nellen

http://www.freecz.com

Tuolta löytyy useita erilaisia CZ-kiviä, jotka ovat joidenkin timantti-innostuneidenkin mieleen: ovat korkealaatuisia, saa värillisinäkin tai ihan timantinvalkoisina, on erilaisia leikkauksia, jne. Käytössä pysyvät hyvinä n. 2-4. Sormukset tehdään valko- tai keltakullasta tai platinasta. Eli voi ostaa synteettisen kiven ja kunnon sormuksen ja joskus tulevaisuudessa voi ostaa oikean kiven synteettisen tilalle, jos niin haluaa tehdä.

Piti vielä lisätä, että jos käytetty kelpaa, niin kannattaa tsekata panttilainaamot ja poliisien huutokaupat: niistä saattaa löytyä edullisesti koruja hyvällä tuurilla.

http://www.emitations.com/rings.html <-- ainakin tuolta löytyy hopeisia CZ-sormuksia, jos sellainen pukukorumainen sormus on kuitenkin se, mikä kiinnostaa.

Laup, minkälainen sormus sulla on mielessä? Sellainen sinnepäin mallikin auttaisi, että voi vähän haarukoida hintaluokkaa. Haaveiletko solitairesta vai rivisormuksesta? Esim. solitairenkin voisi rakentaa niin, että keskuskivi ei olekaan timantti, vaan jalokivi: safiiri tai joku muu vastaava. Sitten, kun on enemmän rahaa, voi jalokiven korvata timantilla.

Jos häidenne kokonaisbudjetti on 3000, josta 2000 menee ruokaan ja juomiin, niin sormukselle jää todella vähän budjettia. Sen takia kannattaa miettiä vaikka ihan pelkän metallisen sormuksen hankkimista. Pelkästään vaikka titaanista tehtyjä, muotoiltuja ja eri tavoin käsiteltyjä sormuksia saa melko edullisesti. Suosittelen tsekkaamaan vaikka Etsyn (www.etsy.com), josta saa mm. kaikenlaisia koruja muovisormuksista usean tuhannen dollarin timanttisormuksiin. Etsystä saattaa myös löytyä joku tekijä, joka tekee sormuksen ihan tilaustyönä. Toivottavasti löydät budjettiisi sopivan ja itseäsi miellyttävän sormuksen.

Kellään uusia kokemuksia/kuvia Kuredulta? Ei millään malttais odottaa ens heinäkuuhun!!

Tripadvisorista löytyy yli tuhat kuvaa: http://www.tripadvisor.com/LocationPhotos-...yani_Atoll.html

Teetätän mummini vanhoista sormuksista itselleni ihan tavallisen sormuksen, en mitään vihkiä tai vastaavaa, Tampereen kulta -ja jalokivipajassa Kehräsaaressa. Siellä kultaseppä osasi ehdottaa hyviä vaihtoehtoja, kun en oikein tiennyt mitä haluaisin. Kultaseppä oli todella asiantunteva sekä ammattitaitoinen ja jäinkin suustani kiinni hänen kanssaan, kun keskustelimme timanteista ja koruista yleensäkin. Aivan mahtavaa palvelua, suosittelen todella lämpimästi.

Kihlani on englantilaista, vaaleammankeltaista kultaa, ja timantti on istutettu valkokultaiseen istutukseen timantin valkoisuuden korostamiseksi. Teetätän valkokultaisen vihkisormuksen. Joten valitsen molemmat, kelta- sekä valkokullan.

Haaveissa on myös teettää joskus viherkullasta kaksi pientä sormusta kihlan kanssa pinoamiseen.

Taimiskan kokemat polttarit kyllä vetää sanattomaksi, vaikka mie luulin, että mulla oli surkee polttarikokemus. Ystävän polttareissa kävi niin, että suuresta osanottajamäärästä huolimatta kulut nousivat ainakin mun mielestä liian kalliiksi, vaikka ohjelmaa ei juuri ollut. Polttareissa oli teema, jonka mukaan pukeuduttiin, ja hankintoihin joutui käyttämään rahaa. Alusta saakka iloista polttaritunnelmaa yritettiin vääntää väkisin: hei, vähänkö meillä on kivaa, vuhuu. Hirvee huuto koko ajan.

