nellie80

Meillä ei näy mun työ millään tavalla. Se mitä teen, ei ole sitä mikä mä olen. Eikä siten kulkeudu juhlaankaan. Miehen ammatti saattaa pilkahtaa lähteissämme juhlapaikalta takaikkunaplakaatin muodossa, mutta sekään ei ole varmaa.

Ollaan mietitty tuontyyppisiä: Musta toi värijuttu on ihan mieletön, mutta kuinkahan pysyy? Teen kuitenkin käsilläni töitä ja sormus joutuu rasitukselle. Mies ihastui noihin heti ja saattaa olla, että mäkin hylkään valkokultatimanttiunelmani. Pitää vielä miettiä, jaksaako tuollaisia katsella loppu elämänsä.

Eiköhän me nähdä, nukutaan edellisyö vierekkäin niin siinä se aamulla kuitenkin tapittaa. En oo taikauskoinen. Epäonnistuu ne liitotkin, joissa on tehty kaiken maailman taiat. Ja lohduttavaahan on, että puolet meikäläisten liitoista päättyy avioeroon anyways, joten tehdään me mitä tahansa, se on kuitenkin ihmisistä itsestään kiinni.

Mun aikaisemmin mainitsema 50€ on siis morsiamen osuuden maksamista ja jos yhdessä jotain aktiviteettia tehdään, niin myös se. Toki riippuu, paljonko ihmisiä on tulossa, mutta eiköhän budjetti ole sitten sen mukainenkin. Kyllähän polttareihin saa rahaa kuluun, mutta eri asia on, onko siinä järkeä. Joskus vähemmän on enemmän.

Mun kaasoni saa puvun(ei omistane liikoja pukuja eikä taida olla varaa ostella uuttakaan), bestmanille vuokrataan puku ja molemmat saa kiitoslahjan tottakai. Muuten ovat kuin vieraita eli hoitavat omat kampauksensa ja muut härpäkkeet. Jos tulee hätätilanne, hankin myös kengät heille(on kuulemma ihmisiä, joille on väliä, sopiiko kengät puvun kanssa )

Musta polttarit saa maksaa enintään 50€/hlö. Sillä saa jo upeat polttarit kun ei lähde hullutteleen menojen kanssa. Mun unelma on viettää päivä yhdessä kaikkien mun kavereiden kanssa, oli kyseessä sitten leffailta jonkun kotona tai ravintolaskumppalounas. Ystävyys=korvaamatonta.

Ihana idea, sopii teemaan ja on erikoinen.

Aika vähän muistan koristeluista, mutta sen muistan yksistä häistä, että oli pahvisydäntä ja tylliharsoa niin epäsointuisissa väreissä, että päässä alkoi pyöriä.

Ilmoitin sulhaselle, että saa ihan itekseen viuhtoa jalallansa jo tykkää, mutta mä en siihen ota osaa. Juurikin tää tasa-arvokysymys. Ja kyllähän kaikki tietää, kuka se perheen pää on(ja kuka sitä päätä kääntelee). Ja voihan sen sulkin jalalle polkaista, on sekin kai jossainpäin perinteenä. Eipä jää epäselväks, kuka määrää. Meillä on myös niin selkeä pituusero(lähes 40cm) että se yhteinen kakunleikkauskin on vähän vaakalaudalla.

Joku aikaisemmin jo vilauttikin mun sormusmalliani, mä en nyt muista miksikä sitä kutsuttiin(joku tähtiblääblää). Se siis, jossa 3 timanttia upotettuna ja upotuksen reunoilla tähtikuvio. Se mulle valkokultaisena ja ohuempana, kenties tahtoisin sinisafiiria timanttien paikalle, mutta en ole vielä päättänyt. Hinta alle 200€ ja mun unelmasormukseni, jota olen himoinnut niin kauan kuin muistan. Budjetti sormuksille on pieni joten en edes katsele niitä kalliimpia ja erikoisempia, joista ehkä löytäisin omanlaiseni myös. Sitten myöhemmin voin harkita sellaista kun rahaa tulvii ikkunoista ja ovista.

