Allure

Rouva
  • Content count

    236
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Allure


  1. Ihka ensimmäinen tunne oli vain totaalinen yllättyminen. Auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. laugh.gif Mies siis onnistui yllättämään aivan täysin. Sitä seurasi liikutus.

    Täysin samat tunteet kävin läpi juhannuspäivänä 2009.


  2. Tikris: Uskoisin että 4 kk ennen häitä riittää varsin mainiosti, en usko että piispoilla noita lupahakemuksia pinoittain pöydillä makaa. Nyt on miusta liian aikaisin mutta 4 kk ennen tuntuisi just hyvältä ajalta, piispa ehtii käsittelemään hakemuksen niin että se ratkaisu on teillä hanskassa ennen esteiden tutkintaa. En tiedä tarkkaan milloin teillä on suunniteltu hääpäivä mutta tuossa 4 kk ajassa kannattaa ottaa huomioon pääsiäinen. Pääsiäisaika on piispoillekin kiireistä aikaa joten lähettäisin joko juuri ennen tai jälkeen pääsiäisen jos tuo ajankohta pukkaa päälle.

    Olipa epäselvästi selostettu, mutta tarkoitan vaan että ihan pääsiäisaikaan en kirjettä lähettäisi.


  3. Kiitoksia Allure!

    Pitääpi alkaa väsäämään kirjettä, hiippakunnan piispalle pitää tuo lupa laittaa tai niin ainakin kirkkoherra sanoi. Meillä syy kyseiseen hääpäivään on se että maalla on saatu hommat tehtyä ja pidetään häät ennen kuin syyshommat taasen alkavat :) en tiedä sitten että onko tuo pätevä syy mutta kun muutakaan syytä ei ole. Jos ei lupaa tule niin pitää harkita siirtymistä luterilaisen papin puheille :(

    Tuohan on varsin hyvä syy. Kerrot vaan kuinka osallistutte maatilan töihin aktiivisesti ja vuodessa on vain pieni tauko milloin hommista ehtii irottautua. Ihan varmasti saatte luvan. Tuohan ihan oikeasti on hyvä syy.

    Ai niin, se tärkein: Oikein paljon onnea Tikris :-X.


  4. Täällä kaivattaisiin apua luvan pyytämiseen piispalta..onkos kellään kokemusta asiasta?

    Kuten jo aiemmin kirjoitin niin hääpäivämme sattuu paastonajalle jolloinka ei saa vihkiä ilman hiippakunnan piispan lupaa.

    Mitähän lupa-anomukseen tai kirjeeseen tulisi oikein kirjoittaa ja missä vaiheessa anomus/kirje tulisi lähettää?

    Lupaa kannattaa pyytää ajoissa. En tiedä oletteko hakemassa lupaa Arkkipiispalta vai joltakin muulta, mutta aloituksessa kannattaa muistaa oikea puhuttelumuoto. KP arkkipiispalle tai metropoliitalle, KS piispalle tai apulaispiispalle. (KP= Korkeasti Pyhitetty, KS= Korkeasti Siunattu) ja perään asianosaisen nimi. En käyttäisi puhuttelussa noita lyhenteitä. Itse aloittaisin esim. jotenkin näin " Hyvä/Arvoisa/ Kunnioitettu/Mitätahansaerittäinmuodollista/ Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo...." (Muiden piispojen oikeat puhuttelumuodot löydät esim. osoitteesta: www.ortoksi.net.

    Sitten teillä täytyisi olla pätevä perustelu miksi haluatte vihkimisen juuri paaston aikana. Epäilisin että syyksi ei riitä se että saitte mieluisan juhlapaikan juuri paastoajalle. En tiedä mikä teidän syynne on mutta yritä muotoilla se fiksusti ja etenkin koko anomus laatia kunnioittavaan sävyyn. Meillä oli vähällä ettemme joutuneet hakemaan lupaa arkkipiispalta koska suuri paasto pukkasi päälle. Ehdimme onneksi naimisiin ennen sitä:girl_wink:. Voi olla että olen väärässäkin mutta käsitykseni on että suuren paaston aikana vihkimiselle lupa tulee hakea arkkipiispalta. Muista paastoista en ole varma.

    Muista että on aikoja jolloin ei itse arkkipiispakaan anna lupaa vihkiä, esim. suuri viikko ja pääsiäisviikko...muistaakseni ainakin nuo. Noista anomuksista vielä sen verran että meillä tosiaan oli lähellä ettemme olisi joutuneet tuota lupaa hakemaan ja kun sen saamisesta Isältä varovasti kyselin hän sanoi että lupa kyllä myönnetään mikäli syy pyyntöön on vain jotensakin järkeenkäypä. Vohkipapista sitte riippuu millä kaavalla hän teidät vihkii. Paaston aikahan on pidättäytymisen ja "surun" aikaa ja vihkiminen on riemujuhla. Jotkut papit saattavat käyttää eri kaavaa paaston aikana vikiessään kuin muulloin. Riippuu ihan ihmisestä.

    Toivottavasti oli jotakin apua ja jos joku bongaa asiavirheitä (typoja ei lasketa:grin:) niin kiitos kovasti. Mutta lyhyesti; puhuttele oikein ja ole äärimuodollinen. Käytä juuri niitä hankalia kohteliaita lauserakenteita joita ei enää missään (ikävä kyllä) käytetä ja muistakaa ehdottomasti molemmat allekirjoittaa anomus.


