syksymorsian09

Kelalta semmosta postia, että ruokavaliokorvaus maksetaan eri päivänä sukunimen muutoksen takia.. Kela-korttia ei ole näkyny, johtuiskohan siitä, että vanha on kuvallinen?

Kuin tukki.. Liian pitkään, onneksi kampaajakin oli myöhässä

En näe mitään syytä odottaa montaa vuotta, jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän.. Tuon kysymyksen voi tosiaan kääntää ihan toisinkin päin. Jokaisella on tietenkin oma tyyli ajatella asioita. Tuli mieleen semmonen, jos lasi on puolillaan, niin onko se puoliksi tays vain puoliksi tyhjä? Näitäkin asioita voi aatella niin monella tavalla kuin on ajattelijoita, eikä kenenkään ajatus/ mielipide ole yhtään sen parempi eikä huonompi. Itte kuulun näihin, jotka ei näe syytä pitkittää naimisiin menoa vain sen takia, kun ollaan nuoria, jos oikeasti toista rakastaa. Itte tämän syksyn morsiamena, tuoreena rouvana 18 v, en ikinä ois vaihtanut avioliittoa siihen "ylipitkään" seurusteluun. Meijän liittoa ei solmittu heti, kun olin 18, ei. Itte asiassa olin jo kihlautuessa 18 ja häitä alettiin suunnitella kihlautumisen jälkeen. Vaikka ittekin olen nuori, oikeesti lapsi vielä, niinku tuolla aiemmin oli useempi "vanha haahka" kirjottanut, olen heidän kanssa samaa mieltä avioliiton perusteista. Rakkaus on oikea syy mennä naimisiin, mutta jos puoliso on se "koulun ihquin ja söpöin ja suosituin" ja "mä oon oikeesti paljon kypsempi, kuin kukaan muu tän ikänen", ja "ikä on hei daa numeroita paperilla", niin sillon täytyy oikeasti lapsen kasvaa vähän. Sanon suoraan, että olen lapsi, enkä kiistä. Mutta oon paljon jutellu vanhempien naimisissa olevien kanssa, että ei kukaan ole koskaan valmis menemään naimisiin. Siis sillä tavalla jos jää odottamaan, että kun kaikki on sillä tavalla, että taloudellinen tilanne, parisuhde ja oma ajatus maailma kohtaa täydellisesti. Totta jokainen miettii mitä siltä avioliitolta tahtoo, voiko sen tämän kanssa saada, mitä jos ei elämä menekään niin kuin haluttas, mitä sitten.. jne. Tämän tyylisistä ajatuksista huolimatta jokainen on valmis menemään läpi harmaan kiven rakkaansa kanssa, että elämä ja avioliitto olis onnellinen. Kuitenkin osa avioliitoista päättyy eroon, se on tosi asia. En ole ikinä nähny tilastoja minkä ikäsenä solmitut avioliitot kariutuu eniten, mutta helposti syylistetään just nuorina avioliittoon menneitä. Kyllä kaikki, kaiken ikäsenä vihillä käyneet eroavat. Muistetaan tsempata nuoria ja olla oikeasti onnellisia nuorten avioliittoon menevien puolesta! Ollaanhan oikeesti onnellisia aikuisenakin avioituvien puolesta. Vielä tahon sanoa tuosta aikuisuudesta yhen jutun. Meijän isä kuudenkympin puolessa välissä sano vast'ikään, että alkaa murrosikä menemään pikku hiljaa ohi, kun nuorin tullee murrosikään.. Pikkuveli siis tokaluokkalainen. Eiköhän tuo koske vähän kaikkia. Jos omaa aikuisuutta pitää arvioida, niin eiköhän tuo 16-vuotias ole se kaikkein aikuisin?

Kaks viikkoa kaks päivää ennen vihkimistä haettiin esteiden tutkinta ei met turhan hätähousuja olla.. Hyvin kerettiin ja vihille päästiin yks ja puol viikkoo sitten..

