Jenny-Maria

Läsäkosken kartano?

Hintatasosta ei tosin mitään käsitystä.

Olen ollut Valssissa sekä syömässä lähes joka arkipäivä (heh) että kerran suuremmassa juhlassa (EU-puheenjohtajuuskauden virallinen vastaanotto). Ainoa pohdintaa herättävä asia on Vapriikin läheisyys, ts. se ilmeisesti asettaa hieman rajoitteita mahdollisen häävastaanoton ajankohdalle, eli ainakaan päiväsaikaan Valssi ei taida toimia hyvin?

Tiedän monia, jotka eivät ole ostaneet virallisempaa kihlasormusta, naimisiin mentyäänkään, pitävät pelkkää vihkisormustaan. Alkup. kirjoittajalle tosin, en halua olla ilkeä, mutta mikä takaa sinun valmistuttuasi olevan valmiimpi ostamaan 1500 euron "uusiokihlan"? Elämä heittää eteen hirveitä rahanmenoja, kuten asuminen ja mahdollinen jälkikasvu Eräs vaihtoehto on tosiaan vaatimattomampi kihla, johon voi myöhemmin istutella vaikka mitä.

Minulla on ex-(avo)mieheni kanssa lapsi sekä yhteishuoltajuus. Jos sattuisin kuolemaan tulevan avioliittoni aikana (siis nykyisen kihlattuni kanssa ja avioehdossa omaisuuteni menisi lapselleni, pääsisikö hänen isänsä (siis ex-avomieheni) siihen "käsiksi" lapsen ollessa alaikäinen? Ex-avomiehenihän olisi silloin lapsen ainoa huoltaja.

"Jos alaikäisellä on omaisuutta yli 15 000 euroa, lapsen edunvalvonta merkitään maistraatin ylläpitämään holhousasioiden rekisteriin. Yleensä lapsen edunvalvojina ovat vanhemmat, joiden on hoidettava lapsen omaisuutta lapsen edun mukaisesti."

...kertoo https://www.op.fi/op?cid=150583037&srcpl=3

Toisin sanoen, ei alaikäisen perintörahoilla ihan mitä tahansa saa tehdä.

Minä.

Oma nimeni edustaa sitä, KUKA minä olen. Minulla on Suomessa kaksi nimikaimaa, joista toinen asuu samassa (ent.) läänissä, siksikin erottautuminen lienee tärkeää. Olemme mm. käyneet samalla optikolla ja minulle on kerran kirjastosta tarjottu hänen tietojaan, vaikka ikäeroakin meillä on seitsemisen vuotta Oma sukuhaaramme päättyy minuun, siinäkin mielessä sukunimen periaatteellinen säilyttäminen on tärkeää.

Nimi tekee tavallaan perheestä yhtenäisen (tavallaan), siksi liitän mieheni nimen omaani.

Olen itse lastenhoitaja ammatiltani ja haluaisin huomioida myös lapsivieraat häissämme. Meidän lapsivieraat ovat 1-8-vuotiaita.

Meillä ei ole mahdollisuutta laittaa lapsille erillistä lapsinurkkausta, mutta mietin puuhapusseja pöytiin, mutta siinäkin on yksi mutta. Pöydissä on kynttilät. Ei taida olla ihan hirveen hyvä idea. Ehdotuksia?

Veikkaan, että nyt tulee huono idea syntyessään, mutta mahtuuko saliin yhtä ylimääräistä pöytää, edes pientä? Sinne voisi sijoittaa lasten vermeitä.

Me lähdetään Kroatiaan, Dubrovnikiin syyskuussa viikoksi. Ihanan lämmin, välimerellinen kohde, jossa historiaa ja kulttuuria. Kumpikaan ei ole siellä aiemmin käynyt ja ei ole mikään suomalaisten massojen kohde, tosin muunmaalaisten massojen on. Moni on ihmetellyt, miksi sinne. Itse kysyisin, miksi ei?

Jugoslaviahan oli vielä ennen hajoamistaan kovasti turistien suosiossa, ellen väärin muista. Hyvän kohteen olette valinneet.