  5. Aijaa... no siis mähän en tiedä ortodoksi häistä mitään ja mulle sanottiin ettei sais olla laahusta.. mutta siis kauanko se kruunun kantaja on siinä takana? siis koko seremonian vai vaan sen kierroksen ajan? Anteeks kun kyselen ihan tyhmiä.. :hysteric: hyvä sitten jos saisinkin sellasen hääpuvun ku haluan!! :-X

    Voihan sinulla ola vaikka viisimetrinen laahus JOS nakitat kaasosi kiinitämään sen pukuusi jollain nepparisysteemillä (rannelenkki ei taida tulla kysymykseen koska muistaakseni tarvitset itse molempia käsiäsi, tai sitten joudut kikkailemaan). Kruunua kannatellaan pääsi päällä jonkin aikaa kun seisotte sulhasesi kanssa kaikoillaan pöydän ääressä ja sitten pöytä kierretään kolmesti ymäri ja kruununkantaja pitää kruunua pääsi päällä. Ja koska sen kruunun todella on tarkoitus olla pään päällä eikä muutama metri sen takana laahus tuossa kruunuosiossa on ihan oikeasti mahdoton yhdistelmä. Minun The Puhuni oli laahukseton ja silti kruununkantajalla valui hiki kun jännäsi ettei tallosi helmojani. Haasteellista hommaa, minunkaan helmani ei mitään marenkitylliä ollut, kaukana siitä mutta silti miehen kruununkannattelija pääsi helpommalla. Muissa osuuuksissa ortodoksista vihkimistä laahus ei tiellä ole. Joten jos saat helmasi koottua ylösniin että pystyt tanssimaan häävalssin/minä tahansa häätanssin, onnistuu tuo vihkiminen laahuksellisessaki puvussa. Kaason vaan täytyy tietää missä mennään ja olla valmiina hyökkäämään helmoihisi kiinni ajoissa girl_haha.gif.

    Joku tuolla aiemmin puhui että olisi halunnut että isä saattaa kirkkoon. Minä itse olen ortodoksi, häämarsseista en niinkään välitä mutta ehdotoman tärkeää minulle oli se että isä minut kirkkoon saattoi. Ja niinpä saattoikin. Isän kanssa tultiin käsikynkkää ulko-ovesta kirkon etuosaan jossa sulhanen odotti sormuksenkantajan kanssa ja luovutti minut ennen tätä kihlausosiota miehelleni ja paineli sitten seisomaan omalle paikalleen. Harva ortodoksimenoin naimisiin menevä kai kirkollisin menoin menee kihloihin ennen häitä, me emme ainakaan. Joten ensin oli siis kihlaus kirkon etuosassa( siis lähempänä ulko-ovea) ja siitä sitten sulhasen kanssa siirryttiin avioliittoon vihkimisosuuteen. Itse olin tyytyväinen että sain tuon toiveeni isän kanssa kirkkoon saapumisesta toteutettua, vaikkei matka nyt pitkä ollutkaan mutta sitäkin merkityksekkäämpi. Tää on niin isin tyttögive_heart.gif .


  6. Meillä itkettiin molemmat. Mies vähemmän, minä juuri ja juuri niissä rajoissa että sälyin ihmisen näköisenä eikä nenänimuuttunutkaan helakanpunaiseksi perunaksi.

    Mies yllätti puheellaan ja kunn siirtyi pyödän viereen laulamaan "sua vain yli kaiken mä rakastan" en tainnut olla ihan ainoa kyynelehtivä nainen siinä salissa lipsrsealed.gif. Mutta enpä ainakaan unohda koskaan, niin sydämestä se tuli ja yllätyksenä sen lavalla pidetyn virallisen kiittely , bla, bla, bla- osion jälkeen jossa mies sanoi ettei oikein osaa minulle mitän _sanoa_.


  7. Huh, kuulostaa aika mielenkiintoiselta kaveriporukalta! Ehkä olen sinisilmäinen, mutta VOISIKO olla, että tässä on käynyt joku fiba? Mulle tuli ekana vaan mieleen, että olisiko korissa esim. kuulunut olla joku kirjekuori vaahtokarkkien pohjalla esim? Ja se on jostain syystä kadonnut tms? Siis eihän kukaan VOI olla noin moukkamainen!!? En odottaisi tuollaista lahjaa edes yhdeltä pariskunnalta, saati sitten kahdeksalta! Vai oliko se kori 18 karaatin kultaa? ;) (vitsi vitsi)

    Totta puhuen, tosi ikävä & omituinen juttu, mutta toivottavasti se on vain pikkuriikkisen pieni harmitus ihanien häidenne rinnalla!

    Minulle tuli kans mieleen, että vaahtokarkkien lisäksi siellä oli myös shekki 1600 eurolle, jonka sitten joku susirajalainen meni ja varasti ja osti itselleen omakotitalon.

    Minusta se taas ei kuulosta todennäköiseltä skenaariolta, kun ottaa huomioon tämän: "rouva lähtiessään totesi että voimme _halutessamme_ käydä heidän kaupastaan hakemassa itsellemme häälahjan". Se implikoi aika selkeästi, että henkilöt selkeästi tietävät jättäneensä häälahjan antamatta.

