nellen

Kerrothan jompso kokemuksiasi sitten, kun olet käynyt tuolla. Olen asioinut liikkeessä kerran ja oikein mukavaa palvelua kyllä sain, mutta en edes tiennytkään, että siellä voisi teettää koruja. Saatanpa siis suunnata itsekin vihkisormusta etsiessäni sinne suuntaan.

Tuu-tikki, taisit jo käväistä heidän sivuillaan, kun mainitsin asiasta tuolla Sormus netistä -ketjussa. Eli www.serendipitydiamonds.co.uk oli paikka mistä hankin sormukseni. Olen enemmän kuin tyytyväinen Englannissa teetettyyn sormukseeni, siitä tuli aivan upea. Miekään en olisi löytänyt mitään valmista mallia mistään mallistosta, joten teettäminen oli ainoa vaihtoehto mulle. Lisäksi en olisi saanut sormuksessa olevaa, sen kokoluokan kiveä Suomesta siihen hintaan mihin sain sen Englannista, koska erikoisempien, hiottujen kivien valikoima Suomessa on todella huono ja valikoima on lisäksi kallis. CAD-kuvia sormuksestani sekä aito valokuva löytyvät liikkeen sivuilta. Tässä vielä oma kuva sormuksesta. Edit: Toimimaton kuvalinkki poistettu.

Keltakultaa, ja siis oikeasti sellaista keltaista, ei oranssia suomalaista kultaa. Vihkistä saattaa sitten tulla yhdistelmä kelta- ja valkokultaa, vielä ei ole lopullista päätöstä sen suhteen tehty.

^ Todella originelli idea, Dante. Makeet pienet muistot. Mie sain sellaisen idean, että jos vain jostain saan hankittua sellaisia todella pieneen tilaan meneviä ostoskasseja, hankimme häävieraille kiitoslahjaksi sellaiset. Ekologista, kätevää, varmasti tulee käyttöä ja sitten aina muistaa kassia käyttäessään meidät. Nyt vain jos löytäisi edullisesti sellaisia pieneen pussukoihin meneviä kasseja, että niitä pystyy ostamaan sen 50-60 ilman, että joutuu maksamaan satasia.

Jos mieli tekee timantteja, mutta budjetti ei anna periksi, niin oikeasti kauniitakin zirkoniasormuksia löytyy nettikaupoista pilvin pimein. Laadukas zirkoniakivi kimaltelee kauniisti, eikä varmasti tavallinen tallaaja kovinkaan helposti erota zirkoniakiveä ihan oikeasta timantista. Zirkonisormuksia on markkinoilla keltakultaisina ja valkokultaisina, joten ihan hopeiseen ei tarvitse tyytyä. Googleen vain hakusanaksi CZ rings tai cubic zirconia ja surffailemaan.

Tuo tuomari on kai ainoa Tampereen alueella joka noita vihkimisiä tekee (siis juhlapaikalla), joten hän sieltä tulee jos hänet varaa.. Me varattiin helmikuulle 2010 reilu kuukausi sitten, hänellä oli jo silloin jokunen varaus myös kesälle -10. Yksi -10 heinäkuun varaus on varmaankin meidän varaus, eli todella ajoissa olin liikkeellä. Vihkijä ei pannut aikaista varausta pahakseen, vaan kertoi ystävällisesti asiasta ja lupasi laittaa kalenteriin merkinnän. Lupasi myös delegoida asian eteenpäin, jos hän on itse estynyt kyseisenä ajankohtana. Aion olla tietenkin häneen yhteydessä häitä lähempänä ajankohtana uudestaan. Edit: selkeytin tekstiä vähän.

Heh, täälläkin on yksi turkoosin hurahtanut, ja jos vain voisin valita, ottaisin kaikki turkoosina . Mies mulle joskus vähän vinoilee, kun silmät vain hakeutuvat pelkkiin turkooseihin juttuihin kaupassa yms. Mieki yritän saada turkoosia ympättyä meidän häihin: kutsukortteihin, koristeluihin, lautasliinoihin, kukkiin, joka paikkaan siis. Mies jo vähän kiukutteli, ettei vain meille tuu pelkkää turkoosia joka paikkaan. Ei nyt sentään, mutta kyllä se varmasti näkyy myös meidän häissä, kuten se näkyy meidän kotona. Aivan ihanan herkullisia kaikki nuo kuvat, tulee hirvee hinku vain saada lisää turkoosia ympättyä mukaan. Yritän kuitenkin miehen mieliksi pitää turkoosin haluni kurissa ja käytän sitä vain tehovärinä valkoisen kanssa. Näin vaikutelmasta tulee raikas, eikä liian raskas.