Pikkeveli soitti häämarssit stereoista kaukosäätimellä, ettei tarvi siellä kirkon eessä pyllistellä.. Enste marssi ei meinannu alkaa pyörimään, pappi seiso alttarilla ja me kirkon pihalla niin, että kaikki näki. Kun marssi lähti, meijän piti oottaa tiettyyn kohtaan kun lähtään käveleen, sulhanen ei tajunnu vaikka miä sanoin, sitten vaan lähin käveleen, niin sulkki tuli perässä. Kun päästiin alttarille niin stereot ei halunnu sammua, vaan alkoi soittamaan heti perään lähtömarssia, kerkes soittaa pari tahtia kun sammu, stereot sekoili jotain ja aloitti uuelleen, just kun pappi alko puhumaan. Veli vaan laitto stereot sitten niin pienelle, ettei sitä kuulunu. Miä porisin kaikkien muitten kanssa, mutta unohin kahen kummin kanssa jutella, just ne kummit joitten kanssa on muutenkin vähiten tekemisissä. Nolo. Muuten meni tosikin hienosti, käytiin vielä anoppilassa pika mutkan ennen häämatkalle lähtöä, niin anoppi, joka kerkesi jo kotiin, kerto että vieraitten vanhemmat oli jo soittanut että tosi ihanan näköset häät ja ihania kuvia..

Met seurustellaan toista kertaa molemmat, toistemme kanssa. Alotettiin, lopetettiin, alotettiin uudelleen, kun ei ilman toista tullunna toimeen ja nyt ollaan menossa naimisiin. 4,5 vuotta ollaan toisemme tunnettu, kuljettu samassa kaveriporukassa ja seurusteltu nyt vähän toista vuotta. Yhessä ollaan menty läpi harmaan kiven suoraan tiilimuuriin ja yhessä ollaan kestetty. Paskaaki on tullu niskaan niin paljon ku kerkiää, riielty ollaan enempi, kun sisko ja sen mies, jotka on aviossa ollu 2,5-3 vuotta. Niitä vaaleenpunasia laseja taijettiin pitää ennenku kumpikaan usko, että toinen tykkää, saati että välittää muuten ku kaverina. Mulla on ammattikoulu kesken ja sulhanen on lähössä tammikuussa inttiin. So? Tämä on meijän päätös ja meijän tahto. Sillon ku mua kosittiin, niin miä itkin. Sen takia, kun olin luullu, että sulkki seurustelee huvikseen. Vihkiminen ja juhlapaikka varattiin samalla viikolla kun kihloihin mentiin, peruttiin ja varattiin parin kuukauden päästä uudelleen. Jos oltais menty naimisiin sillon, kun vihkiminen ekaks varattiin oltais oltu aviopari kaks viikkoa, häät on ens viikonloppuna. Eikä kumpikaan aattele, että ei tämän kanssa. Tuo mulla pisti jännästi silmään, kun useempi 30 v-morsian, kirjotti, että on seurustellu ja kypsyny siihen, mitä toiselta voi vaatia ja mitä sille tarttee antaa. Samalla tavalla me kypsytään, mutta tarkotuksena ei ole siinä kolmenkympin korvilla vaihtaa sitä miestä, jolle niitä oppeja käyttää. Ja tuntemisesta. Tullee mieleen yhen ison perheen äitin, joka on aina ollu saman miehen vaimo, sanoma mieleen. Se ohjeisti nuoria näi: " Sitten kun on yhessä viiskymmentä kiloa suoloja syöty niin vasta vähän toisia tunnetaan." Sen määrän syömiseen menee muuten aikasta kauan.

Tottapa yhteislaulut on sitten jotain suku kohtasia tai jotain. Itte olen ollut about kymmenet häät, sekä äitin että isän suvussa, plus kaikki häät, joissa ei suuren suvun takia ole kuin tädit, sedät, enot ja puolisot, aina on laulettu yhteislauluja JA esim, parin sisarusten, kavereitten jne kuorolauluja. Joka ikisissä. Lisäksi kaikki häät joissa sulhanen on ollut on kanssa laulettu yhteislauluja. Johtopäätös, siis meillekin tulee. Lisäksi kumpikin tykkää laulamisesta, sisarukset tykkää, kaverit tykkää.. Paljon muuta sinne ei ole tulosakaan. Eikä niitä yhteislauluja määrättömästi tuu, kolme kappaletta.

