SannaJ

Meillä tulee virret 600 (Hyvyyden voima) ja 241 (Rakkaastani tunnen iloa). Kauniita ovat.

Meille tulee pieni leikkiauto-Mini, jonka perässä kolisee barbien kenkiä ja pikkuisia pulloja. Ja tietysti kyltti Just married. Punainen Mini on meidän juttu ja sopivia hahmoja ei löytynyt.

Olemme kutsumassa ihmisiä avecien kanssa niiden osala, joilla tiedossa oleva pari on olemassa. Oletan, että koska olemme parina nykyisin tekemisissä ihmisten kanssa, tämä jatkuu myös häissä. Miehellä on omat menonsa kavereittensa kanssa kuin myös minulla, mutta häät ovat yhteenkokoontumisjuhla. Mietin sitä myös vieraiden kautta. Etenkin niiden kohdalla, joiden ainoa tuttu on joko morsian tai sulhanen tuntuisi orvolta kutsua ilman omaa tuttua ihmistä. Etenkin, jos on tiedossa nimikin, eikä vain "avec". Minun on vaikea ymmärtää jakoa tuttuihin ja vieraisiin, joita ei paikalle haluta. Joku tässä jo sanoikin, että eikö olisi aika tutustua ja koota porukkaa. Mutta toivottavasti yksin kutsuttujen häät onnistuvat ja sujuvat ilman suuria kahnauksia. Ymmärrän närkästymisen syyt - ja en ihmettele seurauksia.

86€ + joku kivi, tuskin paljon lopputuloskaan maksaa

Meidän häissä on ihan pakkopakko: 1. Hyvä tunnelma: tehtävät asiat perustuvat tähän johtotähteen 2. Sulhanen saa valita hääauton 3. Rahaa ei pala ylimääräistä yhtään 4. Kutsu lähtee kaikille niille, joita oikeasti toivomme paikalle (lopulta luku on iso) 5. Morsian saa olla hiukset auki 6. Morsiammen isä saattaa alttarille 7. Leikkejä on vähän, jos ollenkaan 8. Juomana booli 9. Värinä sininen 10. Juhlasta valmistellaan ilman valtavaa stressiä ja itkua Nopeasti tuli tällaiset, harkinnan jälkeen ehkä jotain muuta.

Ainanlinnan kukkaa ei voi muuta kuin suositella. Pirkko tuntuu lukevan ajatuksia. Siellä osataan ideoiden pohjalta tehdä hyviä ratkaisuja ja en ole koskaan pettynyt. Hautauspalvelut ovat ihan piilossa.

Hääpukuni kankaat, joilla mekko tuunataan tähän päivään. Käytin kangaskaupan alea hyväksi.

Tunnistan fiiliksen, koska pelottaa, että kaikki on vain suurta aikuisten leikkiä. Olen häissäni 32 ja mies 39. Olemme tekemässä niistä mutkatonta aikuisten juhlaa, jossa ei hehkutella nuorta rakkautta. Mutta hankalaa on esim. musiikin löytäminen, jossa ei sitä koko ajan tuotaisi esille. Isän kanssa olen keskustellut, että miksi haluan talutettavaksi alttarille. Koska nämä ovat ensimmäiset hääni ja olen aina itseni käsipuoleen itseni kuvitellut. Siis kaikkea tällaista joutuu pohtimaan, kun en löytänyt tätä oikeaa 10 vuotta sitten. Mutta kukaan ei ole minulle onneksi ihmetellyt, mitä olemme tekemässä. Häitä tosin aikaistaa juuri tämä "vanhuus". Emme voi odotella loputtomasti, koska haluamme lapsia ja vasta häiden jälkeen. Mies tosiaan tulee olemaan iäkäs isä, mutta eipä itselläkään liikaa aikaa ole. Huh, kaikkea tällaista miettii. Onneksi huomaan, että joku muukin.

Kaikesta. Morsiammen puku - äidin vanha, tuunaan Ruoka - kokki on enoni, joka tekee edullisesti Paikka - ei ihan keskustassa ja siten halvempi Ja oikeastaan kaikki mietitään pariin kertaan ja sitten vasta maksetaan. Mutta silti en koe, että menee pihistelyksi. Rahaa menee kuitenkin muutama tuhat euroa.