    Oliko sinulla tai miehelläsi erityisen kalliit polttarit? Joillakin on tapana vähentää polttarikulut lahjasta. Itse odotin kavereiltani suhteellisen pieniä lahjoja, koska kaikkien piti matkustaa monta sataa kilometriä hääpaikalle ja maksaa majoittuminen. Emme itse saaneet mitään niin pihiä lahjaa, jota tässä ketjussa voisi mainita.

    Meillä kaaso keräsi kaikki kirjehuoret, erilliseen rasiaan ettei noita rahavarkauksia vaan tapahtuisi. Ja merkkasi kuoren ja lahjan samannumeroisella tarralapulla. Oli kiva ja "kiva" sitten häiden jälkeen tietää mitä sai keneltäkin.

    Meidän polttareista; Minun polttarini järjesti työpaikan tyttöporukka ja siskoni joista nuo työkaverit eivät erinäisten ikävien episodien takia (töissä alalla jossa varallaolovelvollisuus ja kaikki neljä joutuivat lähtemään hätäkeikalle yllätyksenä pe-iltapäivänä pari tuntia ennen junan lähtöä, toinen pari Tornioon ja toinen pari muistaakseni Tallinnaan) päässeet edes koko juhliin tulemaan. Lahja heiltä tuli kuitenkin. Miun polttarini oli mukava tyttöjen ilta morsiusaunalla, hyvässä seurassa , hyvää ruokaa ja jumaa nauttien ja muutaman ylläriohjelman sisältäen, vamasti tähän rahaa kuluui, ei tolkuttomasti mutta minä en mitään maksanut. Ihana päivä, kaikenkaikkiaan. Mies taas järkkäsi ITSE kaveriporukalle poikien illan jolloin kävivät keilaamassa ja sen jälkeen syömässä. Mies maksoi koko lystin ruokailun jälkeisiä juomia lukuunottamatta. Pari kaveriaan kyseli mieheltä tuon illan jälkeen tilinumeroa jonne voisi laittaa osuutensa illan kustanuksista, mies sitten laski paljonko keskimäärin kului rahaa henkilöä kohti ja ne maksoivat joita kiinnosti.

    Miusta (tietenkin) meidän häät oli varsin tyylikkäät, ruoka ja juoma hyvää ja molempia riitti, bändi loistava jne. Ennakko-odotukset varmaankin meidän "susirajahäitä" kohtaan oli jotain muuta. Mutta jotenkin tulkitsen tuon vaahtokarkkipoppoon erään rouvan "tulkaa hakemaan hääälahjanne"-kommentin ja ne puhelut heti häiden jälkeisenä päivänä ainakin jonkinasteiseksi hävetykseksi.

    Ja kiitos, ihanaa että sain nillittää tuosta vaahtokarkkikorista saamatta yhtään "ei niitä häitä lahjojen toivossa järjestetä"- kommenttia lipsrsealed.gif.


  8. Allure, tuo vetää kyllä koko ketjun pohjat. Siis oikeasti, 16 ihmistä tuo tuollaisen lahjan???????? Mielenkiinnosta kysyn, mitkä on välinne nykyään, oletteko tekemisissä? Ja onko tuosta porukasta jollain toisella ollut häät ja mitä olette vieneet, porukassa vai pariskuntana?

    Minun puolestani voisimme ollakin väleissä edes nimellisissä, mies vaan veti palkokasvit niin syvälle nenuunsa ellei jopa keuhkoonsa että näkee kuinka verenpaine nousee kun kyseisistä ihmisistä edes puhutaan. Juu, kaikien paitsi yksien heidän häissään olimme, veimme pariskuntana kaikille 200 euroa rahaa ( tuo summa on eli oli tuossa kaveripiirissä ns, vakiopläjäys) tai ostimme vastaavalla summalla (varsin vaativilta lahjalistoilta) tavaraa. Heidän häihinsä jotka meidän jälkeemme naimisiin menivät, emme "päässeet".

    Mies nyt otti tuon ihan henkilökohtaisena loukkauksena mutta oo aina sanonut että (yli)kohteliaisuus on paras kosto. Eli yhden näistä sankareista viettäessä karonkkaansa ja kurssikaveri kun oli meneminen oli käytännössä pakko, tosin jouduin patistamaan, mies vei yksin sata euroa. Minua ei kutsuttu!! (En tosin ole varma kuuluuko se etikettiinkään, muita karonkkakutsuja kyllä on tullut) Toivottavasti lahjan saajaa nipisti edes jossain. Onneksi meillä on sellainen rahatilanne että tuo "kosto" ei meidän talouteemme vaikuttanut. Jos olisi vaikuttanut millään lailla ei olisi mieskään mennyt.

    Isälleni kun harmittelimme tuota vaahtokarkkitempausta hän totesi kierohkoon Pohjois-Karjalaiseen tyyliinsä:" Mutta ajatelkaapa että meillä oli kunnia saada heidät vieraiksemme." Isänihän koko lystin maksoi, kustannukset alkoivat kolmosella, eivätkä ne olleet "ykköstonneja", tosin eihän sillä mitään väliä olekaan. Vrt. serkun antama 15€ joka ei mennyt sänkyrahastoon vaan sijoitimme sen osana tosi hyvään skumppaan ja sitä nauttiessamme ekana hääpäivänä mietimme niitä _ihania_ vieraitamme joita olikin sitten suurin osa.