Makuja on monia, musta taas laulumaja oli tosi kamala. Mutta se kai riippuu mitä hakee ja mitä tilalta vaatii. Mulle se oli liian "kokousmainen" ja aika pienikin, tulisi ahtaanpaikankammo. Ja kun pihaa ei ole(tai no on, mutta sekin on parkkis) niin pakoon ei pääsisi juhlahumua. Mutta varustus oli hyvä, sitä ei voi kiistää. Itelle ois kiva olla iso tanssilattia, joka sinne ois kyllä järjestynyt, mutta pöytiä siirtelemällä ja kaikkee sellaista pientä muuta. Ja siis nimenomaan niille, jotka haluaa juhlia suht halvalla keskustassa, toi on ihan jees. Kyllä se kannattaa mennä katsomaan, voihan olla että enemmistö tykkäiskin.

Nokkosen tarina sai nenäliinalle töitä. Musta se olisi jotenkin ihana tapa tuoda edesmennyt pikkuveli mukaan juhlaan, juuri tuon kappaleen soittaminen. Meidän lauluksi on tullut vuosien mittaan Poets of the Fallin Illusion&Dream. Joo, ei oo mikään rakkauslaulu, mutta sitä me aina tanssitaan. Johtunee mun poets-fanaattisuudestani. Jos oisin saanut päättää, olisin valinnut häätanssiksi Someone specialin, mutta löydettyämme tuo päättämämme biisi, poets sai väistyä.

Toi now&foreverin teline on ihana.<3 Me ollaan vasta suunnittelemassa numerointia, pari hyvää ideaa on jo lentänyt. Ensin halusin tollaisen, mikä toi kuva on. Eli lasikuutiovaasi, jossa huurrespraylla huurre ja sisälle joko led-kynttilä tai sitten jääilluusion luomiseksi sellofaania. Ja numero jostakin muusta kuin maitopurkista tehty. Ja muutenkin vähän huolellisemmin. Toinen idea oli miehen leffafriikkiyteen sopiva eli eri (meillä talviaiheisia) leffojen kansikoteloita, jotka levitetetään auki ja ne leffojen nimet on sitten se numeron vastine. Tai sama sellaisilla leffoilla, joissa on itsessään numero(mm. fantastic four, ocean´s eleven...). Niistä mä en alkanut kuvia ottaan, sillä jokainen voi kuvitella ne päässään... Ja kun ostaa tyhjät kotelot ja tulostaa netistä kannet niin ei hirmuisesti hintaa tule. Mutta se idea jäi kuitenkin kun ei kuulemma "sovi teemaan". Ja mietintä siis edelleen käynnissä.

Ihmisiä on kaikenlaisia. Musta olis kiva osallistua edes polttareihin, jos en häihin en pääse, jokainen vierashan maksaa hääparille. Mutta en voi olettaa esim. työkavereiden olevan samaa mieltä, joten jos multa listaa kysytään, niin ehkä kuitenkin kirjaan vain kutsutut. Niihin on vielä sen verran aikaa, että ehdin mieleni muuttaan. Tai siis eihän mulle kaason mukaan tule polttareita.

Mietittiin sulhasen kanssa, josko suodatinpussit kelpaisi tuohon tarkoitukseen. Mä myöskin etsin aiemmin noita ruskeita pusseja, mutta kun niitä ei löytynyt(halvalla) niin päätin unohtaa ne.

Musta on ensarvoisen tärkeää, että morsian sanoo suoraan, jos häihin ei oo mahdollista kutsua. Eräänä kesänä kävi niin, että sain itse kutsun(plus pari kaveria), mutta pari polttarilaista ei. Toista asia ei kai häirinnyt, mutta toinen odotteli ja kysyi multa, koskahan sellainen mahtaa luukusta tipahtaa. Tuli tosi ikävä olo hänen puolestaan. Hän kai tunsi itsensä hyväksikäytetyksi, teimmehän isolti osalti polttarit ja kaikki kansiot hänen ja kaason kanssa.

Kyllä kannattaa pitää pintansa ja järkätä omat unelmahäät. Ne on vain kerran elämässä.

