Ajattelin aloittaa oman kihla-ketjun meille rekkariin menijöille, vaikka tuolla ylempänä onkin kokonainen kihloihin liittyvä osastonsa. Mitenkäs se kihloihin meno teillä oikein kävi?

Tehän olitte nopeita!

Mä en edes muista, oliko siinä mun työpaikan lomakkeessa mahdollista ruksia parisuhteen rekisteröinti. Ongelmia ei kuitenkaan ollut. Muistiko teidän työpaikat teitä rekkaroitumisen vuoksi? Mun lähimmät työkaverit antoi kortin sekä ihan pienen lahjan. Oli kivaa, että muistivat sen verran. En tiedä, onko siellä ollut tapana antaa muille häälahjoja, koska kukaan ei tietääkseni ole mennyt naimisiin sinä aikana, kun olen ollut tuossa työssä.

Jatkan samasta aiheesta kuin sucette: Jos siis äiti A synnyttää esikoisen, hän saa tietenkin äiti A:n sukunimen. Oletetaan, että äidit ovat rekkarissa ja äiti B on adoptoinut ensimmäisen lapsen, ts. molemmat vanhemmat ovat ihan laillisesti esikoisen vanhempia. Sitten äiti B synnyttää toisen lapsen - onko tälle kuopukselle pakko antaa äiti B:n sukunimi, vai onko äiti A:n sukunimi lain puitteissa ainoa mahdollinen? Mua henk.koht. kiinnostaisi saada perheemme tuleville lapsille sama sukunimi, jotta ei niin korostuisi, kuka kenetkin on synnyttänyt. Sehän ei kuulu kenellekään muulle kuin meille. En kuitenkaan ole varma, olenko valmis vaihtamaan sukunimen puolison nimeen, koska se tuntuu jotenkin siltä kuin liittyisin puolison isän sukuun, eikä niinkään tunnu lisäävään yhteenkuuluvuuttani puolisooni - siihen ei tarvita nimenvaihdosta. Voi olla, että tämä lapsiasia saa minut vielä nielemään nämä tunteet, mutta katsotaan...

Me käytiin maistraatissa perjantaina lounasaikaan ja juhlat oli lauantaina iltapäivällä. Toimitus maistraarissa oli kyllä lyhyt! Ja olisi varmaan monen mielestä ollut karukin. Kuvien räpsiminen vei varmaan kolme kertaa niin paljon aikaa kuin itse toimitus. Mä luin virallisen osuuden päätteeksi yhden ihanan runon (ja samaa yritettiin lukea myös seuraavana päivänä juhlissa, mutta siinä tuli koko ajan keskeytyksiä, joten se oli vähän turha), mikä toi vähän lisää pituutta siihen tilaisuuteen. Meillä oli maistraatissa yhteensä noin kymmenen henkeä, molempien vanhemmat, yksi siskoista sekä jokunen hyvä kaveri (juhlissa seuraavana päivänä oli n. 35 vierasta).

Kiitos taas, Redrika!

Mua alkoi kauheasti itkettää, kun luin tätä ketjua. Mun rakas mummoni kuoli loppukesällä, ja olen miettinyt, että haluaisin muistaa häntä jotenkin häissämme. Ehkä mekin voisimme lainata täältä idean ja laittaa kynttilän ja mummon valokuvan johonkin. Tai ehkä jopa vain kynttilän, josta itse (ja perheenjäsenet) tietää, minkä merkkinä se palaa. Voimia kaikille, joiden läheiset ovat kuolleet. Varmaan on ilon keskellä surukin pinnassa häitä järjestäessä.

^ Miksei omaa mekkoaan saisi tehdä? En ole koskaan kuullut tuollaisesta perinteestä.

Tuu-tikki, millaisia reaktioita teidän kirkkovene herätti? Meille ei taida tulla mitään rekvisiittaa, edes kakun päälle, paitsi pöytiin kynttilät. Meidän juhlapaikka on sinällään niin täynnä kaikkea kasvia, väriä, roinaa... ettei sinne sekaan mahdu enää muuta.

Lainaan itseäni. Tää on niin tyypillistä. Puolisko kävi katsomassa ehkä kahdessa kaupassa löysi _heti_ ihan itselleen sopivan tosi kauniin sormuksen. Mä puolestani ramppasin koko kaupungin läpi, ja sittenkin kun löysin sopivan, olen rampannut sitä katsomassa ja varmistuksenvarmistamassa. Sama juttu pukujen kanssa. Puolisko meni kauppaan ja löysi heti sopivan ja kauniin mekon, jonka halusi. Mä kiersin taas kaikki mahdolliset paikat ja olen ostanut yhteensä kolme mekkoa (ja palauttanut niistä kaksi). Nyt olen melko varma sekä mekosta että sormuksesta.

No niin, meille on tulossa yksi naispari vieraaksi, siis 2/40.

Meille tulee molemmille ihan tavallisesta vaatekaupasta ostetut juhlamekot (pikkujouluaikana vaihtoehtoja piisaa ). Meidän puvut ovat ihan erityyliset keskenään, mutta värit sopivat yhteen. Pienet kukat hommataan, koska halutaan maistraattiin jotain, millä hillitä käsien tärinää.