    Ja haluan huomauttaa että ennen häitä olimme vaahtisporukan kanssa paljonkin tekemisissä eikä kukaan ollut epäystävällinen tai tympeä minua kohtaan, päinastoin. Kävivät meillä kylässäkin joten takuulla ymmärsivät miksemme halunneet enää yhtään kippoa tai kuppia. Toisaalta niitä lahjoja ja kortteja (ja korostan taas ettemme lahjojen takia naimisiin menneet!!) tuli henkilöiltä jotka eivät edes paikalle päässet. Meitä on NIIN monee junaan.


  9. Näin kohta kaksi vuottakin häiden jälkeen pistää vihaksi miesten kavereiden "lahja". KAHDEKSALTA pariskunnalta kortti, yksien nimi selvästi eteisessä sutaistu sekä korillinen, korostan, pienen kukkaruukun kokoien korillinen vaahtokarkkeja. Ja eivät olleet köyhiä opiskelijoita, yksikin pariskunta kuului suomen rikkaimpiin sukuihin.

    Ravintolahäiden ilmaiset viinit, konjakit yms kelpasivat kyllä kuten myös yöpala ja karkkibuffasta kahmivat taskuihinsa jämät suunnatessaan jatkoille. Livebädin tahdissa bilettivät valomerkkiin saakka. Ei naurata vieläkään. Tätä"varakkainta" pariskuntaa taisi hieman hävettää kun rouva lähtiessään totesi että voimme _halutessamme_ käydä heidän kaupastaan hakemassa itsellemme häälahjan. Muu vaahtokarkkiporukka häiritsi sitten hääpäiväämme soittelemalla useamman kerran kehuakseen kuinka UPEAT häät olivat olleet ja miten niihin oli panostettu. Pitäköön tunkkinsa skilletgirl.gif.

    Edit. Ja osoittaa minusta vain ja ainoastaan arvostuksen puutetta. Että kun helsinkiläislääkäri menee susirajalla naimisiin ei häätkään kummoiset ole, ei voi olla. Opiskelijaserkkuni toi 15 euroa ja itku meinasi päästä kun tiesin että oli omista vähistä rahoistaan _halunnut_ meille sen antaa, minusta se oli häneltä paljon rahaa. Häneltä olisin ollut onnellinen vaikka villasukista tai pelkästä kortista, tai edes siitä että tuli paikalle pitkän matkan päästä. Itsekseen, ei vanhempiensa kanssa.


  10. Joskus innokkaana noita häämessuja kiertäneenä (sekä ne muoti&kauneusja blablabla:n yhteydessä olleet kute myös Wanhat Satamat) pitää pikkuisen pilata teidän iloanne näin etukäteen ja sanoa että itselle ei ainakaan jäänyt kumpaisiltakaan (varsinnkaan noilta yhdistelmämessuilta) käteen juuri mitään. Tietysti riippuu ihan siitä mitä lähtee hakemaan, o monet sieltä somuksen löytäneet mutta hääasunäytökset ovat kautta linjan olleet pettymyksiä, samoin kukkakauppojen tarjonta. Muutama hääaiheinen lehti taisi lähteä mukaan, mutta toisaalta jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja käy tuuri, saattaa löytääkin jonkun etsimänsä jutun messuhinnalla. Mutta ihan hirveästi odotuksia en lataisi matkaan...kiva päivä kavereiden kanssahan se on mutta....jotain oleellista mitä en osaa määritellä, puuttuu ja pahasti.

    Tämä on sitten vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, jonkun toisen mielestä saattaa tapahtuma olla täynnä huippuideoita. Paitsi yksi juttu pitää kyllä mainita...alusvaatetarjouksia on ollut tosi hyviä, kuten myös kenkäsellaisia, kokoja vaan ei ole löytynyt. Ja jos ei muuta keksi, voihan lioittautua "maistelemaan" kuohuviinejä ja macaroneja girl_wink.gif.


  11. Herran Äidin paaston aikana ei ainakaan vihitä, Apostolien paastosta en osaa sanoa. Kannattaa tosiaan soittaa sinne kirkkoherranvirastoon, neuvovat ainakin täällä mielellään.

    Poikkeusluvan voi saada, en muista pitikö peräti Arkkipiispalta saakka hakea perusteluineen. Yleensä sen luvan saa kun ortodokseja vihitään ortodoksisen "kaavan" mukaan niin vähän. Papista ja seurakunnan suhtautumisesta vähän riippuu sitten "poikkeuslupahäiden" luonne. Häät kun ovat riemun juhla, ja paaston aikana ei paljon "riemuita" voi se muuttaa vihkimisen kaavaa jokin verran. Mutta tämä on _käsitykseni_ mukaan seurakuntakohtaista ja vihkivän papin periaatteista kiinni. Eli saattaa jäädä ne riemukkaimmat laulut paastonajan häissä laulamatta. Mutta kaikki hakeneet ovat tuon luvan kuulemma saaneet, perustella tuo haluamanne ajankohta toki täytyy kun siellä kirkkovuodessakin iitä päiviä riittää ja pelkkä "saimme sille päivälle tosi huipun juhlapaikan" ei välttämättä ole piispa mielestä riittävä syy toimittaa avioliiton sakramenttia paaston aikaan. Ja noissa paastoissakin on aikoja jolloin ei vihitä edes erikoiluvalla (muistaakseni esim. suuri viikko ja pääsiäisviikko).

