miguli

Hui kuinka kallista! Mun puku roikkuu vieläkin hengarissa likaisena...

Aiomme kyllä juhlistaa ensimmäistä hääpäivää jotenkin speciaalisti. Riippuu vähän rahatilanteesta.. Ensimmäinen idea oli mennä romanttiselle illalliselle siihen ravintolaan, jossa hääjuhlat pidettiin. 1. hääpäivä osuu kuitenkin lauantaille ja kyseinen ravintola toimii lauantaisin vain tilauksesta, eikä kahdelle ole järkeä tilata salia... Siispä uusi suunnitelma on mennä ihanasti johonkin kylpylään, esim Ruissalon kylpylään.

Kieltämättä hääohjelmat ovat vähän alkaneet tympiä. Kyllä mä vielä pari kuukautta häiden jälkeen katselin satuhäitä ja tallennan ne boxille edelleen. Enää niitä ei vaan tule katsottua. Tai sitten katson vähän alusta ja huokaan, kuinka tylsä pari ja rumat häät, enkä jaksa katsoa loppuun Ärsyttää kun kaikilla niissä ohjelmissa on jo lapsia naimisiin mennessä.

Saatiin melko vähän rahaa, vaikka toivottiin rahaa häämatkaa varten. Oikeasti häämatka oli jo maksettu häiden aikaan, koska lähdimme matkalle heti seuraavana aamuna. En oikeastaan tiedä, mihin se raha tarkalleen lopulta upposi. Osa rahasta oli käyttörahaa matkalla ja osa rahasta tuli tarpeeseen kun valokuvaus piti maksaa. Lahjarahan summa itsessään ei olisi riittänyt valokuvauksen maksuun.

On haikeaa. Tykkään uudesta nimestäni kyllä, mutta kun olen aina ollut samanniminen vanhempieni kanssa Ja lisäksi tyttönimeni alkoi samalla kirjaimella kuin etunimeni, niin allekirjoitus oli kivempi tehdä. Minusta on kuitenkin tärkeää, että meidän perheellä on sama sukunimi.

Me ei saatu sulhon isältä edes korttia. Pienin lahja oli 15 euron lahjakortti ilman korttia. Ihmettelen miten joku kehtaa antaa tuollaisia summia. Ei 15 eurosta pitkä matka 20 euroon ole, mutta silti 20 e on vähemmän nolo kuin 15e. No mutta ymmärrän kun tämä tuli huonossa rahatilanteessa olevalta opiskelijalta. Itse annoin ei-niin-hyvälle ystävälle 50 e häälahjaksi, vaikka rahatilanteeni oli todella huono kun järjestin omia häitä samalla. En vain kehdannut antaa vähempää. Omien häiden jälkeen huomasin, että yllättävän vähän ihmiset mitään antaa..

Mäkin olen miettinyt mitä puvulleni tekisin. En halua myydä sitä ja värjääminen ei onnistu. Aion ehkä erottaa yläosan alaosasta ja näin korsettimaista yläosaa voi käyttää jonkun muun hameen kanssa. Yläosa on musta ja alaosa valkoinen.. Eli toisaalta puku ei ole kovin hää-mäinen. Itsellä on tarvetta iltapuvulle vuosittain niin olis kiva päästä käyttämään sitä toistekin

Tieto siitä, että me olemme nyt yhtä. Sukunimeä myöten. Ei tarvitse pelätä vastoinkäymisiä koska tietää, että molemmat on tässä täysillä mukana. Niin ja tietty noi timantit sormessa

-Päivää ennen häitä seremoniamestari ilmoitti, että ei voi hoitaa hommaa, koska on kipeä. (Pyysin kaveria, joka hoiti homman hyvin.. lyhyellä varotusajalla tosin). -Kahta päivää ennen häitä tuttu kampaaja ilmoitti olevansa kipeä. En saanut uutta, joten hän teki kampaukseni lääkehöyryissä Ihan hyvin onnistui, mutta pieni ressi kasvoi kun hän käski mun ettimään toisen. -Olin sopinut, että voin mennä höyryttämään pukuni ennen häitä paikkaan, josta se ostettiin. Saavuimme puvun kanssa häitä edeltävänä päivänä sinne, mutta morsiuspukuliikkeen tilalle oli ilmaantunut kampaamo! Onneksi yksi toinen pukuliike teki viimeset korjaukset pukuun. Törkeetä, että pukuliike ei sanonu mulle lopettavansa vaan päin vastoin sanoi, että ilmaseksi tehdään loppukorjaukset hääalusviikolla! -Häähitaan piti tulla Spotifysta. Yhtäkkiä kyseistä biisiä ei ollutkaan saatavilla spotifystä ja sulho kävi kirjastossa, mutta kyseinen levy oli jo lainassa. Eipä auttanut muuta kuin ostaa 20euron levy yhden biisin takia! -Luovutuksen jälkeen isä seisoi laahukseni päällä, enkä heti päässyt jatkamaan matkaa -Juuri ennen alttaria sulhanen kompuroi (mutta se sai mut naurahtamaan ja näin jännitys vähän laantui) -Kaasot oli ilmeisesti jo lähteneet juhlapaikalle kun kuvaajan kanssa oli tarkoitus ottaa kirkon pihalla kaasojen kanssa kuva vihkimisen jälkeen. Jäi sitten se kuva ottamatta :/ -Yöpalalle piti saada kaikki, mitä buffetista jäi, mutta ei ne tuoneetkaan mitään muuta kuin tilaamamme yöpalan. Kysyttäessä sanoivat, että mitään muka ei jäänyt. AINA ruokaa jää, eikä meilläkään ruoka kesken loppunut, joten oli huono selitys. Jotain vastoinkäymisiä oli siis meilläkin. Päivä oli kuitenkin elämäni paras näistä pienistä kömmähdyksistä huolimatta <3

