nellie80

Meillä mennee n.500-600€, johon siis kuuluu alkumalja, siiderit, oluet, viinit, booli, konjakki ja pari likööriä. Toivoisin että ois mahdollista saada boolin tilalle drinkkibaari, mutta se vaatii erillisen ihmisen hoitamaan sitä puolta.

Krumeluurissa on ihania korttibokseja, esim: http://www.krumeluuri.fi/epages/Kaupat.gpl...roducts/120-220

Meidän on tehtävä kahdet suunnitelmat osaan päivästä, sillä mäkin toivoisin noi lumipotretit. Ja kaikki rekiajeluthan on unohdettava jos lunta ei ole. En tahdo ottaa riskiä, että tulis sellainen Mitäs nyt tehdään-tilanne pari päivää ennen häitä kun muutenkin saattaa jotain pikku puuhaa ja paniikkia olla.. Jollei ole lunta niin toivon vain huokaisevani kaihoisasti ja unohdan sen. Mutta oli lunta eli ei, kesällä en naimisiin menisi. Ei saisi kynttilöitäkään. Jotka muuten varmasti pelastaa talvihäät vaikkei lunta olisikaan, sanoisin. Tai jos olisi mentävä kesällä niin haluaisin kunnon ukkosmyräkän. Se olisi vaikuttava.

Meneekö päivä pilalle ja suunnitelmat samalla vai teettekö useammat suunnitelmat? Meillä teema jotensakin kärsii(hiutaleet ja jää), joten musta ois, ei nyt katastrofaalista, niin ainakin pettymyksen tuottavaa tuollainen sää"oikku". Meillä aika tiukille menee, että tuleeko lunta vai ei(ainakin viime vuosien kokemusten mukaan). Toivon parasta.

Musta ei ole olemassa kivaa tapaa kerätä rahaa, johtunee siitä että itse vingutan aina korttia eikä todellakaan ole käteistä kuin harvoin. Tulisi tosi tyhmä olo kun ei voi itse antaa mitään kengän tms tullessa omalle kohdalle(siis olettaen, että potti kerätään perinteisesti morsiamen kenkään..). Mikähän siinä on, että 80-90-luvuilla tuo oli lähes kaikissa häissä ohjelmanumerona ja kaikkien mielestä hauskaa, mutta nykypäivänä rahan mainitseminenkin saa ihmisten karvat nouseen..? Tietysti tämä koskee myös mua. Sama juttu rahalahjan toivomisessa. Rahaa saa haluta mutta ei pyytää. Ollaan me kummallisia.

Mulle tulee ainoastaan mieleen Agan myyntipisteet tms. Kuulin juttua, että noihin saisi jostain ostettua täyttöpalvelun joten sehän ois ideaali.

Pakko kehua: vietiin kaveri maistelemaan Pieneen suklaapuotiin eri suklaalaatuja. Ei maksanut kuin suklaiden hinnat. Samalla myyjä kertoi suklaista ja yleisestikin suklaasta. Voi nam!

Kaasolle tulee iso kosmetiikkapaketti juuri ennen häitä ja sulhanen saa hoitaa bestmanin. Kyseli tuossa eräänä päivänä, mitä bm:lle tulisi hankkia, viinapullo vai?(!) Joo no eiköhän bm:n panos meidän häihin ole suurempi kuin kympin viinaputeli.. Täytyy laittaa sulkin leikepöydälle pari linkkiä noin niinkuin vihjeeksi. Löysin kivoja juttuja balloon galoresta(mm. kaiverrettu setelipidike, turhake ).