Haukipudas, Isoniemen kotakirkko 13.9.2009. Ens sunnuntai!

Mendelsonin (kirjotinkohan ihan oikein?) Kesäyön unelma

Meijät ollaan vihkimässä kotakirkossa, jossa ei ole urkuja, mutta sähköt onneksi löytyy. Järkättiin marssit sitten niin, että pikkuveli soittaa ne stereoista, ei ehkä se just juhlavin, mutta sopii meille. Säestyksen suhteen luotetaan laulutaitoon, eikä virsiä säestetä ollenkaan.

Kello 12. Just se aika jollon sulkki tahto.. Itte olisin tahtonu 13, mutta ajatukseen on tottunut..

Mennään

Ei taiunnut kellään muulla olla.. Meille tulee ihan kaikkeen Tempus Sans ITC, Wordin omia.. Kyllä miä katoin netistäkin, mutta tämä oli silti ehottomasti paras! Siis kutsut, ajo-ohjeet/lahjatoiveet, ohjelmat, kyltit, laulunsanat, kiitokset, kaikkiin tätä.

Sama täällä. Syksy on aina ollut se mun haave ja nyt syyskuun puolessa välissä on häät. Vieläkö sais aamuksi semmosen kirpiän pakkasen, mutta meijän korkeuksilla niitä saa ootella lokakuun lopulla..

Ihan enste. Miksi ihmeessä se kimppu pitää jollekkin kirkossa antaa?? Minä olen ollu tosi monissa häissä, kun suku on suuri, ja aina on morsian itte pitänyt kimppunsa alttarillakin. Ilman ongelmia. Sitten asiaan. Meijän häät on pienet (n.50 vierasta), sisko tekee mulle kampauksen ja samalla vetää puvun mun päälle, kun itte en sitä päälleni saa, isä toimii ohjelmien kuuluttajana, jos vieraat ei ruokaa osaa itse ottaa niin olkoon nälissään (joku tuolla aiemmin kirjotti, että kaason tehtäviin kuuluu tän ruokapuolen neuvominen vieraille). Lisäksi, mun kaverit, joita on vähän, on järkijään kaikki sulhasen siskoja tai serkkuja. Niitä ei viitti kaasoksi pyytää. Enkä minä kaasolla mitään tekiskään. Sulkin kanssa ollaan kierretty rantoja keräämässä pöytäkoristeita ja kaikki paperisälä tulee nätisti tulostimesta, joten askarteluapuakaan ei tarvita. Sulkki ei ole tainnu etes ikinä kuulla bestmanista mitään, joten se siitä. Ollaankohan met jotain anti-häähulina ihmisiä? Kaikki tommoset ns. pakolliset jutut ollaan tehty helpoimman kautta..

Aika tavalla sama tilanne meillä, kun Citronalla. Naimisiin mennään kahen viikon päästä, minä 18 v,opiskelen vielä reilu puoli vuotta. Valmistun ammattikoulusta kevään korvilla -maalis-huhtikuussa näillä näkymin. Mies 19, tällä hetkellä töissä, minä jään sotaleskeksi sitten heti tammikuussa. Vuokralle muutetaan häitten jälkeen, ihan tarkotuksella meilläkin näin. Kaksistaan ei asuta senkään jälkeen, miehen koira ja mun terraarioelukka muuttaa mukaan Seuraavaksi on sitten vuorossa terraarion isontaminen ja viimeks lapset. Seurustelua siis takana enempi tai vähempi, riippuu keneltä kysyy. Virallista alotus päivää, kun meillä ei ole. Tunnettu ollaan yläasteikäsestä, ja samassa ammattikoulussa sitten enemmän. Vakaa tarkotus kiikuttaa keinutuolia samassa vanhainkojissa, ku tämä samistelu on alotettu

