Tunnistan fiiliksen, koska pelottaa, että kaikki on vain suurta aikuisten leikkiä. Olen häissäni 32 ja mies 39. Olemme tekemässä niistä mutkatonta aikuisten juhlaa, jossa ei hehkutella nuorta rakkautta. Mutta hankalaa on esim. musiikin löytäminen, jossa ei sitä koko ajan tuotaisi esille. Isän kanssa olen keskustellut, että miksi haluan talutettavaksi alttarille. Koska nämä ovat ensimmäiset hääni ja olen aina itseni käsipuoleen itseni kuvitellut. Siis kaikkea tällaista joutuu pohtimaan, kun en löytänyt tätä oikeaa 10 vuotta sitten. Mutta kukaan ei ole minulle onneksi ihmetellyt, mitä olemme tekemässä. Häitä tosin aikaistaa juuri tämä "vanhuus". Emme voi odotella loputtomasti, koska haluamme lapsia ja vasta häiden jälkeen. Mies tosiaan tulee olemaan iäkäs isä, mutta eipä itselläkään liikaa aikaa ole. Huh, kaikkea tällaista miettii. Onneksi huomaan, että joku muukin.