Olin kerran häissä, jossa oli vaan lasten pöydässä karkkirasia. Ja arvatkaa, tekikö mieli mennä nappaan pari suuhunsa. Ja sit päätin, että kyllä se karkkibuffa meillekin on tultava. Nyt on vielä valittava, mitä kaikkee sinne tulee. Candy kingiltä isot määrät karkkia(n.5-6 lajia, joudun varmaan myymään osan pois kun jotain lajeja saa n.5kg paketeissa), joulunjälkeisalesta after eightia ja jotain pikkujuttusia vielä pitäisi miettiä. Mutta mä en edelleen oo löytänyt muualta kuin ebaysta noita kauhoja(jää, jauho tms). Tupperilla on pikkulahjoina jotain tosi snadeja keltaisia. Pitää vielä tsekata. Niin ja aloin kerään valion ranskankerma- ja rahkapurkkeja sekä profeelpurkkeja(ne, joista irtoo pahvietiketti) ja niissä on mun tulevat keräyskipot.

Mulla ei ole mitään ongelmaa kertoo kummipojalleni kristinuskosta ja opettaa vaikka joulun merkityksen yms. Kun hieman kasvaa, voin kertoa oman kantani kun ymmärtää paremmin. Lapsen vanhemmat tietää mun kannan, joten he ovat ottaneet mut "tästäkin huolimatta". Kun itse olin pieni, olisin toivonut ympärilleni ateisti-ihmisiä, sillä aina on uskonto tuntunut järjen vastaiselta ja olisi ollut mahtavaa saada tuohon "omituisuuteeni" edes hieman vahvistusta. Ja takaisin aiheeseen : mä yritän kovasti olla ajattelematta, mitä muut ajattelee meidän siviilivihkimisestä, eihän se niille kuulu(ja jos vielä häiden jälkeenkin on vähättelemässä niin sittenpähän on..). Anoppi osaa nykyään kätkeä pettymyksensä ja kovasti innoissaan kyselee kaiken suunnittelun etenemistä. Toivottavasti muillakin kääntyy mielipiteet plussan puolelle. Maistraatin kohtelusta en osaa vielä sanoa kun en ole kokenut, kaikki tuo on vielä edessäpäin.

Mä en usko, että meillä on mitään sen verran persoonallista, etteikö sitä ois tehty jo kertaalleen joissain häissä.. Hyviä ideoita täälläkin lentelee, pitää perehtyä tarkemmin.

Mä en oo vielä laskenut kokonaiskustannuksia, mutta pelkkien kutsujen hinta mennee 50-70€ paikkeille. Siinä siis n.45 kutsua. Kaikki askartelut maksanee yhteensä 150-200€, menukortteineen ja karkkirasioineen. Menuja tehtäneen 80kpl ja paikkakortteja oon varautunut tekeen 100. Ulkomailta saa halvemmalla noita askartelutarvikkeita, mutta mä en noista tullijutuista ja postimaksuista tiedä...

Eihän joulunakaan avata lahjoja heti vaan nautitaan. Mutta, jokainen tavallaan.

Miksköhän suurin osa olettaa polttareiden olevan kauhee nolaus/ryyppäyskeikka? Jos mun polttariporukkani ei tuntis mua pätkääkään niin voisin ollakin huolissani, mutta siinäkin tapauksessa sanoisin kaasolle millaisen tapahtuman tahdon. Mä en tiä, ollaanko jo siinä iässä että noi kaikki on jo nähty ja perheitä perustettu, siis rauhoituttu, mutta ei mun kaveriporukalle tuis mieleen järkätä sellaisia polttareita väen vängällä, jossa morsian helottaa punaisena nolotuksesta. Pidettiin polttarit kaverille viime keväällä: syötiin, maisteltiin liikkeessä suklaata, keilattiin, saunottiin, tanssittiin tanssimatolla: siis juuri morsiamen mukaiset juhlat! Alkoholia oli, 3 pulloa kuohuviiniä(2-3 lasia/hlö), ja jokainen sai halutessaan ottaa ruoan kanssa mitä tahtoi. Ei örvellystä, silkkaa kivaa hauskanpitoa ja yhdessäoloa. Eikä olleet sen vähempää polttarit! Kaikilla oli hauskaa.

