vastalause

Rouva
  • Content count

    34
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by vastalause

  1. Minun suvussani on useampikin alkoholisti ja kieltämättä aika kovasti huolestutti, että miten niiden kanssa menetellään, kun en kuitenkaan läheisiä sukulaisia tahtonut jättää kutsumattakaan. Kutsuttiin siis heidät ja toivottiin parasta. Pari heistä jätti tulematta, koska olivat liian humalassa (viikkoa aikaisemmin olivat vannoneet, että tulevat sitten kyllä selvinpäin, mutta kas kummaa, saivat rahaa pari päivää ennen häitä...). Eräs vieras kävi paikan päällä, mutta hän muutaman valokuvan otettuaan poistui ennen juhlan alkamista kuntonsa takia toisen vieraan (hänelle tutun siis) kehotuksesta. Tämä oli mielestäni mahtavasti hoidettu, itse en ehtinyt edes nähdä koko tyyppiä eikä tarvinnut hänestä stressata lainkaan. Loput tulivat ja käyttäytyivät suhteellisen siististi juomisesta huolimatta. Räikeimmin humalassa oli varmasti isäni, jolle kaasosiskoni hienovaraisesti sanoi hänen oltuaan muutaman tunnin juhlissa, että nyt olisi varmaan aika poistua ja soitti hänelle taksin. Taksi tuli nopeasti ja isä poistui ja juhlat jatkuivat leppoisasti. Vähän mua jäi jälkikäteen vaivaamaan ja ärsyttämään, että sen piti siellä niin paljon juoda, mutta toisaalta isälle oli tosi tärkeätä, että hän pääsi näkemään minun naimisiinmenoni, ja muut vieraat suhtautuivat kuitenkin varsin ymmärtäväisesti koko juttuun eikä hän ketään varsinaisesti häirinnyt. Isä siis kyllä vannoi ja vakuutti etukäteen tulevansa juhliin selvinpäin, joten asiasta oltiin kyllä puhuttu. Ei hän paria enempää ollut ottanut ennen saapumistaan kuitenkaan, mutta tarjoilut maistuivat hänellekin varsin hyvin . En jaksanut asiasta hermostua tai nipottaa, ja kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Sisko osasi juuri oikeassa tilanteessa pyytää häntä poistumaan .
  2. Vastaus otsikon kysymykseen: Ei mitenkään . Olen muutenkin tosi herkkä ja vähän pelotti jo etukäteen tuo itkemisasia. Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja olin itse valinnut vihkimisen aikana luettavat tekstit yli puoli vuotta ennen häitä. En kertaakaan onnistunut lukemaan niitä itkemättä, joten ei nyt ehkä kamala yllätys ollut, etten pystynyt niitä kuuntelemaankaan vetistelemättä, kun olin vielä kaiken lisäksi raskaanakin ja sen takia ehkä tavallistakin herkempi . Vähemmänkin liikuttavissakin kohdissa itketti, kun tiesi, että kohta tulee se ihana kohta! Hyvin kuitenkin purin huulta ja tsemppailin ja vaan muutama kyynel pääsi tirahtamaan . Muuten ei itkettänyt koko juhlan aikana ollenkaan. Mitään puheita tai sormusvaloja ei haluttu, kun ei kumpikaan hirveästi esiintymisestä tykätä ja tiedän, että ainakin omalla kohdallani olisi mennyt ihan vollottamiseksi koko homma . Onneksi en ollut vihkimisessä ainoa, joka liikuttui! Muun muassa kaasosiskoni itkeä vollotti läpi koko vihkimisen ja olipa siellä muillakin silmänurkat kostuneet .
  3. Minä maksoin, kun minulla sattui olemaan paremmin rahaa kuin miehellä silloin. Meillä on omat tilit, mutta aika pitkälti yhteiset rahat kuitenkin, että yleensä mitä tahansa hankintoja tai kauppareissuja tehdessä se maksaa, jolla on enemmän rahaa. Vihkisormuksenikin maksoin ihan itse, kun silloinkin mulla oli miehen tilannetta parempi rahatilanne.
