Yvory

Me varattiin tänään hotsku! Eli ei tarvitse tulla kotiin viettämään ensimmäistä yötä herrana ja rouvana. Tähän mennessä siis varattuna juhlapaikka+pitopalvelu, kirkko ja... No siinäpä se. Sitten vieraslistan runko on valmis, kaasot ja toinen BM nakitettu sekä kuvaajaa mietitty. Tänä kesänä pitää tehdä tukka- ja naamavaraukset sekä kuvaajaa ja muusikoita kysyä. Juhlat siis elokuussa 2010.

Avauduin jo tuonne... no, johonkin ketjuun tämänaamuisesta oivalluksestani. Kun mä en millään tahtois sitä kättelyjonoa... Inhoan muutenkin olla keskipisteenä, sitä saa tehdä töissä ihan tarpeeksi. Joten olisiko se ihan hirveän tökeröä vain työntää vieraille lasit kouraan ovella/ulkona, nostaa maljaa ja sanoa jotain että "Meillä on koko ilta aikaa tässä onnitella ja vaihtaa kuulumisia, eli jokainen varmasti ehtii onnitella paria. Ruoka tarjoillaan XX minuutin kuluttua, ja istumajärjestykset löytyvät sieltä, tuolta ja täältä (voi viittilöidä lentoemäntien tapaan hätäuloskäyntejä esitellen)" Kuitenkin hätäisimmät tädit ja muut ryntäävät välittömästi päälle (pitää muuten hommautua pöydän ääreen mihin sen skumppalasin voi hyökyaallon näkyessä laskea...) ja kun ruoka on valmista niin pöly ehtii vähän laskeutua. Sitten voi taas hengittää. Joo, oon vähän levoton PRINSSIIIII.....

Oon tainnu joskus jo vastata ketjuun, mutta nyt tänä aamuna tuli uusi ja ehkä vähän yllättäväkin ajatus minkä soisin jäävän välistä meidän zembaloissa. Onnittelukättelyjono. Voi olla että tästä pitää vielä muutamien ihmisten (lue: mies ja anoppi...?) kanssa neuvotella, mutta yritän kyllä pitää pääni. (On tuhon syykin: mun mies ei oo tavannut kaikkia mun kutsulistalla olevia eikä välttämättä tapaakaan ennen häitä. Ja koska kuitenkin tahtoisin pois siitä jonosta asap, ja kun esittelyt hidastaisivat sitä ennestään, kokisin miellyttävämmäksi sen että ensin nostetaan tervetuliaismalja ja sitten ilmoitetaan että meillä on koko ilta aikaa onnitella ja vaihtaa kuulumisia, joten ei tarvitse rynniä. Saapahan sitten rauhassa esitellä naapurit ja serkut.)

Olisin kovasti halunnut pieniä häitä, mutta kun sulkin "lähin" suku on kohtuullisen laaja (sis. vain vanhempien sisarukset perheineen) niin pelkästään heistä tulee vieraita lähes puolet. Se niistä 50hlön häistä... No, vieraita tulee siis satakunta, mutta kyllä sen kestää koska kutsumme vain juuri ne jotka me itse tahdomme paikalle. Ohjelmat meiltä jää kokonaan pois (lukuunottamatta valssia), sillä niissä häissä joissa olemme olleet ja joissa on kaikennäköisiä leikkejä, olemme tunteneet olomme todella vaivautuneiksi. Onneksi molemmat olemme samaa mieltä, ja niin on myös molempien vanhemmat kompanneet tätä. Esitämme siis BMlle ja kaasoille toiveen että ketään ei ryöstetä ja kaikki saavat tutustua toisiinsa ilman pakkoa!

Voi ei, ihan hirveää... Mother in law from Hell!!! Mitä sun sulhanen on mieltä äitinsä käytöksestä? Onko se hänen "normaaliminäänsä" eli kaikkea vastustetaan ja asennoidutaan negatiivisesti vai onko se nyt vain tämä hänen (ainoan?!) rakkaimman poikansa menettämisen aiheuttamaa kiukuttelua? Tai kuinka sulhasen isä suhtautuu asiaan, voisiko hänen kanssaan jutella? (Tosin siinäkin on se vaara että jos anoppi kuulee Sinun "valittaneen" hänestä niin siitäkin tulee huutia...? ) Jos todellakin ajatusmaailma on niin ahdas ettei oma poika ja hänen tuleva vaimonsa mahdu äidin päähän ja elämään niin pysyköön sitten poissa, näin minä ajattelen! Mutta koittakaa nauttia niistä juhlien järjestelystä, ottakaa suunnitteluun mukaan vain niitä ihmisiä joiden kanssa te haluatte (ja toisinpäin) häänne suunnitella!

