Allure

Heips sm2! Vaikka en kuulukaan Joensuun ort. seurakuntaan ei kirkosta tarvitse mitään maksaa. Eikä myöskään kuorosta, ( kuorosta en kyllä tiedä meneekö kaikilla näin. Ja siitä huolimatta ajattelimme kyllä kuorolaisia kirjekuorin muistaa ). Joensuu on tosin entinen kotikaupunkini -ja seurakuntani, että liekö se vaikutanut tuohon kirkkoasiaan, en oikeasti yhtään tiedä. Jotenkin jäi kyllä sellainen fiilis, että jos vain mitään "sidoksia" Joensuunhun ja sen ort. seurakuntaan on, vihkivät kyllä enemmän kuin mielellään. Ainakin meidät toivotettiin avosylin ja hymyssä suin tervetulleiksi.

Täällä kun ihmisten kokemuksia huomenlahjakuvauksista kuin, varasinpa itsellenikin ajan sellaiseen Lisäksi ajattelin, että jos rahatilanne sallii, ostaisin lisäksi kellon. En kyllä ole siitä vielä varma, kun ei ole ihan halpa, mutta tiedän että haluaisi sen ja ei välttämättä tule hänellä itse ostettua. Häiden takia sovittiin joululahjoista niin, että ostamme molemmat toisillemme tavoista poiketen (minä ihan maaninen lahjojen ostaja) kaksi lahjaa. Molemmat ostaa toiselle kirjan, ja bonariksi saa ostaa jonkin "pikkujutun". Muuten mennään kyllä joulu vähän säästöbudjetilla, mikä kyllä ei oikeasti ole millään tasolla pahasta. Mietittiin että syödään hyvin ja levätään ja nautitaan ja jätetään ne lahjat tänä vuonna vähän vähemmälle huomiolle. Ohoh, vetäisinpä taas lahjakkaasti niin OT, kuin olla vaan voi...

Meillä kutsujina vanhemmat. Ilmoittautumiset menee niiden osalta, jotka haluavat sen puhelimitse hoitaa joko minun äidilleni tai sulhasen äidille. Lisäksi perustimme sähköpostiosoitteen ilmoittautumisia varten, lähinnä kavereille. Sitä aiomme seurailla itse. Luulen että juttu menee niin että minun sukuni soittaa minun äidilleni, sulhasen suku anopille ja kaverit ja nuoremmat sukulaiset laittavat sähköpostia. Toivon että systeemi toimii, eikä suurempia sekaannuksia tule.

katotaan onnistunko... No, eipä mikään paras kuva. Mutta sormus kyllä on ihana....

Moi Catap. Minä ainakin aion hankkia kimpun. Ihan siksi että olen jo fantasioinut ihanan kimpun, jonka kyllä haluan mukaan päivääni kaunistamaan. Tottahan se on, että tuohukset on kädessä, ilmeisesti kuitenkin aika leistä on myös se että kimput on sillä pappikin muistutti että täytyy miettiä kenelle annan kunniatehtävän pitää kimppuani.

Minähän en _tiedä_ varmaksi, millä hinnalla on sulho hankkinut, oliko ollut alessa tai jotain. Mitään aitoustodistuksia en tosiaan halunnut itseleni, säilyttäköön hän. valmistajan sivuilta kävin vakoilemassa ja siellä ohv taisi olla noin 3600 euroa. Pelottaa kamalasti että onnistun hävittämään, mutta onhan tämä ihan kamalan kaunis...

Hui kauhea!! Tosi törkeää käytöstä jos kyseinen kaaso todellakin tiesi asioiden laidan. Yleensänikin mielestäni, ihan muuallakin kuin häissä, pitäisi tuohon lastensaantijuttuun ja muihinkin vauvajuttuihin suhtautua aika, miten sen sanoisin, vähintäänkin varovasti. NIIN monella on ongelmia ja vaikeuksia kyseisen asian suhteen, takana mahdollisesti surullisia tapahtumia, kuten keskenmenoja. Itselleni nuo vauvautelut ja muut vauvajutut ovat ihan yleensäkin elämässä hieman sellainen "ei, ei"-aihe. Sen verran monta kertaa on minun mieleni tahattomasti pahoitettu, viilletty oikein syvältä, vaikkei meillä lapsen saamisen yritys ole vielä ajankohtainen. Mutta koskaanhan ei voi tietää mitä ihminen sisällään kantaa. Esim. vahinkoraskautta joka onkin muuttunut varsin toivotuksi ja mennyt sitten kesken. Puhun kyllä jos ihminen itse ottaa asian aiheeksi, mutta muuten en kysele. Todellakaan. Hienotunteisuutta peliin ihmisille. Ja toivoisinpa sydämestäni että tuon kyseisen hienotunteisuuden muistaisivat myös nämä vanhat sukulaistädit jotka kyttämällä kyttäävät onko vatsakumpu kasvanut. Kesällä grillimakkarakauden jälkeen heidän diagnosinsa tietenkin on se raskaus. Hyvin henkilökohtaisia, joskus hyvin arkoja asioita. Mutta tuo aloittajan kuvaus kyllä lähenee jo sadismia...

