SininenHetki

Tollanen oli siskoni häissä, tosin mukana oli myös appiukot. Kaaso eli minä ja bestman juonsimme sen. Voittaja-appivanhemmat sai sitten lahjakortin, joka oikeutti hääparin valmistamaan ateriaan. Eli ihan tollanen perusjuttu. Kysymyksinä oli helppoja ja vähän vaikeampia.

En minäkään halua mitään todella kallista sormusta. Oon tykästynyt tähän todella paljon. Vaikka kuinka yritän Timanttisten sivulta katella, ja muualtakin, niin ei ole vielä tullut vastaan tämän voittanutta. http://www.timanttiset.fi/suomeksi/Tuottee...;Code=2650-0045 Häihinhän on toki vielä reilu vuos aikaa, että turha mun on vielä katella näitä, kun ei sitä vielä kuitenkaan osteta. Paha tykästyä vielä mihinkään Ei pitäis katella!

Te, jotka eilen katsoitte Meidän häät-ohjelman! Muistatteko, mitä timanttia ekologinen morsian käyttää? (en muista, käytettiinkö siinä juuri tuota ekologinen-nimitystä) Tämä siis ilmeni, kun ohjelmassa ollut pari meni sen kultasepän luo tekemään mallit sormuksista. Kuvaruudun alareunaan tuli teksti: "***** morsian käyttää **** timanttia" tai jotain sinne päin. Ei yhtään tule mieleen nyt se, vaikka sen niin painoin muka mieleen eilen. Kiitos, jos joku muistaa! SELVISI jo. Eli katoin nopeesti sen kohdan uusiks netti-tv:ssä ja se olikin synteettinen timantti. Vois tulla aika kalliiks tommonen. Sori OT!

Tunnen kaikki. Mies ei välttämättä tunne kaikkia mun puolen sukulaisia, lähinnä siis äitin puolelta, vaikka onkin YO- ja valmistujaisjuhlissani heidät nähnyt mutta eihän sitä voi muistaa kaikkia. Kaikkien haluan kuitenkin olevan paikalla, joten aion tulevana kesänä tutustuttaa mieheni äitin puolen sukulaisiin(äitin sisaruksiin). Onhan tuo jo aikakin!

Aika moni täällä valitsee sen perusteella, millasia pareja on ollut ja miten he käyttäytyvät tms. Eihän se ohjelmaformaatti voi siihen vaikuttaa. Parit he ovat kyllä itse valinneet mutta ei muuta. Moni on kuitenkin valinnut myös sen perusteella, MITEN se ohjelma on tehty ja toteutettu. Itse äänestin Satuhäitä juurikin tuon normaaliuden ja luonnollisuuden takia. Ja kyllä minua ainakin kiinnostaa tai on mukava kuulla, miten tapasivat ynnä muuta. Molemmissa toki voisi olla hiukan enemmän valmistelujen näyttämistä ja muuta sellaista.

No joo, en kyllä ota itekään, jos pahvilta maistuu Täytyy maistaa semmosta sitten, kun tulee ajankohtaseks. Tai kysellä muiltakin, jotka olis tässä lähiaikoina tuon tyyppistä kakkua maistaneet. Idea olis kyllä hyvä. Katoitko/katoitteko muita teoksia noilta nettisivuilta? Kun siellä on sitten semmosia muotoiltuja "juttuja", esimerkiks tyyliin joku possu kakun päällä. Niin maistuuko semmonenkin kakku pahvilta?

En pikaselauksella huomannut, että kellään olisi ollut tällaista kakkua, tai tulisi olemaan. Eli, keksin eilen omasta mielestäni loistavan idean hääkakuksi. Kakku, jossa on meidän yhteisestä valokuvasta tehty kuva päällä. Mun mielestä toi on loistava idea. Kun kerran tommonenkin nykyään onnistuu. Ei tarvii enää mitään kakkukoristeita. Vaikka kalliimmaksihan tommoset varmasti tulee mutta olisi ainakin omalaatuinen! Mustavalkoisena olisi ihana<3 Onko kenelläkään kokemusta tuon tyyppisistä kakuista? En itse ole koskaan syönyt tämän tyyppisiä kakkuja. Minkalainen tuo päällinen mahtaa olla? Elintarvikevärejä? Esimerkkejä: java script:close() http://www.kotileipomopunainentupa.fi/gall...ax_168_6854.JPG http://www.kotileipomopunainentupa.fi/galleria/max_tiuku.jpg No voi harmi, kun tuo mustavalkoisen teoksen linkki ei näy.. Mutta kyseisen leipomon nettisivuilla näkee kuvan siit. "Papan 80-vuotiskakku"