Kyllä me sulhasen kanssa saatiin ihan asiallista palvelua Willa Macissa käydessämme. Olin etukäteen yhteydessä sinne ennen kuin menimme tutustumiskäynnille. Meille esittelijä esitteli tilat ja sen mahdollisuudet: missä voisi vihkiä, missä tarjota alkujuomat, miten järjestellä pöytiä yms. Meille hinta on 950 €, johon kuuluu tosiaan pöytien asettelu, yleissiivous, astiat, tilat lauantaina juhlapäivänä 10-23, yms. Morsiamelle käy oikein hyvin tuo aikainen lopetus, sillä en edes halunnut mitään remujuhlia aamuyöhön saakka. Meille ei vihjailtu mitään lapsista, mutta emme edes aio kutsua lapsia tilan luonteen takia. Mun mielestä tuo paikka on oikein oiva juhlatila pienille hääjuhlille.

Nostelleenpas tätä keskustelua ylös, jos vaikka jollain olisi uusia kokemuksia Tampereen kultasepistä. Mie yritin saada juuri tientynlaista sormusta mm. Andreasenilta ja Aurifaberilta, mutta kummassakaan paikassa palvelu ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut. Suokkoa en edes harkitse, koska siellä minulle melkein määrättiin, että mistä mie tykkään ja mistä en. Tuota J.I.Wahlbergia voisi harkitakin hyvien kehujen takia. Mitä muita paikkoja Tampereella kannattaa katsastaa, kun etsii kultaseppää/tekijää sormukselle?

Me puhuttiin asiasta joskus, kun luimme sellaisista kosinnoista, jotka ovat menneet ikään kuin penkin alle morsiamen mielestä. Rakkaani tiesi, etten hallunnut tulla kosituksi pohjan sohvalta sivulauseessa, että käydäänkö ostamassa kihlat, vaan halusin ehdottomasti jonkun hiukan suuremman eleen, jolla kosinta tehdään ja multa oikeasti kystään, että tulenko hänen vaimokseen. Mitään muita ehtoja mulla ei asiasta ollut: sai kosia koska vain, missä vain ja kenen seurassa vain. Mies päätyi sitten kosintaan kahden kesken, tarkkaan miettittynä päivänä (hänelle helppo muistaa) ja järjesti kosinnan romanttisesti luonnon helmassa polvistuen eteeni.

Mun sormus on nyt koko ajan tekeillä Englannissa. Ollaan oltu yhteydessä pelkästään sähköpostitse, ja vain kahden lähettämäni esimerkkikuvan perusteella ja kunnollisen sanallisen selityksen jälkeen sormuksesta tulee juuri sellainen kuin haluan. Eilen sain nähtäväksi sormuksen CAD-kuvan ja sormus on upea jo pelkän piirretyn kuvankin perusteella. Sormus teetätään Englannissa sen takia, että Suomessa palvelun taso oli yleensäkin huonoa, vain turkulaisen kultasepän Mika Mäkisen palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, muilta olen saanut odottaa vastausta sähköpostiin ja lisäkyselyihin todella kauan. Tuntui myös, ettei kukaan useita kultasepistä, joiden luona kävin, oikein tajunnut takaa-ajaamaani sormuksen mallia ja tyyliä. Olisin myös joutunut tekemään liikaa kompromisseja sormuksen ja erityisesti kiven suhteen, jos olisin teettänyt sormuksen Suomessa. Siksi päädyin teettämään sormukseni muualla. Tähän mennessä prosessi on ollut nopea: 11 päivää ensimmäisen yhteydenoton ja CAD-kuvan välillä. Toivottavasti loppuprosessi menee yhtä nopeasti.