Koko porukka kävi tanssimassa ohjaajan avulla. Kaasot vaativat muutakin tanssia kuin ohjattua tanssia, ja ohjaaja oli vähän ymmällään siitä, koska sitä ohjattua tanssiahan me mentiin opettelemaan. Mua ainakin hävetti niin paljon, että poistuin tunnin lopulla hiljakseen paikalta, koska mua nolotti tanssiohjaajan nolostuttaminen ihan tahallaan.

Sen jälkeen oli ohjelmassa ruokailu melko kalliissa ravintolassa. Söin kyllä hyvää ruokaa, mutta jälkiruokaan ei ollut aikaa, koska oli kiire seuraavaan aktiviteettiin, vaikka olimme parin tuntia edessä aikataulusta . Tämä aktiviteetti tarkoitti puistossa istumista ja odottamista, että pääsemme saunatilaan. Ihan hyvin olisimme kerenneet nauttia vielä jälkiruuasta, mutta koko ruokailu oli ohi alle 45 minuutissa, koska "on niin kamala kiire".

Saunaan päästyämme tarjolla oli karkkia ja sipsiä. Saunalla soitettiin morsiamen mielimusiikkia, ja koska morsian on kuitenkin ystäväni vuosien takaa, molemmat tietävät, että meidän musiikkimaut ei mee yhteen. Naureskeltiin musiikkia erään toisen vieraan kans, ja eikös toinen kaaso vetänyt hirveet palkokasvit nenään, että nyt on morsiamen prinsessapäivä, haistakaa vittu, jos ette musiikista tykkää. Okei, olin tässä vaihessa jo nin kypsä tekopirteisiin polttareihin, että liukenin paikalta vähän ajan päästä.

Ennen liukenemista kuulin vessassa ollessani, että nyt pidetään morsiamelle suunniteltu lauluesitys. Kaikkien oli pitänyt opetella erään laulun sanat teeman mukaan, ja tarkoitus oli laulaa tämä laulu morsiamelle yökerhossa morsiamen ollessa keskellä muiden tekemässä piirissä. Luin tämän polttari-infosta ja siinä vaiheessa jo päätin, että mie en ala missään baarissa laulamaan kenellekään missään piirissä. Onneksi tekivät sen siellä saunalla, eikä missään suositussa baarissa ihmisten keskellä.

Eniten ketutti rahanmeno, kun sille ei oikein saanut näkyvää vastinetta, eikä se haistattelukaan mikään hauska juttu ollut. En tiiä tietääkö morsian tästä haistatteluepisodista mitään vieläkään. Mutta yleensä ottaen kurjat polttarit. Sai siitä ainakin vinkkejä mitä voin kertoa omille kaasoilleni, etteivät he vain tee samanlaisia virheitä mun polttareiden suhteen.

Mitkä ovat olleet kamalimmat polttarit missä olette ikinä olleet? Mitä siellä tapahtui, mikä teki polttareista surkeat/kamalat/ikävät, mikä mätti? Varsinkin polttarivieraiden näkökantaa kaivataan, että kaasot osaisivat välttää niitä suurimpia sudenkuoppia polttareiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Kertokaa kokemuksenne surkeista/kamalista/ikävistä polttareista, ettei sellaista tapahtuisi enää uudestaan!

Mielestäni 50 € on aika maksimi mitä polttarit saisivat maksaa per henkilö. Musta oli aika paljon, kun kaverin polttarit maksoivat 50 € yhden ohjelmanumeron, saunapaikan ja pienen naposteltavan osalta, ja kun vielä kävimme melko kalliissa ravintolassa syömässä ja juomassa, niin lasku kohosi melkoiseksi.

Teetätän pukuni. Jos sille ei tule käyttöä täyspitkänä, suunnitelmana on pätkäistä se sopivasta kohtaa ja käyttää sitä lyhyempänä cocktail-pukuna myöhemminkin.

Mitenkäs muuten, jouduitteko vaihtamaan terminaalia Frankfurtissa? Huomasin vasta sen jälkeen, kun lennot oli ostettu, että meillä on terminaalin vaihdos sekä Münchenissa että Frankfurtissa. Mietin, että kuinkahan vaivalloista terminaalista toiseen siirtyminen noilla kentillä on?