Ei sais ikinä lukea tällästä ketjua koulussa kesken kokeen.. Repesin tuolla jossain kaukana niille savolaisten kalloille ja sille tilhi-jutulle. Täälä muutama.. Tuo viehe oli se ensimmäinen. Miten jotkut uistimet liittyy mitenkään kukkiin? Tämä oli siis sulkin kommentti. Sitten sulkki ei voi ymmärtää hääjuttuja, sanoo aina kun kysyn että mitä mieltä oot, jotain tyyliin: Mikä kiire noissa on? Se on vaan se juhla. Ku tärkeempää on se mitä häitten jälkeen on.. Me siis muutentaan samaan osotteeseen häitten jälkeen, häät sovittiin viiskuukautta ennen häitä. Nyt jäljellä joku neljä Kaikein paras (ihanin ) Oltiin menossa koulusta kotiin ja pyysin, että mutkaisko sulkki elukkakaupan ohi, että käyn ihan pikasesti ostamassa yhen systeemin. Sillain mutkaan vain. Mentiin sinne kaupan pihaan ja miä olin että oota tässä, mulla ei mee kauan. Sulkki katto silmät pyöreinä että: Miksi? Hei muista, me ollaan kihloissa.. Miä en raatsinu jättää sulkkia pihalle oottaan.. Jotenki kummassa Toinen mikä tulee mieleen. Miun äiti tekee mun puvun (se on opskellu pukuompelua). No äiti oli tehny semmosen lakanaversiopuvun keltasesta ja sinisestä kukkakuvioisesta lakanasta, sulkki katto ku kokeilin sitä. Äiti mitto, mistä kohtaa sitä kaavaa pitää muuttaa niin sulkki kysyy, että etkai sä tommosta pukua? Voi rakas, kyllä, ehottomasti.. Menee vähän OT:ksi, mutta kuitenkin. Pikkusisko 10 vee kysy velmuna multa, että miksi ihmiset laittaa sormukset sormeen ku ne menee kihloihin? Miä vähän nostelin kulmia, että no? Sisko siihen: "Koska autonrenkaat on epäkäytännölliset!" Miä repesin ihan totaalisesti. Sisko-kulta miten keksitkin ajatella?

Meillä on ohjelmassa yksi puhe, kotiväen ohjelma ja kohta jos jollakin on sanottavaa.. Semmosena vapaa sana -tyyppisenä. Kotiväen ohjelmaksi ollaan pyydetty sulkin sisko soittaan pianolla ja miun kotiväki ei ole hirviä esittävää sorttia. Onneksi. Siis ei leikkejä. Ei huvita. Meillä on leikki-ikä molemmilla jo ohi. Sisko ja sen mies aiko järjestää sulhasen ryöstön, miä saan sulkin takasi, kun lausun runon, joka alkaa että: "Sinä armaani karvajalka, sinä unteni apina.." Tuo liittyy yhteen meijän lähipiirin sisäpiirivitsiin Ja tämä on siis ainoa johon itte voin suostua, muut leikit lopetetaan heti alkuunsa.

Kyllä tyo vieheiden määrä taitaa olla ihan morsiusparista kiinni yleisestä mielipiteestä välittämättä.. Toinen kukittaa puolisukua ja toiselle riittää vähempi. Esmes siskon häissä oli vieheet sulhasella, vanhemmilla ja isovanhemmilla (joita oli kaksi kappaletta), meijän häihin tulee viehe tasan sulkille ja muut jää ilman. Bestmania ja kaasoa ei siis siskon häissä ollut, eikä tulla näkemään näissäkään häissä. Näin meillä.

...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. ...vihkiminen kirkossa lauantaina sunnuntaina ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu ...häävalssi/häätanssi ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa, kotiväen ohjelma, ystäviä ja sukulaisia varten on ohjelmassa kohta; jos jollakin on jotain sanottavaa ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta - morsiamen huntu - isän saattaminen - ruusukimppu - hääkarkit - hääauto - hääparia esittävä hääkakunkoriste - kimpun ja sukkanauhan heitto - häävalokuvaus ulkopuolisen kuvaajan toimesta - itse väkerretyt askartelut lasketaanko se itse väkerretyksi, että pöytienn kaislaniput on itse sidottu? -kaaso ja bestman Tämmönstä meillä.. Aika perinteiset, mutta omalla tyylillä, niinku kaikilla muillakin

Walssi: Voihan siihen kirjottaa vain, että vihkimisen jälkeen jatkamme kahvittelun merkeissä.., ...jonka jälkeen kahvitilaisuus tms. Luulis, että kuka tahansa tajuaa, että juhlaa puheineen ja tansseineen ei kannata odotella jos reilusti vaan kertoo, että kahvit tarjotaan. Ei kahville kutsuminen välttämättä ole sen vaikeampaa kuin juhliinkaan.