No niin...Allure parkuu täällä silmät ja nenä punaisina....

Me aiomme viettää hääyömme perheemme "Mökillä", nukkua pitkään, syödä herkkuja, ja haaveena olisi jaksaa lämmittää illalla rantasaunakin. Poltellaan takassa tulta ja ollaan onnellisia. Luultavasti häitä seuraava päivä vietetään ihan kaksin kaiken kauniin merkeissä, mutta sitten täytyy jo vähitellen irtaantua moikkaamaan sukulaisia ja hinautumaan takaisin Helsinkiin. Onneksi tuo "mökki" vastaa varustelultaan hienoa omakotitaloa, ettei tarvitse rämpiä ulkohuussiin. Kyseinen paikka valittiin siksi, että siellä on tapahtunut paljon suhteellemme merkityksellisiä asioita ja olemme viettäneet siellä järven rannassa auringonlaskua katsellen äärimmäisen onnellisia hetkiä. Ehkä hääyön kunniaksi vallataan isoin makkari, jossa se levein sänky. Kaaso ohjeistettu tarkasti aiheesta:ruoka ei saa loppua! Tiedän kyllä että sanomista tästä tulee. Jotkut kauempaa tulevat häävieraat olettavat automaattisesti saavansa yöpyä tuolla. (olettavat muutenkin aina kyseisessä kaupungissa vieraaillessaam, argh) Mutta minä aion vakaasti mennä vain kerran naimisiin, ja viettää hääyön meille merkityksekkäässä paikassa. Isältäni kun asiasta kysyin, vastaili hän tyypilliseen savolaiseen tyyliinsä "Kahellaan, ootte työ aika monta hääyötä siellä kyllä viettäneet jo valmiiksi". Meidän isäksi tämä tarkoittaa ehdotonta suostumusta, ja pientä piruilua siitä että sattui kerran paikalle pölähtämään kun olimme "nukkumassa". Mutta palatakseni aiheeseen, ainakin hääyö, seuraava päivä ja seuraava yö kaksin...sitten ihmisten ilmoille...

Minähän taidan olla sitten kovin epäsosiaalinen tapaus....Sanoin siskolleni ja parhalle ystävälleni, että jos polttareita meinataan, saavat kutsua ainoastaan itsensä. Minä ainakin haluan intiimin ja ihanan illan, punkkua ja maailman parantamista. Seurassa jossa kenenkään ei tarvitse sensuroida sanojaan, ja toistemme taustat, ilot ja murheet tunnnetaan kuin omat taskumme.

Meille tulee isäni tummanharmaa Peugeot 607 (jos se vaan ymmärtää siivota sen ennen häitä). Kuvaa en ylläristi osaa pienentää tarpeeksi, mutta mielestäni hieno ja juhlava auto. Mitään "roikottimia" perään tuskin tulee, mutta jonkinlainen kyltti on harkinnassa..

Meille ei ainakaan pappi maininnut mitään mistään maksuista vaikka menemmekin naimisiin eri paikkakunnalla kuin missä asumme. Toivotti vain lämpimästi tervetulleeksi. Entinen ja toivottavasti myös tuleva kotikaupunkini Joensuu toki on, mutten usko että erityisemmin vaikuti asiaan. Helsinkiläisiä olemme ja kyseessä Pyhän Nikolaoksen kirko Joensuussa.

Minä varasin itselleni ajan siihen Zoom-valkaisuun tammikuulle. Pikkuisen hinnakkaampi, muta toisaalta sen tulos kyllä kestääkin..Tai ainakin näin luvataan. Tuo on kyllä asia jota olisin/olen harkinnut ilman häitäkin, antoivatpahan lisäsysäyksen mennä tekemään sen kohtapuoliin. Ja tammikuulle varmanpäälle siksi, ettei joukun punkut ja glögit värjää vaikka hampaitani punaisiksi. Ovatpa sitten häissä kuin Juha Jokisella

Ei tule. Meillä on ollut yhteinen koti pystyssä jo sen verran aikaa, ja kun aikuisia ollaan on monia tavaroita kaksinkin kappalein ja laatikoissa varastossa. "Hääinfossa" mainitaan että toivomme juuri kyseisestä syystä "kirjekuoria", mutta jos haluaa tuoda jotain muuta, tai olla tuomatta mitään, on sekin varsin ok.