Tällä kertaa me ei vaihdettu terminaalia, mutta pari kertaa aiemmin mä olen vaihtanut terminaalia Frankfurtissa. Siellähän terminaalien välissä kulkee sky shuttle ja me käytiin tälläkin kertaa kuluttamassa siellä aikaa ihan huviksemme

Vaikka Frankfurt on iso kenttä, niin musta siellä on tosi selkeää liikkua, opasteet on hyvät ja jos vaan on aikaa, niin ei varmasti tule ongelmia löytää paikasta toiseen. Onko teillä pitkä vaihtoaika?

Menomatkalla Münchenissä odotusaika lentojen välillä on melkein 7 tuntia, paluumatkalla Frankfurtissa lentojen välillä on vain yksi tunti. Ehtiihän tuossa tunnissa vaihtaa terminaalia?

Onko Velidhussa muuten ikärajaa? Joissain kohteissahan on ikäraja, esim. ei alle 12- tai 16-vuotiaita vieraita.

Ei ollut enkä ollut tollaisesta kuullutkaan! Mutta toi on kyllä hieno keksintö, täytyy ottaa huomioon seuraavaa matkaa varatessa

Jo vain, joillekin saarille on tosiaan ikärajat. Monilla mm. water villojen takia, ettei saa majoittua sinne, tai sitten ihan täysinäinen kielto koko kohteeseen. En kyllä osaa sanoa kuinka paljon niitä noudatetaan, mutta monet kohteet ovat näin määränneet. Munkin mielestä todella helmi idea, ei olisi kiva viettää romanttista matkaa ja samalla kuunnella lasten kirkunaa. Mulla saattaisi siinä vaiheessa palaa käämi, samoin jos lasten häiritseminen on liiallista koneessa.

Mitenkäs muuten, jouduitteko vaihtamaan terminaalia Frankfurtissa? Huomasin vasta sen jälkeen, kun lennot oli ostettu, että meillä on terminaalin vaihdos sekä Münchenissa että Frankfurtissa. Mietin, että kuinkahan vaivalloista terminaalista toiseen siirtyminen noilla kentillä on?

Velidhun water villoja en suosittele. Niistä ei ollut rappusia suoraan mereen ja näin villojen asukkailla ei ollut käyntiä mereen kuin kiertämällä rannalle ja omaa rantaakaan ei näin ollut, joutui käyttämään jonkun bungalowin rantaa.

Tämä taisi olla muuten syy, jonka takia passasin Velidhun, kun katselin kohdetta häämatkaa varten. Jos on water villa, on ainakin mun mielestä ehdottoman tärkeää päästä suoraan omasta villasta veteen. Muuten kohde kyllä olisi ollut sopiva, sopivan pieni ja varmasti rauhallinen. Onko Velidhussa muuten ikärajaa? Joissain kohteissahan on ikäraja, esim. ei alle 12- tai 16-vuotiaita vieraita.

Malediivit ollu jo pitkään haaveena häämatkakohteeksi ja nyt kun tän ketjun luin läpi, niin entisestään vahvistui, että sinne on päästävä!! Häät on heinäkuussa 2010 ja haluamme lähteä matkalle heti seuraavana päivä, siitäkin huolimatta, että säät ovat silloin arvelluttavat. Pakko vain ottaa riski, koska mikään muu kohde ei tunnu Malediivien kaltaiselta!=)

Minne olette suuntaamassa, tai siis mihin kohteeseen varasitte matkanne?

Tänään varasin finnmatkoilta kahden viikon all inclusive matkan Malediiveille ja lähtö on 21.7.2010:)

Mihin kohteeseen ootte menossa? Mekin suunnataan häämatkalle Malediiveille, mutta viikkoa aikaisemmin.

Edit: huomasinkin kommenttisi Malediivit-ketjussa, ja utelen siellä samaa.

Mua vähän pänni, kun kerroin tulevalle kälylleni, että olin ollut pukusuunnittelussa ompelijan kanssa. Hän kysyi minkälainen puvustani tulee ja kerroin, että sellainen Hollywood-glamourmainen iltapuku, ei mitään kermakakku-unelmaa, koska en pidä sellaisista. Siihen tuleva kälyni sanoi, että mie oonkin liian vanha sellaiseen prinsessapukuun, huntuun ja tiaraan. Tuleva käly sanoi, etten mie näytä vanhalta, mutta näin vanhalle eivät prinsessaleikit sovi. Aha, just joo. Täytän 30 juuri muutamaa kuukautta ennen häitä, enkä mielestäni todellakaan ole vanha.