Mie taas en ymmärrä, ettei ymmärretä muita vaihtoehtoja. En ymmärrä sitäkään, mikseivät ihmiset tajuaisi, että kyseessä on pariskunta, jos teillä olisi naisen sukunimi yhteisenä sukunimenä, miksi sen pitää olla juuri miehen sukunimi, että kaikki tajuaa, että ollaan pariskunta? Kyllä mun mielestä on järkeä myös siinä, että molemmat pitävät nimensä, kuten sanoit: Kyllä naisenkin täytyy selitellä, että sukunimi muuttui, kyllä naisenkin jo tehty maine ja ura täytyy koota uudestaan uudelle nimelle ja kuuluttaa, että hei, edelleen täällä on sama nainen, jolla on samat taidot, sukunimi vain on muttunut. Musta vain on niin ärsyttävän patriarkaalista ottaa se miehen sukunimi ja vieläpä niin, että mies painostaa siihen, että otathan sie nyt sen mun sukunimen, koska muuten me ei olla yksikkö, pariskunta, me, vaan me ollaan erillisiä, sinä ja minä. Äh, kyllä kahdella sukunimellä varustettu pariskunta on pariskunta ja yhteinen yksikkö siinä missä muutkin, samannimiset pariskunnat. Ei se sukunimi mitenkään sitä yksikköä mielestäni muuta. Mielestäni sukunimi on sen verran suuri identiteetin osa, että ymmärrän, jos sitä ei halua vaihtaa tai uudistaa, varsinkin, jos sukunimi on erikoinen ja pitäisi vaihtaa tavallisempaan nimeen. Vasta silloin, kun pariskuntaa saa lapsia, kahdesta sukunimestä tulee ongelmia, sillä lasten täytyy olla yhden sukunimen alla, eli silloin täytyy keskustella siitä kumpi sukunimi lapsille annetaan. Muuten en näe kahdessa sukunimessä suuriakaan ongelmia. Jos nainen tai aviomies siitä tekee ongelman, se on sitten sen ongelman tekijän ongelma .

Meillä on suunnitelmissa bileet ystävien kesken, sillä emme halua järjestää mitään kahvitteluhissutteluita, vaan kunnon railakkaat bileet. Maililla on vähän etukäteen udeltu, että onko ihmisillä tilaa kalenterissa. Sitten, kun vieraat saapuvat heidän mielestään ihan tavallisille etkoille, kerromme, että bileet ovat meidän kihlajaiset. Harvat meidän kavereista edes tietää, että me ollaan menty kihloihin, koska sormuksia meillä ei ole vieläkään, vaikka marraskuun eka päivä tapahtui kosinta. En malta odottaa bileitä, sillä ystävät yllättyvät varmasti.

Mie haluaisin pitää ystäväpiirille kihlajaisbileet. Meillä on muutenkin ollut tapana kutsua poppoota bileisiin pari-kolme kertaa vuodessa, niin nyt voisi kihlauksen antamalla tekosyyllä kutsua ihmiset bileisiin. En halua mitään sievistelykahvituksia vanhempien seurassa, vaan siis sellaiset perusetkot, joissa juoma virtaa, naposteltavaa riittää ja kaikilla on hauskaa. Heti, kun vaan saamme kihlasormukset sormiin, laitetaan bileet pystyyn. Häätyy vaan vielä oottaa bileitä kuukauden verran, koska mun sormus on vasta tekeillä.

Voin ainakin näin ensivaikutelmiejn perusteella suositella englantilaista nettikauppaa, Serendipity Diamonds. Nyt kun punta on todella edullinen, voi sormuksen hankkia myös Englannista. Hyvä puoli EU:n sisäpuolisessa kaupassa on se, ettei tarvitse maksaa alv:ja tai tullausmaksuja. Ko. kaupasta saa todella nopeaa palvelua, nopeasti tarjouksen ja erilaisia vaihtoehtoja erilaisin hinnoin. Todella palvelualtista puuhaa tähän asti. Tänään on tarkoitus maksaa sormuksesta 10 %:n etumaksu tilisiirrolla, että suunnittelutyöt ja CAD-kuvan tekeminen voivat alkaa. Kerron lisää kokemuksia projektin edetessä.