Meille piti tulla Dmitri Shostakovitshin Jazz-sarjasta se kuuluisin valssi, mutta olin pari vuotta sitten yksissä häissä joissa se oli valssina ja meinasin pillahtaa itkuun -ei toki sen takia että pari oli kaunis (no oli ne sitäkin) mutta joku oli kehdannut viedä MUN häävalssin jonka päätin jo... melkein kymmenen vuotta sitten! No, siinä sitten nieleskelin itkua ja nyin omaa sulhoani hihasta että tuossa se meidän häävalssi nyt menee... Olen miettinyt pääni puhki että mitä se voi olla, mutta mulle ei kelpaa mikä vaan, aika tarkkana olen juhliemme musiikkien suhteen muutenkin (itsekin siis muusikko). Vieraiksi on tulossa meille siis tämän varasparin ( ) vanhemmat ja tietysti sulhon perhe jotka sen siellä silloin kuulivat, joten olen ehkä nyt miettinyt että josko sittenkin... Se on vain niin täydellinen!

Huh huh, melko anteliaita olette. Ei meillä kyllä olisi varaa pistää satkua tuosta noin vaan häälahjaksi... Omiin hääkutsuihimme ajattelimme laittaa noten tähän tyyliin: "Mikäli haluatte muistaa meitä, toivoisimme saavamme lahjan häämatkakassaan." tms. Ja henkilökohtaisesti mua ei kiinnosta paskan vertaa että tuoko joku meille lahjaa vai ei tai että montako euroa pistää tilille, tärkeintä on että meille tärkeät ihmiset saapuvat paikalle. Siinä on ainakin mulle lahjaa tarpeeksi. Ja osalta ystävistäni olen ajatellut pyytää "lahjan" musiikin muodossa kirkossa/juhlapaikalla ja jopa niin että me maksamme heille nimellisen keikkapalkan (30€/hlö tms...) mutta niin että he ovat kuitenkin myös vieraita.

No, meillä paikka itsessään maksaa muistaakseni 25€/hlö, päälle muutama satanen perusmaksua ja tämä ei siis vielä sisällä pitopalvelua. Paikka ja ruoka tulevat maksamaan meillä varmaan n. 5000€, mutta niistä ei kyllä edes haluttu tinkiä ja paikka on juuri täydellinen meille... Eli halvalla olette päässeet!

Juu, onnesta olin haljeta (ja olen vieläkin, vaikka kihlauksesta on jo kohta 4vuotta ja häihinkin vielä reilu vuosi)... Kosinta oli hieman ex-tempore myös miehen puolelta, ja kun hän kysyi maagisen kysymyksen, häkellyin onnesta ja taisin hetken ehtiä kyynelehtiäkin ennen kuin sain sanottua yhtään mitään. Oli kuulemma kestänyt vastaus niin pitkään että sulho ehti jo säikähtää että nyt meni pieleen... Tilanne oli tosiaan se, että suhteemme alku eteni hyvinkin nopeasti (muutin kuukauden sisällä hänen luokseen, ja tiesimme olevamme tosissamme), ja itse olin ehtinyt haaveilla kihloista jo hetken, mutta olimme kuitenkin tulleet yhteispäätökseen ettei avioliitto ole kuitenkaan vielä ajankohtainen. Kosinta tulikin sitten ihan yllärinä eikä se ollut suunniteltu, oli vain hyvä hetki.

Mä en oo koskaan kuullutkaan mistään hääkaaresta... Ehkä mä oon vaan elämyt jossain tynnyrissä mutta en oo koskaan nähnyt sitä niissä häissä joissa olen ollut, ehkä joissain jenkkilällyromanttisissahömppäkomedioissa. Anteeksi, tämä ei ole moite teitä kohtaan jotka sen haluatte! Mutta nyt kun tiedän että sellainenkin voi olla, niin ei, sellaista ei tule meille. Kuten ei myöskään mitään "ihkua" pinkkiä koristelua (juhlapaikka itsessään on kaunis) tai muutakaan söpöilyä. Ainoa ko. toimintaa on varmaan meidän oma söpöilymme, kuten se kakun syöttäminen toiselle jota täällä joku vierasti. Ei myöskään järjestettyjä leikkejä, mutta jos joku vieras on valmistanut puheen, musiikkia tms. se toki suvaitaan. Tarkoitus on järjestää hauskat kemut häiden muodossa kavereille ja sukulaisille, siinä järjestyksessä. Toisin sanoen ehdoton nou-nou meidän häissämme on kaikenlainen toiminta, jota me emme koe omaksemme.