Eikös sen idea oo pitää sukat ylhäällä? Niin ja noi itetehdyt sukkanauhat oli ihania! Täytyy itekin alkaa miettiin, kunhan sisko antaa lainaamansa ompelukoneen takaisin...

Hän on juuri se ihminen, joka tietää mitä tarvitsen sanomattakin. Yksinkertaisesti paras. Ja hän on jo toisen kerran kaasona, joten osaa auttaa ja tietää, mitä tekee.

Meillä ei näy mun työ millään tavalla. Se mitä teen, ei ole sitä mikä mä olen. Eikä siten kulkeudu juhlaankaan. Miehen ammatti saattaa pilkahtaa lähteissämme juhlapaikalta takaikkunaplakaatin muodossa, mutta sekään ei ole varmaa.

Ollaan mietitty tuontyyppisiä: Musta toi värijuttu on ihan mieletön, mutta kuinkahan pysyy? Teen kuitenkin käsilläni töitä ja sormus joutuu rasitukselle. Mies ihastui noihin heti ja saattaa olla, että mäkin hylkään valkokultatimanttiunelmani. Pitää vielä miettiä, jaksaako tuollaisia katsella loppu elämänsä.

Eiköhän me nähdä, nukutaan edellisyö vierekkäin niin siinä se aamulla kuitenkin tapittaa. En oo taikauskoinen. Epäonnistuu ne liitotkin, joissa on tehty kaiken maailman taiat. Ja lohduttavaahan on, että puolet meikäläisten liitoista päättyy avioeroon anyways, joten tehdään me mitä tahansa, se on kuitenkin ihmisistä itsestään kiinni.

Mun aikaisemmin mainitsema 50€ on siis morsiamen osuuden maksamista ja jos yhdessä jotain aktiviteettia tehdään, niin myös se. Toki riippuu, paljonko ihmisiä on tulossa, mutta eiköhän budjetti ole sitten sen mukainenkin. Kyllähän polttareihin saa rahaa kuluun, mutta eri asia on, onko siinä järkeä. Joskus vähemmän on enemmän.

Musta polttarit saa maksaa enintään 50€/hlö. Sillä saa jo upeat polttarit kun ei lähde hullutteleen menojen kanssa. Mun unelma on viettää päivä yhdessä kaikkien mun kavereiden kanssa, oli kyseessä sitten leffailta jonkun kotona tai ravintolaskumppalounas. Ystävyys=korvaamatonta.

Ihana idea, sopii teemaan ja on erikoinen.

Aika vähän muistan koristeluista, mutta sen muistan yksistä häistä, että oli pahvisydäntä ja tylliharsoa niin epäsointuisissa väreissä, että päässä alkoi pyöriä.

Ilmoitin sulhaselle, että saa ihan itekseen viuhtoa jalallansa jo tykkää, mutta mä en siihen ota osaa. Juurikin tää tasa-arvokysymys. Ja kyllähän kaikki tietää, kuka se perheen pää on(ja kuka sitä päätä kääntelee). Ja voihan sen sulkin jalalle polkaista, on sekin kai jossainpäin perinteenä. Eipä jää epäselväks, kuka määrää. Meillä on myös niin selkeä pituusero(lähes 40cm) että se yhteinen kakunleikkauskin on vähän vaakalaudalla.

Joku aikaisemmin jo vilauttikin mun sormusmalliani, mä en nyt muista miksikä sitä kutsuttiin(joku tähtiblääblää). Se siis, jossa 3 timanttia upotettuna ja upotuksen reunoilla tähtikuvio. Se mulle valkokultaisena ja ohuempana, kenties tahtoisin sinisafiiria timanttien paikalle, mutta en ole vielä päättänyt. Hinta alle 200€ ja mun unelmasormukseni, jota olen himoinnut niin kauan kuin muistan. Budjetti sormuksille on pieni joten en edes katsele niitä kalliimpia ja erikoisempia, joista ehkä löytäisin omanlaiseni myös. Sitten myöhemmin voin harkita sellaista kun rahaa tulvii ikkunoista ja ovista.