Aiomme pitää omanlaisemme häät, ja jos siihen olisi kuulunut prinsessapuku, niin on kyllä hemputti kumma, ettei mua pidettäisi siihen sopivana, kun "sellaiset puvut sopii sitten nuoremmille morsiamille, kun onhan se vähän hassua, että vanhempi ihminen on kermakakussa hunnun ja tiaran kans".

Meillä on muutenkin aika paljon mielipide-eroja tulevan kälyn ja tulevien appivanhempien kans, mutta emme todellakaan aio noudattaa heidän mielipiteitään tai halujaan meidän häidemme suhteen. Ärysttää silti sellainen ajattelu, ettei näin vanhojen (pah, me mitään vanhoja olla, virkeitä nuoria ihmisiä parhaassa iässä) sovi juhlia tietyllä tavalla.

Meidät vihitään juhlapaikalla tuomarin toimesta, haluan isäni saattavan mut "tuomiolle", haluamme hyvää ruokaa ja juomaa, soitamme meille merkitsevää musiikkia (mp3-soitin raikaa metallia ja romanttisia sulobiisejä), aion pukeutua iltapukuun ja mies hankkii todennäköisesti hienomman tumman puvun, emme halua lapsia häiritsemään ja juoksemaan ympäriinsä, koska juhlat ovat kosteat aikuisten bileet, vältämme hörhellyksiä ja tylliä koristelussa ja keskitymme yksinkertaiseen tyylikkyyteen koristelussa ja järjestelyissä. Toivon mukaan siis omanlaisemme, nykyaikaiset, tyylikkäät aikuisten juhlat, jotka juhlistavat meidän avioliittoa ja avioparina alkavaa yhteistä taivalta.

Ompelija arvioi puvun hinnaksi tulevan noin 800 €, mikä on mielestäni ihan kelvollinen hinta puvusta, jota aion muokattuna käyttää häiden jälkeenkin.

Edit: kirjoitusvirhe

Krikawan erikoisempaa muotoilua: ihania solitaire-sormuksia, jotka eivät liian yksinkertaisen tylsiä.

Mua on alkanut kiinnostaa kovasti tällainen sormus:

www.thefacetscollection.com

- princess-hiottuja kiviä jaetussa istutuksessa

- puoliallianssi

- valkokultainen

Häätyy nyt katsoa mihin oikeasti päädyn, viimeksi viehätyin kamalasti mokume gane -sormuksista ja sekin vaihe meni ohi. Pitäisi kuitenkin alkaa näitä valintoja tekemään pikkuhiljaa...

Me ei miehen kans edes käyty kulta-alan Tiimareissa (Eva-vieraan hauska nimitys), vaan suoraan tiedettiin, että sormukset teetetään. Kävin Tampereella Suokossa, Aurifaberilla ja Andreasenilla. Palvelu oli kaikissa asiallista, mutta näin nykyaikaisena ja niin paljon töissänikin sähköpostia käyttävänä ihmisenä mua vähän nyppi sähköpostiviestimisen vaikeus ja hitaus Aurifaberilla ja Andreasenilla. Missään liikkeessä ei edes vihjailtu, että sormukset tulee olla samanlaiset metallirinkulat, vaan kummatkin saimme miehen kans katsella juuri sellaisia sormuksia kuin halusimme.

Mikään näistä liikkeistä ei oikein tajunnut haluamaani sormusta, joten teetätin oman sormukseni näkemättä Englannissa. Serendipity Diamondsin kanssa sähköpostiviestintä sujui ongelmitta ja erittäin nopeasti, ja sormuksestani tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Heidän kanssaan ei ollut mitään vähättelyongelmia tai muuta sellaista.

Mies sai oman kihlansa Andreasenilta, oli sormukseen ja palveluun tyytyväinen.

