vmh

Me taas ollaan tehty se ratkaisu, että jätetään nimenomaan ne sukulaiset jotka olisi muka "pakko kutsua" kokonaan pois. Joitakin sukulaisia olisi ollut ihan kiva kutsua, mutta sitten joutuisi selittelemään sitä, miksi tuo täti tai serkku tai muu kutsuttiin ja toista ei. Emme siis kutsu ydinperheen (isä, äiti, sisarukset) lisäksi ketään muita sukulaisia ja panostamme ystäviimme, joiden kanssa muutenkin vietämme enemmän aikaa ja olemme läheisempiä kuin sukulaisten. Mulla on niin tolkuttoman laaja suku, että pelkästään mun tädeistä, enoista ja serkuista tulis aveceineen useita kymmeniä ihmisiä, joten kun budjetti todellakin on rajallinen, on helpompaa rajata sukulaiset ihan minimiin kuin alkaa tehdä mitään valintoja heidän välillään.

Oi! Tuollaista 50-luvun henkistä glamour-lookia itsekin havittelen tulevissa omissa häissäni! Otsatukkani vaan tuottaa hieman pulmia, mitenhän sen saisi nätisti?! Mutta ehkäpä senkin voisi laineille laittaa, vaikkei pitkä otsis olekaan. Tai sitten joku tiara/pantaviritelmä. Hmm. Ihanaa, että joku muukin on innostunut näistä "vanhan ajan kampauksista"

Kyllä minäkin liityn tähän joukkioon, jonka mielestä on aika erikoista kutsua polttareihin, jos ei kutsuta häihin. Ainoa tapaus, jossa sen näkisin järkevänä olisi juurikin tuollainen, jossa itse häät ovat tosi pienelle porukalle, lähinnä suvulle ja kaverit siksi kutsuttaisiin polttareihin. Mutta siltikin se voisi olla vähän outoa. Itselleni näin ei ole käynyt (meinasi käydä tänä kesänä, mutta ehkäpä polttareihin alustavasti kyselleelle selvisi, etten ole häihin kutsuttujen listalla ja ei sitten enää ottanut yhteyttä uudemman kerran). Omiin polttareihin aion antaa kaasojen tehtäväksi kutsua vain niitä kavereita, jotka häihinkin kutsun saavat, vaikka paljon olisi sellaisiakin kavereita, jotka varmaan ois hauska saada mukaan polttareihin, mutta koska häiden kokomme on rajoitettu, niin eipä sitten. Olen muuten ollut sellaisissa polttareissa kyllä, joihin on osallistunut ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet häihin paikalle (kutsun ovat toki saaneet) ja ovat sitten halunneet olla edes jossain häämenossa mukana ja tulleet polttareihin mukaan.

Tähän mennessä sulhasen kannalta kohtalokkain lipsautus oli se, joka johti hääajankohdan sopimiseen. Oltiin siis jo kihloissa, kun viime talvena kerran illanvietossa huutelin miehelle että "hei mun tuleva aviomies, tuo mulle juomista". Sitten jatkoin että "millonhan susta muuten tulee mun aviomies?" johon mies vastasi että "no, ei kyllä ennenku täytän 30". "No hei, säähän täytät 30 ens talvena, et miten ois ens kesänä sitte?" Mies ei muistanu olevansa vissiin "niin vanha" ja aatteli että tuo "ei ennen ku oon 30" ois pitemmänkin ajan päässä. Noh, tottakai annoin sille mahdollisuuden perääntyä kun alkoholin vaikutuksen alaisena moista meni lupaamaan, mutta ei se sitten halunnut siirtää, jotenka häät ovat sitten elokuussa 2010 Ostin tossa jo hääpuvunkin ja esittelin sitä yhdelle meidän yhteiselle miespuoliselle kaverille joka totesi mun miehelle että "tiiäkkö, että sää saat ihan älyttömän kauniin vaimon!" mies tyytyväisenä että "tiiän!". Että kai se sit kuitenki vähä on innostunu näistä hääjutuista, vaikka osa hössötyksestä sillä meneeki vähä yli hilseen

Mulla on 3 "kaasoa". Häämme eivät tule olemaan kovin isot eivätkä mitenkään perinteiset, joten kaasouskin ehkä on hieman erilaista kuin "normaalisti". Kaasoista yksi on aika uusi ystävä, olemme tunteneet vasta muutaman vuoden, mutta hän on työkseen ravintola-alalla ja saan häneltä apua pitopalvelun valinnassa ja voin antaa hänen vastuulleen esim. yöpalan huolehtimisesta juhlissa jne. Lisäksi hän asuu varmasti samalla paikkakunnalla häihin saakka (omistusasunnon vasta ostanut), joten on samassa kaupungissa, kun tarvitsen tukea Kaksi muuta kaasoani asuvat toisessa kaupungissa; toinen heistä tuntui luontevalta valinnalta siksi, että hän oli aikanaan ensimmäisiä, joille suhteestamme kerroin ja hän myös tuntee hyvin sekä minut, että sulhasen. Toinen kaasoni taas on paras opiskeluvuosieni ystävä ja hän taas on näistä kaasoistani varmaan eniten innostunut ylipäätään hääasioista. Tuntui vaan jotenkin luontevalta valita mukaan myös joku niiltä vuosilta