Me saatiin häälahjaksi tosi kiva vaalea laatikko, joka on Victorian ja Danielin hääoheistuotteita. Laatikko on koristeltu kruunuin ja 2010 vuosiluvulla, joka on myös meidän vuosiluku. Siitä tulee mun häämuistolaatikko. Laitan muistolaatikkoon -Pari hopeista koristetta hääpöydiltä -Meidän häälehden, joka sisältää menun ja ohjelman -Pöytänumerokortin -Kaikki onnittelukortit jotka saatiin -Nauhaa kaasojen rannekukkakoristeesta -Ihana kirje, jonka sulhon sisko kirjoitti meille häiden jälkeen -Nuotit laulusta, jonka ystävä meille lauloi -Runo, jonka kaaso teki meille -Runo, jonka sulhanen luki mulle

Mä yritin hymyillä, mutta meinasin lahota siihen paikkaan, kun marssi pärähti ja ovet aukes. Aloin katselemaan itkeviä ystäviä ja sukulaisia ja meinasin alkaa parkumaan. Sitten etsin katseellani sulhasen ja se auttoi. Pidin katseen sulhasessa koko loppumatkan ja sain hänestä tukea. Alttarilla oli jo helppo olla kun edessä oli tuttava pastori ja hänen rauhottava puheensa. Pelotti katsoa kuvia kun luulin, että sisäinen myllerrys näkyisi kasvoiltani. Onneksi näytän kuvissa kuitenkin tyynen rauhalliselta ja hymyilevältä.

Sain hienon rannekellon, vaikka sovimme, että ei anneta huomenlahjoja huonon rahatilanteen vuoksi. Itse annoin läppärilaukun

Minä ja mieheni olemme molemmat sitä mieltä että asiat "oikeassa" järjestyksessä. Ensin avioliitto sitten lapset. Kaveripiirissä on paljon toisin ajattelijoita. En käsitä asennetta, että lapsi voi tulla kyllä, mutta naimisiin ei todellakaan vielä. Jos naimisiin mennään niin sitten pitää vielä odottaa. Luulen, että ne kunnioittavat avioliittoa ja haluavat olla asiasta aivan varmoja jos menevät naimisiin. Eivät tajua, että lapsen äidistä/isästä on hankalampi päästä halutessa eroon kuin aviopuolisosta.

Itse olen ajatellut tehdä täysin samoin häissämme. En ole itseasiassa miettinyt edes muita vaihtoehtoja! Mitä se teille maksaa, että ruokitte vielä kaksi "ylimääräistä"? Vai täytyykö teidän maksaa siitä ylimääräistä, koska kyllähän sitä ruokaa aina jää? Meillä nimittäin ruoat on 40e/hlö ja kuvaajat veloittavat 80e/lisätunti. Periaatteessa saatais yksi lisätunti ruoan hinnalla... Ei sitä kyllä varmaan kehtaa olla ruokkimatta niitä.

Mä olen kanssa pohtinut asiaa, ja tottakai olisi kohteliasta tarjota kuvaajalle ruoat. Meillä vierasmäärä on muutenkin paisunut ja tarjotaan ruoat pastorille vaimoineen. Ennestään kaksi tuntematonta ammattilaiskuvaajaa tulee meille töihin vain kuudeksi tunniksi, kehtaako olla ruokkimatta? Tokihan niitä ruokia jää, mutta kyllä kuvaajat täytyy laskea väkimäärään jos ruokaa tarjoo. Se tekee yhteensä sitten 80e joka on yhtä suuri summa kuin ylimenevät tunnit kuuden tunnin jälkeen! Jos otettais koko päivän dokumentaarinen niin sitten olis pakko ruokkia, mutta nyt ne tulee vain kuudeksi tunniksi.. Pitäiskö kysyä heiltä itseltään mikä on käytäntö? Mitään sopimuksia en ole nähnyt..