puolipitkä huntu, jonka ajattelin pitää päässä koko hääpäivän. Sen kerran kun huntua saa käyttää, niin mitä sitä turhaan pois ottamaan heti vihkimisen jälkeen. Hunnussa on kampakiinnitys ja luulen, että se tulee nutturan päälle. Yksissäkään häissä, joissa olemme viime vuosina olleet, en ole nähnyt, että morsiamella olisi ollut huntu kasvoilla ennen vihkimistä. Itsekään en huntua kasvoille laittaisi. Luulen, että se näyttäisi minulla lähinnä pöhköltä.

Meillä mies osallistuu päätöksentekoon yleensä sitten, kun minä olen asiaa pyöritellyt aikani ja esittelen miehelle vaihtoehdot. Mitään pikku yksityiskohtia meillä ei olla vielä mietitty, mutta luulisin, että mies keskittyy enemmän näihin suuriin linjoihin.

Me emme kutsu kummankaan työkavereita. Minä olen isossa paikassa töissä enkä ole vapaa-ajalla tekemisissä työkavereiden kanssa. Mies on pienemmässä firmassa, mutta työkaverit eivät ainakaan vielä ole muodostuneet niin läheiseksi, että menisivät muiden ystäviemme edelle vieraslistalla.

Ainakin pk-seudulla on hyvä olla yli vuotta ennen liikkeellä jos mielii saada juhlapaikan haluamalleen päivälle. Me varasimme heinä-elokuun vaihteessa 2008 juhlapaikan syyskuulle 2009. Tuolloin elokuulle ei ollut enää yhtään vapaata lauantaita ja syyskuun pari ensimmäistä oli varattu. Ei siis yhtään liian aikaisin. Kirkkoasiassa pitää sitten laittaa omat toiveet tärkeysjärjestykseen. Jos joku tietty kirkko on ihan ehdotonta saada, niin voi varautua siihen, että juhlapaikan kanssa joutuu tinkimään tai toisinpäin.

Minusta naisen sukunimen pitää olla vaihtoehto, jos yhteistä nimeä ollaan ottamassa. En pidä oletuksesta, että nainen ottaa miehen nimen automaattisesti. Lopputulos on sitten se ja sama, jos vaihtoehtoja on pystytty käsittelemään tasavertaisina. Meillä ei tästä asiasta jouduttu vääntämään kättä, koska miehen sukunimi on kauniimpi ja harvinaisempi kuin omani. Miehelle tulisi todennäköisesti myös useita kokonimikaimoja, jos hän ottaisi minun nimeni, mikä ei ole erityisen toivottava tilanne. Sellaista asiaa pyörittelin mielessäni aihetta sivuten, että moni nainen perustelee (osittain) nimivaihdostaan sillä, että koko perheellä on sitten yhteinen sukunimi. Kun nimenvaihtoon on yhtäläinen mahdollisuus molemmilla puolisoilla, niin miksi se on lähes aina nainen joka joustaa? Eikö miehille ole niin tärkeää olla samannimisiä muun perheen kanssa? Jos nainen päättää pitää itselleen tärkeän nimen, niin puolisot ovat sitten erinimisiä. Käsittääkseni kuitenkin lapsi saa äitinsä sukunimen, jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen sukunimestä.

Kyllä nimen harvinaisuudella on jotain merkitystä minulle. Oma sukunimeni on varsin yleinen (n. 14000) nen-päätteinen nimi. Miehen sukunimi on alle 300:lla. Meillä ei siis ole tarvinnut miettiä vaihtoehtoa, että mies ottaisi minun nimeni. On kivaa, että perheellä on sama sukunimi, mutta jos miehen nimi olisi vaikka Virtanen, taitaisin pitää oman nimeni. Yhteinen nimi ei siis ole maailman tärkein asia. Yhdysnimistä sen verran, että mies sanoi hänelle olevan ihan sama pidänkö oman nimeni vai otanko hänen, kunhan en ota yhdysnimeä

^Hyvin sanottu Parsat! En olisi osannut itse noin tahdikkaasti asiaa muotoilla.

Meillä luotetaan siihen, että vanhemmat ottavat lapsilleen viihdykettä mukaan, jos uskovat lastensa sellaista kaipaavan. Kun kyseessä ovat kuitenkin häät eivätkä lastenkutsut, minä en aio alkaa askartelemaan mitään puuhapusseja tai rakentamaan leikkinurkkausta. Enkä pistä pahakseni, jos joku jättää lapset hoitoon ja jaksaa juhlia kanssamme yöhön asti. Luonnollisesti kaikille lapsille varataan omat paikat vanhempiensa vierestä, mutta syöttötuoleista en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Jos juhlapaikalta sellaisia löytyy, niin hyvä, mutta muuten lapset istukoot tavallisilla tuoleilla. Omasta lapsuudesta muistelen, että joskus äiti oli pakannut meille mukaan värityskirjan tms. juhliin, mutta alun ujostelun jälkeen sitten leikittiin ja juostiin muiden lasten kanssa. Ei tuolloin oletettu, että isäntäväki hoitaa lasten viihdyttämisen. Meidän ystävillämme ja serkuillamme on sen verran tullut tuota jälkikasvua, että eivätköhän lapset saa toisistaan seuraa.

Kertokaahan hyvät ihmiset, miten vannehame pitäisi asetella, kun sen kanssa istuu? Minulla on 2-vanteinen alushame, jota en ole vielä missään käyttänyt. Hametta kokeillessa tuntui, että istuutuessa vanteet jäivät töröttämään pystyyn. Miten hameen helmat saa siis laskeutumaan kauniisti istuessa, kun on vannehame alla?

