Phantogrator

No ei makseta?! Ei meidän häihin ole pakko tulla, joten ei meidän ole pakko maksaa heidän majoitustaan. Ruokimme ja juotamme heidät kyllä

Meillä ei onneksi ole siinä vaiheessa kun naimisiin menemme kovin montaa pientä lasta (ellei joku päätä yht'äkkiä hommata sellaisia tahtoen/tahtomattaan ). Yksi on siinä vaiheessa 3-vuotias, mutta vanhemmat ovat sen verran fiksua kansaa että ymmärtänevät poistua rauhoittumaan kirkon ulkopuolelle. Ainakin kun olimme hautajaisissa kesällä, niin lähtivät heti ulkopuolelle kun lapsi alkoi itkeä. Toiveissa olisi, että käyttäytyvät silloin samoin . Olen jo miettinyt, että häät olisi K18 only. En oikein pidä kirkuvista ja riehuvista kakaroista.. Tädin lapset aiheuttavat eniten päänvaivaa. Helvetin hemmoteltuja kakaroita jotka saavat tehdä mitä vaan. Ovat muutenkin sellaisia oksettavia prinsessoja, ettei edes kestä katsoa. En yhtään ihmettelis, että ne puettais häihin morsiankopioiksi. Hautajaisissakin olivat valkoisissa juhlamekoissa, vaaleat tekoturkistakit päällä ja kukkia hiukset täynnä. Kyseessä siis 4-6 vuotiaat lapset. Ihan kylmiä väreitä tulee kun muistelenkin.. Yök.

Jos hääjuhla on Suomenlinnassa niin mielellään siinä välissä kun juhlakansa siirtyy juhlapaikalle. Ja ehdottomasti ulkokuvia! Toivottavasti vaan olisi kaunis päivä niin siellä saisi upeita kuvia.

Vihkiminen Uspenskin katedraalissa ja juhlat ajatuksen tasolla Suomenlinnan pirunkirkon juhlatilassa.

En vielä tiedä, mutta uskon ettei kaduta. Kummallakaan ei ole syntyperäisesti suomalaista sukunimeä vaikka täysin suomalaisia olemmekin. Omani tulee venäjän puolelta ja miehen ruotsista . Omalla tavallaan hieman erikoisempi sukunimi on tuonut mulle ainakin erityisen identiteetin, sillä etunimeni on ikäluokassani sekä muutenkin suorastaan oksettavan yleinen (jokaisessa piirissä missä liikun, opiskelemassa, töissä jne. löytyy aina 1-3 saman nimistä mikä on rasittavaa). Sukunimeni on siis tärkeä mulle, mutta aion kyllä vaihtaa. Miehen sukunimi on jopa harvinaisempi. Omaa sukunimeäni kantaa Suomessa väestörekisterikeskuksen mukaan n. 80 ihmistä, miehen sukunimeä alle 40 Tämä on asia jota olen paljon miettinyt, oman sukunimeni mukana kadotan osan identiteettiäni. Toisaalta taas saan uuden, eikä samalla sukunimellä varmasti löydy yhtään Jenniä niinkuin nytkään omalla sukunimelläni! Kah, tulipas nyt pohdintaa!

Päivää en kerro, mutta Helsingissä kesällä 2012 on sekä juhlat, että vihkiminen

Olen suunnitellut, että max 1000€ saa puku maksaa eli toivottavasti tuon summan edestä löytyy paljon valinnan varaa

Kihlausta tulee kestämään 10 päivää vaille 4 vuotta

^ Käydään nyt katsomassa sitä ensi viikolla, että millainen se todellisuudessa onkaan! Siinä on vaan se vihkipaikka-juhlapaikka ongelma kun ovat eri paikoissa

Vielä ei ole mitään siis virallisesti valittu ja varattu, mutta ollaan "sillä silmällä" katseltu Suomenlinnan pirunkirkon juhlatilaa

Tuleva ortodoksimorsian ilmoittautuu! Itse olen siis ort. ja mies ev.lut. Häät ovat 2012 Helsingissä. Omasta suvustani on lähes kaikki ortodokseja, joten homma on tuttu juttu. Miehen puolelta taas asia on taas aivan uusi. Katsotaan nyt millaisiin ratkaisuihin päädymme, kirkostakaan en ole aivan varma kun on pari vaihtoehtoa. Onneksi on aikaa Ihmettelen monilla keskustelupalstoilla käytyjä juttuja, kun ev.lut morsiamet ovat kauhuissaan ettei tule marsseja sun muita. Itse olen aina inhonnut niitä karmivia urkuja ja olen ylpeä ortodoksisesta kirkkolaulusta. Se on kaunista kuultavaa ja muuta ei tarvitse.