Mie pieni hikikainalo oon kokeillut vaikka mitä (Bats, Absolut Torr, Vichy, Adidas jne. jne.) ja ainoa todella pitävä dödö on Mitchum. Suomesta saa roll on -versiota, mutta kehotan tilaamaan ulkomailta geeli- ja stickversioita. Itse oon käyttänyt viime vuoden huhtikuusta kolmea Mitchum-dödöä ja vasta nyt joudun tilaamaan lisää, eli vaikka tulevatkin hintaviksi, yksi dödö kestää pitkään! Mie hikoilen ihan vain pelkästään istuessakin, jotenkin vain kainalot hautuu ja kostuu, mutta Mitchum auttaa siihenkin todella hyvin.

Kannattaa lukea läpi mm. näitä kahta hiuspalstaa, jos kaipaa vinkkejä hiustenhoitoon: - suomalainen juurikasvu - amerikkalainen, englanninkielinen The Long Hair Community Noista löytyy hyviä vinkkejä hiustenhoitoon, tuotteisiin ja rutiineihin. Varsinkin tuolta amerikkalaiselta keskustelufoorumilta löytyy paljon tietoa luonnonmukaisesta hiustenhoidosta, jos sellainen kiinnostaa.

Mie ajattelin tiedottaa ei lapsia mukaan -säännöstä hääinfossa, johon voin hyvällä omallatunnolla laittaa, että juhlatilan luonteen takia juhlimme vain aikuisten kesken. Olemme varanneet taidemuseona ja galleriana toimivan juhlapaikan, jossa on erilaisia taideteoksia esillä ja jossa on huomattavia korkeuseroja, eli paljon portaita. Mielestäni tämä on hyvä tekosyy olla kutsumatta lapsia, joita tämän hetkisen tilanteen mukaan tulisi 11, ihan vauvasta melkein koulua aloittaviin. Tietenkin on ikävää, jos joku jää sen takia pois häistä, mutta sille ei voi sitten mitään, sillä elämä on täynnä valintoja.

Mulle tärkeintä sormuksissa on se, että pidän niistä oikeasti todella paljon, ja että ne ovat yksilöllisiä ja persoonallisia. Vasta sitten mietin käyttömukavuutta, istutuksen korkeutta ja kiven laatua. Haluan rakastua sormukseen heti ensisilmäyksellä, enkä ajatella, että no joo, onhan tää ihan kiva. Tietenkin sormuksen täytyy olla kestävää laatua, että se oikeasti pysyy kasassa seuraavat vuosikymmenet, mutta tärkein näkökulma sormuksen hankkimisessa on olut se, että mun täytyy todella pitää siitä.

Ehdoton ei seuraaville jutuille: - kirkkohäät ja uskonnollisuus * erottu kirkosta jo aikaa sitten, ja kunnon häät voi saada aikaan myös siviilivihkimisellä - itse askarrellut kutsukortit * ei vaan jakseta/osata askarrella, nimien ja osoitteiden kirjoittaminen kuoriin on ihan tarpeeksi - lapset * juhlapaikan takia lapset ovat pannassa, sillä tilassa on arvokkaita taideteoksia ja paljon korkeuseroja - kaukaiset sukulaiset, joita ei ole tavattu vuosiin * ei kiinnosta kutsua kuin vanhemmat ja sisarukset ja hyvät ystävät - tienvarsikyltit * ihan hyödyttömiä, kun nykyään eletään GPS-aikaa - kermakakku * molemmat inhoaa kermavaahtoa, joten kakusta tulee suklainen - kalavoittoinen alkupalapöytä * lihaa sen olla pitää - kättelyjono * ei ole tarpeellista mielestämme - humppabäbdi tai bändi yleensäkin * häissämme ei soiteta humppaa tai iskelmää, vaan kauniita rakkauslauluja tulee mp3-soittimesta - vaalenpunaiseen tylliin väkerretyt hääkarkit, hääkarkit yleensäkin * hääkarkkeja ei jaella, vaan vieraat saavat jotain muuta pientä kivaa mukaansa - vaaleanpunainen ja hörselöt * ei mitään pitsejä tai tyllihörhellystä, vaan yksinkertaista ja modernia - muka hauskoja, mutta niin kuluneita runoja/värssyjä runomitassa

