Crowley

Tehän olitte nopeita!

Mä en edes muista, oliko siinä mun työpaikan lomakkeessa mahdollista ruksia parisuhteen rekisteröinti. Ongelmia ei kuitenkaan ollut. Muistiko teidän työpaikat teitä rekkaroitumisen vuoksi? Mun lähimmät työkaverit antoi kortin sekä ihan pienen lahjan. Oli kivaa, että muistivat sen verran. En tiedä, onko siellä ollut tapana antaa muille häälahjoja, koska kukaan ei tietääkseni ole mennyt naimisiin sinä aikana, kun olen ollut tuossa työssä.

Jatkan samasta aiheesta kuin sucette: Jos siis äiti A synnyttää esikoisen, hän saa tietenkin äiti A:n sukunimen. Oletetaan, että äidit ovat rekkarissa ja äiti B on adoptoinut ensimmäisen lapsen, ts. molemmat vanhemmat ovat ihan laillisesti esikoisen vanhempia. Sitten äiti B synnyttää toisen lapsen - onko tälle kuopukselle pakko antaa äiti B:n sukunimi, vai onko äiti A:n sukunimi lain puitteissa ainoa mahdollinen? Mua henk.koht. kiinnostaisi saada perheemme tuleville lapsille sama sukunimi, jotta ei niin korostuisi, kuka kenetkin on synnyttänyt. Sehän ei kuulu kenellekään muulle kuin meille. En kuitenkaan ole varma, olenko valmis vaihtamaan sukunimen puolison nimeen, koska se tuntuu jotenkin siltä kuin liittyisin puolison isän sukuun, eikä niinkään tunnu lisäävään yhteenkuuluvuuttani puolisooni - siihen ei tarvita nimenvaihdosta. Voi olla, että tämä lapsiasia saa minut vielä nielemään nämä tunteet, mutta katsotaan...

Me käytiin maistraatissa perjantaina lounasaikaan ja juhlat oli lauantaina iltapäivällä. Toimitus maistraarissa oli kyllä lyhyt! Ja olisi varmaan monen mielestä ollut karukin. Kuvien räpsiminen vei varmaan kolme kertaa niin paljon aikaa kuin itse toimitus. Mä luin virallisen osuuden päätteeksi yhden ihanan runon (ja samaa yritettiin lukea myös seuraavana päivänä juhlissa, mutta siinä tuli koko ajan keskeytyksiä, joten se oli vähän turha), mikä toi vähän lisää pituutta siihen tilaisuuteen. Meillä oli maistraatissa yhteensä noin kymmenen henkeä, molempien vanhemmat, yksi siskoista sekä jokunen hyvä kaveri (juhlissa seuraavana päivänä oli n. 35 vierasta).

Mua alkoi kauheasti itkettää, kun luin tätä ketjua. Mun rakas mummoni kuoli loppukesällä, ja olen miettinyt, että haluaisin muistaa häntä jotenkin häissämme. Ehkä mekin voisimme lainata täältä idean ja laittaa kynttilän ja mummon valokuvan johonkin. Tai ehkä jopa vain kynttilän, josta itse (ja perheenjäsenet) tietää, minkä merkkinä se palaa. Voimia kaikille, joiden läheiset ovat kuolleet. Varmaan on ilon keskellä surukin pinnassa häitä järjestäessä.

^ Miksei omaa mekkoaan saisi tehdä? En ole koskaan kuullut tuollaisesta perinteestä.

Tuu-tikki, millaisia reaktioita teidän kirkkovene herätti? Meille ei taida tulla mitään rekvisiittaa, edes kakun päälle, paitsi pöytiin kynttilät. Meidän juhlapaikka on sinällään niin täynnä kaikkea kasvia, väriä, roinaa... ettei sinne sekaan mahdu enää muuta.

Lainaan itseäni. Tää on niin tyypillistä. Puolisko kävi katsomassa ehkä kahdessa kaupassa löysi _heti_ ihan itselleen sopivan tosi kauniin sormuksen. Mä puolestani ramppasin koko kaupungin läpi, ja sittenkin kun löysin sopivan, olen rampannut sitä katsomassa ja varmistuksenvarmistamassa. Sama juttu pukujen kanssa. Puolisko meni kauppaan ja löysi heti sopivan ja kauniin mekon, jonka halusi. Mä kiersin taas kaikki mahdolliset paikat ja olen ostanut yhteensä kolme mekkoa (ja palauttanut niistä kaksi). Nyt olen melko varma sekä mekosta että sormuksesta.

No niin, meille on tulossa yksi naispari vieraaksi, siis 2/40.

Meille tulee molemmille ihan tavallisesta vaatekaupasta ostetut juhlamekot (pikkujouluaikana vaihtoehtoja piisaa ). Meidän puvut ovat ihan erityyliset keskenään, mutta värit sopivat yhteen. Pienet kukat hommataan, koska halutaan maistraattiin jotain, millä hillitä käsien tärinää.

Mustakin se puku oli nätti (enkä nyt viittaa niihin punaisiin bikineihin ) ja Henna kaunis morsian. Mitä tulee niihin häihin... no jääköön sanomatta.

Meillä on nyt kuukausi aikaa! Meillä on pienet juhlat tiedossa ja ollaan otettu aika lunkisti, mutta omg, kuukausi! Valmiina on kummankin vaatteet, kengät, sormukset (tosin mun sormus pitää vielä käydä ostamassa), ruokasuunnitelmat on tehty... Meillä on vaiheessa ainakin astiat, pöytäliinat, koristelut (ja tarvitaanko niitä), kakku tilaamatta (tosin päätetty on), yksityiskohdista sopiminen juhlapaikan kanssa (ei olla haluttu mennä liian aikaisin, ja nyt yhtäkkiä aikaa ei enää olekaan paljon mitään). Yhtäkkiä iski tällainen olo:

^ Kiitos! Mekin päätettiin tosi nopeasti, oltiin ensin puhuttu, että joskus sitten kesällä ehkä kenties, ja sitten yhtäkkiä kalenterissa olikin täydellinen päivä kahden kuukauden päästä (ja nyt enää kuukauden!).

Kiitos kynttiläkommentista, Taimiska.

Me ollaan väärään vuodenaikaan liikkeellä, muita loppuvuoden/talven rekkaripareja ei näytä paljon olevan täällä.