Oululainen kesän 2010 morsian ilmoittautuu joukkoon myös

Ostin pukuni viime viikonloppuna. Se ei siis ole perinteinen hääpuku vaan enempikin iltapuku (myös väri on musta, ei valkoinen). Hinta oli 320 euroa. Eli mielestäni pääsin aika halvalla! Pukua sovitin keväällä alustavalla pukukierroksella ajatuksella "kuhan nyt jotain sovitan". Malli jäi vaivaamaan mieltäni koko kesäksi ja saatuani kannustusta siitä, ettei mitään haittaa vaikka puku onkin musta (se ei kuitenkaan ole mitenkään "synkkä"!) niin menin katsomaan vieläkö puku on kaupassa. Siellähän se edelleen minua odotteli ja tuli kyllä sellainen olo, että puku on minua varten (sitä oli tullut kauppaan tasan yksi kappale yhtä kokoa ja väriä ja kukaan ei ostanut sitä vaikka meni monta kuukautta aikaa tässä välissä!). Kunhan vielä saan jokusen kilon painoa pudotettua, niin puku istuukin täydellisesti Sitten toki täytyy ostaa vielä muut; alusvaatteet, kengät jne.

Me varattiin Korvenkylän nuorisoseurantalo elokuun toiselle viikonlopulle 2010. Minusta paikka oli jotenkin sympaattinen, vaikkei tietenkään mikään luksus. Pieni nuhjuisuus ei meitä haittaa, sillä tilat ja hinta ja sijainti olivat meille varsin sopivat. Puvunkin ehdin tuossa jo ostamaan, joten nyt pitäisi sitten ruveta hommaamaan muita tärkeitä asioita, kuten pitopalvelua ja musiikkia!

Mullakin on sulhasella pitkät hiukset ja hän on jo suostunut siihen, että hänkin voi käydä kampaajalla ennen häitä. Nyt vaan en kans tiedä, että millainen "kampaus" olisi hänelle hyvä. Ei mitään Legolas-meininkiä meillekään, mutta mietin että ehkä silti sen perusponnarin voi kampaaja paremmin pysyväksi saada tai ehkä mahdollisesti jokin lettikin vois olla hyvä? Että kuvia ja kokemuksia kaipaan minäkin

Itse olen osallistunut häihin vieraana, jotka toteutettiin niin, että hääparin vihkiminen oli perjantaina kirkossa ja samana iltana illallistivat sukulaistensa kanssa. Kaverit oli kutsuttu lauantai-illaksi bileisiin, joissa näimme videolta itse vihkimisen ja tarjolla oli juotavaa, pientä syötävää ja muuta ohjelmaa. En kyllä kokenut tätä mitenkään loukkaavaksi, minusta se oli ihan ok, koska sukulaiset ja kaverit eivät kuitenkaan toisiaan tunne ja tässä tapauksessa vielä suku oli toiselta puolelta osittain uskonnollista. Eli eivät olisi ehkä viihtyneet siellä kavereille suunnatuissa bileissä... tai olisivat ainakin kovasti järkyttyneet.

Huh. Kurja lukea, että ihmiset ovat joutuneet ottamaan noin negatiivisia reaktioita vastaan! Minusta täytyy ihmisillä (siis sisaruksilla, vanhemmilla, appivanhemmilla, muilla lähipiirissä) olla jotain vialla, jos eivät osaa iloita toisten onnesta ja siitä, että on löytänyt rakkautta elämäänsä. Eri asia tietysti, jos on vaikka menossa naimisiin jonkun murhamiehen kanssa. Me ei olla vielä kerrottu vanhemmillemme milloin häät ovat (ovat siis kesällä 2010). Kihlauksesta kerrottiin niin, että kun miehen vanhemmat olivat tulossa meille kylään, niin kutsuin äitinikin kahvittelemaan sillä verukkeella että "kun ette kovin usein näe muutenkaan". Äiti kyllä sanoi, että oli heti arvannut minun äänestä, että jotain on tekeillä. Vaikka olenkin aina sanonut, etten koskaan mene naimisiin, niin uutinen ei hirveästi kuulemma ketään yllättänyt kun se kerrottiin minun äitini suhtautui asiaan aika maltillisen iloisesti, appivanhemmat olivat aivan tohkeissaan ja toivottelivat tervetulleeksi sukuun ja halasivat. Eivät ole kovin tunteellista sakkia yleensä ulospäin, joten varmaankin olen sitten ihan toivottu morsio heidän pojalleen kun niin ilostuivat Saas nähdä kuin sitten nyt käy, kun kerrotaan että häät on sovittu ja että sukulaisia ei kutsuta (paitsi siis tietysti ydinperheet, eli äiti, isä, sisarukset).

Kyllä me nyt kun ollaan päätetty että häät ovat kesällä 2010 ollaan niistä aika avoimesti puhuttu. Toistaiseksi ei onneksi ole ollut yhtään sellaista tilannetta, jossa henkilö, jota emme ole kutsumassa, olisi kysynyt jotain häistä. Paitsi vanhemmillemme emme ole kertoneet vielä (heh, ehkä vähän nurinkurista...), koska haluamme ensin varmistuksen päivämäärälle (riippuu juhlapaikasta). Ihan hyvä, että ollaankin puhuttu, niin on tullut esiin ne ajankohdat, jotka eivät missään tapauksessa sovi tietyille vieraista. Mm. yksi kaveripariskunta menossa samassa kuussa naimisiin, kuin meilläkin on tarkoitus ja olisi hyvinkin saatettu tehdä vahingossa päällekkäisbuukkaus heidän häittensä kanssa, jos ei olisi ajoissa tullut homma puheeksi.