En vielä nähnyt mitään ompelijan ompelemaa, mutta ainakin asiakaspalvelu on kohdallaan The Cloth Housessa. Suuntasin sinne, kun en kuullut Fragolan Marikasta mitään, vaikka hän lupasi olla yhteydessä minuun ekan käyntini jälkeen. Vaikka Marika on kiva, niin en ole ihan täysin vakuuttunut hänestä.

The Cloth Housen Carita tajusi heti mitä haen puvulta, ja millaisia ominaisuuksia ja juttuja en halua pukuuni. Puvun suunnittelu kävi käden käänteessä, ja alustavan suunnitelman pohjalta tehdään lakanaversio ensiksi, ja sitten katsotaan mitä muutetaan ja mitä pidetään. Olen todella tyytyväinen Caritan asiakaspalveluun tähän mennessä.

Netistä en haluaisi pukua tilata enkä ompelijalla teettää, kun haluan nähdä valmiin puvun päälläni. Muuten en osaa hahmottaa sopiiko puku minulle vai ei.

Tuossa olivat ne kaikkien parhaimmat vaihtoehdot saada hiukan erikoisempi puku itsellesi, eli jos teettäminen ja netistä ostaminen eivät sulle käy, ainoaksi vaihtoehdoksi jää erilaisten kauppojen kiertäminen ja erilaisen iltapuvun löytäminen valmiina jostain putiikista. Vaikka ompelija kyllä varmasti pystyisi tekemään vintage-henkisen puvun, ja lakanaversion avulla saisit tietää miltä se näyttää päälläsi ennen kuin kunnolla sitoudut juuri siihen pukuun...

Miekään en halua perinteistä kermakakku-pitsi-pönötys-pukua, senpä takia teetänkin ompelijalla iltapuvun, joka saa vaikutteita Hollywood-tähtien gaalapuvuista.

No voi härregud. Älkää nyt koko ajan takertuko niihin pukuihin mitä sovitin. Eivät ne nyt liity tähän keskusteluun mitenkään muuten kuin siten, että sovitin niitä pukuja ja ne olivat kaikista vähiten sitä mitä en halua. Ja tuon tyyppinen puku ainakin sopii vartalolleni. Sehän tässä nyt on se pääasia, että antaisitte vinkkejä minne päin minun kannattaisi suunnata katseeni vai mitä? Eli löytää puku, joka vastaa kuvaustani ja sen lisäksi sopii vartalolleni.

Ei tuosta nyt kannata vetää palkokasvia nenäänsä, jos ihmiset ihmettelevät, että etsiessäsi erilaista hääpukua olet kuitenkin esitellyt hiukan sinne päin menevinä vaihtoehtoina hyvinkin perinteisiä hääpukuja. Emmekä me voi oikein tietää vartalostasi kuvia näkemättä minkälainen malli sopii juuri sulle. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin ystävällisesti kertoneet sulle erilaisista vaihtoehdoista, joten kannattaisi laittaa vähän jäitä hattuun.

Mua ei haittaa yhtään, jos miehen polttarit on usean päivän ryyppäysreissu vaikka ulkomailla. Mies käy kuitenkin muutenkin kavereidensa kanssa viikonloppureissuilla, joissa ainoana hommana on ryyppääminen. Ja tiiän, että mies on ollut strippibaarissakin, ja vaikka mie olenkin miehestä mustasukkainen ihan perusbaarireissujenkin takia, voin luottaa mieheen täysin.

Yleensä nuo usean päivän reissut kuitenkin vaativat suunnittelua, ja jo siinä vaiheessa mulle on asiasta kerrottu. Mulle tuollaiset miehen usean päivän reissut ovat jo tuttuja, joten en ymmärrä miksi usean päivän polttarit olisivat pahasta ja miksi sellaisesta suututaan, jos tapahtumasta on tiedotettu asiallisesti.

En aio rajoittaa miehen polttareita mitenkään, toivon vain, että polttarit olisivat reilusti ennen häitä, että mies ehtii toipumaan juhlista. Mua olisi myös hyvä varoittaa ennen polttareita, että tiiän järjestää omat menoni sen mukaan. Muuten BM:t saa vapaat kädet. En siis usko, että polttarit aiheuttavat riitaa tai mielipahaa kummallekaan osapuolelle.

