Itse kävin Studio Tähtisilmässä Hämeentiellä. Olin meikkiin ja hiuksiin aivan älyttömän tyytyväinen

Miehen kuiskaamat sanat alttarilla: olet niin kaunis

^ WOW! Kerrassaan upea

Me tilattiin karkit sieltä. Hyvin toimi, voin suositella

Olen koonnut häämuistojenlaatikkoon: - kaikki kortit - muutaman pöytäkoristeen (oksilla roikkuneita blingejä) - yhden hääkellon joita vieraat kilisyttivät kirkonportailla - kutsun - kirkko-ohjelman - kiitoskortin - yhden kappaleen painetuista menu/ohjelmalapuista (jokaisella vieraalla oli oma) - mun ja miehen plaseerauskortit - meidän pöydässä koristeena olleen linnunpesän lintuineen - lisäksi mun häihin ostamani korvakorut ja riipus talletetaan muistojenlaatikkoon. Ajatuksena on, että puen ne hääpäivinä jos ja kun menemme ulos syömään - pari puhetta - häämatkalta kerättyjä simpukoita

Mun ihanuudet (ylempi kihla, alempi vihki)

Samoin

Todellakin Onhan se aina hauskaa tirkistellä muiden hääsuunnitelmien edistymistä ja itse hääpäivää

^ kuten myös. Olin 110% tyytyväinen sekä hiuksiin, että meikkiin

Kaipa mä sitten vaihtaisin kuvauksen paikkaa kuitenkin, vaikka itsepintaisesti pidin kiinni siitä, että kuvat otetaan vasta vihkimisen jälkeen Nyt tuli se kuuluisa kiire ja hoppu, koska ei haluttu vieraiden joutuvan odottamaan liian kauan

Ostin oman pukuni Naikkarikirpparilta: Pukuun ei tarvinnut tehdä juurikaan muutoksia, helman pituuskin oli sopiva. Ainoastaan selästä pukua piti hieman korjata. Hinta oli hyvin kohdillaan

Mun Naikkarikirpparilta ostama Sincerity :-X :-X Puku yksiosainen, vaikka näyttääkin kaksiosaiselta

Oli kyllä hyvä jakso, katsoin sen just Yleareenalta. Hauska se koira kohta, kun ne juoksee pellolla villisti ja taustalla soi "who let the dogs out" Ei ehkä kaikista tottelevaisimpia tapauksia. Symppiksen oloinen pariskunta

Meillä oli itse asiassa sekoitettuna kaikkea mahdollista Ruokailun taustalla soitti pianisti, häävalssi soitettiin koneelta, muut valssit soitti jousikvartetti ja illan bilemenosta vastasi ammatti-DJ. Trubaduuri kävi vetämässä kolmen kappaleen esityksen kitaralla (oli aivan ihana!). Lisäksi jatkoilla vieraat jorailivat Spotifyn tahdissa. Jousikvartetti ja pianisti olivat meidän sukua/ystäviä, DJ oli aivan mielettömän hyvä satsaus! Trubaduurin oli anoppi "tilannut" ns. lahjaksi. Humppabändi ei olisi ollut lainkaan meidän juttu.

Mies osti (pyynnöstäni) mulle tämän häätuoksuksi: Lancome, Trésor in love

Kuula mennessä ja Melartin postuessa. Häävalssina Enyan Caribbean Blue

Peukkua Annin Juhlapalvelulle! Hoitivat toissa viikkoiset häämme 100% ammattitaidolla, en voi kuin suositella

