Allure

Rouva
  • Content count

    236
  • Joined

  • Last visited

About Allure

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Joensuu. Tosin olen tällä hetkellä väärällä planeetalla, mutta pääsen vielä oikeaan osoitteeseen.

Recent Profile Visitors

1068 profile views
  1. Täysin samat tunteet kävin läpi juhannuspäivänä 2009.
  2. Tikris: Uskoisin että 4 kk ennen häitä riittää varsin mainiosti, en usko että piispoilla noita lupahakemuksia pinoittain pöydillä makaa. Nyt on miusta liian aikaisin mutta 4 kk ennen tuntuisi just hyvältä ajalta, piispa ehtii käsittelemään hakemuksen niin että se ratkaisu on teillä hanskassa ennen esteiden tutkintaa. En tiedä tarkkaan milloin teillä on suunniteltu hääpäivä mutta tuossa 4 kk ajassa kannattaa ottaa huomioon pääsiäinen. Pääsiäisaika on piispoillekin kiireistä aikaa joten lähettäisin joko juuri ennen tai jälkeen pääsiäisen jos tuo ajankohta pukkaa päälle. Olipa epäselvästi selostettu, mutta tarkoitan vaan että ihan pääsiäisaikaan en kirjettä lähettäisi.
  3. Tuohan on varsin hyvä syy. Kerrot vaan kuinka osallistutte maatilan töihin aktiivisesti ja vuodessa on vain pieni tauko milloin hommista ehtii irottautua. Ihan varmasti saatte luvan. Tuohan ihan oikeasti on hyvä syy. Ai niin, se tärkein: Oikein paljon onnea Tikris .
  4. Lupaa kannattaa pyytää ajoissa. En tiedä oletteko hakemassa lupaa Arkkipiispalta vai joltakin muulta, mutta aloituksessa kannattaa muistaa oikea puhuttelumuoto. KP arkkipiispalle tai metropoliitalle, KS piispalle tai apulaispiispalle. (KP= Korkeasti Pyhitetty, KS= Korkeasti Siunattu) ja perään asianosaisen nimi. En käyttäisi puhuttelussa noita lyhenteitä. Itse aloittaisin esim. jotenkin näin " Hyvä/Arvoisa/ Kunnioitettu/Mitätahansaerittäinmuodollista/ Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo...." (Muiden piispojen oikeat puhuttelumuodot löydät esim. osoitteesta: www.ortoksi.net. Sitten teillä täytyisi olla pätevä perustelu miksi haluatte vihkimisen juuri paaston aikana. Epäilisin että syyksi ei riitä se että saitte mieluisan juhlapaikan juuri paastoajalle. En tiedä mikä teidän syynne on mutta yritä muotoilla se fiksusti ja etenkin koko anomus laatia kunnioittavaan sävyyn. Meillä oli vähällä ettemme joutuneet hakemaan lupaa arkkipiispalta koska suuri paasto pukkasi päälle. Ehdimme onneksi naimisiin ennen sitä. Voi olla että olen väärässäkin mutta käsitykseni on että suuren paaston aikana vihkimiselle lupa tulee hakea arkkipiispalta. Muista paastoista en ole varma. Muista että on aikoja jolloin ei itse arkkipiispakaan anna lupaa vihkiä, esim. suuri viikko ja pääsiäisviikko...muistaakseni ainakin nuo. Noista anomuksista vielä sen verran että meillä tosiaan oli lähellä ettemme olisi joutuneet tuota lupaa hakemaan ja kun sen saamisesta Isältä varovasti kyselin hän sanoi että lupa kyllä myönnetään mikäli syy pyyntöön on vain jotensakin järkeenkäypä. Vohkipapista sitte riippuu millä kaavalla hän teidät vihkii. Paaston aikahan on pidättäytymisen ja "surun" aikaa ja vihkiminen on riemujuhla. Jotkut papit saattavat käyttää eri kaavaa paaston aikana vikiessään kuin muulloin. Riippuu ihan ihmisestä. Toivottavasti oli jotakin apua ja jos joku bongaa asiavirheitä (typoja ei lasketa:grin:) niin kiitos kovasti. Mutta lyhyesti; puhuttele oikein ja ole äärimuodollinen. Käytä juuri niitä hankalia kohteliaita lauserakenteita joita ei enää missään (ikävä kyllä) käytetä ja muistakaa ehdottomasti molemmat allekirjoittaa anomus.