Tämä ei kyllä tietääkseni pidä paikkaansa... Aivan alkuperäinen mallihan on Rooman keisarikunnasta, missä parit kävivät ensin "maistraatissa" solmimassa liiton, ja tulivat sitten vasta kirkkoon siunattaviksi. Olet tainnut sotkea asiaan sen, että ortodokseille avioliitto on sakramentti, mitä se ei luterilaisille ole. Ortodoksisen kirkon sakramentteihin voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet. Tuo siunaaminen sen sijaan onnistuu, sillä avioliiton siunaaminen ja vihkiminen ovat eri toimituksia. Eli kysellään sitten papilta ja isältä, kun tulee ajankohtaiseksi. Toivottavasti tuo ortodoksinen siunaus onnistuisi.

Musta olis kiva, jos ei näkis. Niin vähän suunnittelin muta täytyy nyt katsoa, miten onnistuu!

Minun kotipaikkakunnassani. Asumme miehen kotipaikkakunnalla. Tän kunnan kirkko on aivan kauhea, eikä meillä kummallakaan ole mitään siteitä kyseiseen kirkkoon, kun mieskin ortodoksi.

Minä olin vajaa vuosi sitten eriparihäissä, äippä luterilainen ja sen mies ortodoksi. Ekumeeninen vihkiminen tarkoitti heidän tapauksessaan sitä, että ensin luterilainen pappi vihki heidät luterilaisen kaavan mukaan ja sen jälkeen isä Pertti ortodoksisella kaavalla. Eli oli kruunut ja liinat ja kierrot ja kuorolaulut ja kaikki. Kaunis tilaisuus, tosin jos pelkkään luterilaiseen vihkimiseen vertaa niin pituuttahan tuolla tuli. Edes morsiusmessu ei varmasti ehtoollisineen kestäisi noin pitkään. Mutta eipä se haitannut. Minä olen käsittänyt, että toimintamalli "ensin luterilainen / siviilivihkiminen, sitten ortodoksinen siunaus" ei ole mahdollista, koska ortodoksisen kirkon mielestä kaikki muut kuin ortodoksit ovat vääräuskoisia, ts. kerettiläisiä. Eli ortodoksisen kirkon silmissä mikään muu kuin ortodoksinen vihkiminen ei ole pätevä. Sen takia äippäkin vihittiin "kahdesti". Luterilainen kirkko on taasen sitä mieltä, että jos on kristillisesti vihitty, ei tarvita enää erikseen kirkollista siunausta (vrt. ortodoksinen vihkiminen - luterilainen siunaus). Ei-kristillisin menoin (esim. siviilivihkiminen) vihitty liitto siunataan luterilaisella kaavalla. Kiitos tästä tiedosta! Voi harmi, kun sen pitää olla noin "monimutkainen." Vihkiminen kestäisi tuolloin kyllä aika kauan. Voi että.. Nyt harmittaa ihan kauheasti, jos ei kerran toisenlainen "kaava" käy. :girl_mad: Tylsää!

Tämmönen toimis meilläkin varmasti. En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten en tiedä, onko tätä mainittu. Hameen alta vois paljastua kaulin. Sulhanen siihen sitten jotain, että aina mukana. Tää toimis varmaan meillä, kun oon niin voimakastahtonen emäntä

Oon ite mielessäni miettinyt, että ainakin mun äiti saa ottaa vastaan ilmottautumiset (niin teki myös siskonikin häissä) ja minä. Miehen puolelta vois joko mies itse tai hänen äitinsä.