  4. Meillä minä kosin puolivahingossa epäromanttisesti . Oltiin kyllä naimisiinmenosta aikaisemminkin puhuttu, että jossain vaiheessa voisi, mutta tuon kosinnan jälkeen meillä oli sitten valmiina hääpäivä ja alettiin häitä ihan tosissaan valmistella. Mulle sillä, miten me päädyttiin menemään naimisiin ei ole missään vaiheessa ollut mitään väliä, mutta muilla ihmisillä tästä on kyllä tuntunut olevan vähän eriävä mielipide. Naima-aikeista kerrottaessa kovin moni kysyi, että no miten se sun mies kosi. Sitten kun kerroin, että itse asiassa se olin minä, joka kosi, niin sen sijaan, että olisin saanut mitään positiivisia reaktioita, sainkin kuulla, että olin itsekäs ja kiireinen ja minun olisi pitänyt odottaa, että mies on valmis ja antaa hänen kosia. Minä kun kuvittelin, että mieheni aikuisena ihmisenä osaisi kyllä kertoa, jos ei olisikaan valmis, mutta ilmeisesti odotin muiden mielestä mieheltäni liikoja . Ja näitä kommentteja tuli siis sellaisiltakin ihmisiltä, jotka kovasti tasa-arvosta muuten jaksavat meuhkata, yllätti kyllä. No, naimisiin kuitenkin mentiin ja avioliiton alku on ainakin ollut onnellinen siitä huolimatta, että itsekkäästi en odotellut ja vihjaillut mahdollisesti vuosikausia, että mieheni keksisi itse kosia.
  5. Minä otin miehen nimen, koska en tykännyt omastani . Miehen sukunimi on ihan kiva, tosin nyt on ärsyttänyt sen yleisyys niinkin typerästä syystä kuin siitä, etten voi saada gmailiin etunimi.sukunimi-sähköpostiosoitetta . Omassa sukunimessä tökki se, että se kuultiin aina väärin ja oli mielestäni vähän rumakn. Lisäksi en oikeasti ole sukua kenellekään sen nimiselle (paitsi siskolleni ja nimen avioeron jälkeen säilyttäneelle äidilleni), kun äitini naimisiin mennessään vaihtoi myös minun nimeni niin, että koko perheellä oli sama nimi. Ei siis ollut mitään erityistä tunnesidettä vanhaan nimeen ja olen vain tyytyväinen, että pääsin siitä eroon, vaikka tässä nyt vielä totuttelua ja pientä identiteettikriisiä onkin .
  6. Miehen kanssa nukuttiin äitini luona vierashuoneessa. Muuten nukuin hyvin, mutta miehen yskän takia heräsin kolmen aikaan ja silloin valvoin puolisen tuntia, kun kissa tuli tallomaan naamalle. Nukkumaan päästiin vasta hiukan ennen yhtä kiitos pitkäksi venyneiden askartelusessioiden ja kello herätti 7.40. Oikein levännyt olo oli kaikesta huolimatta, vaikka aamulla aika paljon väsyttikin . En osannut hermoilla, kun oli nukkumaan mennessä sellainen olo, että kaikkeni olen tehnyt häiden onnistumisen eteen eikä muuta enää voi.
  7. Mä olin alunperin laskenut budjetiksi 4000-5000 euroa. Jälkilaskelmat osoittavat, että rahaa meni noin 3700 euroa, joten onnistuimme jopa alittamaan budjetin! Vieraita oli 46 (joista tosin neljä jätti tulematta viime hetkellä, mutta heistä siis maksettiin kuitenkin). Ei kaduta yhtään, vaikka olisihan me vähemmälläkin päästy muutamilla myönnytyksillä ja enemmällä askartelulla (päädyttiin mm. kutsut tilaamaan valmiiksi painettuina, kun en jaksanutkaan askarrella ). Ollaan opiskelijoita, joten iso rahahan tuokin meille oli, mutta suuri osa kuluista tuli maksettua pitkin edellistä vuotta ja lisäksi äiti ja anoppi yllättäen tarjosivatkin varsin avokätisesti apua kustannuksissa . Hääpäivä oli aivan täydellinen ja kaikki meni nappiin .
  8. Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja olin itse valinnut vihkijän lukemat tekstit. Sain siis alkaa taistella kyyneliä vastaan heti ensimmäisistä sanoista, kun muistin mitä kaikkea liikuttavaa sieltä oli tulossa . Ihan puheen lopussa itkin vain parin kyyneleen verran ja tokenin siitä aika äkkiä, sen enempää ei tullut itkettyä .