  5. Ihanaa kuulla noin positiivisia arvioita. Varasin juuri äsken meille romantiikkalomasen hotelli Fabianista, viivytään ma-to style+ huoneessa ja hinta on vaivaiset 150€/huone.
  6. Voihan sinulla ola vaikka viisimetrinen laahus JOS nakitat kaasosi kiinitämään sen pukuusi jollain nepparisysteemillä (rannelenkki ei taida tulla kysymykseen koska muistaakseni tarvitset itse molempia käsiäsi, tai sitten joudut kikkailemaan). Kruunua kannatellaan pääsi päällä jonkin aikaa kun seisotte sulhasesi kanssa kaikoillaan pöydän ääressä ja sitten pöytä kierretään kolmesti ymäri ja kruununkantaja pitää kruunua pääsi päällä. Ja koska sen kruunun todella on tarkoitus olla pään päällä eikä muutama metri sen takana laahus tuossa kruunuosiossa on ihan oikeasti mahdoton yhdistelmä. Minun The Puhuni oli laahukseton ja silti kruununkantajalla valui hiki kun jännäsi ettei tallosi helmojani. Haasteellista hommaa, minunkaan helmani ei mitään marenkitylliä ollut, kaukana siitä mutta silti miehen kruununkannattelija pääsi helpommalla. Muissa osuuuksissa ortodoksista vihkimistä laahus ei tiellä ole. Joten jos saat helmasi koottua ylösniin että pystyt tanssimaan häävalssin/minä tahansa häätanssin, onnistuu tuo vihkiminen laahuksellisessaki puvussa. Kaason vaan täytyy tietää missä mennään ja olla valmiina hyökkäämään helmoihisi kiinni ajoissa . Joku tuolla aiemmin puhui että olisi halunnut että isä saattaa kirkkoon. Minä itse olen ortodoksi, häämarsseista en niinkään välitä mutta ehdotoman tärkeää minulle oli se että isä minut kirkkoon saattoi. Ja niinpä saattoikin. Isän kanssa tultiin käsikynkkää ulko-ovesta kirkon etuosaan jossa sulhanen odotti sormuksenkantajan kanssa ja luovutti minut ennen tätä kihlausosiota miehelleni ja paineli sitten seisomaan omalle paikalleen. Harva ortodoksimenoin naimisiin menevä kai kirkollisin menoin menee kihloihin ennen häitä, me emme ainakaan. Joten ensin oli siis kihlaus kirkon etuosassa( siis lähempänä ulko-ovea) ja siitä sitten sulhasen kanssa siirryttiin avioliittoon vihkimisosuuteen. Itse olin tyytyväinen että sain tuon toiveeni isän kanssa kirkkoon saapumisesta toteutettua, vaikkei matka nyt pitkä ollutkaan mutta sitäkin merkityksekkäämpi. Tää on niin isin tyttö .
  7. Meillä itkettiin molemmat. Mies vähemmän, minä juuri ja juuri niissä rajoissa että sälyin ihmisen näköisenä eikä nenänimuuttunutkaan helakanpunaiseksi perunaksi. Mies yllätti puheellaan ja kunn siirtyi pyödän viereen laulamaan "sua vain yli kaiken mä rakastan" en tainnut olla ihan ainoa kyynelehtivä nainen siinä salissa . Mutta enpä ainakaan unohda koskaan, niin sydämestä se tuli ja yllätyksenä sen lavalla pidetyn virallisen kiittely , bla, bla, bla- osion jälkeen jossa mies sanoi ettei oikein osaa minulle mitän _sanoa_.