Täällä näkyikin samaa ideaa. Meille tulee Ahvenanmaan lomalta kerättyihin kiviin nimet vieraista. Kivet laitetaan pöytään röykkiöksi, koska vieraat saavat sitten itse ratkaista, miten istuvat. Pääasia, että ovat siinä tietyssä pöydäss. Painan nimet vedenkestävällä musteella leimasimilla kiviin. Yritettiin kerätä mahdollisimman sileitä kiviä rannalta mukaan. Ihan hyvältä koekivet näyttävät.

Meille ei tule mitään viittausta kutsuun lahjoista. Asiasta voi kysyä ilmoittautuessa, vastaus tulee olemaan: jokainen voi itse päättää, mikä tuntuu hyvältä ratkaisulta itselle. Meillä on kaikki olennainen kunnossa ja emme häitä lahjojen takia järjestä. Siksi ei mitään listaa mihinkään tai viittauksia toiveista. Meille tulee vieraiksi niin läheisiä, että tietävät meidän jutut aika hyvin.

Meille tulee Fazerin uutuuskarkki Blueberry pie, koska on maultaan ja paperin väriltään juuri oikea. Siihen sidotaan mustikansininen rusetti ja se on siinä. Se on liian hyvä unohdettavaksi ja en alakaan askarrella, vaikka siihenkin oli jo suunnitelma.

Meillä mies valmistuu talvella ja kesällä 2010 häät, minä vakkarityössä ja tuolloin häiden aikaan pitkällä kesälomalla. Olen silloin 32 ja mies 39. Olemme olleet yhdessä silloin 2 ja puoli vuotta.

Aika lailla tasan vuosi vielä. 31.7.2010 Lempäälässä vihitään ja naapurissa Narvassa juhlitaan.

Minulla hopeinen kihlasormus ja tulee samaa sarjaa vihkisormus vuoden päästä. Sormus on käytössä 24/7 ja todella naarmuinen jo nyt, vaikka ollut sormessa vasta puoli vuotta. Kuitenkaan en kadu. Sormuksessa on lause kaiverrettuna ja vihkisormukseen tulee myös pienen kiven kanssa (tod.näk. zirkoni) kaiverrus. Hiotaan ja korjataan sitten, jos tarvetta tulee. Pidän siitä, että tämä maksaa vähän ja on silti sitä, mitä pitääkin. "Olkoon aika kultamme..." "ja rakkaus jalokivemme." (Kaiverrukset meidän kihlasormuksissa. Mieheni ajatus, koska toinen halusi kultaa ja toinen timantteja. Lopulta saimme hopeaa ja terästä. Ja toimii!)

Koska toivon lapsia ja haluan perheelle yhteisen nimen. Omani on niin yleinen, ettei kaksoisnimi tule kysymykseen. Eikä miehen nimessä ole mitään vikaa. :girl_in_love

Meillä isäni puhuu, koska se on minul.le tärkeää. Samalla tavalla kuin alttarille kävely yhtä matkaa. Olemme läheisiä ja olen ensimmäistä kertaa tätä tekemässä. En usko, että hän pitkään puhuu, mutta äitini on suunnitellut jo puhetta. Häät kesällä 2010.

Minulle tulee kaasoksi tärkeä ystäväni. Olemme alkujaan työkavereita ja sielläkin koettu kaikenlaista. Nyt olemme ystäviä, joiden onneksi miehetkin tulevat hyvin juttuun. Mutta siis kaaso on ihminen, johon luotan ja joka on minulle tärkeä ihminen. Kaason ja minun apuan on sitten joukko apuporukkaa, joka ideoi ja toteuttaa, esimerkiksi askarteluja.

Menemme naimisiin, koska olemme sitoutuneet elämään yhdessä loppuun asti. Olemme tulleet perille, mihin matka on mutkitellen ollut koko ajan. Rakkaus riittää, mutta haluamme miehen kanssa laittaa siihen sinetin. Minulle tämä on todella tärkeää. Me saamme yhteisen nimen, joka tulee myöhemmin toivottavasti lasten myötä olemaan perheemme yhteinen nimi. Olen onnellisesti saanut mallin siitä, miten avioliitto on onnellinen ja kestävä asia. Miehelläni on sama tunne. Eli aika vahva peruste elää tulevaisuudessa avioliitossa.