  9. Aika hiljainen tämä ketju, mutta itse olisin häitä suunnitellessani kaipaillut enemmän kokemuksia Kokkolan alueen pitopalveluista, joten tulenpa kehumaan valitsemaamme, josko se jotain tulevaa hääparia auttaisi . Meillä oli siis pitopalveluna Naurava Kokki. Ruoka oli todella hyvää, kaikki vieraat sitä kehuivat, ja palvelu ja yhteydenpito oli erinomaista! Otettiin heiltä tarjoiluapuakin ja kaikki meni oikein mallikkaasti.
  10. Mulle teki hääkampauksen ja meikin Kaisaksissa Terhi ja en voi kuin kehua palvelua ja jälkeä! Suosittelen lämpimästi siis .
  11. No voi morjesta tuota tekstiä . Etenkin tökkäsi silmään tuo "ehkä elämän tärkeimmän vaatteen onnistuminen on annettu kiinalaisen hikipajamogulin käsiin". Mun mielestä on aika huolestuttavaa, jos hääpuku on ehkä elämän tärkein vaate. Tai no, ehkä sellaisten ihmisten, joille asia oikeasti on näin, kannattaa käydä ostamassa se puku ihan alan liikkeestä. Mulle kun on väliä vain sillä, että puku on mun silmissäni ihana, eikä se materiaali ole ihan niin justiinsa. Mitä luulette, vieläkö ehdin tilaamaan puvun Millyltä, kun häät on 6.8.? Jos siis laitan tilauksen tässä ihan parin päivän sisään. Taitaa olla vähän siinä ja siinä... En vaan ole missään muualla nähnyt haluamaani pukua ja hintakin olisi varsin kiva tuolla. Hah, syksyllä pyörittelin päätäni lukiessani tätä ketjua, kun tuolla jossain aiemmin jotkut panikoi siitä, ehtiikö puku tulla ajoissa vai ei, että onpa pöljää tilata noin viime tingassa ja tässäpä sitä itse ollaan . On ollut tosi kiireinen kevät, enkä ole oikein koko asiaa muistanut ennen kuin ihan vasta muutama päivä sitten. Laitoin pari päivää sitten Millylle pari kysymystä hinkumastani puvusta, mutta vielä ei ainakaan ole vastausta tullut. Uskaltaako tässä nyt jäädä odottelemaan vai pitäisikö vain laittaa tilaus sisään ja toivoa parasta?
  12. Mulla oli lauantaina aivan huisin ihanat polttarit! Päivä oli tiedossa jo etukäteen, koska polttarit järjestettiin Tampereella ja itse olen sieltä muutama vuosi sitten muuttanut pois, joten piti onnistua järjestelemään kaikkien aikataulut ja kissojen hoitamiset. Yllätysmomenttia juhlissa piisasi kyllä siitä huolimatta, että tiesin ajankohdan jo etukäteen . Lähdin kotoa kahdeksan junalla kohti Tamperetta ja saavuin siis perille siinä kympin aikaan ja kaveri tuli hakemaan mua junalta. Käveltiin siitä sitten toisen kaverin luo, ja se oli laittanut meille aamupalapöydän valmiiksi. Syötiin aamiaista ja juotiin Mimosa-drinksuja (eli skumppaa+appelsiinimehua) ja odoteltiin parin muun kaverin saapumista vielä. Oli oikein leppoisaa ja kivaa pari tuntia. Yllättäen mulle ojennettiin kirjekuori, jossa oli tehtävä numero yksi. Mulla oli 15 minuuttia aikaa päättää, miltä alueelta vyötärön alapuolella lähtee sokeroinnissa karvat . Olin sit aamulla just sheivannut sääret, niin ei kamalasti vaihtoehtoja jäänyt. Voin kertoa, että SATTUI! Mutta nyt on ihan uusi toosa! Ja toki toi nyt vei pahimmat estot ja jännitykset pois, kun heti aamusta piti jonkun vieraan ihmisen edessä maata lettu levällään . Sitten mentiin takaisin kaverin luo ja siellä virnuiltiin ja kyseltiin, että no miltä tuntui. Juotiin lisää skumppaa järkytyksestä toipuaksemme ja sain uuden tehtävän. Tällä kertaa mun piti veistää kynttilästä kyrpä. Oli kaikenlaisia työkaluja avuksi ja homma etenikin sutjakkaasti, kunnes