Täältä tulee sitten tuokin EI pöytäkukille! Meille tulee kiviä ja kaislaa Eikös nää nimenomaan lukeudu noihin Kartion (käsittääkseni) tarkoittamiin pöytäkoristeisiin... Tai no, "kukka"-sanahan noista koristeista puuttuu... Siis itte tajusin noin niinku, ettei kukaan ole listannut pöytäkukkia nou nouksi. Ja erikseen nou nou koristeet. Niitä meille kyllä tulee, mutta vähän niitäkin..

Meijän häitä juhlitaan elokuulla, vihki- ja juhlapaikka varattiin nyt huhutikuun alussa, heti kun häistä päätettiin, askartelu jutut on vain päässä, kutsut ja pöytäkoristeet onkin oikeastaan ainot mitä pitää edes askarrella. Vieraslista on valmis, ruokapuoli hoidetaan itse, eväät on päätetty, mutta sen enempää ole tehty mitään. Puku on piirretty, seuraavaksi pitäis hankkia kangas ja alkaa kaavottaan, sulhasella on pukupuoli vähän pitemmällä. Itte en ole vielä keksinyt mitään stressattavaa, mutta meillä sulkki on muutenkin se miettiväisempi, miä vain touhuan Ainoa uni häistä, minkä olen nähnyt, oli tässä joku aika sitten. Siinä minä olin koulussa (sunnuntaina?) ja tajusin puoli tuntia ennen vihkimistä, että miun piti mennä järkkää juttuja. Äiti sano siin sitte että härreguud, sulla pitäis olla jo suihkut ja kampaajat käyty ja mekko päällä. Onneksi heräsin siihen, niin en päässy näkemään mikä katastrofi häistä olis tullu En miä vain jaksa stressata, kun järkkää pienet ja vähän karutkin häät niin ei tarttekaan..

Meille tulee kutsuun liite jossa on lyhyesti ajo-ohjeet ja lahjatoiveet. Olen aatellut, että kirjottaa vaan siihen, että lahjatoiveita on ja niitä saa kysyä morsmaikulta puhelinnumero. Sitten kun kyselevät, niin osaan ehottaa jotakin kysyjälle sopivaa ostettavaa sen perusteella, että tunnen kaikki meijän häihin kutsutut. Siis tyyliin isovanhemmat ostaa yleensä kalliimmalla, kaverit halvalla ja sukulaiset siltä väliltä. Meillä on sitten ihan puhtaasti peruskäyttötavaroita, kun menee vähän sillai, että miulla on kaikkia mahdollista yhden ihmisen tarpeiksi, mutta sulhasella ei ole mitään. Jonkun verran saatiin tarpeellista kihlajaislahjaksi, mutta kyllä sitä riittää toivottavaa häälahjaksikin. Sitten tämä perfektionisti morsmaikkunen on sitä mieltä, että kaikki astiat kaapissa pitää olla samaa sarjaa ja lakanat ja pyyhkeet on just niitä oikean värisiä jne

Maanmainio paikka päästä r-kirjaimesta eroon niin miksei? Mun sukunimessä on siis r, enkä miä siitä hirveesti tykkää.. Kuulostaa vaan jotenki niin pöhköltä. Mun sukunimi on vissiin 20 yleisintä sukunimiä listalla, eikä sulkin nimen kantajia löydy kun tuhatkunta. On sekin paljon, mutta ei niin paljon kun mun sukunimisiä. Ja viimisenä, ärsyttää aina, kun kysytään, että ootko tuolle ja tuolle sukua. Joo en, sitten kysytään, että oletko varma.. No miten h*****rissa miä kaikille olisin sukua, kun tän nimisiä on esmes savo väärällään ja itte olen tiukasti Pohjos-Pohjanmaalta.. muoks. kirotusvirheet