Ethlinn

Mä tässä kanssa pähkäilen kiitostekstiä. Värssy kyllä on, mutta sit konkreettinen kiitosteksti on hakusessa. Meillä oli häissä paljon musiikkia ja siellä laulettujen laulujen sanoja laitetaan värssyteksteiksi. Niitä vähän vaihdellaan, eli kaikille ei tule samanlaista, mutta jokaiselle ei tule erilaistakaan.

Häät oli ja meni. Meillähän oli messu, eli virsiä oli mukana useampiakin. Muut musiikit: Sisääntulo: Gaccinin Ave Maria, jossa lauloin itse ylintä ääntä kvartetin laulaessa edessä muita ääniä ja pianon säestyksellä. vihkilaulu: siskoni lauloi Hymni rakkaudelle ehtoollisella oli viulukappale Joutsen Poistumismarssi: Hakanpään Trumpettisävelmä uruilla Ennen en ollut yksissäkään häissä kuullut tuota Trumpettisävelmää, tänä kesänä se soi kaksissa häissä omien häidemme lisäksi. Siitä on tosiaan tullut tosi suosittu.

Kaasollani oli herkkä ranneke, jossa oli oksaneilikkaa pari kukkaa. Valitettavasti se oli sen verran huonosti liimattu, että irtosi tosi pian.

Meidän hääkylttien idea tuli logostamme, jossa oli kaksi lintua ja sormukset alla. Isä suurensi yhden linnun ja sahasi vanerista sellaisia. Siipiin tulivat meidän nimikirjaimet. Näkyvyyttä parantaakseen isä vaati poikia laittamaan huomionauhasta rusetit kyltin varteen. Tuli tosi kivat! Ja kyllä varmasti vieraat tunnistivat. Ei meilläkään lupia kyselty kylteille, mut ne kerättiinkin heti seuraavana päivänä pois.

Tämä nyt tietysti riippuu siitä, missä kohtaa vanteet ovat, mutta ota vanteesta takaa kiinni ja kohota takaa sitä niin, että se jää selkäsi taakse, kun istut.. Näin puku laskeutuu luonnollisemmin eikä ole hölmö olo. Mulla oli nelivanteinen hame ja tuolla systeemillä selvisin istumisista ihan mukavasti.

Taisi olla hääkuvien koevedokset, jotka tuli uudella nimellä ensimmäisenä. Pari viikkoa häiden jälkeen tulivat. Eka uusi kortti ei ole ollut Kela-kortti. Sitä ei ole kuulunut vieläkään, vaikka nimenvaihdoksesta on jo toista kuukautta ja väestörekisterissä on uudet tiedot, eikä mulla ole kuvallista kela-korttia. Uusi kortti oli Ykkösbonus-kortti, joka tuli tosi nopeasti tilauksen jälkeen.

Mä nukuin kaasoni kanssa vanhempieni luona. Mies nukkui isänsä luona 15 km päässä. Edellisenä päivänä mua oli jännittänyt kamalasti, mutta iltaa kohti rauhoittui. Menin vähän liian myöhään nukkumaan. Mulla oli kamalat papiljotit päässä. Nukuin johonkin aamuneljään asti ihan ok, mutta kun silloin heräsin, painoivat papiljotit jo niin paljon päätä, etten enää saanut unta.

Pesetin omani Lapin pesussa Kampissa. Tuli tosi puhdasta ja maksoi vain 45e. Ja mulla sentään oli valtavasti kirjailuja, hameessa kerroksia ja irtolaahus. Sanoivat, että tuo 45e on normaali hääpuvun pesetyshinta. Pukuni ei ollut valtavan likainen, mutta tietysti se oli maassa laahannut, ja kaikki musta on helmasta poissa. Puku on kuin uusi!

Tässäpä minun pukuni edestä ja takaa. Malli on Demetrioksen, en muista numeroa. Ostin sen talvella Itävallasta. Ja olin todella tyytyväinen siihen.

Voin myös itse suositella liivisukkia hyvin lämpimästi. Ne ei purista, ei ahdista, ei tunnu oikeastaan miltään. Mä jännäsin, miten ne nauhat kiristää, mutta kun ne laittaa oikein (siis takaa kiinni sivusta, ei takapuolen päältä), niin ne ovat täysin luonnolliset. Ja kiinnitys oli tosi hyvä. Mä ihastuin niin, ettei tuo varmasti jäänyt ainoaksi kerraksi, kun noita käytän. Stay up-sukissa on se ongelma, että kuumalla ne voivat ahdistaa, silikoni hikoo (mistä saattaa mahdolliset ihottumatkin johtua) ja joskus saa pelätä, että sukka ei pysykään jalassa tai että se on jotenkin huonosti. Tätä huolta ei noilla liivisukilla ole ollenkaan. Inhoan sukkahousuja tosi paljon, enkä olis mistään hinnasta pitänyt niitä päälläni hääpäivänäni. Miehet kyllä tuntuvat olevan innoissaan sukkahousuista, näin olen huomannut. PS. Mulla oli alushousut sukkanauhojen alla, eikä vessassa käyminen tuottanut ongelmia. Ongelmana oli puku, ei nuo.