    Mutta soittele virastoon, sieltä osaavat antaa faktatietoa. Minä en osaa ;)

    Ja ort.fi sivustolta löytyy paljon tietoa kunhan jaksaa selailla.


  12. Hei kaikille!

    Minä olen etsimässä myös Joensuun seudulta hyvää hääjuhlapaikkaa noin 80-100 ihmiselle. Häät ovat vasta 2011, mutta käsitin, että tällä(kin) seudulla saisi olla ajoissa liikkeellä... Meillä ei tule budjetti olemaan kovinkaan massiivinen, joten meitä kiinnostaisi kovasti myös suhteellisen halvat ja kohtuullisen hintaiset vaihtoehdot.

    Osaisiko joku kertoa hotelli Julien hinnoista? Sinne mahtuisi, ja harjumaisema olisi varmaasti hieno! Lisäksi matka kirkolta olisi lyhyt sekä helppo opastaa :)

    Lisäksi haluaisin kuulla kommentteja Niittylahden opistosta sekä Kontiolahden kotiseutukeskuksesta (lähinnä se navetta). Täytyykö ottaa pitopalvelu ko. paikoista vai voiko esim. osittain tuoda omia tarjoamisia? Ja miten tanssimiseen ja alkoholiin suhtaudutaan?

    Jos joku tietäisi vielä jotakin seurojentaloja tms. Joensuun lähistöltä (sekä yhteystietoja niihin), niin ottaisin kiitollisena vastaan! Yritin netistä etsiä, mutten kovin hyvin löytänyt...

    Kiitos kaikille avusta! Ja onnea muille morsiamille ja sulhasille hääpaikan metsästämiseen! :)

    Meillä oli hääjuhla Juliessa enkä voi muuta kuin ylistää toimivuutta, ystävällisyyttä ja palvelua. Hajuakaan mulla ei ole paljonko maksaa, koska mulla miun vanhemmat ,maksoivat koko lystin. Menuista on kyllä tarkat hinnat saatavilla kuten myös alkoholijuomista jotka on pakko ostaa sieltä ravintolasta, ravintola kun tuo Julie on.

    Mutta suosittelen lämpimästi. Keittiömestari Marko on aivan Guru :)


  13. Kieltämättä nuo "kulta-alan Tiimarit" oovat liikkeitä jotka sekä inä että miejeni kierrertään kaukaa, etenkin nyt kun opittiin että teettämällä saa huippupalvelua, huippulaatua ja uniikkia tavaraa lähestulkoon samalla hinnalla kuin noista "Tiimareista".

    Kihlan mies löysi sattumalta ilmeiseti Itiksen Kultajousesta, ja oli saanut tosi hyvää palvelua. Vihkit teetettiin Mika Tarkkasella jonka kkyihin mulla ei ylisanat riitä. Sormukset on upeita ja todella laadukkaita ja käsityönä tehtyjä, alusta loppuun. Ja se palvelu lipsrsealed.giflipsrsealed.giflipsrsealed.gif.

    Nyt ykköshääpäivänä "päivitettiin" minun sormukseni siksi Tarkkasen "Tunteiden Vuori"-sormukseksi. (Kuva on tuolla kuvaketjusssa) En voisi olla tyytyväisempi. Vihkeinähähän sain ne kaksi" reunasormusta" ja nyt sittten sen keskiosan. Oli jännä huomata että vaikka kihla ei ollut mikään "halpis" vaan suunnilleen kolmen tonnin rivisormus, eikä ehtinyt ennen naimisiinmenoa sormessa olla kuin noin puoli vuotta niin sormus on paljon kluneempi ja "rähjäisemmän" näköinen kuin reilun vuoden ikäiset Tarkkasen sormukset. Valkokultaa ovat molemmat ja rodinoimattomia. Ilmeisesti sillä kultaseoksella on aika paljon väliä ja Tarkkanen käyttää parempaa. Se häälahjasormus korvasi kihlan paikan (mikä toki edelleen on ihan ihana vaikka tuossa sitä vähän dissasinkin), ja kihla siirtyi oikeaan nimettömään. Se "Tunteiden Vuori" on niin upea, ettei mikään kuva sille oikeutta tee, ja vaikka koko kolmen sormuksen kokonaisus maksoikin lähemmäs kymppitonnin (enhän minä vakoile), on se sen arvoinen.

    Sitten takaisin aiheeseen. Kun noissa ketjuliikkeissä jotuu välillä pakostakin asioimaan (kellot, paristonvaihdot, riipuksien ketjut, ne pakolliset lahja-Kalevalat yms.) niin hyvää palelua olen/olemme saaneet juurikin tuolla Itiksen Kultajousessa (tosin yksi myyjä on aivan haitarista), Aleksanterinkadulla pikkuisen Stockan jälkeen valkeassa talossa olevassa liikkeessä (nimeä en kuollaksenikaan muista mutta sine täytyy soittaa ovikelloa. Tuolta löydettiin erittäin asiantuntevan myyjän opastuksella isälleni 60-vuotislahjaksi tosi tyylikäs Longinessin kello.