  8. Minulle tuli kans mieleen, että vaahtokarkkien lisäksi siellä oli myös shekki 1600 eurolle, jonka sitten joku susirajalainen meni ja varasti ja osti itselleen omakotitalon. Minusta se taas ei kuulosta todennäköiseltä skenaariolta, kun ottaa huomioon tämän: "rouva lähtiessään totesi että voimme _halutessamme_ käydä heidän kaupastaan hakemassa itsellemme häälahjan". Se implikoi aika selkeästi, että henkilöt selkeästi tietävät jättäneensä häälahjan antamatta. Oliko sinulla tai miehelläsi erityisen kalliit polttarit? Joillakin on tapana vähentää polttarikulut lahjasta. Itse odotin kavereiltani suhteellisen pieniä lahjoja, koska kaikkien piti matkustaa monta sataa kilometriä hääpaikalle ja maksaa majoittuminen. Emme itse saaneet mitään niin pihiä lahjaa, jota tässä ketjussa voisi mainita. Meillä kaaso keräsi kaikki kirjehuoret, erilliseen rasiaan ettei noita rahavarkauksia vaan tapahtuisi. Ja merkkasi kuoren ja lahjan samannumeroisella tarralapulla. Oli kiva ja "kiva" sitten häiden jälkeen tietää mitä sai keneltäkin. Meidän polttareista; Minun polttarini järjesti työpaikan tyttöporukka ja siskoni joista nuo työkaverit eivät erinäisten ikävien episodien takia (töissä alalla jossa varallaolovelvollisuus ja kaikki neljä joutuivat lähtemään hätäkeikalle yllätyksenä pe-iltapäivänä pari tuntia ennen junan lähtöä, toinen pari Tornioon ja toinen pari muistaakseni Tallinnaan) päässeet edes koko juhliin tulemaan. Lahja heiltä tuli kuitenkin. Miun polttarini oli mukava tyttöjen ilta morsiusaunalla, hyvässä seurassa , hyvää ruokaa ja jumaa nauttien ja muutaman ylläriohjelman sisältäen, vamasti tähän rahaa kuluui, ei tolkuttomasti mutta minä en mitään maksanut. Ihana päivä, kaikenkaikkiaan. Mies taas järkkäsi ITSE kaveriporukalle poikien illan jolloin kävivät keilaamassa ja sen jälkeen syömässä. Mies maksoi koko lystin ruokailun jälkeisiä juomia lukuunottamatta. Pari kaveriaan kyseli mieheltä tuon illan jälkeen tilinumeroa jonne voisi laittaa osuutensa illan kustanuksista, mies sitten laski paljonko keskimäärin kului rahaa henkilöä kohti ja ne maksoivat joita kiinnosti. Miusta (tietenkin) meidän häät oli varsin tyylikkäät, ruoka ja juoma hyvää ja molempia riitti, bändi loistava jne. Ennakko-odotukset varmaankin meidän "susirajahäitä" kohtaan oli jotain muuta. Mutta jotenkin tulkitsen tuon vaahtokarkkipoppoon erään rouvan "tulkaa hakemaan hääälahjanne"-kommentin ja ne puhelut heti häiden jälkeisenä päivänä ainakin jonkinasteiseksi hävetykseksi. Ja kiitos, ihanaa että sain nillittää tuosta vaahtokarkkikorista saamatta yhtään "ei niitä häitä lahjojen toivossa järjestetä"- kommenttia .
  9. ^ Meillä eka pari piti seisomaosuuden ajan ja toinen pari otti vastuun kun lähdettiin kiertämään pöytää. Sujuvasti meni.