Muutamissa häissä olen nähnyt häälehtiä, mutta useimmissa en. Hyvin toteutettuna ihan kiva idea, mutta itse lasken häälehdet silti turhakkeeksi. Meille ei häälehteä tule. Tuntuu, että tekemistä riittää muutenkin (niin häissä kuin muussakin elämässä), joten en tahdo lisätä omaa stressiäni ylimääräisellä askartelulla.

Onpas erikoista. Mahtaakohan niillä olla ensi vuodeksi vielä jotain suurempia suunnitelmia?? No, sormet ristissä ollaan vielä, jos tuo tilaisuus jäisi ensi vuonna järjestämättä. Kiva, että muut ovat saaneet haluamiaan vihkiaikoja!

Me sovimme heti kihlauksen yhteydessä, että molemmille tulee vain yksi sormus ja se on vihki. Monet sormukset ovat mielestäni tyylikkäämpiä yksinään ja vain harvat miellyttävät minun silmääni yhdistettynä johonkin toiseen, koska kaipaan symmetristä yhdistelmää. Kun sormeen tulee pelkkä vihki, leveyden ja ulkomuodon suhteen ei tarvitse samalla tavalla miettiä kompromisseja.

Varasimme Espoon kartanon siis heinä-elokuun (2008) vaihteessa syyskuulle 2009. Tiedustelin tuolloin vapaita lauantaita elo-syyskuulle ja 19.9. oli ensimmäinen tuolloin vapaana ollut, joten sen otimme. Kesälauantaita halajavien on siis syytä olla ajoissa liikkeellä. Kävimme eilen kartanossa, kun siellä oli avoimien ovien päivä. Ei kyllä yhtään harmita valintamme. Paikka on tosi kaunis. Salit eivät olleet kovin isot, mutta eiköhän sinne vajaa sata henkeä saada kuitenkin sopimaan. Kurkkasin ohi mennessä myös vessaan ja minua ilahdutti sen tilavuus. Ei sitten tarvitse ison mekon kanssa tuskailla pikku kopissa. Onko muiden juhlissa tarjottu iltapalaa? Jos seisovapöytä on vihreässä salissa ja sen jälkeen siellä soittaa bändi ja tanssahdellaan, mihin iltapala on katettu? Sain muuten vastaukseksi, että juhlia voi jatkaa klo 01.00 asti, kun tiedustelin onko mahdollista jatkaa yli puolen yön. Onko kaikilla yhteydenpito Katarina Vehmaksen kanssa sujunut hyvin/joutuisasti sähköpostitse? Odottelin ensimmäiseen postiini vastausta lähes kolme viikkoa, kunnes lähetin uuden viestin. Tähän tuli vastaus noin kahdessa viikossa. Nyt olen viikon verran odotellut postitse varausmaksulaskua. Ei niin, että tässä olisi kiire, mutta kun viikkoihin ei kuulu mitään, tulee itselle aina epäilys, onko viesti ylipäätään mennyt perille.

Minä varasin ajan jo, vaikka häihin on vielä vuosi aikaa. Tähän tosin vaikuttaa se, että kampauksen ja meikin tekee ystäväni, joka on kampaaja, joten olipa hyvä syy ilmoittaa samalla suunnitelmistamme Todennäköisesti muuten olisin lähtenyt alkuvuodesta kyselemään aikaa, kun meillä on häät vasta syyskuussa.

Täytyy tulla tänne itkemään harmistustani. Menin nettiin laittamaan aikatoiveita tänä aamuna ja tuntui hienolta täyttää meidän tiedot morsian- ja sulhaskohtiin. Kun aloin selata toiveaikoja, siellä ei ollutkaan yhtään aikaa 19.9.09. Siis häh? Onko ne unohtaneet laittaa yhden lauantain? Soitin saman tien kirkkoherranvirastoon ja esitin asiani. Selvisi, että syyskuun 20.-21. tänä vuonna järjestetään Syys-Matin markkinat ja ensi syksylle on optio tuosta tilaisuudesta. Tietenkin ajankohta osuu juuri tuolle meidän lauantaille. Voi itku. Tapahtuman mahdollisesta järjestämisestä päätetään toivottavasti pian tämän syksyn tapahtuman jälkeen. Jos ensi syksylle ei ole markkinoita, kirkkoon otetaan aikoja normaalisti. Puhelimessa ollut nainen oli kyllä tosi mukava ja otti yhteystiedot ylös, jotta voi ilmoittaa, kun asiasta on uutta tietoa. Harmittaa tietysti sekin, että nyt asian varmistumista joutuu odottamaan pidempään eikä lopputulos välttämättä vastaa toivottua.

Päivän paras keskustelu. *repesin*

Kultani tietää naikkaroinnistani. Luin foorumia jo parisen vuotta ennen kirjautumista enemmän ja vähemmän näkyvästi. Mies ei ole kirjautunut foorumille, mutta kurkkii välillä olan yli lukemiani keskusteluja. Emme ole keskustelleet nickistäni, mutta on mahdollisesti huomannut sen, kun se kuitenkin tuolla sivun yläreunassa aina näkyy.

Samana viikonloppuna vihittiin myös Jussi Ahde ja Sara Nunes Sekä Janne Tulkki Kirsinsä kanssa Marita Taavitsaisen puku on vähän liian torta på torta minun makuuni.