Eipä tullut tuollaiset pohdinnat mieleenikään! Meillä ei ollut lainkaan ihmisiä, vaan kipsinen lintupariskunta sormukset suussa.

Meillä kumpikaan ei halua toisen sukunimeä, mutta yhteinen sukunimi halutaan ottaa. Ihan eri sukunimen ottamiselle ei ole aikaa, vaikka kyllä sellaisestakin mahdollisuudesta jossakin vaiheessa puhuttiin. On siis valittava nyt jompi kumpi. Saa nähdä, kuinka käy. Ei siis ole mitenkään varmaa, tuleeko minulle miehen sukunimi vai miehelle mun sukunimi. Kumpikaan nimistä ei ole edes mitenkään harvinainen, joten sitäkään ei voinut pitää vaihtoehtona.

Kampaajat ja kukkakauppiaat tykkäävät saada kuvan ihan siksikin, että he keräävät omista töistään kokoelmaa, josta voivat näyttää sit seuraaville kiinnostuneille, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla, mitä aiemmin on tehty. Tästä syystä itse laittanen kiitoksen sekä floristille että kampaajalle, ja ehkä myös meikkaajalle. Toinen syy on, että nämä ovat tuttuja ihmisiä.

Mulla samalla puvulla mennään koko ilta. Ei olla menossa baariin, vaan ihan juhlapaikalta puolen yön maissa hotelliin hääyötä viettämään. Vannehameen meinaan ottaa pois, kun kömmitään autoon, jotta mahdun sinne paremmin.

Levy ja nuotti Elokuun häävalssiin löytyvät Lilithin nettikaupasta: www.lilith.fi. Meille tulee häävalssiksi Stingin kappale Until ja kakkosvalssina soitetaan Edelweiss. Tämän enempää ei tanssimusiikkia livenä tulekaan, loput soitetaan levyltä.

Nii-in, mä olen syntynyt 3.2. Ihmisiä on hauska jujuttaa, kun sanoo syntyneensä kolmas toista. Kirjoitettaessahan se ei mene sekaisin, sillä kolmastoista = 13. ja kolmas toista = 3.2. mutta kun päivämäärää harvemmin kirjoitetaan...

Meillä mies on lähes yhtä innoissaan häistä kuin minäkin. Hänhän siis itse yllärinä valitsi mulle sormuksen ja kosi mua sormuksen kanssa ja kaikkee. Miehellä oli heti mielipide puvusta: "Alastoman naisen kanssa en vihille mene", eli kaikki olkaimettomat puvut oli poissuljettu. No, sit mies tuli mukaan morsiuspukuliikkeeseen katsomaan, millaisen puvun olin löytänyt. Kun seison siinä puku päällä, niin sulho oli aivan innoissaan puvusta. No, pukuni kaula-aukko on varsin avoin ja kysyinkin, että mites tämä nyt kelpaa. Vastaus: Siinä on olkapäät peitossa ja nilkka peitossa, se on täysin korrekti".

Menen ammattilaiselle. Hinta ei päätä huimaa, ja kun tiedän jo ennestään, että on hyvä työssään. Lisäksi on vielä koemeikki, jossa voidaan katsoa, millainen on hyvä. Pelkään aina, että mua meikataan liikaa, kun käytän meikkiä varsin vähän. Olen itse sen verran huono meikkaamaan ja lisäksi tuon meikkini maksaa sen verran vähän, etten saisi edes kunnollisia aineita sillä hinnalla. Vielä kun tietäis, missä välissä se meikki ehditään tehdä.