    Tosi hyvää palvelua olemme saanee myös Joensuun Prisman Kultajousessa, jota myös voisi vähän ylistää, sekä Joensuussa kävelykadulla Kultanallea vastapäätä olevassa liikkeessä jonka nimeä en myöskään muista (ei Ilmakangas).

    Ja kun tuossa toitotin aluksi että mieluummin teetän korut kuin ostelen niitä ketjuliikkeistä (joista näköjään onkin yllättävän paljon kokemusta), niin mitä niissä sitten ravaan. Tykkään että mulla on sen "hienon" kelloni lisäksi vähän mielialan mukaan vaihdettavia kelloja, joten mukaan tarttuu Guessia (jota ennen boikotoin ankarasti), Espritiä ja mikä nyt sattuu silmä miellyttämään. Sellaisia max parinsadan kelloja, ettei pääse itku jos häviää. Ketjuliikkeissä on myös tällaiselle "rihkama-allergikolle" (en siis ihan oikeasti ole ikinä onnistunut ostamaan esim. "nikkelittömiä" korviksia mistään asustekorukaupasta, vaan kaikista on tullut reaktio) varsin hyvät valikoimat sellaisa mielialan mukaan vaihdeltavia koruja. Espritillä, Guessilla, DKNY:lla, Calvin Kleinilla on paljon kivoja "vaihtokoruja" ja ne eivät kenenkään kultaseppämestarin sudion valikoimissa ole. Onneksi.

    Miun kokemukseni mukaan ketjuliikkeistäkin _voi_ saada tosi hyvää palvelua, tai sittten ihan susipaskaa. Tosin jos on jälkimmäistä, jätän ostamatta. Mutta ne korut jotka on tärkeitä, ja joilla on jokin merkitys, kuten esim. vihkillä ja vastaavilla, kuten vaikka juuri hääpäivälahjoilla tapaa olla ;) ainakin tämä pariskunta teettää Tarkkasella tulevaisuudessakin.

    Tää viesti kuulostaa nyt siltä etten tee muuuta kuin stele kelloja ja koruja päivät pitkät, ja onhan se myönnettää että niitä on kertynyt. Mutta sen mikä näyttää jo omaan silmääntylsältä voi aina kierrättää siskolle tai ystäville, ja heille se mihin itse olen jo kyllästynyt, on uusi ja kiva.

    Mutta pointti oli se, että ketjuliikkeistäkin saa ihan loistavaa palvelua...Ennemmin ehkä miettisin mitä niistä kannattaa ostaa.


  14. post-20501-127135765837_thumb.pngAlluren sormus päivitettiin yksivuotishääpäivän kunniaksi tähän muotoon. Aiemminhan mulla oli tuossa keskellä sellainen rivisormus jonka kivet oli istutettu vähän silleen "jännästi. (Huimaava asiantuntemus;) ) Vihkeinä tuli nuo kaksi reunimmaista ja keskimmäisen sain siis ykköshääpäivänä. Tuo näyttää yhdeltä sormukselta, mutta kolme siinä on. Kihla löysi paikkansa okean käden nimettömästä.

    Tykkään lipsrsealed.gif


  15. ^

    En yritä nyt mitenkään "päteä", mutta sanonpa kuitenkin ettei pääse käymään ikävää yllätystä. Ehkä tuosta viestisi "rivien välistä" voisi olla luettavissa että sulhasesi on mahdollisesti liittymässä ortodoksiseen seurakuntaan. Mutta ellei, niin ortodoksisessa kirkossahan ei vihitä pareja ellei _kumpikin_ osapuoli ole jonkin "oikean" seurakunnan jäsen. Yleisin kombinaatio lienee ort-ev.lut, mutta jos toinen ei siis kuulu lainkaan kirkkoon, ei silloin myöskään voida vihkiä avioliittoon.

    Todella, puhuit tuossa _siunaamisesta_. Ja siitä minulla ei ole minkään valtakunnan tietoa että kuinka toimii jos maistraatissa avioituneet haluavat siunauksen ort. kirkossa. Tarvitseeko kyseiseen toimitukseen piispan lupaa edes, en tiedä. En kyllä tiedä tästä siunaamisjutusta muutenkaan yhtään mitään, mikäli siis tarkoitat eri asiaa kuin avioliiton solmimista ort. kirkossa.


  16. ^Mainio valinta. Me olimme maaliskuun 2009 häämatkalla. Ensin kaksi viikkoa Ko Taolla, sitten viikko Ko Phangnanilla ja lopuksi viikko Samuilla. Etenkin kaksi ensimmäistä saarta olivat kerrassaan ihania. Samuista en tykännyt mitenkään erityisen paljon. Hotellin piti olla ihana, mutta opittiinpa ainakin se että on viiden tähden hotelleja ja sitten "viiden tähden hotelleja".