lätkäisin itseäni taltalla käteen ja sitten tuli paljon verta. Hupsis! Onneksi kaverilla oli ensiapupakkaus ja toinen kaveri lähti apteekista hakemaan semmoisia teippilaastarijuttuja, millaiset yleensä laitetaan päähän, jos saa vaikka turpaansa. Korjattiin käsi ja yksi kavereista jatkoi veistelyä ohjeideni mukaan, kun katsottiin parhaaksi, etten ehkä lisää huido itseäni taltalla . Tämän jälkeen ommella hurautin ompelukoneella itselleni semmoisen silmiensitomisliinan. Olikin mun ensimmäinen kosketus ompelukoneeseen sitten vuoden 1998, mutta ihan hyvin se sitten meni. Käden taitojen harjoituksen jälkeen sain taas uuden tehtäväkuoren. Mentiin seksikauppaan ja vähän ennen kauppaan pääsyä mun silmät sidottiin sillä itse ompelemallani liinalla. Mun piti tunnustella erilaisia seksileluja ja päätellä, että mitä ne on ja keksiä niille myyvät markkinointinimet. Yhden näistä sain sitten valita omakseni. Nyt meillä roikkuu sitten ovenkahvassa pinkki raippa . Seksikaupasta lähdettiin sitten käymään ihan tavallisessa kaupassa ostamassa juomavarastoon täydennystä ja taas sain arvoituksen muodossa tehtävän. Mentiin Koskipuistoon ja siellä tehtiin oluttesti! Oli siis viisi muovimukillista olutta ja viisi tölkkiä ja piti sitten maistella ja arvioida, että mikä on mitäkin. Tähän osallistui kavereistakin kaikki paitsi se, joka tiesi jo valmiiksi, mikä on mitäkin. Minä ja eräs kavereista voitimme samalla pistemäärällä, molemmilla oli muuten kaikki oikein, mutta kaksi merkkiä oli mennyt väärinpäin. Tissuteltiin sitten tovi siinä puistossa - tuli siis avattua tämän vuoden pussikaljoittelukausikin! Tämän jälkeen lähdettiin bussilla ruuanlaittajakaverin luo ja siellä olikin pöytä koreana. Tarjolla oli superhyvää ruokaa ja viiniä. Herkutteluhetken jälkeen mun silmät taas sidottiin ja jatkettiin matkaa tilataksilla. Määränpäässä sain käskyn vaihtaa uikkarit päälle ja sitten mut kärrättiin rullatuolilla silmät edelleen sidottuina uima-altaalle. Mut pudotettiin veteen semmoisella vammaishissillä . Sen jälkeen sitten polskittiin siellä jonkin aikaa ja siitä sai sitten mennä saunaankin. Minä skippasin saunomiset tosin. Jäätiin tuonne paikalle hengailemaan ja juomaan ja syömään - ruuanlaittajakaveri oli tehnyt semmoisia pieniä mozzarellapizzoja meidän nautittavaksi. Pelattiin sellaista hölmöä peliä, jossa piti joko selittää tai näytellä semmoisia irstaita sanoja. Se oli hauskaa ja mun joukkue voitti reilusti, oltiin tosi hyviä! Siitä sitten lähdettiin vielä keskustaan meidän entiseen vakiobaariin, jossa tuli tuolla kokoonpanolla istuttua paljon, silloin kun vielä asuin Tampereella . Siellä ilta jatkui varsin humalaisissa merkeissä ja mentiin vielä kaverille rommijatkoille. Minä tosin en hirveästi niistä jatkoista muista, koska nukahdin aika pian . Oli siis ihan tosi ihana päivä ja olen aivan otettu, että mun kaverit oli noin paljon kaikkea järjestäneet! Ja melkein kaikki osallistuneet ovat opiskelijoita, joten tässäpä nähdään, että pienelläkin budjetilla onnistuu ikimuistoinen päivä! Saan myöhemmin tuosta muistokseni vielä sellaisen kirjan, johon mua haastateltiin kaikkien tehtävien välillä, kunhan ne teettää digikuvista oikeita valokuvia, jotka sitten liimataan sinne . Sunnuntain olotila oli kyllä varsin kammottava, mutta onneksi edellinen päivä vain hymyilytti ja siitäkin selvisin hengissä!