Kukkatietäjät, auttakaa vielä tässä: Mun puoliskoni olisi halunnut kimpukseen lempikukkansa pionin (ehkä vain yhden), mutta niitä ei joulukuussa oikein saa. Mikähän olisi hyvä korvaaja?

Mustakin se puku oli nätti (enkä nyt viittaa niihin punaisiin bikineihin ) ja Henna kaunis morsian. Mitä tulee niihin häihin... no jääköön sanomatta.

Kiitos ideoista, Redrika!

Meillä on nyt kuukausi aikaa! Meillä on pienet juhlat tiedossa ja ollaan otettu aika lunkisti, mutta omg, kuukausi! Valmiina on kummankin vaatteet, kengät, sormukset (tosin mun sormus pitää vielä käydä ostamassa), ruokasuunnitelmat on tehty... Meillä on vaiheessa ainakin astiat, pöytäliinat, koristelut (ja tarvitaanko niitä), kakku tilaamatta (tosin päätetty on), yksityiskohdista sopiminen juhlapaikan kanssa (ei olla haluttu mennä liian aikaisin, ja nyt yhtäkkiä aikaa ei enää olekaan paljon mitään). Yhtäkkiä iski tällainen olo:

Ihana ketju! Tosi hauska katsoa kuvia ihmisten puvuista ja sitten katsoa ehdotuksia kimpusta. Mäkin tarvitsisin kukka-apua, mutta kuvaa ei ole saatavilla. Meille tulee pienet häät, ja maistraattiin tulee vaan muutama ihminen. Mun mekko on vähän luumunvärinen/vaaleanpunertava. Haluaisin ihan pienen kimpun tai vaikka yhden kukan... mutta en tiedä yhtään mikä se olisi. Menen aina kukkakaupassa sekaisin, enkä koskaan loppujen lopuksi saa sellaisia kukkia kuin olin ajatellut. Siksi kaipaankin apua; Kissanjalalle ehdotetut kukat olivat siihen suuntaan, mitä olen ajatellut, mutta ei vielä ihan se "oikea".

^ Kiitos! Mekin päätettiin tosi nopeasti, oltiin ensin puhuttu, että joskus sitten kesällä ehkä kenties, ja sitten yhtäkkiä kalenterissa olikin täydellinen päivä kahden kuukauden päästä (ja nyt enää kuukauden!).

Kiitos kynttiläkommentista, Taimiska.

Me ollaan väärään vuodenaikaan liikkeellä, muita loppuvuoden/talven rekkaripareja ei näytä paljon olevan täällä.

Meille ei ole tulossa polttareita kummallekaan (meillä ei ole kaasoja tms. ja muutenkin ollaan aika tiukalla aikataululla liikkeellä). Näin kuitenkin polttariunta muutama yö sitten. Siinä meidän yhteiset kaverit olivat keksineet hauskana polttarijuttuna viedä meidät riippuliitämään. Mä olin aivan kauhuissani, mietin vaan, että voi ei voi ei voi ei, mä en halua kuolla just ennen meidän häitä (mua on ehkä vähän lapsena peloteltu riippuliidon yms. vaaroista ). En keksinyt millään, miten saisin sanottua kavereille, jotka oli jo maksaneetkin koko lystin, etten missään nimessä halua liidellä. Sitten onneksi heräsin.

Mua järisyttää, kuinka kalliita sormuksia osalla naikkareista on. Mä lähtisin takuulla jollekin mahtavalle matkalle, jos olisi muutama tonni ylimääräistä käytettävissä, ja ostaisin edelleen n. 200-300 euron sormuksen. Ei vaan, onneksi kaikki saa päättää itse puolestaan.

Voisin ostaa oikein mielelläni käytetyn sormuksen, ellen olisi jo iskenyt silmiäni yhteen tiettyyn sormukseen. Puoliskoni alkoi pohtia kullanlouhimisen ympäristövaikutuksia, joista monet ovat tässäkin ketjussa kirjoittaneet. Nyt polttelevat tietoisuudessa kaikki ne tonnit kalliota, joita kahden sormuksen vuoksi pitäisi louhia, usein vielä kamalissa olosuhteissa. Niinpä etsimmekin paikkoja, joissa pääsisi katsomaan käytettyjä sormuksia (ja hyvällä tuurilla mäkin löytäisin sen haluamani käytettynä, ei ole mikään harvinaisuus). Kuulemma myös Mechelininkadulla Helsingissä on joku liike, mutta mikä??

Me ehditään vielä just tänne, joulukuussa juhlitaan.

Mä olen varmaan sormukseni valinnut, mutta en paljasta sitä vielä täällä. Tosin kun kävin sitä kolmannen kerran katsomassa ( ) iski pieni epävarmuus... Mutta koska se tuntui heti aluksi niiiiiin omalta, pidän siitä varmaan kiinni. Puolisko ei ole vielä keksinyt, millaisen haluaa, mutta eiköhän hän ehdi keksiä jostain itselleen sopivan sormuksen.