    Nyt sitten 13.3 lähdemme yksivuotishäämatkalle...Kaksi viikkoa Koh Phangnanilla, hotellina Santhiya Resort&Spa, jonka kuvailemiseen eivät oikein sanatkaan riitä. Tunkeuduin nyt tänne vaikka tämä ei _varsinainen_ häämatka olekaan. Santhiyaan olen ollut yhteydessä, muistivat meidät edelleen ja tarjosivat hunetason nostoa ihan pilkkahintaan. Häämatka vuosi sitten oli ihan täysin "räätälöity", nyt bongasimme Santhiyan Finnmatkojen tarjonnasta ja päätimme tehdä tämän reissun pikkuisen "helpommin". Mukava ylläri oli se, että Finnmatkoilla on nykyään joillakin pitkillä lomalennoilla "Premium Class"-luokka. Oma lähtöselvitys, lounge Helsingissä, ilmaiset juomat lennoilla (tällä nyt ei niin suurta väliä ole), kolmen ruokalajin ateria lennolla, oma vessa siinä Premium osastossa jossa käsittääkseni on 12 matkustajapaikkaa. Ja mikä parasta...30 kg matkatavaraa/henkilö sekä ilmainen Golfbägin kuljetus. Jospa tällä kertaa ei menisi ylipainomaksuja, ja tuliaisethan voi tunkea sihen Golfbägiin. Aikomus ei ole kummallakaan pelata, mutta jos sinne pari mailaa ottaisi ihan hämäyksen vuoksi mukaan B) .

    Vielä puolitoista kuukautta matkaan....Ei niin millään malttaisi odottaa.


  17. Meillä oli oma pöytä, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olen todella tyytyväinen että päädyimme juuri kyseiseen ratkaisuun , vaikka muutakin mietimme.

    Meillä ainakin toimi hyvin näin. Vieraat pääsivät juttelemaan meidän kanssamme helpommin, kuin jos olisimme istuneet isommassa pöydässä juurikin perheidemme kanssa. Toisaalta siitä oli myös huomattavasti helpompi lähteä kiertelemään vieraiden joukossa, kuin pujottautumalla isosta pöydästä. Ja soihan se meille myös tavallaan hieman "yksityisyyttä".

    Hääpäivänä kaikki vieraat myös haluavat seurata hääparia, heidän ilmeitään ja eleitään, ottaa valokuvia, tulla juttelemaan, ihastella kuinka ihania te olettekaan. Tuo kaikki onnistuu paljon helpommin kun olette omassa, pienessä pöydässä, ettekä isossa toisten ihmisten ympäröimänä.

    Itselle ei todellakaan tullut millään tapaa eristäytynyt "pönötysfiilis" vaan juuri toisin päin. Plaseeraus on juttu, jota kannattaa miettiä ja tarkasti. Vieraiden viihtyminen on hyvin pitkälti kiinni onnistuneesta plaseerauksesta. Joten plaseeratkaa itsennekin sinne missä koette parhaiten viihtyvänne, sehän on se pääasia.

    Minä kannatan ehdottomasti omaa pöytää, helpottaa monia asioita (jo alkaen siitä, että vaikkka puku ei olisikaan kermakakku kolmivanteisella alushameella, on se kuitenkin ihan jotain muuta kuin farkut ja poolopaita, ja liikkuminen sen mukaista), ettekä ole "piilossa" yhdeltäkään vieraalta, vaan kaikkien lähestyttävissä varsin helposti. Moni kun haluaa tulla sanasen vaihtamaan jo ennen kuin ruokailut on ruokailtu ja pääsette "irtautumaan" pöydästä.


  18. Meidän häitämme juhlittiin hotellin ravintolassa. Yhteistyö kyseisen paikan kanssa toimi ihan yli odotusten. Itse ajattelin että bändi saisi levätä settien välillä "huoltohuoneessa", mutta hotellin väki ystävällisesti antoi saunan ja tilavan pukuhuoneen bändin käyttöön. Sinne me varasimme ihan reilulla kädellä limua, kivennäisvettä, mehua, ja tokikin myös ihan "normivettä". Ihan itsestäänselvyys oli se että myös bändi "ruokitaan", mutta se vaati vain hieman järjestelyä.

    Bändin kanssa oli käyty jonkinlaista keskustelua tästä asiasta ennen juhlia, eikä heillä mitään ihmeellisiä vaatimuksia tosiaan ollut, itseasiassa toivoivat vain että vettä olisi saatavilla. Bändi saapui soittamaan vasta siinä vaiheessa kun ruoka oli jo korjattu salin puolelta pois, mutta keittiöhenkilökunta teki heille annokset erikseen, ja jossakin vaiheessa ennättivät soittajat syödäkin. Yhteistyö bändin kanssa toimi upeasti, enkä voi koskaan unohtaa juhlapaikan henkilökunnan joustavuutta. Bändi oli ilmeisesti varsin tyytyväinen, sillä jaksoivat soittaa vielä vähän ekstraakin, mikä oli tosi mukava yllätys koska tunnelma ei päässyt lässähtämään missään vaiheessa, vaikkei meillä ollut "ohjelmistona" kuin kolme puhetta sekä häävalssi, jota kai ei nyt edes ohjelmanumeroksi voi sanoa ;)

    Tämä nyt on jo ihan OT, mutta itse tajusin oikeastaan vasta jälkeenpäin kuinka tärkeää on sopia asioista juhlapaikan kanssa etukäteen. Koska juhlimme ravintolassa, ruoka ei tietenkään päässyt loppumaan, kuten olen joskus pitopalveluiden kanssa kuullut käyvän. Kaikki erikoisruokavaliot huomioitiin moitteettomasti, ja väsynyt tuore aviopari poistui paikalta evästettynä tolkuttoman suurella eväskorilla ja parilla viinipullolla. Tuli tarpeeseen, sillä päivän aikana ei _itse_ ehtinyt oikein syödä mitään.