Kaikki "näkemisen arvoinen" pyritään järjestämään siten, että lapsien kanssa reissaavat voivat lähteä kotiin ennen iltamyöhää.

Erillistä lasten tilaa ei ole (se osa talosta pitäisi vuokrata erikseen, eli turhaa rahanmenoa ottaen huomioon lasten innon istua yhdessä paikassa edes hetken), syöttötuoleja muutama.

Monet vanhemmat ovat onneksi ilmoittaneet jo etukäteen tulevansa viettämään iltaa kaksin.

Edit: muokattu vastamaan nykyistä juhlatilaa ja tilannetta.

Kävimme itse katsomassa:

-Äijälä-taloa Kangasalla,upea paikka luonnon keskellä ja kuitenkin hyvin varusteltu.Luulisin,että maksimissaan sadalle vieraalle.Vuokra oli 600 euron hujakoilla

Tähän kommenttina, 100 on ehdottomasti liikaa Äijälään. Paikka on tilava, mutta tuo väkimäärä pitäisi ripotella pitkin taloa ja sitten edessä on täälläkin keskusteltu "olin Ö-luokan vieras sivuhuoneessa"-ilmiö. Arvioisin, että Äijälä soveltuu parhaiten n. 60 vieraalle, ehdoton maksimi on siinä 80 vieraan paikkeilla ja sekin lähinnä kesäaikaan (säävaraus).

- vieraita n. 90-140 henkilöä

- hinta maksimissaan n. 600 euroa

- oman pitopalvelun voi tuoda tiloihin

- juhlatila olisi yhtenäinen, ei siis erillisiä pieniä huoneita

- (tilava parkkialue)

- (mahdollisesti erillinen huone lapsille)

Oma juhlapaikkamme, Pälkäneen Nuijantalo Vieraita sinne saa sullottua parikin sataa, meille tulee n. 120 ja tanssitilaa jää mukavasti, pöytiä ei tarvitse siirtää ja kenenkään ei tarvitse istua toisen selässä kiinni.

Hinta on 650 e/koko viikonloppu. Siivous sisältyy hintaan. Pitopalvelun saa tuoda, mutta astioita Nuijassa ei automaattisesti ole, niitä saa maaseututädeiltä vuokralle, jos tarvitsee. Ruokasetti + kahvisetti n. euron/vieras.

Juhlatila on yhtenäinen, tavallaan työväentalomainen, mutta omasta mielestäni paremman näköinen. Koristelumahdollisuudet seiniä ajatellen rajalliset, mutta siitäkin selvitään. Seinät verraten kauniit ilman köynöksiä ja muuta sälää.

Parkkialue...no, jonkin verran parkkitilaa, mutta sijaitsee tavallaan keskusta-alueella, eli tilaa löytyy muualta kuin heti pihasta. Erillistä mini-ihmisille tarkoitettavaa tilaa Nuijassa ei ole. N. 35 km Tampereelta.

http://www.nuijantalo.fi/

(Talon varustus-linkissä on kuvia yhdestä hääjuhlasta)

Edit: juuri puhelimitse varmistettu, Nuijantalolla saa polttaa kynttilöitä.

Minne? Välimerelle turistirysään omatoimimatkalla, hotelli aamiaisineen ja lennot (yht. 4 kpl) 350 euroa/henki. Miksi? Budjettisyistä, mutta morsian haluaa edes järjellisiin lämpötiloihin, joita onneksi tuosta kohteesta löytyy vielä syys-lokakuulla.

-Nolausleikit (muutama pakko mahduttaa mukaan, mutta perustyperiin koivenkokeiluleikkeihin vedetään viiva yli)

-Änkyräkännit (morsian heittää niskapersieotteella pihalle ja lopettaa kommunikaation loppuiäkseen)

-Lasten kirkuminen vihkimisen aikana (jos vanhemmat eivät osaa viedä pentujaan pihalle huutamaan, ks. yllä olevan loppuosa)

Edit:

-Kirkko-osassa ihmisten syyllistäminen JC:n kuolemasta ja syntijorinat (tämäkin koettu)

Kaiken muun suhteen "kaikki käy". Eräs vaihtoehto selvitä yllä mainituista kerralla olisi nauttia pullollinen kuohuvaa ja horjua itse läpi hääjuhlan

Ei edes keskustelutasolla, miehen suku on kotoisin tilalta X, miehestä tulee tilan isäntä, joten sukunimi Y ja tilan X isännöinti eivät oikein käy yksiin. Liitän miehen nimen omani perään.