Meillä on miehen kanssa tästä nimiasiasta suurikin taistelu, sillä mie en ole vaihtamassa nimeäni, olen sen päättänyt jo vuosia sitten. Nimeni on kuitenkin melko harvinainen, nykyisenä sukunimenä sitä on 55:llä. Miehellä taas on -nen-päätteinen nimi, joita on Suomessa melkein 1600. Miehelle on tärkeää, että kun/jos joskus saamme lapsia, lapsella olisi hänen nimensä. Mullekin on tärkeää, että lapsella olisi mun sukunimi, mutta tuntuu, että hän väheksyy mun mielipidettä asiassa jotenkin. Miksen mieki saisi haluta, että lapsellamme on mun sukunimi? Miksi vain hänen halunsa ovat tärkeitä tässä asiassa? Miksi vain hänellä on oikeus antaa sukunimi lapselle, miksen mieki voisi? Yhdyssukunimi ei ole vaihtoehto, koska molemmilla on aika pitkät sukunimet, ja lisäksi mulla on pitkä etunimikin. Sitä ei olisi kiva tavata ja allekirjoittaa. Vaikka nykyinen sukunimi aiheuttaa väärinkäsityksiä, sillä harva osaa sen heti kirjoittaa/lausua oikein, haluan silti pitää erikoisen sukunimeni, koska se kertoo niin paljon juuristani. Kuultuaan sukunimeni ihmiset monesti kysyvät, että olenko Lapista, ja siitä saa mukavan keskustelun aikaan. Onneksi häihin on aikaa ja tätä asiaa voidaan miettiä vielä lisää. Se on ainakin varmaa, että mie en vaihda sukunimeä miehen sukunimeen! Ehkäpä voisin vaihtaa sen johonkin uuteen, keksimäämme nimeen. Lastenkaan teko ei vielä ajankohtainen, joten sitäkin nimiasiaa voidaan vielä analysoida lisää. Onneksi sukunimen voi vaihtaa koska tahansa, sen ei tarvitse tapahtua heti häiden yhteydessä, vaan saa vähän aikaa miettiä mitä haluaa ja mitä ei halua.

Mua kiinnostaisi tietää muiden parien kihlautumisesta vielä lisää. Tuliko kosinta sinulle yllätyksenä vai suunnittelitteko yhdessä, että koska mennään kihloihin? Me oltiin puhuttu naimisiinmenosta ja kihlauksesta sekä niiden tärkeydesä mulle, mutta mies hankasi koko ajatusta vastaan ja oli sitoutumiskammoinen. Mua kosittiinkin sitten ihan yllätyksenä, en yhtään tajunnut koko hommaa, vaikka mies oli tarkkaan suunnitellut kosintaa jo kuukauden. Olin tietysti suunnattoman iloinen asiasta, ja myös iloisesti yllättynyt, että mies otti härkää sarvista ja oikeasti kosi kunnolla. Mies oli kuulemma loppuajan ennen kosintaa näytellyt sitoutumiskammoista, vaikka oli ihan tohkeissaan suunnitellut kosintaa ja siihen liittyvä yksityiskohtia.

Meidänkin kihlapäivä on 1.11., jonka mies valitsi ihan itse kuukauden kihlausta suunniteltuaan. Kosinta tuli ihan yllättäen ja kyllä mulle sopii 1.11. kihlapäiväksi oikein hyvin, koska onhan se helppo muistaa. Juuri muistin helpottamiseksi mies kosikin juuri tuona päivänä, että hän ehkä muistaa päivän itsekin.

En ollutkaan tyytyväinen Andreasenin palvelutasoon, joten en ostakaan sormustani täältä. Sulhasen sormus hankitaan kuitenkin täältä, koska hänellä ei ollut liian vaikeita suunnitelmia kultasepän toteutettavaksi.

Etsinnässä on turkoosin värisiä tuikkukippoja. Sinisetkin käyvät, mutta turkoosit ovat erityisesti hakusessa. Iittalan Kivi-tuikku olisi ihana, mutta koska tarkoitus on jaella nämä kipot led-tuikkujen kera pieninä häälahjoina hääkarkkien sijaan, olisi kiva, jos tuikkukipot olisivat edullisia, kun kerran menekki on suurta.