Voin kertoa, että pikkukirkkoon ei todellakaan tarvitse TYYTYÄ, se on aivan ihanan intiimi paikka mennä naimisiin . Aluksi vähän harmitti, kun tuomiokirkko ei ollut käytössä vielä syksyllä 2008, mutta nyt en vaihtais pikkukirkkoa enää pois vaikka ois mikä mahdollisuus! Meillä oli noin 70 vierasta, ja se oli siksikin kiva, kun kirkko oli mukavasti täyttynyt, eikä tarttenut tyhjiä penkkirivejä tuijotella. Ja luonnonvalo tulee upeasti pikkukirkkoon sisälle ...

Ainakin sulholle oli mieleen stay-up + sukkanauhavyö -yhdistelmä , suosittelen

Pakko tähän todeta, että kimpun voi sitoa "omilla varsilla"-tyyliinkin monella tapaa. Siinä halvemmassa kimpussa ne varret mitä todennäköisemmin menevät silleen spiraalissa (=PALJON helpompi sitoa, minäkin osaan, hankalampi pitää nätisti käsissä sitten häissä). Kalliimmassa kimpussa taas ne varret laitetaan paljon kauniimmin sillai yhteen, ja koristellaan jollain, esim. osittain satiininauhalla tms. Jälkimmäinen kimppu on paljon hankalampi sitoa kauniisti, ilman että näyttää liian tiiviiltä ja tönköltä ja tarttee tod. näk. myös enemmän kukkia. Eli siis olen kanssa 100% sitä mieltä että kahden näennäisesti samanlaisen kimpun hintaa ei voi vertailla, koska ne ovat loppuen lopuksi todella erilaisia. Itse olen puutarha-alalla töissä, mutta en siis floristi tai sitoja tai mitään sinne päin. Välillä kyllä harmittaa kun ihmiset eivät osaa arvostaa kukkasitojien ammattitaitoa, vaan pitävät koko hääsidontaa kiskurirahastuksena. Tunnen sympatiaa sitoja-ammattilaisia kohtaan . Eikä niissä kukkakauppojen perusmaljakkokimpuissa, missä ei siis mainita sitä hää-sanaa, todellakaan ole mitään vikaa, todella kauniita ovat ja toki niitä saa käyttää hääkimppuina, mutta voitaisko jo vihdoin lopettaa niitten vertaaminen ihan oikeaan morsiussidontaan, missä pikkutarkkuus, suunnittelu ja ajan ja kukkien käyttö on ihan eri luokkaa? Eihän ne yksinkertaisesti voi maksaa samaa vertaa . Kukkien sidonta on kuitenkin käsityötä, ja ammattilaiseksi pääseminen vaatii paljon työkokemusta ja /tai koulutusta, niin kyllä ne sitojatkin tarvitsevat palkkaa ja arvostusta tekemälleen työlle!

Maksetaan häämme itse, mutta ollaan kyllä ajateltu että myös meidän vanhemmat kättelisivät vieraat. Musta noi kaksi asiaa ei kuitenkaan liity yks yhteen, että maksaja kättelee. Meidän suvut ei ole koskaan nähneet toisiaan kunnolla, osa ei koskaan, vaikka ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta , eli siinä sitten tulee samalla luonnollinen pikatutustuminen. Ei olla päätetty vielä kättelyjärjestystä. Meidän vanhemmissa ei ole mitään pelättävää ja ovat rentoja tyyppejä, eli se menee varmasti ihan luonnostaan. Meistä vanhemmat on kuitenkin juhlien "kunniavieraat", ja itse toivoivat että pääsevät kättelemään, että mikäs siinä . Eihän sen kättelyn idea ole kiittää juhlien maksamisesta, vaan onnitella että tytär/poika on tehnyt hyvän valinnan ja että on saanut juuri hyvän vävyn/miniän perheeseen.

Mä yritin kanssa alkaa suunnittelemaan häitä jo melko tarkasti noin vuotta ennen, ja olin tosi huolissani kun mies vaan sanoi ettei vielä, kyllä sen ehtii...Tietty siis yhdessä hoidettiin kaikki kirkon ja juhlapaikan varaamiset jne. Ajattelin jo että joudunkohan itse hoitamaan melkein kaiken muun, mutta mies alkoikin alkukesästä hoitaa asioita kunnolla ja otti 50 % vastuusta itselleen, ja nyt sillä on ollut useamman viikon täysi hönkä päällä, ja on edelleen. Eli siis ei kannata huolestua jos mies "herää hitaasti", mä vaan olen itse sellainen jahkaaja ja pohdiskelija, mutta mies osaa tehdä päätökset nopealla tempolla ja sitten tapahtuu ja reippaasti .

Mitä todennäköisimmin isäni kohottaa tervetuliais/onnittelumaljan. Ja siis itse maksamme häämme, mutta ei se minusta tarkoita että meidän pitäisi itse nostaa alkumalja. Onhan se ehkä vielä enemmän onnittelumalja, ja itseään on vähän outoa lähteä siinä onnittelemaan..."Lämpimästi tervetuloa, nostakaamme malja meille..." ?