Jep, tuota tunnelmaa jäin itsekin miettimään. Kyseisissä juhlissa oli todella vähän jos lainkaan ns. taaperoikäisiä, nuorimmat lapset taisivat olla 10+-vuotiaita, joten tämä asia ei meitä häirinnyt. "Kolkkous" (tai moderni yksinkertaisuus, kuinka vain ) sopi morsiusparin tyyliin, mutta omalle kohdalleni en sitä tahtoisi. Ja paikka on tietääkseni tuo juuri mistä puhuit, sen salin "takana" oli sitten toinen sali jossa soitti bändi ja tanssittiin. Luultavasti on nyt käynyt niin tuon anniskelu-erheeni kanssa, että mieheni (jonka perhetuttavien häät olivat kyseessä) on vain saanut jostain päähänsä että viinit olivat itse hankittuja ja väittää sitä edelleen kivenkovaan. Välitin vain virheellistä tietoa, pahoittelen!

Komppaan kaikkia aiempia kommentteja, eli ei ole pakko ryöstää tai tehdä ylipäänsä muutakaan mitä ei halua (olipa kyse sitten "pakollisista ohjelmanumeroista" tai ei). Meille ei tule mitään järjestettyä ohjelmaa, ainakaan jos itse saamme päättää. (Yllätysnumerot vieraiden puolesta voi olla jo hankalampia rajoittaa... )Olemme itse toiveemme esittäneet kaasoilleni ja toiselle BM:lle, ja kaikki ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä asian suhteen. Ruoka, kakku ja valssi+tanssi (bändi) on ainoa ohjelma omissa juhlissamme ja se saa riittää. Itse asiassa toivoin ettei polttareitakaan tarvitse järkätä, mutta pikaisen keskustelun jälkeen totesimme kaason kanssa ajatustemme liikkuvan niin pitkälle samoilla linjoilla, että antaa hänen järjestää ne.

Olen Anna-Stiinan kanssa siinä mielessä samoilla linjoilla, että en aio (toivottavasti) nakittaa ihan kauheasti töitä kaasoille. Toinen heistä (siskoni) on kylläkin itse jo nyt aktiivisempi häiden suhteen kuin minä mutta ei se varmaan häntä haittaa, itsepähän touhuaa! Mutta muut "askartelu"hommat ym. hoidamme itse, ja kaasot ja BM:it osallistuvat minkä tahtovat. Siinä mielessä olen eri mieltä, että itse tulisin toimeen ihan ilman polttareita mutta hääpäivän aamuna tarvitsen apua ja henkistä tukea ja se onkin ainoa toiveeni heiltä! Haluan kaasojeni ja bestmanien nauttivan juhlasta yhtä paljon kuin itse nautimme, ja he ovat nyt vain hieman "etuoikeutetumpia" kuin muut kutsutut!

Tulipa vain mieleeni, että onko bestmanin pakko olla mies tai kaason nainen? Tarkoitan lähinnä sitä, että jos lähipiiristä löytyy joku hyvä kaveri joka nyt sattuu olemaan eri sukupuolta, niin voihan hän olla todellakin "vain" seremoniamestarina, aivan kuten Tammikuukin kertoi. Mutta kannattaa tosiaan keskustella asiasta avoimesti, voihan olla että sulhanen tahtoo kuitenkin Sinulla olevan kaaso tai "kaaso". Ja mitä sitten vaikka mitään näistä ei olisi? Häät ovat teidän juhlanne ja te päätätte mikä on teille sopivaa!

Omg! Porakone... Mutta jos se on jotain mitä kaaso oikeasti haluaa, niin ihan mahtavaa! Nostan hattua, koska suurimmalla osalla naikkareista tuskin olisi pokkaa ostaa ko. kapistusta kaasolahjaksi! Ainakin itse kuvittelen että häiden jälkeen pidetään ns. "jälkipolttarit" kavereiden kesken, jossa pääpaino olisi kaasojen ja bestmanien kiittäminen. Voi olla että ne jääkin ainoiksi polttareiksi. Tosin kaasot tuntien se voi jäädä vain toiveeksi...