Mä voisin kyllä ottaa ton nykysen auton hääautoks. Jos se ylipäätään on meillä vuoden päästä kesällä. On kuitenkin suht nätti, vaalean sininen mutta kameleontti väri (eli auringossa väri vivahtelee eri sävyjä) ja kromiset sivupeilit. Semmonen ihan siisti auto. Vaikka aluks haviteltiin jotain vanhaa autoa, esim. Amazon, mutta tosiaan säästäis, jos käyttäs omaa autoa. Tosin en tiedä, tulisko tuon tyyppisen auton lainaaminen maksamaan meille mitään, koska appiukolla on kaveri, jolla on muutamakin vanha auto. Sitä täytyy katsella vielä

Kerro vähän!

:unsure:

Tää onkin ihan hauska idea

Toi kuulostaa kyllä ihan järkevältä. Eihän sitä tosiaan koskaan tiedä, vaikken osaa kuvitella itseäni vaatimassa jotakin tai jostakin puolia, minkä mies on perinyt. Täytyy jutella asiasta.

Puvusta ei minulla ole vielä tietoakaan mutta kai minäkin jollakin tavalla olkapäät peitän. Itse olen myös sen "käsityksen" saanut, että kirkossa olisi suotavaa olla olkapäät peitettyinä. Kai se on juurikin joku vanhan kansan juttu. Enkä minäkään minkään tissivaon kanssa kehtaisi edes mennä sinne. Sekin tuntuisi minusta säädyttömältä, jos puku on selkäpuolelta toooodella avara. Mutta kukin tyylillään. Näin viime yönä unta meidän vihkimisestä. Mulla oli siinä unessa olkapäät paljaana. Siskoni oli ihan kauhuissaan kun astelin alttarille olkapäät paljaana, ei meinannut mua sinne edes päästää Mieskin kiroili siitä alttarilla. Kauhukuvia jo nyt, vaikka häät heinäkuussa 2010.

Nii, aivan.. Tuo nyt tuli vaan mieleen, kun surffailin

Tuli tossa mieleen sellanenkin idea, että mitä jos leipois kaikille vaikka muffinssit tai jotain saman tyyppistä? Miltä tollanen kuulostaa? Tuosta ei vaan jää mitään muistoa vieraille. Tokihan siinä on sitten oma hommansa, koska pitää ottaa huomioon mahdolliset allergiat.

Me ei olla ko. asiasta vielä edes puhuttu. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin talo ja tontti molempien omistuksessa, velat yhteiset. Jos avioero tulee, niin talo myydään puoliksi, siis että puolet ja puolet kummallekin(sama juttu nyt vielä avopuolisoina). Tai sitten toinen ostaa toisen siitä ulos. Näin me ainakin nyt ajatellaan. Miehei luultavasti tulee perimään sitten monen kymmenen vuoden päästä kesämökin. Jos tuon jälkeen ero tulee, niin en minä siitä mitään vaadi. Jotenkin se on kuitenkin selvää, että jos toinen on perinyt omalta suvultaan, niin toisella ei ole eron sattuessa osaa eikä arpaa siihen. Yksinkertasesti kun ajattelemme. Tiedä sitten, pitäisikö se laittaa ihan paperille.

Meillä kans ollaan mietitty asiaa, tai siis lähinnä minä olen. Minäkin haluan nimittäin säilyttää oman sukunimen, sillä se on kuitenkin niin rakas ja se kertoo, mistä tulen. Nimenomaan tuon jälkimmäisen. Joten olen ajatellut ottaa yhdysnimen. Mulla on -nen-päätteinen sukunimi, miehellä on seitsenkirjaiminen sukunimi. Mielestäni sointuukin ihan hyvin yhteen. Miehellä ei onneksi ole tätä mitään vastaan, minun asianihan se on. Olen varma, että tästä riittää puheenaihetta sitten häiden jälkeen miehen suvussa mutta siinäpähän puhuuvat. Mieheltäni en edes vaatisi ottamaan minun sukunimeäni.

Mulle ei tulis ikinä mieleenkään ottaa tuota häätanssiksi. Siinähän lauletaan, et "niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen", jotenkin ei oikein sovi hetkeen.

Meillekin sopis poistumismusiikiks todella hyvin se Love and Marrriage. Täytyypä puhelle miehen kanssa. Haluan kuitenkin ehdottomasti että poistulomarssi on ilosempi.