Eiköhän asia järjesty vielä parhaiten päin, päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa. Kyllä puvun täytyy tuntua omanlaiselta. Toisaalta ei kannata pitää "lappuja silmillä", vaan mieli avoinna. Lopulliseen "lookiin" kun vaikuttaa paljon myös muut asiat, kampaus, kukat jne. Mun piti alunperin hankkia kokonaan punainen, kaksiosainen halterneck-kauluksellinen puku. Olin ehdoton sen ajatuksen kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään...Löysin pitkän liikkeissä kiertelyn tuloksena (olikohan se nyt 9 liikettä) valkoisen, yksiosaisen, olkaimettoman puvun . Se sattui sitten kuitenkin olemaan omanlainen. Näytti vaaterekissä olemattomalta, mutta kun laitoin sen päälleni niin kyllä tuli heti sellainen wau-olo. Tosi tärkeää on myös se, että puku istuu ja Sinä kannat pukua, eikä puku Sinua . Tsemppiä siis, rauhoitu ja tarkastele asiaa monelta kantilta, ja tee lopulta niin kuin sydän sanoo .

Harmi ettei mulla ole kunnon kuvaa omasta koekampauksestani, mutta siis vinkiksi voin sanoa että kampaus voi olla myös toispuoleinen . Itse olen tosi tyytyväinen kampaajan ideaan, jossa kootaan hiuksia (loivalla kiharalla) osa ylös nutturamaisesti, mutta periaatteessa mulla on aivan super hieno sivuponnari . Kuulostaa tyhmältä ja on hankala selittää, mutta hieno tulee! Hiukset valuu ihanasti toista olkapäätä myöten alas sillai lievästi kiharrettuna.

Meille tukee noin 20 koristeltua tuikkukippoa (olikohan se nyt se Galej nimeltään, kuitenkin se 4 kpl/0,95 E) ja ajattelin ratkaista sen jatkosäilytysongelman sillä, että vieraat saavat halutessaan ottaa niitä mukaansa. Tuikkukippoihin tulee kultaista koristekiveä, ja sidon siihen lähelle yläreunaa vielä läpikuultavaa kullan/kerman väristä nauhaa. Hintaahan yhdelle kipolle ei siis paljoa kerry, ja uskon että kun niistä kuitenkin tuli tosi nättejä niin voi olla että löytävät hyvin tiensä vieraiden koteihin.

^Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla Mango08, meillekään täydellisten valokuvien saaminen hääpäivästä ei ole tärkein asia, vaan uskotaan että muistot säilyy ilman taiteellisia kuviakin, joissa on valotukset ja varjot kohdallaan.

Mun mielestä on mautonta pyytää polttareihin mutta ei sitten kuitenkaan pyytää juhlimaan häitä. Eri juttu on juuri TODELLA pienet häät, eli vain perhepiiri. Yksi tuttavapariskunta hoiti asian todella hyvin, eli menimme vihkimistilaisuuteen, hääpari kävi hääpäivällisellä lähisuvun kanssa (ja me kaverit omilla tahoillamme), ja illansuussa alkoi kavereille bileet baarissa, joka oli varattu vain meille alkuillaksi . Toimi. Ja vielä kommenttia siihen ettei miehet loukkaannu jos saavat kutsun polttareihin mutteivat häihin, niin mulla on taas kokemusta että kyllä loukkaantuvat...

Oho, tuolta ylempää löytyikin vastaus, eli ei ole morsiamelle odotuspaikkaa eteisessä...

Moi Aatunen ja muut Porvoon pikkukirkossa vihityt . Osaatteko sanoa, että vaikuttaako pikkukirkon urkujen pienuus jotenkin valittaviin häämarsseihin, eli onko jotain marsseja joita ei voi soittaa siellä? Haaveilen Pachelbellin Kaanonista...Entä mites se pikku eteinen, onko siinä joku pieni siivouskomero missä morsian voi odottaa ennen kuin astuu kirkon käytävälle, vai tartteeko kytätä ulkona jossain että kaikki vieraat on ensin päässeet kirkkoon sisälle? Syyshäät ois tiedossa pikkukirkossa . Sujuiko teidän vihkiminen pikkukirkossa sujuvasti ja kauniisti ?

Ainakin meidän kannatti hakea toukokuussa alkoholitarjoilun tarvikkeet Virosta. Prisma Sikupillistä tuli vielä bonukset kaupan päälle, ja oikeastaan ostokset maksoi S-ryhmä, koska juotavat maksettiin bonusrahoilla . Mutta muistakaa te jotka vasta suunnittelette Viron reissua, että Viron alikoholivero nousi juuri 1.7.2008 alkaen, eli nyt kannattaa jo kyllä laskeskella tarkemmin. En muista tarkalleen paljon tuo veronkorotus on, mutta ilmeisesti ihan tuntuva.

Tiedän kanssa, että Gabriole on aika hinnakas, mutta sen verran ihania leivonnaisia ne tekevät, että ajateltiin kysäistä tarjousta hääkakusta sieltä