  13. Minä tilasin tuolta 2.2. askartelusälää ja tavarat tulivat perille 18.3. Toimituksen luvattiin alunperin kestävän 1-2 viikkoa ja lopulta se siis kesti 6 viikkoa ja kaksi päivää. Sähköpostia lähetin heille neljästi, ja joka kerta vastaus oli, että asia tarkastetaan ja paketti laitetaan postiin huomenna. Lähetystunnustakin pyysin, mutta sitä en koskaan saanut. Eipä kyllä ole pelkoa, että tuolta enää ikinä mitään tilaisin. Minäkin löysin tämän ketjun vasta tilaamisen jälkeen. Olin ehkä hiukan naiivi, kun en tullut ajatelleeksi, että mitään ongelmia saattaisi tulla. Olen tilannut elämäni aikana varmaan sadasta eri nettikaupasta tuotteita, eikä mulla koskaan ikinä milloinkaan ole minkään kanssa ollut mitään vastaavia ongelmia. No, viisastuinpa sen verran, että jatkossa googlettelen ennen tilaamista .
  14. Miyuko: Sori, olin ihan unohtanut koko ketjun! Meidän häihin ei lapsia tule kuin pari, eikä niistäkään kaikki osaa kävellä, niin en sen takia niistä kallioista ole niin huolissani. Kännisistä vieraista enemmänkin . Tajusin muuten, kuka oot! Tinkatar: Sama heppu on . Tosi mukavalta on vaikuttanut ainakin sähköpostin välityksellä!
  15. Postimerkkejä ostin . Sain kuulla, että kyseisiä merkkejä ei enää kovin kauan ole myynnissä, ja ne on ihania! Tästä se lähtee sitten . Ensimmäinen kuluerä tosin oli hääjuhlapaikan varausmaksu.
  16. Tietääkö joku, mistä sen sitten saa tietää, koska jonkun tietyn sukunimen viimeinen kantaja on kuollut? Väestörekisterikeskus kertoo, että tämä himoitsemani sukunimi on ollut viidellä ihmisellä ja kaikki ovat kuolleet, mutta ei tietenkään kuolinvuosia. Se olisi niin hieno! Ja musta olisi jotenkin kivaa, jos molemmilla vaihtuisi sukunimi. Olisi vähän niin kuin semmoinen uudelleen syntyminen siihen avioliittoon sitten ja sen merkkinä tulisi uusi yhteinen nimi . Nimen keksiminen on ollut vaikeaa, mutta tänään muistui mieleeni tuo eräs hautakivestä bongaamani hieno sukunimi. Harmi, etten muista kuolinvuotta tuosta kyseisestä hautakivestä, vanha se ainakin oli, mutta oliko sitten 100 vuotta, sitä en tiedä. Kai mulle miehen sukunimikin kelpaa, jos tuo ei onnistu. Tai jos ei keksitä jotain suvusta löytyvää sukunimeä. Mä toisaalta tykkään mun äidin tyttönimestä, joka oli itse asiassa munkin nimeni siihen saakka kunnes mun ollessani 4 äiti meni naimisiin. Ongelmana siinä on sitten se, että se ei oikein miehen etunimen kanssa sovi ehkä niin hyvin. Ei se ainakaan kovin innostunut siitä ole. Miehen sukupuuhun pitäisi varmaan perehtyä tarkemmin vielä.
  17. Minuakin tämä lapsiasia hiukan mietityttää. Potentiaalisia lapsivieraita ei tosin ole kuin nelisen kappaletta, mutta minusta lasten ei ensinnäkään tarvitse joutua pelkäämään humalaisia ihmisiä ja toisekseen olisi kivaa, jos häämme olisivat kitinävapaat. Ongelma tuleekin sitten siinä, että bm:llä on lapsi, enkä tiedä, ovatko saamassa poikaa mihinkään hoitoon . Tai haluavatko laittaa. Jos bm jättää vaimonsa lapsen kanssa kotiin, niin siitä seuraa taas joku perheriita. En mieluusti tahtoisi sellaistakaan aiheuttaa. Sitten on vielä miehen siskon lapset, jotka ovat kyllä jo kouluikäisiä, mutta eivät kai niin vanhoja, että niitä voisi keskenään jättää. Miehen sisko on myös tulossa aika kaukaa, joten sekin saattaa tuottaa ongelmia lastenhoidon suhteen. Eihän tuo nelisen lasta nyt mitenkään hirveän monta ole, mutta ei mua kyllä vaan muutaman lapsen takia huvittaisi mitään ohjelmaakaan keksiä niille ja erillistä ruokaakin mahdollisesti. Toki vanhemmat sukulaiset ovat kaiketi muutenkin häipymässä juhlista ennen rymyämisbilevaiheen alkua, mutta tajuaako ne lapsellisetkin sitten lähteä. Ja toisaalta olisi kamalan kiva, että voisivat juhlia meidän kanssa mahdollisimman pitkään. Vaikeaa tämä .