Tuttujen kautta tuttu kokoonpano, 3 x 45 min setti = nelisen sataa (+ruoka)

Pälkäneen Nuijantalo, tällä tietoa. Ratkaisevina seikkoina tilavuokra ja kaikkien vieraiden mahtuminen tilavasti.

Sera86: Kontulassa vai Saarikylissä?

Meille on tulossa seuraavaa "vammaa"...

-diabetes

-keliakia

-maitoallergia (kyllä, se oikea maitoallergia)

-laktoosi-int.

-suklaa, kiivi, mansikat

-ei kananmunaa

Bonuskierros: vege

Yritämme näistä taistella jotain mielekästä "kylmä/lämmin/jälkkäri"-menua...Onko tällä ruokavalioyhdistelmällä odotettavissa kallis menu, onko kellään arviota?

Nyt kumminkin olen itse avioehdon puolella en siksi että tulee ero vaan siksi jos toinen kuolee..Mutta miten saada mies ehdon puolelle kun sillä on stressiä jo muutenkin???

Joku sanoo avioehdon olevan epäluottamuslause avioliiton kestoa kohtaan, itse näen asian täysin toisinpäin, erityisesti siinä tilanteessa, jos puolisot ovat taloudellisessa mielessä epätasa-arvoisia. Haluaako miehesi elämän sinun kanssasi vai kukkaron/metsän/rantatontin jne kanssa? Kyseessö on tosin äärimmäisen tunneperäinen asia, jota on vaikea selittää järkisyillä.

Jos äitisi on järkkäämässä esim. osittain rajaavaa ehtoa ajatuksenaan omaisuuden pysyminen suvussa, ei miehellä tulisi olla mitään sanottavaa asiassa. Naimisiin mennään ideaalimaailmassa rakkaudesta, ei omaisuuden toivossa.

Vastaukseni tuskin auttoi erityisemmin, mutta tässäkin asiassa keskustelu on ainoa oikea vaihtoehto. Jos sinä haluat avioehdon, eikä siis vain äitisi, tulee miehen kunnioittaa päätöstäsi.

Ehkäpä jotain varastoduunia yms. olisi mahdollista kielitaidottomana tehdä ennen kun oppii kielen? Tai posti? Rannikkokaupungeissa olisi varmasti hyötyä tuosta ruotsista, mutta en sitten Tampereesta tiedä.

Näillä nurkilla asuvana: Tampereella on pieni ruotsinkielisten vähemmistö, mutta pelkällä ruotsilla ei valitettavasti Tampereen alueella pärjää, erityisesti ns. arkielämä ei onnistu ruotsiksi. Englanniksi sen sijaan täällä onnistuu kohtalaisen hyvin sekä arki että työ. Työmarkkinoilla täällä on suomea taitamattomille englantia osaaville lähinnä ns. korkeamman profiilin töitä (yliopisto/ammattikorkeakoulupohja), muihin töihin tarvitaan auttava suomi. Erityisesti suorittavassa työssä suomi on välttämättömyys.

Mahtaako kellään olla tuoretta tietoa Kangasalan papeista?

Aiemmin mainittiin:

* Juha Seppälä

* Markku Viitala

* Seppo Jarva

Kokemuksia lisää heistä?! Ja muistakin

Seppälästä joku tykkää, toinen ei voi sietää. Puhui hautajaisissa mitä sattuu ja yrittää olla nuorten kaveri. Kahdesta alemmasta ei kokemusta.

Esa Eerolan joulukirkko oli hyvä kokemus, huumorintajuinen pappi.