    Tokikin palvelualttius varmasti osittain johtui siitä että meillä oli suurehkot häät, ja ruuat, sekä tolkullinen määrä alkoholia ostettiin ravintolasta, mikä ei ihan ilmaista tietenkään ollut. Pienehkössä kaupungissa sijaitsevalle perhehotellille varmasti oikeasti ihan merkittäväkin tienesti. Lisäksi moni häävieras jäi hotelliin yöksi. Meillä oli paljon toiveita, jotka kaikki toteutettiin paremmin kuin hyvin. Tajusin itsekin vasta jälkeenpäin, että taisipa tulla oltua hieman "vaatelias", kun hotellin keittiömestari meillle illan päätteksi totesi että "Iso haaste nämä juhlat meillekin olivat, mutta taidettiin selvitä kunnialla." Todellakin selvisivät.

    Ja sitten topuksi ihan aiheeseen. Sopikaa ihmeessä bändin, valokuvaajan ja kaikkien muidenkin juhliinne "töihin" tulevien tahojen kanssa juurikin nämä ruoka- ja juomajutut yms. etukäteen. Itselle ainakin tuli sellainen olo etä sekä bändi että valokuvaaja arvostivat ihan oikeasti sitä että myös heidän taukonsa, ruokailunsa ja muut asiat otetaan huomioon jo etukäteen. Kun muutaman sähköpostin jaksaa häitä järjestellessään näidenkin tahojen kanssa vaihtaa, niin ei tarvitse juhlissa sitten huolehtia "itsestäänselvyyksistä".


  19. Kiitos Catap!

    Meillä oli ihanat ja ikimuistoiset häät. Mulla kun on molemmissa käsissä viisi peukaloa, mitä askarteluun tulee niin vein tuohukset tädilleni ja hän sitten koristeli. Tai siis teki ne koristellut stopparit. Helsingistä Lampukasta tuohukset ostettiin ja niihin oli jo valmiiki kiedottu ympärille hopeanväristä nauhaa. Kullanvärinenkin oli valikoimissa. Paksummathan nuo vihkituohukset on kuin ne 'tavalliset' ja mielesstäni palavat paremmin ja tasaisemmalla liekillä. 'Testauksessa' normituohukset tuppasivat aika helposti sammumaan kun käveli. En tiedä sitten miten varsinaisen vihkitoimituksen aikana oisi käynyt, kun eihän siinä hurjan kovaa vauhtia sitä 'kävelyosuutta' vedetä.

    Tuolla ne on vihkiraamatun vieressä lampukan alla ne meidän häätuohukset. Kaunis muisto hääpäivästä...jotenkin sellainen erittäin merkityksellinen muisto. Niin kuin pappikin sanoi, että jos tulee vaikeita aikoja niin tuohukset palamaan ja miettimään että mitä tuli luvattua ;) Ja luulisin että meillä ne saavat hääpäivinä hetkosen palaa myöskin...

    Edit. En nyt kuollaksenikaan muista kuka ne tuohukset sinne kirkkoon toimitti, taisi olla kaaso-Siskoni. Mulla oli ihan varsin tekemistä toimittaa itseni sinne kirkkoon. Muistan vieläkin kuinka jalat vapisivat koko automatkan. Mutta jostain se tuohus käteen siellä ilmestyi. Ja sormus sormeen.


  20. Hui...Onpa teillä hienoja autoja suunnitteilla.

    Me toimittiin sitten loppujen lopuksi aika 'meidän tyylisesti'. Meillä oli ortodoksihäät, joten otettiin onnittelut vastaan kirkossa. Sitten onniteltuaan seremoniamestari alkoi 'hätistellä' vieraita kohti juhlapaikkaa. Me jäimme vielä hetkeksi kirkkoon muutaman valokuvan ottoon.

    Meidän poistuminen kirkosta ei siis todellakaan ollut mikään 'tapahtuma' vaan noiden kuvien oton jälkeen ajelimme kaksistaan juhlapaikalle. Meidän omalla autolla. Kohtuullisen uudella Toyota Avensiksen farkkumallilla. Kaikessa häähässäkässä auto jäi vielä pesemättä, joten sen kauniin burgundinpunaista väriä hädintuskin erotti, tai rekkarikilpeä :blush:

    Valokuvaaja otti vielä kuvia kun mieheni auttaa minua autoon suojaten pukuani lakanaräteillä. Hyviä kuvia. Ja ehkä oikeasti elämäni romanttisin automatka. Omassa autossa, häähumuisena päivänä hetki miehen kanssa kaksin. Molemmat hoettiin tippa silmässä ja samalla onnellisen typerästi hymyillen...."Sie olet nyt miun vaimoni", "Sie olet nyt miun mieheni". Ja kaikkea muuta ihanaa siirappista ja hunajaista lätinää.

    Joten...vaikka ei ollutkaan 'hääautoa', en unohda tuota matkaa koskaan. Se olikin oikeastaan ennen hääjuhlan loppumista joskus pikkutunneilla se ainoa hetki koko päivänä kun saimme olla kahden.

    Nythän on sitten se ongelma, että kun mies haluaa vaihtaa autoa, niin miehän en _voi_ siihen suostua missään tapauksessa. :girl_impossible: