Me otettiin kuvat ennen vihkimistä ilman kukkia ja vihkimisen jälkeen kirkon pihalla otettiin lisää kuvia kukkien kanssa, kun sen jälkeen niillä ei ollut niin väliä, ainakaan mulle.

Kyllä autolla voi olla kaksi omistajaa, toinen omistaja merkitään esimerkiksi rekisteriotteessa lisätietoihin. Vakuutukset ovat toki vain toisen nimissä mahdollisia. Mekin omistetaan miehen kanssa kaikki aina puoliksi. Myös autot.

Hyvin onnistuu, kun vaan suunnittelee kunnolla, lämpimät kengät jalkaan, ei ne mekon alta näy. Kannattaa myös ottaa valkoinen lakana mukaan, sen päällä voi ottaa kuvia ja mekko ei kastu ja kuvista voi käsitellä mahdollisesti näkyvän lakanan pois, avustaja mukaan pitämään jotain lämmintä takkia tai viittaa, niin saatte lämmitellä takki päällä (ja hanskat kädessä) aina kuvien välissä. Ja miettikää paikat jo valmiiksi. Me saatiin ainakin aivan mahtavat kuvat, suosittelen ulkokuvia talvellakin

Kutsuttiin 149 ja tuli 107 (muistaakseni). Osa poisjääneistä tiedettiin jo etukäteen, mutta haluttiin silti kutsua kaikki, ettei ainakaan siitä kukaan vetäisi herneitä nokkaansa. Osalla oli muita esteitä.

Maksettiin kuvaajalle muistaakseni 500 euroa, kuvaaja oli paikalla aamusta myöhään iltaan ja ennen vihkimistä otettiin potretit. Hintaan kuului myös matkat hääpaikkakunnalle (yli 100 km suuntaansa) ja kuvat käsiteltyinä ym. Oli siis harrastelija, joka opiskeli valokuvausta ja oli töissä jossain muualla. Oltiin todella tyytyväisiä Ja tosiaan siis ihan muualla Suomessa, ei pääkaupunkiseudulla

Ihan vinkiksi haluan sanoa, että Joensuun keskustassa sijaitsevassa Karjalantalossa jatkuu ravintolatoiminta remontin jälkeen (ja edellisen yrittäjän konkurssin jälkeen) keväällä. Tilat ovat suht isot ja tiloja siis remontoidaan parempaan kuosiin.

Juu, meilläkin oli tilanne, jossa olimme molemmat jäseniä seurakunnassa X ja menimme naimisiin seurakunnassa Y eri paikkakunnalla ja pappi tuli paikkakunnalta Z. Soitin siis tuonne vihkiseurakuntaan X ja kysyin sieltä kirkkoherranvirastosta, että maksaako heillä erikseen jotain, jos eri seurakunnasta tulee vihittäväksi ja sieltä sanoivat, että ei maksa. Joissakin paikassa voi maksaa ja esimerkiksi sitten kuulemma voi maksaa, jos kumpikaan ei ole minkään seurakunnan jäseniä ym. Eli aina kannattaa kysyä, niin eipähän tarvitse sitä sitten miettiä! Ja varasin samalla vihkiajan ja harjoitusajan sieltä kirkosta ja ilmoitin meiltä tulevan oman papin tilaisuuteen. Samalla kerroin myös kanttorin tarpeesta, jotta osaavat tehdä sinne oikeat merkinnät ja työvuorot sen mukaan. Esteidentutkinta suoritettiin omassa seurakunnassa ja haettiin sieltä tarvittavat paperit ja vihkiraamattu. Ne annettiin sitten papille ja pappi hoiti vihkitodistuksen vihkimisen jälkeen viranomaisille. Eli ei ongelmia, kannattaa soittaa ja kysellä heidän käytäntöjään etukäteen, samalla saa tosiaan varattua sitten nuo ajat ja työntekijät sun muut.

Olin väsynyt ja hämmentynyt, koska oli lauantaiaamu ja olin juuri herännyt. Minulle siis esitettiin kysymys sängyssä peiton alla vielä puoliksi nukkuessani

Mikäli vaan mahdollista suosittelen tekemään nämä paperit ammattilaisella ja testamentti on ehdottomasti hyvä olla olemassa avioehdon lisäksi (ovat kuitenkin kaksi TÄYSIN eri asiaa). Ja älkää missään nimessä käyttäkö todistajina lähisukulaisia ym. esteellisiä henkilöitä (tällaisia papereita on paljon). Olen lukenut ja nähnyt niin monta epämääräistä avioehtopaperia, että hirvittää mihin kaikkeen ihmiset luottaa sen 30 vuotta ja yllättyvät sitten "iloisesti", kun niitä papereita tarvitaan käytännössä. Ja suosittelen myös muuttamaan avioehtoa elämäntilanteen muuttuessa.

Meillä häät olivat A-oikeuksilla varustetussa ravintolassa ja tarjosimme vieraille alkujuoman + boolia illalla. Ruoan kanssa oli normaalit ruokajuomat (vettä, kotikaljaa, mehua, maitoa..) ja ne olivat esillä koko illan, joten esim. vettä sai juoda kukin niin paljon kuin halusi. Vieraille ilmoitettiin ennen juhlia kutsussa ja nettisivuilla, että kyseessä on A-oikeudellinen ravintola, joten he tiesivät asiasta jo etukäteen ja selvitin mm. pankkikorttien sopivuudet ym. vieraille tiedoksi jo etukäteen. Kenelläkään ei tuntunut olevan ongelmaa asian suhteen, ihmiset ostivat viiniä ja muita juomia omaan piikkiin (ne ketkä halusivat) ja toiset selvisivät normi ruokajuomilla ja boolilla. Osalla oli mukana myös omat taskumatit ja onneksi kaikki hoitivat asiansa fiksusti. Itse olin ihan tyytyväinen ratkaisuun, vaikka aluksi se mietityttikin. Ravintolan kanssa selvästi sovin etukäteen siitä, mitä me haluamme ja mitkä kuuluvat meidän maksettaviksi, heidän kanssaan keskusteluyhteys pelasi hyvin koko juhlien ajan ja vierailla oli helpompaa, kun olimme informoineet heitä tilanteesta jo etukäteen. Näin kenelläkään ei ollut mitään epäselvää asian suhteen itse juhlassa ja kaikki saivat keskittyä vaan juhlimiseen. Meillä oli myös oma bändi paikalla ja ei siitä mitään ongelmaa ollut. Heille tarjosimme luonnollisesti ruoat ja vettä ym. oli saatavilla heillekin samalla tavalla kuin muillekin vieraille.

Äitini tekee minut hulluksi. Veljeni sai vauvan vähän aikaa sitten. Olemme vauvasta olleet iloisia ja vanhempani ovat heittäytyneet isovanhemman rooliin suurella innolla. Itsekin olen vauvasta iloinen ja hän on kyllä mielenkiintoinen pakkaus. Olen myös iloinen vanhempieni puolesta, että saivat ensimmäisen lapsenlapsensa ja voivat sitä hössöttää, kun kerran se heille tuntuu olevan tärkeä asia. MUTTA. Luulin äitini olevan vähän "järkevämpi" tapaus minun suhteeni. Veljeni vauvan syntymisen jälkeen ja mieheni ja minun häiden jälkeen äitini kyselyt ovat lähteneet ihan käsistä. Nykyisin joudun varomaan sanomisiani, että äitini ei saisi väärää käsitystä. Esimerkiksi jos aloitan kertomaan jotain asiaa sanoilla "Haluatko kuulla yhden asian", äitini ilme muuttuu aurinkoiseksi ja näen silmistä miten vauva-uutista odotetaan. Joudun joka kerta lisäämään kommentin "ei siis liity mieheen ja minuun mitenkään" tai jotain vastaavaa ja pettymys äidilläni on suuri. En voi ymmärtää, mistä tuo innokkuus on nyt tullut ja miksi. Olen selvästi ilmoittanut, että emme aio hankkia lapsia vielä (jos niitä ylipäätään voin saada), minä haluan saada opiskeluni ensin päätökseen ja en ole vielä läheskään varma haluanko lapsia ylipäätään ja mies on sanonut keskustellessamme, että ei vielä lapsia halua. Mikäli lapsia joskus haluamme, on tarkoitus saada ensimmäinen lapsi ennen kuin täytän 30 vuotta jo ihan terveydellisistä syistä, mutta siihenkin on vuosia aikaa. JA siis jos ylipäätään haluamme tai voimme lapsia saada. Ja eikö lasten hankkiminen /saaminen pitäisi lähteä nimenomaan niistä tulevista vanhemmista, eihän herranen aika lapsia tehdä sen vuoksi, että isovanhemmat niitä lapsenlapsia haluavat. Välillä tekisi mieli sanoa suorat sanat äidilleni. Hänellä on jo nyt yksi lapsenlapsi, miksi hän ei voi hössöttää sen kanssa ihan rauhassa ja purkaa kaikki isoäiti-juttunsa nyt tähän vauvaan ja antaisi minun olla ihan rauhassa. AAAAAARRRGGH, menee ihan tosissaan hermot ja on todella surullinen olokin tästä. Miksi minun ja mieheni elämä ei kelpaa heille ihan tällaisena, jos me olemme onnellisia? Haluamme viettää muutaman vuoden ihan kahdestaan ja vaikka meillä omakotitalo ja farmariauto onkin, ei se tarkoita lapsia heti häiden jälkeen... En ymmärrä.

Mielestäni se oli Suvivalssi.

Ehdottomasti ruokaa. Eihän nyt ketään tommosessa juhlassa nälässä pidetä! Istumaan meillä ainakin laitettiin vieraiden joukkoon sillä tavalla, että kuvaaja näki koko juhlatilan ja pystyi nopeasti liikkumaan ja reagoimaan tilanteisiin ja tulemaan kuvaamaan.

^Ok, kiitos tiedosta tuon sinettilakan suhteen. Jostain siis pitäisi vielä metsästää sitä "oikeanlaista" lakkaa.. Ja joo, itsekin olen vähän sitä mieltä ollut, että sulaakohan koko hökötys, mutta mies niin intona oli sitä väsäämässä, niin katsotaan nyt miten käy..

Kysyisin jo aikaisemmin kysyttyä, eli tarkoitus on laittaa sinetti kutsuun, saahan sen sitten murrettua nätisti ilman että koko kutsukortti repeää? lisäys: mies teki itse suunnittelemansa sinettileimasimen muovista (nailon) ja koversi siihen suunnittelemansa kuvion. Ei ole vielä testattu, että toimiiko käytännössä