Aina olin naureskellut Satuhäitä ja muita että miten kaikki voikin mennä joskus noin pieleen mutta sattui sitä omallekkin kohdalle: 1) Juhlapaikka meni konkurssiin joku 3-4 kuukautta ennen häitä ja kuumeisesti jo etsittiin korvaavaa paikkaa tilalle mutta onneksi konkurssipesä jatkoikin sitten toimintaa kesän loppuun asti meidän häiden 28.8. ollessa ko paikan viimeinen tapahtuma 2) Kirkkoharjoitus: Pappi oli soittanut mulle jo joskus vapun aikoihin ja valitellut että hänellä ei oikeastaan ole tarjota kun yksi aika kirkkoharjoitukselle, häitä edeltävänä torstaina 13:30. No me odotellaan kirkolla, ei näy pappia. Kello tulee 14, ei näy pappia. Joskus varttia yli sulho sitten soittamaan papille niin hän oli merkinnyt kalenteriinsa että 16:30 Tuli sitten kuitenkin 10 minuutissa ja saatiin vedettyä harkat ja häihinkin jopa muisti tulla. Jälkeenpäin vasta kuultiin että kyseinen pappi oli kerran soitettu ristiäisiin kun oli unohtanut 3) Hääaamuna kaikessa kiireessä jäi kirkko-ohjelmat kotiin, 35 km päähän hääpaikkakunnalta. Onneksi huomattiin kuitenkin ajoissa ja sulho sai sitten vähän ajella sillä aikaa kun meikä istui kampaajalla 4) Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä sakastista ulkokautta kirkon ovelle kun kaikki vieraat on sisällä. Mutta koska satoi, suntio päätti tunkea meidän sakastin sijasta urkuparvelle piiloon odottamaan. Kyseisessä kirkossa urkuparvelle johtavat portaat on aika kapeat ja kierreportaan tapaiset joten meinasin pudota rappusista kimppuni ja helmani kanssa. Onneksi kuitenkin sain kaiteesta kiinni, mistä seurauksena oikeasta keskisormesta irtosi koristekynsi. Mutta eipä tuo tahtia haitannut 5) Sulho yritti alkaa suutelemaan ihan väärässä paikassa, vaikka meikäläinen yritti töniä ettei ei vielä. No ei kuulemma oltu ensimmäisiä ja pappiakin vaan nauratti Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihana ja ikimuistoinen päivä, en valita