Häämatkalta kotiuduttu, terveisiä paratiisista! Vietimme siis 1,5 viikkoa Filippiineillä ja loppuloman Hong Kongissa. Sopivassa suhteessa beachia ja suurkaupungin vilskettä. Lensimme siis suoraan Cebuun ja otimme sieltä samantien paatin Boholin saarelle, Tagbilaraniin. Sieltä suunnistimme samaan syssyyn vielä Boholin etäpuolella olevalla Panglaon saarelle. Vietimme siis 4 ekaa yötä Panglaossa, lähellä Alona Beachia ja seuraavat 4 yötä Boholin saarella Andassa. Ensimmäinen vaikutelma Filippiineistä ylipäänsä (lue: Cebun kaoottisesta miljoonakaupungista) oli sokeeraava. Kaikki se liikenne, tienvarsien värikkäät ränsistyneet kojut ja kaupat, plus se, että suurin osa ihmisistä elää todella köyhissä olosuhteissa. Filippiineillä ei siis todellakaan kannata viettää aikaansa kaupungeissa, meidän mielestä esim. Cebu oli aika ahdistava paikka (vietettiin siellä yksi iltapäivä ennen Hong Kongiin lentoa). Mutta oi voi ne Panglaon ja Boholin rannat! En olisi ikinä uskonut, että sellaisia matkaoppaiden mainoskuvia saattaisi löytää aivan livenä Panglaossa asuimme Bohol Beach Club-nimisessä resortissa ja niillä oli aivan upea, 1,5km pituinen valkoinen hiekkaranta. Siellä kävimme mm. snorklaamassa Balicasagin saarella. Lisäksi yhtenä päivänä kävimme noin 6h kestäneellä opastetulla kierroksella Boholin saaren puolen nähtävyyksissä (oma opas, oma auto). Alona Beachilla kävimme yhtenä iltana kääntymässä ja paikka taitaa olla aikamoinen turistirysä (kuten olen ymmärtänyt Boracaynkin olevan). Onneksi emme siis ottaneet majoitusta sieltä. Neljä seuraavaa yötä vietimme Boholin puolella, Andassa. Anda on todella rauhallinen paikka. Jos hakee yöelämää tai vaihtoehtoja esim. ravintolapuolella, niin ei kannata suunnata tänne. Häämatkalaisille paikka sopi kuitenki täydellisesti Jälleen valkoista hiekkaa, nipahutteja ja kristallinkirkasta vettä. Jos haluaa sukeltaa, niin Anda sopii siihen hyvin. Vesi on vieläkin kirkkaampaa kuin Panglaossa. Me emme tällä reissulla rohkaistuneet vielä sukeltamaan, snorklauskin oli uusi aluevaltaus Siistiä kylläkin! Hintataso Filippiineillä on kohtuullinen, mutta esim. suuremmissa resorteissa röyhkeän kallista verrattuna maan ns. normaaliin hintatasoon. Tienvarsien resuisista oloista huolimatta filippiiniläiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. En voi muuta kuin suositella!

Mä jännitin jo häitä edeltävänä perjantaina ihan sikana . Vielä hääpäivänaamuna kampaajalla mulla oli sellainen fiilis, että apua, miten mä selviän tämän jännityksen kanssa Loppuviimein meille tuli älytön kiire hotellilta kirkolle ja tultiin mestoille ihan viimeisellä minuutilla. Puff, mun suurin jännitys katosi siinä samalla. Etukäteen ajattelin, että varmaan pyörtyä kupsahdan alttarille, mutta kaikki sujui mallikkaasti. Koko vihkiminen oli niin intensiivinen tapahtuma, että ei siinä ehtinyt ajattelemaan niitä sataa vierasta siellä selän takana. Juhlissa ei jännittänyt lainkaan

Ensimmäiset kyyneleet pyrkivät silmäkulmiin kirkonovien takana kun Kuulan marssi pärähti soimaan . Alttarilla vetistelin kaunista lauluesitystä (Anna Puun Linnuton Puu). Juhlissa lausuttiin monta tunteikasta puhetta ja joka kerta oli nenäliinoille käyttöä. Varsinkin mieheni ja kaason puheet saivat silmät kostumaan

Loppujen lopuksi vanteen kanssa liikkumiseen tottui nopeasti. Pukeutuessa ajattelin, että my god, miten tämän kanssa selviää koko päivän Mutta tosiaan tuoliinkin mahduin ( ) istumaan hyvin ja tanssiminen vanteen kanssa oli yllättävän helppoa, vanne nimittäin antaa tilaa askelille

Yllättävän hyvin. Kirkossa laahus oli tietysti auki, ja kaaso suoristi sen alttarilla. Kirkosta poistuessa kiepautin laahuksen toisen käteni päälle ja hyvin onnistuin liikkumaan korottomissa talvikengissäni. Juhlissa laahus nostettiin nappiin. Loppuillasta tanssin tohinassa laahus polkaistiin kaksi kertaa napistaan (lopulta nappi irtosi), mutta saatiin fiksattua se korsetin yhteen hakaseen kiinni. Ja meno jatkui!

Kaason avustuksella, en olisi varmaan saanut itse rohmuttua sitä kaikkea helmamäärää syliini. Hyvin kuitenkin sujui!

Nyt jos saisin päättää, valitsisin puvun jossa olisi hieman vähemmän helmaa Olin aikamoinen jyrä vanteineni kanssa

Rahaa kului paljon ja jonkun verran yli budjetin. Kertasummanahan se tuntuu älyttömältä, mutta ollaan molemmat 100% tyytyväisiä juhliin, juhlapaikkaan ja järjestelyihin yleensä, ei siis kaduta tippaakaan.