  18. Kiitos hurjasti mielipiteistänne . Se ensimmäinen puku on tosiaan se, johon ihan ensimmäiseksi ihastuin ja teidän lisäksenne kaikki muutkin on sanoneet sen olevan paras (paitsi äiti). Joten ehkä nyt luotan intuitiooni ja muihin ihmisiin ja valitsen sen . Ja lakkaan katselemasta pukuja, kun se tekee valinnasta vielä vaikeampaa .
  19. ^Aivan ihana tuo väri ainakin!
  20. 6.8.2011 Kokkolassa juhlapaikalla vihkiminen .
  21. Ei olla kristittyjä, joten ei luonnollisestikaan haluta mitään kristillisyyksiä meidän häihimme. Ollaan molemmat erottu kirkosta jo ajat sitten, ja musta, kuten näemmä monesta muustakin tässä keskustelussa, tuntuisi jotenkin kornilta lupailla niin vakavia asioita sellaiselle olennolle, jonka olemassaoloon en usko. Sulhanen taas ei halua siksi, että sen mielestä Jeesus-jutut on tylsiä . Onneksi ollaan samaa mieltä tästä eikä tarvitse ruveta vääntämään. Meille tulee vihkiminen juhlapaikalle ulos meren rannalle . Uskon, että tiedossa on siis ainakin meidän mielestä kauniimpi tilaisuus kuin kirkkovihkiminen.
  22. Kokkolan maistraattiin olin yhteyksissä tänään, ja sieltä sanoi maistraattihenkilö ihan mielellään tulevansa lauantaisiin häihin juhlapaikalle vihkimään. Ehdotti vielä itse, että voisi pitää myös puheen vihkimisen yhteydessä . Että jos joku Kokkolan seudun morsian pähkäilee, että onnistuuko, niin kyllä vaan, ja varauksenkin ottivat vastaan jo.
  23. En ehkä sanoisi, että liian helposti, mutta varsin helposti kyllä! Stressistä ei ole tietoakaan - lähinnä hääsuunnittelu on mulle opiskelustressin pakoilua . No, ehkä olen kesällä sitten stressaantunut, kun häät alkavat olla ihan käsillä .
  24. Minä arvon nyt kolmen eri puvun väliltä. En vain millään osaa päättää, haluaisin ne kaikki! Joten, mitäpä mieltä te olette? Vaihtoehto 1: Vaihtoehto 2: Vaihtoehto 3 (photoshopatkaa tämä mielikuvituksessanne vaaleanvihreäksi): Tällä hetkellä eniten houkuttaisi tuo kolmonen, mutta puolen tunnin päästä saatan olla jo kakkosen tai ykkösen kannalla. Olen 162cm pitkä, enkä aio käyttää häissä korkokenkiä, jos tällä on mitään merkitystä. Olen yläkropasta kokoa 36-38 ja alakropasta 38-40, hiukan tuhti siis . Tavoitteena on kyllä saada painoa pois hiukan ennen ensikesäisiä häitä vielä. Mieluusti korostaisin rintavarustusta, kun sitä kuitenkin ihan kivasti on, ja se ehkä voisi viedä huomion pois paksummasta keskivartalosta. Mikä noista teidän mielestänne sopisi tämänkuuloiselle vartalotyypille parhaiten? Varsinaisesti päärynä en ole, vaan enemmänkin Kermit-mallinen . Onko noista mielestänne joku sellainen, joka oikein korostaisi pömppistä? En oikein itse osaa tällaisia asioita katsoa ollenkaan . Edit: Toki siis saatan pukea puvun alle jonkin sortin korsetin, joka toki hoikistaa hiukan, enkä ehkä ihan hirveän tuhdilta sitten näytä, muttamutta, olisi se silti kiva, jos puku imartelisi niitä hyviä juttuja vartalossa ja piilottelisi niitä pahoja .