Oikeat häät? Musta sellaiset häät ei ole oikeat, jossa teeskennellään olevansa jotain mitä ei olla. Mä kutsun mielelläni ihmiset todistaan, kuinka siviilihäät hakkaa kirkkohäät mennen tullen. Puolueellinen? En kai. Ei, oikeasti myös kirkkohäät ovat todella kauniit, mutta todella ne ei ole mun juttuni. Onneksi on vaihtoehtoja. Ja mullehan tulee kaikki muu vimpan päälle aina karkkibuffasta isoon kermaleivospukuun. Mistään en tingi siviilivihkimisen vuoksi. Ainoastaan riisisade saa jäädä väliin, mutta onko se sitten huono jos ei tarvii illalla keräillä lattialta kampauksen seasta tulleita jyviä..? Joita on alusvaatteissa asti.

Näin mulle vastattiin kangasalta: "Häätilaisuudesta ei tarvitse tehdä ilmoitusta poliisille. Sen sijaanalkoholitarjoilu on alkoholilain 59§:n mukaan ilmoituksenvarainen (10€), mikälihäissä on esim. suurempia sahtitarjoiluja tms. Käytännössä näitä ilmoituksia eikuitenkaan poliisille tule kuin erittäin harvoin eli kyseessä on "omantunnonkysymys". Alkumaljojen ym. vuoksi ilmoitusta ei tarvitse tehdä." Eli kilttinä tyttönä tuon luvan haen ja saan sillä hyvän mielen.

Meillä tuleva anoppi kysäisi, miksi ei mennä kirkossa naimisiin. Ei toki pahalla, mutta huomasin pettymyksen loistavan hänen kasvoiltaan. Ja yhä yrittää kuulemma sulhaselle vihjata, että ei tuo pappi maksaisi mitään. Ihan kuin se olisi siitä kiinni.. Olen kertonut monesti, etten usko jumalaan ja se olisi nimenomaan loukkaus uskovia kohtaan mielestäni, jos leikkisin toisin. Usko on todella henkilökohtainen asia ja kunnioitan sitä. En menisi pääsiäispupun tai joulupukin läsnäollessa/kaikkinäkevien silmien edessä naimisiin, kuten en mene jumalankaan. En aio aloittaa avioliittoani valheella.

Löysin aikanaan kauppahallista ihania(ja kalliita) suklaalusikoita. Ne oli niiin ihana idea, että päätettiin koettaa niiden tekemistä itse joskus. Siis joku sydänmuotti ja sinne lykätään puulusikka/tikku. En malttais odottaa. Niillä vois sekottaa kahvia, kaakaota.. Ja menis karkkibuffaan kivasti.

Meille valkosuklaakermakakku, väliin tarvinnee laittaa jotain taittamaan tuota makeutta(viinimarja?). Pitää vielä neuvotella, mutta lakka ja aprikoosi ei ole sulhasen mukaan vaihtoehtoja. Mustikka olis ihana, mutta ainakin tää sottapytty sais sitä päällensä.. Karviaismarja olis kans mukava, toisi mieleen edesmenneet isovanhemmat ja heidän mökkinsä savossa.

Molemmilla samanlaiset valkokultaiset, alesta yhteensä 200€. Ja en oo katunut päivääkään, että en ottanut keltakultaa tai timantteja. Mä rakastan mun yksinkertaista sormusta.<3 Se oli mun unelma jo yläasteiästä saakka, vaikken silloin kihloja miettinytkään. Ja onhan se niin, että moni erehtyy luuleen tuota hopeaksi, ikäänkuin kel onni on, se onnen kätkeköön-tyylisesti. En tiä, tajuaako tota kukaan, mutta..

Nyt täytyy myöntää, että ei ole tullut mielenkään avata paketteja paikan päällä. Siis en ole edes ajatellut koko juttua. Mutta jatkanen sillä linjalla enkä aio avata paketteja siis juhlassa. Musta ois mukavampi tehdä se tuoreen aviomiehen kanssa kotona.

Joku on katsellut liikaa Pottereita ja sai siitä taiotusta katosta idean. Mutta kohtahan tulee vappukin ja pääsen kokeileen. Ehkä joku kiltti pallomyyjäsetänen täyttää mun palloni(hyi kun kuulostaa irstaalta!). Nyt puuttuu enää ne hiutaleet...