Juhlapaikka tulee ilmeisesti maksamaan n. 1000€ pelkkä tila. Helsingissä juhlat vietetään ja hinta on karmaiseva, mutta paikka vaikuttaa upealta. Kaipa se on niin, että rahalla saa.. Itse en voisi pitää missään karmeissa ja kalseissa "kerhotiloissa", mutta kukin tavallaan.

Me pyritään joku saamaan kissoille ainakin päiväksi tänne. En jättäisi kissoja koko päiväksi yksin vaikka hyvinkin selviäisivät. Itse muutenkin kritisoin tätä "raksuja kuppi täyteen niin selviävät parikin päivää keskenänsä". Meillä kissat ovat niin seurallisia ja ruokinta tapahtuu kolmesti päivässä (ei raksuja, vaan märkäruokaa ja lihaa), ettei se noin vaan onnistu. Kyllähän tuosta nyt voi pari kymppiä maksaa, että joku käy täällä antamassa aamulla ja ehkä illallakin ruokaa.

Me ollaanpa asuttu häihimme mennessä yhdessä viisi vuotta elikkä kyllä on melkeinpä kaikki tärkeä kotiin haalittu. Eli en oikein vielä tiedä miten tämä lahja-asia ratkaistaan. Rahan kerjääminen ei kuulosta mukavalta ajatukselta, mutta turhaa roinaa en halua. Enkä jaksaisi keksimällä keksiä kaikenlaisia "Aalto- vateja" yms koristekrääsää.

Kaasoinani tulee olemaan kaksi parasta ystävääni, heidät on jo pyydetty tehtävään ja sen vastaan ovat ottaneet. Onnellisempi en voisi olla, mikä sen parempaa. Kaksi ihan siksi, että kaasoilla on tukea toisistaan ja tehtävät jakautuu useammalle ihmiselle. Kumpikin tuntevat toisensa vieläkin kauemmin ala-asteelta saakka ja ovat kuitenkin täysin erilaisia. Tarvitsen vahvaluontoisen ja räväkän kaason rinnalle myös sen rauhallisemman version . Kumpikaan ei ole "ykkös" tai "kakkos" kaaso, kumpikin kuuluu yhtä tärkeänä osana hääpäivääni.

Pidän lähestulkoon koko ajan. Rasvatessani käsiä tai leipoessani otan pois ihan hygieniasyistä.

Ostimme Kalevala- sarjan valkokultaiset sormukset ilman timantteja, maksoivat kumpainenkin n. 350 euroa.

Äiti melkein hyppäsi syliin ilosta, ihan vain senkin takia että saa nyt reilusti aikaa mm. säästämiseen. He kun isän kanssa haluavat ehdottomasti osallistua hääkustannuksiin, joten helpompi näin. Pelkään vaan, että äiti hölösuuna on kuuluttanut koko suvulle meidän häistä.. Ei nyt ihan innostaisi kuulla jo nyt kuinka jotkut kutsuu itse itsensä häihin. Miehen äidille, anopille ei vielä olla kerrottu. Mies saa sen kertoa kun parhaaksi näkee. Itsekin voisin toki kertoa, ollaan erittäin hyvissä väleissä, mutta saa mies itsekin tehdä jotain. Uskon kuitenkin, että uutisesta enemmänkin ilahdutaan kuin pahastutaan.

Helsingissä tulee olemaan vihkiminen ja juhla. Sukulaiset asuu lähes kaikki pääkaupunkiseudulla ja ortodoksikirkkoja ei kuitenkaan ole niin paljon, että tulisi vaikeuksia valita.

- Juomissa (haetaan Tallinnasta) - Vierasmäärässä (ainoastaan tädit, sedät, serkut ja kaverit. Ei tutun tuttuja tms.) - Kutsut ja sellaiset itse - Miehelle vuokrapuku? - Pyritään käyttämään hyväksi tutun tuttuja esimerkiksi soittajina, kuljettajina jne. Tällaista näin alkuun.

Avomies on ihan kohtuullisen jäntevästi lähtenyt mukaan tähän touhuun. Häihin on kuitenkin sen verran kauan aikaa, ettei olla kuin suurempia raameja mietitty. Lähinnä aloitettu budjetin miettimisellä, vieraiden määrällä ja kirkon päättämisellä.

Meillä kumpikin opiskelee vielä naimisiin mennessämme, mutta itse olen valmistuva samaisena vuonna joulun aikoihin. Tuleva mieheni ei vielä opiskelujaan saa päätökseen, yliopistossa kun opiskelee. Siihen mennessä olemme kuitenkin seurustelleet 7 vuotta, olleet kihloissa 4 vuotta ja asuneet yhdessä 5 vuotta. Kuulostaa aika sopivalta elämäntilanteelta.