Ajan kuluessa, ja häiden lähestyessä tämän sulhane on oppinut sanomaan muutamia asoita tosi hyvin... "Ai, olet jo tehnytkin sen" "Sano jos haluat että teen jotain" (no joo, voisit etsiä noita osoitteita....) "Joo, tosi hyvä juttu" " Ai, siis tääkin pitäis maksaa" " Joo, tuo sopii mulle tosi hyvin!" Että kyllä osallistuu joo. Mutta ehä aika pitkälti oma syyni. Tässä pätee se sama juttu kuin imuroinnissa....Kukaan muu kuin minä ei osaa imuroida minua yydytävällä tavalla, eikä kukaan muu taida osata järjestellä häitämme minua tyydyttävällä tavalla. Mies kyllä ottaa onneksi ihan innokkaasti ja aktiivisesti kantaa esim. musiikkijuttuihin, joten sen koostamisen taidan jättää hänelle. Mutta jotenkin tuntuu että esim. pöytien koristelusta hän ei voisi vähempää välittää...

Tämä oli yksi niistä suurista neurooseistani, eli halusin ehdottomasti nähdä sulhaseni kirkossa. Enkä valokuvaajalla. Uskon että oma juhlamieli ja fiilis on tällä tavalla jotenkin "arvokkaampi" ja herkempikin, kuin että oltaisiiin ennen vihkimistä hermottu valokuvaajalla. Meillä on kuvaus heti vihkimisen jälkeen ja aivan kirkon lähelläkin. Mietittiin asiaa niinkin etä noin 120 henkilöllä menee oma aikansa siirtyessä kirkosta juhlapaikalle vajaan kymmenen kilometrin päähän ja siihen mennessä kun kaikki ovat asettautuneet taloksi, olemme mekin jo pikapuolin paikalla. Toivotaan ainakin näin...

Minulla on kaasoina siskoni sekä rakas ystäväni jo yli 30 vuoden takaa. Kumpaakaan ei tarvinnut pyytää. Asia oli ollut aina ihan selviö, että jos joskus naimisiin menen kaasoina on nuo kaksi minulle äärimmäisen rakasta naista. Ja tämä toimii toisinkin päin. Eli sellainen sanaton sopimus, kaikille meille itsestäänselvyys. Onneksi.

Allurekin aikoo vakaasti tuhlata omiin laseihin. Eihän se ehkä ole maailman _tarpeellisin_ asia, mutta kiva muisto niistä ainakin jää. Ja jos onnistuu olemaan rikkomatta niitä, niistä voi aina hääpäivänä maistella shampanjaa. Toisaalta sirpaleet tuovat onnea...mutta luotetaan siihen että joku häävieras ehkä lapsensa avustuksella onnistuu hajottamaan jokusen astian

Me ollaan lähdössä Thaimaahan kuukaudeksi maaliskuun alussa. Matkaohjelmassa ensin kaksi viikkoa Ko Taolla, joista toisella viikolla sukelluskurssi. Majoituksena ko Tao Resortin Luxyru-room. Kolmas viikko vietetään saarella nimeltä Ko Pha Ngagan, majoituksenia Santihya Resort&Span Seaview Villa. Neljäs viikko ollaan Samuilla ja majoituksena on Zazen Boutique Resort&Span Beachfront Deluxe bungalow. Kellään kokemuksia ko. paikoista tai ehkä hotelleistakin? Joku "pikkuisen" odottaa tuota reissua....

Me vastaamme "Kyllä, arvoisa Isä", 14.2.2009 Joensuussa Pyhän Nikolaoksen kirkossa ja hääjuhlan juhlimme hotelli Juliessa.

Kuvan on nähnyt, sen perusteella tykkäsi. Mutta "livenä" vasta sitten kirkossa....

Meilläkin taitaa mennä niin, että minä suunnittelen ja suunniteltuani kysyn että sopiiko näin. Tähän mennessä kaikki on tainnut sopia. Osallistuu kyllä niihin juttuhin mihin pyydän apua, ja vaikuttaisi että ihan mielelläänkin.