Kävin kampaajalla ja kosmetologilla hääpäivänä ja näin jälkikäteen sanoisin, että paremman tuloksen olisin saanut itse aikaan. Tietenkin ammattilaisissa on eroja, mutta minulle osui todella tätimäinen ja vanhanaikainen kampaaja, joka ei osannut kuin yhdenlaisen kampauksen, eikä se ollut lainkaan tyyliäni. Sain molemmat lahjaksi anopilta hänen vakkaripaikoissaan enkä tohtinut kieltäytyä.

Meikki oli periaatteessa ok, mutta tyyliini liian paksu ja "missimäinen". Olisin itse saanut paremman, itselleni sopivan meikin, kokemustakin on.

Voi kääks, mie olisin ollut varmaan vaan väin tuossa tapauksessa

Olen ollut pari kertaa meikattavana ja koskaan en ole tykännyt lopputuloksesta. Mielestäni kaikki on tehty väärin: huono pohja, tyhmät värit, liian tummat kulmakarvat ja huulet. Senpä takia aion ehdottomasti meikata itse omilla tuotteilla. Olen myös todella kranttu kosmetiikkatuotteiden suhteen, ja haluan varmistaa, ettei mun kasvoihin vain laiteta mitään silikonipohjaista tuotetta muualle kuin silmiin. Saan varmasti itse aikaan paremman meikin.

Olen vierestä seurannut miestäni, joka on ollut usemman kerran bestmanina ystävilleen, eikä ole paljon kiitosta saanut mistään. Sentään toiselta ystävältä sai pienen lahjan kiitoksena polttareiden järjestämisestä (oikeastaan muuten hän ei pystynyt järjestelyissä auttamaan, koska häät olivat toisella paikkakunnalla). Toinen "ystävä" ei ole sanallakaan kiittänyt polttareiden järjestämisestä, häissä avustamisesta, järkkäilystä ja valokuvaamisesta. Mieheni valokuvasi sen minkä pystyi juhlapaikalla, ei oikein kerennyt edes itse nauttia ruuasta ja juomasta, kun oli kiire valokuvailla vieraita ja tapahtumia. Ei edes mailitse ole tullut kiitosta, kun mies laittoi sähköpostilla kuvat kaverilleen.

Näköjään se on niin kamalan vaikeaa nykyään kiittää vilpittömästi. Ei siihen tarvita mitään yleviä juhlapuheita, miehen mieltä olisi lämmittänyt kiitos tekstiviestitsekin tai maililla. Se vain osoittaisi, että apua ollaan arvostettu. Ilmeisesti ei sitten arvostettu mitään....

Mie ainakin olisin todella kiitollinen kaikesta avusta. Omille kaasoilleni olen jo bongannut kiitoslahjat ja varmasti aion heitä vuolaasti kiittää juhlassa. Yritän kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse, ja olla teettämättä kaasoilla liikaa hommia ennen juhlapäivää ja juhlapäivänä. Eivät he kuitenkaan ole orjia, vaan kunniatehtävään valittuja ystäviä.

Mie oon jo haaveillut isommasta, 1.11 karaatin timantista kihlaani. Sulhanen ei ole sitä kovin innoissaan, koska kihla ei ole enää sama kihla, joka mulle hankittiin. Oon yrittänyt sanoa, että vaikka kihlaan tulee uusi timantti, kaikki muu säilyy ennallaan: runko ja istutus. Vain kiven koko muuttuu useamman millin suuntaansa. Sen ei mielestäni pitäisi haitata, mutta sulhasta se vähän vaivaa. Yritän vielä vakuuttaa miestä, että uudellakin timantilla on merkitys: sen karaattikoko 1.11 on meidän kihlajaispäivä, ja juuri sen takia haluan tarkalleen 1.11 karaatin timantin.

Jotenkin ymmärrän sulhastasi, tuon kokoinen timanttisormus maksaa helposti yli 10 000 euroa

Varmaankin Suomessa maksaa sen verran, mutta kun tietää mistä ostaa, niin pääsee alle 2500 euron. Tuo ei ole enää mielestäni paha hinta. Ja kuka sanoo, että sulhanen sen maksaa? Koska uusi timantti on mun oma idea ja mulla on kova hinku saada se timantti, niin mie sen aion maksaakin