Voi olla että joku on jo paika maininnutkin, ja voipi olla vielä todennäköisempää että tietoni on jo vanhentunutta, mutta Karolineburgin kartanossa on juhlittu ainakin sulhoni tädin häitä aikoinaan. Tosin paikka lienee kallis, samoin kuin Kaukametsä... Kaukametsässä olin kyllä eräissä häissä, joihin ymmärtääkseni (voi siis olla jälleen väärässä) oli otettu paikanpäältä ruoka ja baari oli avoinna, mutta viinit, oluet ym. oli itse tuotu paikalle. Kannattaa tarkistaa, että oliko kyseessä vain etuoikeutettu perhe (eli tuohta riittää tai perhe tunsi omistajan). Paikkana oli kyllä tosi mukava, varsinkin jos pitää "modernimmasta" tyylistä eikä kaipaile maalaisromantiikkaa enempää. Sutelahan edustaa sitten sitä maalaisempaa paikkaa ja ihan tilavakin muistaakseni oli. En tiedä onko se vielä vuokrattavissa. Toivottavasti löytyy sopiva paikka!

Meillä juhlat vielä kaukana, mutta tässä jo tiedossa olevat kohteet: Panostus: -paikka (ihan mahtava ja kallis!!!) -ruoka (anopin pitämiseksi kurissa) -hääyö Pihistys: -alkoholit tarjotaan itse, hankitaan Tallinnasta -kutsut/kiitoskortit (eli hääkuva?) sähköisesti mahdollisimman monelle -oma puku vuokralle tai jos ostetaan/tehdään niin sellainen jota voi käyttää jatkossakin vaikkapa värjättynä -yritetään tehdä mahd. paljon itse, käyttää jo olemassaolevaa jne. (voi olla taas omaa idealismiani...) -häämatka lahjarahoista

Meillä taitaa olla myös keskimääräisesti aika pitkä kihlaus. Seurustelu alkoi noin loka-marraskuussa 2004, samantien muutettiin yhteen . Kihloihin vuoden päästä siitä, ja häät ovatkin 2010. Eli mitä siitä tulee, viitisen vuotta kihloissa. Hiljaa hyvä tulee...

Ehkä se ei ole niin kamala asia, jos sulho näkeekin jo ennen vihkimistä tällingissä. Eiköhän tuo ole jo parhaat puolet meistä nähnyt tai jos ei ole niin sittenpä näkee! Se ei tosiaan ole vieraiden puolesta kovin mukavaa odotella toista tuntia juhlapaikalla paria (varsinkaan jos ei ole esim. jotain pientä syötävää/juotavaa tai jopa ohjelmaa siksi aikaa järjestetty). Vaikka se olisikin maailman romanttisinta että kohdataan alttarilla ekan kerran niin kannattaa ajatella asiaa toiseltakin kannalta. Jos kuvaus on ennen kirkkoa tai vaihtoehtoisesti kuvaaja palkattu koko juhlan ajaksi, se helpottanee jonkin verran stressiä vieraiden puolesta ja myös sitä ettei tarvitse yrittää peitellä sotkeentunutta meikkiä ja punottavaa naamaa. Kukin toki tyylillään, meillä varmasti kuvaus on jo ennen kirkkoa. Pitää vaan muistaa muuten ottaa sormus pois kirkkoon mentäessä...

Onko värjättyjen kenkien tiedetty päästävän väriä esim. vesisateessa puvun helmaan? Vai onko täällä useasti mainitut suutarin spray-maalit 100% vedenkestäviä? Olettaen että siihen tilanteeseen joskus päätyy, että löytyy The Kengät jotka haluaisi kuitenkin värjätä...

Varasin juuri äsken kirkon, ja kun sulkki puhelun jälkeen kysyi että pitääkö sinne viedä itse joku tyyppi (pappi), niin vastasin että omasta seurakunnasta pyydetään pappi ja kanttori tulee vihkikirkosta. Sulho oli kovin ihmeissään että eikö papin valintaan saa vaikuttaa itse ja kysyi, josko sinne saisi jonkun ei-uskovaisen vihkimään. Kulta, ne on pappeja... Minun oma mussukka!

Juu no siis minun (ja sulhonkin) mielestä hääpari voi laittaa vieraat juuri niin istumaan kun haluavat, ja jos ei kelpaa niin saapi vaihtaa sitten siellä pöydässä. Etikettiä voi noudattaa, mutta myös soveltaa. Esimerkiksi parit on kohteliasta laittaa vastakkain, mutta ei me kyllä olla kahdestaan omassa pöydässä eikä varmaan vanhempienkaan kanssa. Luultavasti sijoitamme ainakin kaasot ja bestmanit omaan pöytäämme. Pöydistä ja tilasta riippuen meidän pöydässä voi olla myös lähimmät ystävätkin. Minkään mukaan ei ole pakko mennä vaan pitää tehdä niinkuin itse tahtoo. Tämä siis teille jotka mietitte etikettejä ja muita perinteitä.