  10. Minun puolestani voisimme ollakin väleissä edes nimellisissä, mies vaan veti palkokasvit niin syvälle nenuunsa ellei jopa keuhkoonsa että näkee kuinka verenpaine nousee kun kyseisistä ihmisistä edes puhutaan. Juu, kaikien paitsi yksien heidän häissään olimme, veimme pariskuntana kaikille 200 euroa rahaa ( tuo summa on eli oli tuossa kaveripiirissä ns, vakiopläjäys) tai ostimme vastaavalla summalla (varsin vaativilta lahjalistoilta) tavaraa. Heidän häihinsä jotka meidän jälkeemme naimisiin menivät, emme "päässeet". Mies nyt otti tuon ihan henkilökohtaisena loukkauksena mutta oo aina sanonut että (yli)kohteliaisuus on paras kosto. Eli yhden näistä sankareista viettäessä karonkkaansa ja kurssikaveri kun oli meneminen oli käytännössä pakko, tosin jouduin patistamaan, mies vei yksin sata euroa. Minua ei kutsuttu!! (En tosin ole varma kuuluuko se etikettiinkään, muita karonkkakutsuja kyllä on tullut) Toivottavasti lahjan saajaa nipisti edes jossain. Onneksi meillä on sellainen rahatilanne että tuo "kosto" ei meidän talouteemme vaikuttanut. Jos olisi vaikuttanut millään lailla ei olisi mieskään mennyt. Isälleni kun harmittelimme tuota vaahtokarkkitempausta hän totesi kierohkoon Pohjois-Karjalaiseen tyyliinsä:" Mutta ajatelkaapa että meillä oli kunnia saada heidät vieraiksemme." Isänihän koko lystin maksoi, kustannukset alkoivat kolmosella, eivätkä ne olleet "ykköstonneja", tosin eihän sillä mitään väliä olekaan. Vrt. serkun antama 15€ joka ei mennyt sänkyrahastoon vaan sijoitimme sen osana tosi hyvään skumppaan ja sitä nauttiessamme ekana hääpäivänä mietimme niitä _ihania_ vieraitamme joita olikin sitten suurin osa. Ja haluan huomauttaa että ennen häitä olimme vaahtisporukan kanssa paljonkin tekemisissä eikä kukaan ollut epäystävällinen tai tympeä minua kohtaan, päinastoin. Kävivät meillä kylässäkin joten takuulla ymmärsivät miksemme halunneet enää yhtään kippoa tai kuppia. Toisaalta niitä lahjoja ja kortteja (ja korostan taas ettemme lahjojen takia naimisiin menneet!!) tuli henkilöiltä jotka eivät edes paikalle päässet. Meitä on NIIN monee junaan.
  11. "Kaikki mikä ei tapa, vituttaa."

  12. Näin kohta kaksi vuottakin häiden jälkeen pistää vihaksi miesten kavereiden "lahja". KAHDEKSALTA pariskunnalta kortti, yksien nimi selvästi eteisessä sutaistu sekä korillinen, korostan, pienen kukkaruukun kokoien korillinen vaahtokarkkeja. Ja eivät olleet köyhiä opiskelijoita, yksikin pariskunta kuului suomen rikkaimpiin sukuihin. Ravintolahäiden ilmaiset viinit, konjakit yms kelpasivat kyllä kuten myös yöpala ja karkkibuffasta kahmivat taskuihinsa jämät suunnatessaan jatkoille. Livebädin tahdissa bilettivät valomerkkiin saakka. Ei naurata vieläkään. Tätä"varakkainta" pariskuntaa taisi hieman hävettää kun rouva lähtiessään totesi että voimme _halutessamme_ käydä heidän kaupastaan hakemassa itsellemme häälahjan. Muu vaahtokarkkiporukka häiritsi sitten hääpäiväämme soittelemalla useamman kerran kehuakseen kuinka UPEAT häät olivat olleet ja miten niihin oli panostettu. Pitäköön tunkkinsa . Edit. Ja osoittaa minusta vain ja ainoastaan arvostuksen puutetta. Että kun helsinkiläislääkäri menee susirajalla naimisiin ei häätkään kummoiset ole, ei voi olla. Opiskelijaserkkuni toi 15 euroa ja itku meinasi päästä kun tiesin että oli omista vähistä rahoistaan _halunnut_ meille sen antaa, minusta se oli häneltä paljon rahaa. Häneltä olisin ollut onnellinen vaikka villasukista tai pelkästä kortista, tai edes siitä että tuli paikalle pitkän matkan päästä. Itsekseen, ei vanhempiensa kanssa.