Edit: Auni Kaipiasta vielä, ihan mukava, mutta jos haluaa vihkijän, joka ns. ottaa kirkon haltuun (esim. saa homman toimimaan siten, että pienimmätkin kirkkovieraat osaavat olla hiljaa tai saa äänen kuulumaan pienten äänten yli), ei välttämättä paras vaihtoehto.

Esim. kummius on eri asia siinä mielessä, että sillä on edes jotain tekemistä kirkon kanssa (vanha ajattelu: jos vanhemmat sattuvat kupsahtamaan, kummi kasvattaa), kun taas kärjistetysti, kaason tärkein rooli kirkon kannalta on kukkakimpun pitely kirkossa. Kärjistetysti

Edit: ostin vokaalin.

Pihit:

• Hääpaikan vuokra, otetaan kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se reippaasti halvempi
  
• Hääpuku, etsitään alennuksista tai ostetaan käytettynä. Kauniita ne ovat "korkatutkin"
  
• Sulhasen asu, vuokrataan
  
• Häämatka, häiden jälkeen lähimaastoon, seuraavana vuonna kauemmas
  
• Hääruoka, ainakin jälkiruoka tehdään ilmeisesti itse (marjoja ja vaniljavispiä)
  
• Ei viiniä aterialla, boolia on
  
• Yhtye tulee tutunkaupalla?
  
• Kutsukorttien kuoret paikallisesta rihkamakaupasta, en jaksa taistella värisävyjen ja muiden vastaavien asioiden kanssa
  
• Mahdollisimman runsaasti hääpaikan koristelua luonnosta, esim. lehdet (jos syksy osuu edes hieman värikkäämmäksi)
  
• Mahdollisimman paljon tarvittavaa/vähemmän tarvittavaa tarjouksista, esim. tiara 13 e eBayn kautta USAsta
  

Rahaa menee:

• Kaksi lämmintä ruokaa, myös viherpiipertäjille omansa
  
• Keliakiatuotteet
  
• Hääpuku (jos löytyy uskomaton edellisen vuoden malli, Morsiusgalleriaan voi kantaa enemmän rahaa kuin budjetoitu)
  
• Kaikki muu ruokatarjoilu, pitänee olla montaa sorttia
  
• Vielä ennalta tuntemattomat menoerät
  
• Henkilökuntamenot
  
• Kutsuvieraslista, vaikka kuinka karsii, "pakollisia" on paljon.
  

Silmät näyttävät aika karmeiltä päivän päätteeksi piilareiden kanssa laseihin tottuneen näkökulmasta, mutta aion siitä huolimatta päätyä piilareiden kanssa taisteluun. Toivottavasti saan ne edes kertayrittämällä päähän...

Kannattaa ehdottomasti, ellei halua täyttää autoa esim. kaljalla, vaan "aidolla asialla". Haemme boolitarvikkeet kokemuksen syvällä rintaäänellä naapurin Superista.

Hieman alle vuosi ja 4 kk.

Ehdottomasti avioehto, juuri aiempien sukupolvien tehdyllä työllä saavutetun omaisuuden turvaamiseksi. Asiasta ei liiemmin ole keskusteltu juupas/eipäs -tyyliin, koska olemme molemmat samaa mieltä asiasta.

Kommentti naimakaupat-listaan:

Selkeä, helppo tehdä. Syötetään haluttu esine, toivottu kappalemäärä ja se on siinä. Listalla kolme eri ulkoasua, sävy vaaleanpunainen/roosa tms. Tuotteet sortataan esim. aakkosjärjestyksen mukaan, mutta jokin toinen tapakin taisi olla.

Vieraat voivat kirjautua normaalilla listatavalla (vihittävän nimi ja hääpäivä), josta heille avautuu näkymä listasta. Hääpari voi kirjoittaa listan alkuun jonkinlaisen tervehdyksen tai vastaavaa. Valitun tuotteen voi varata laittamalla ruutuun kappalemäärän.

Tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaisiin häihin, joissa vieraat tulevat eri puolilta, esim. Sokoksen lahjalista sitoo sekä Sokokseen että Sokoksen hintoihin.