Hmm, meillä menee: pihistys: - hääkutsut painatettiin (tuttavankaupalla, oli edullista, vaikka lisäkoristeluihin upposi yllättävän paljon rahaa) - miehen frakki vuokrataan (no, ei se huisin halpaa ole) - Ei heittokimppua, oma kimppu lentää - Ei uusia kenkiä, jouduin viime vuonna hankkimaan kahdet eri kengät promootiota varten, ne pääsevät taas käyttöön. - Ei bändiä: kaverit soittaa pari valssia, lauluesityksiä tulee myös kavereilta. Loppu mahdollinen tanssimusiikki cd:ltä. Tila sopii aika huonosti tanssimiseen, siksi tällainen ratkaisu. - Ei isoa häämatkaa, ihan parin yön hotelliloma kotimaassa. Tuli kuulemma halvemmaksi kuin meidän hääyö. Mies siis hoiti nämä jutut, enkä minä tiedä näistä tämän enempää. - Hanskat, ehkä laukkukin ovat ennestään olemassa, ei tarvitse ostaa uutta. - Pitopalvelu hoitaa kukat ja pöytäkoristeet. Askartelen sinne vain paikkakortit, hääkarkkinyytit ja ohjelmat. Otimme halvimman menu-vaihtoehdon, mutta sekin vaikuttaa oikein hyvältä, kyse on vain ruokalajien määrästä. - Sormustyyny tulee, mutta teen sen jo ennestään löytyvistä kangaspaloista, jos mahdollista. - Ei ammattikuvaajaa tilaisuudessa, vain meidän hääkuva otatetaan ammattilaisella. Sulkin isä opettelee parhaillaan sulkin oman tosi laadukkaan kameran käyttöä, jotta voi ottaa juhlissa kuvia. Panostus - Pukuni meni panostuksen puolelle, kun ei tehtykään itse vaan ostin uutena (no, isolla alennuksella, et ei se kallis ollut sittenkään) - Kukat: mun kimppu saa maksaa sen mitä maksaa. Olen myös ajatellut, että vieheet tulisivat sulhasen lisäksi myös bestmanille ja molemmille isille. - kampaus: sama juttu, tahdon olla sinä päivänä oikeasti kaunis. Tällaisia. Askartelen mielelläni, enkä nyt ihan nipoile siitä, paljonko meidän askartelut tulevat maksamaan, toki vertailen ja pyrin valkkaamaan edullisia vaihtoehtoja.

Olen itse laulanut muutamissa häissä kirkossa. Yksi, jota olen parissakin kirkossa laulanut, on Taas yllemme aurinko saa: Taas yllemme aurinko saa taas kullassa maa kimaltaa taas tuulessa laulusi soi niin yhteen se meidätkin toi En ymmärrä paljoakaan loit meille niin ihanan maan loit ihmiset, kukat ja puut ja linnuille laulavat suut Niin huikea taivaasi on niin ääretön, niin rajaton niin pienenä käsiisi jään sun ihmeitäs ylistämään Tämän nuotit löytyvät tosi monesta nuorten veisukirjasta. On yleisesti laulettu laulu esimerkiksi ripareilla.

Virsikirjasta löytyy ihan oma osio nimellä "Avioliitto" tai avioliiton solmiminen tai jotain. Katsele sieltä ja jos löytyy joku musiikkia harrastava tuttu, joka voisi niitä sinulle tapailla (ellet itse osaa soittaa), niin niistä voi löytyä mukavia vaihtoehtoja, jotka varmasti sopivat. Tässä tuli morsiusmessua varten valkattua yhtä sun toista musiikkia. Sinne tulee virsiä, viulumusiikkia, pianoa, laulua ja poistumismarssi uruilla. Tosin kanttori ei ole vielä vastannut, minkä poistumismarssin meille voi soittaa. Messun suunnittelu on ollut tosi mukavaa, sillä siihen on saanut tosi paljon ihan omia juttuja, jotka tekevät siitä meidän näköisen.

Me mennään Keuruulla naimisiin ja siellä hevoskyyti meitä kuljettaa. Hinta oli 200 €. Kyselin parista paikasta ja siinä nurkilla se pyöri.

Esimerkiksi Kantelettaressa on paljon kaasoa (kaasea) ylistäviä runoja. Kannattaa muutenkin kurkistaa sitä kirjaa häiden tiimoilta. Jos päädyn kaasolleni hankkimaan jotain, mihin tulisi kaiverrus, niin ehdottomasti teksti: kaunis kaase. Tämä muistaakseni on peräisin juuri Kantelettaresta.

Meillä on lahjalista naimakaupat.com-sivustolla. Mietin itsekin, kun kaaso alkoi puhua, että meillä olis tulevaisuutta ajatellen lahjatoiveissa liian vähän astioita! Nyt sit mietin, että kai jo olemassaolevien astioiden lukumäärää voi kasvattaa. Eihän sitä ole ihmisten mikään pakko niitä hankkia. Me laitettiin suoraan kutsuun tieto lahjalistasta tähän tapaan: "Jos haluatte meitä muistaa lahjalla ja kaipaatte siihen vinkkejä, niin vilkaiskaa osoitetta xxx tai soittakaa kaasolle." Mielestäni tämä oli varsin korrekti tapa esittää asia ja korostaa, ettei lahja ole mitenkään pakollinen.

Meillä on kaikki tehty alusta lähtien yhdessä. Paikat päätetty yhdessä, vieraslistat tehty yhdessä, oltiin molemmat painossa valitsemassa kutsukorttimalleja. Tietysti teen paljon itse minäkin, esim. kirjoitin kutsutekstit ja näin pois päin, mutta miehen mielipidettä on tullut kysyttyä asiaan kuin asiaan. Ja miehen kontolla on hääyö ja meidän minihäämatka.