  13. Joskus innokkaana noita häämessuja kiertäneenä (sekä ne muoti&kauneusja blablabla:n yhteydessä olleet kute myös Wanhat Satamat) pitää pikkuisen pilata teidän iloanne näin etukäteen ja sanoa että itselle ei ainakaan jäänyt kumpaisiltakaan (varsinnkaan noilta yhdistelmämessuilta) käteen juuri mitään. Tietysti riippuu ihan siitä mitä lähtee hakemaan, o monet sieltä somuksen löytäneet mutta hääasunäytökset ovat kautta linjan olleet pettymyksiä, samoin kukkakauppojen tarjonta. Muutama hääaiheinen lehti taisi lähteä mukaan, mutta toisaalta jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja käy tuuri, saattaa löytääkin jonkun etsimänsä jutun messuhinnalla. Mutta ihan hirveästi odotuksia en lataisi matkaan...kiva päivä kavereiden kanssahan se on mutta....jotain oleellista mitä en osaa määritellä, puuttuu ja pahasti. Tämä on sitten vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, jonkun toisen mielestä saattaa tapahtuma olla täynnä huippuideoita. Paitsi yksi juttu pitää kyllä mainita...alusvaatetarjouksia on ollut tosi hyviä, kuten myös kenkäsellaisia, kokoja vaan ei ole löytynyt. Ja jos ei muuta keksi, voihan lioittautua "maistelemaan" kuohuviinejä ja macaroneja .
  14. Herran Äidin paaston aikana ei ainakaan vihitä, Apostolien paastosta en osaa sanoa. Kannattaa tosiaan soittaa sinne kirkkoherranvirastoon, neuvovat ainakin täällä mielellään. Poikkeusluvan voi saada, en muista pitikö peräti Arkkipiispalta saakka hakea perusteluineen. Yleensä sen luvan saa kun ortodokseja vihitään ortodoksisen "kaavan" mukaan niin vähän. Papista ja seurakunnan suhtautumisesta vähän riippuu sitten "poikkeuslupahäiden" luonne. Häät kun ovat riemun juhla, ja paaston aikana ei paljon "riemuita" voi se muuttaa vihkimisen kaavaa jokin verran. Mutta tämä on _käsitykseni_ mukaan seurakuntakohtaista ja vihkivän papin periaatteista kiinni. Eli saattaa jäädä ne riemukkaimmat laulut paastonajan häissä laulamatta. Mutta kaikki hakeneet ovat tuon luvan kuulemma saaneet, perustella tuo haluamanne ajankohta toki täytyy kun siellä kirkkovuodessakin iitä päiviä riittää ja pelkkä "saimme sille päivälle tosi huipun juhlapaikan" ei välttämättä ole piispa mielestä riittävä syy toimittaa avioliiton sakramenttia paaston aikaan. Ja noissa paastoissakin on aikoja jolloin ei vihitä edes erikoiluvalla (muistaakseni esim. suuri viikko ja pääsiäisviikko). Mutta soittele virastoon, sieltä osaavat antaa faktatietoa. Minä en osaa Ja ort.fi sivustolta löytyy paljon tietoa kunhan jaksaa selailla.
  15. Meillä oli hääjuhla Juliessa enkä voi muuta kuin ylistää toimivuutta, ystävällisyyttä ja palvelua. Hajuakaan mulla ei ole paljonko maksaa, koska mulla miun vanhemmat ,maksoivat koko lystin. Menuista on kyllä tarkat hinnat saatavilla kuten myös alkoholijuomista jotka on pakko ostaa sieltä ravintolasta, ravintola kun tuo Julie on. Mutta suosittelen lämpimästi. Keittiömestari Marko on aivan Guru