Eipä tässä oikein hissukseen ole kyennyt olemaan Suunnittelut päällä, niin moni jo saa niistä vihiä. Ja niitä "spesiaalitärkeitä" vieraita, joiden läsnäolo olisi meille kovin tärkeää, olemme kyllä "varoittaneet". Ei sillä, jokaisesta kanssamme juhlimaan tulevasta olemme onnellisia, mutta olisihan se kurjaa jos paras ystävä tai lähisukulainen sattuisi juuri silloin olemaan jossakin hevonhumpassa lomailemassa. Ja kun vielä tietää että tällainen sattuma harmittaisi heitä itseään vähintään yhtälailla kuin meitäkin...

Mulla vallitsee täällä yltiöpositiivinen ajattelu...Vaikka meidän hääpäivähän siis _on_ kaunis aurinkoinenpakkaspäivä, niin aika vähillä ajattelin selvitä. Mulla on lyhythihainen puku ja siihen sitten lämmikkeeksi lyhyt viitta jaka on jotain Marabu(?)-haikaraa. Ajattelin että ulkonaoloa tulee aika vähän. Kirkossa on varmasti kuumaja hääauton olisi _todellakin_ syytä olla lämmin siinä siirtymisvaiheessa. Hansikkaat ehkä hankin,ja mietin että jos löytäisi nätit saappaat, olisi kirkon ajan ja tuon siirtumisen saappaissa ettei satiinikengät kastu. OT: Eilen käytiin valitsemassa sulholle saketti. Olise_niin_ komea siinä että itku pääsi jo kaupassa. Miun tarvii varmaan hankkia purkillinen jotain pameja hääpäivää varten. Edes tuo häävalssin kuuntelun "siedätyshoito" ei oikein tuota tuloksia....Joten meikiksi kannattaa Alluren ehkä harkita jotain spraymaalin tyyppistä....

Ikävä on tilanne sinulla, kaiken myötätuntoni saat! Pitäähän se tavallaan paikkansa että ihmisen tulevaa käytöstä voi ennustaa ihmisen aiempien tekemisten perusteella. Mutta...itse en ehkä noin isoissa asioissa laittaisi asioita ihan "halki, poikki ja pinoon". Ihminen kuitenkin _voi_ muuttua. Sen on meistä varmasti jokainen nähnyt ja kokenut. Idioottimainen, paskamainen ja inhottava temppu mieheltäsi, sitä ei voi kieltää vaikka kuinka päin pyörittelisi. Kuitenkin (nyt joku haluaa varmasti skalpeerata minut) se oli mitä luultavimmin _vain_ seksiä, ilman sen suurempaa merkitystä. Sellaista tapahtuu, senkin me kaikki tai ainakin suurin osa varmasti tiedämme. Jos miehesi on tapahtuneesta aidosti pahoillaan, pyytää anteeksi ja on valmis jatkamaan yhteistä matkaanne ymmärtäen sen että siihen matkaan tuli nyt mutka, olisin kyllä itse luultavimmin valmis jatkamaan. Tai ainakin yrittämän lujasti. Sinuunhan hän on sitoutunut, niinkin paljon että haluaa naimisiin kanssasi. Ja se ei ole vähän, millään mittapuulla mitattuna. Tämä ei ole puolustuspuhe miehesi puolesta, älä luulekaan niin. Mutta avioliitto ja pitkä, kaunis ihmissuhde on jotain joka kestää pahojakin virheitä, ja on niin arvokas asia että arvokkaampaa ei olekaan. Siksi tekisin töitä. Ja vaatisin sitä toista osapuolta tekemään kahta kauheammin duunia teidän yhteisen elämänne ja onnene eteen. Eri asia on, jos tuo pettäminen vain ikäänkuin odotteli sopivaa tilaisuutta, ja luultavasti olisi myöhemmin tapahtunut joka tapauksessa, toisissa merkeissä, suhtautuisin eri tavalla. Mutta kyllä sinä sen tiedät. teidän tilanteenne, mikä se oli ennen tuota tapahtumaa, oliko kaikki ok vai jotain kriisiä ilmassa. Joka tapauksessa, toivn teidän liitollenne ja elämällenne kaikkea hyvää ja onnellista. Uskon että jos molemmilla on halua yrittää, asiat kyllä ennen pitkää korjaantuvat ja olette vahvempia kuin ennen. Miten lähdet etenemään, sehän on pääasiassa sinun käsissäsi. Suuresti tsemppiä toivotan, miten ikinä päätättekin toimia.