Sorbetti

Olisikohan täällä morsiamia, joilla olisi vähän tuoreempia kokemuksia häistä Palatsissa? Meillä on hääsuunnitelmat vaihtuneet useaan kertaan vierasmäärästä juhlatilaan, mutta nyt uusin suunnitelma olisi juhlia noin 70 vieraan voimin Palatsissa alkukesästä 2021. Houkuttaa suuresti juhlia paikassa, jota ei tarvitse pakosti itse koristella jne vaan voi mennä paikalle vaan ja nauttia päivästä. Kuinkahan paljon aikaisemmin tämä paikka tulisi varata, jotta varmasti saisi haluamansa päivän? Kirkkokin saadaan varattua vasta ensi vuoden toukokuussa, joten olisi kiva jos juhlapaikka olisi siihen mennessä jo varmistunut.

Juhlapaikka, kirkon saa varata vasta ensi vuonna Mulla ei kirkolla niin väliä ole muutenkaan, mielestäni ne on samanlaisia kaikki ja kun olen muualta kotoisin, niin en koe mihinkään tiettyyn kirkkoon mitään tunnesidettäkään

Mun väriteemamieltymykset on vaihdellut kovasti. Ensin oli turkoosi ykkösenä, koska molemmat siitä tykätään, mutta se ei oikein istunutkaan mun päässä heinäkuisiin häihin maalla, joten nyt ykkösenä on kultainen glitter, valkoinen, lehtivihreä ja ehkä lime.

testiä

Itse haluan myös että hääjuhlassa soisi jokin musiikki taustalla koko ajan. Perinteiset radiomusat yms rakkausballadit ei kylläkään kiinnosta vähempää. Swing-musiikkia kaavailin mielessäni taustalle juhlan alussa ja syömisten aikaan mutta konemusiikin ystävänä löysin Spotifystä electro swingiä ja oon myyty! Tämmönen ku Jules Gaia on just sellasta mitä pystyn hyvin kuvittelemaan just meidän häissä. Haluaisin taustamusan saavan vieraissa aikaan sellaista pientä paikallaan hytkymistä, mutta ei kuitenkaan vielä mitään bilefiilistä heti kättelyssä. Shake Down kuulostaa just sopivan menevältä muttei liian.

Mistä löytäisin tekstiviirejä suomeksi? Onko moisia valmiina olemassakaan?

Jossain häissä koristelut sai erityishuomiota, kun pöytäkoristeet olivat kovin korkeita ja joutui ns väistelemään niitä kun halusi jutella kanssaihmisille pöydässä.

Läheltä liippaa. Tuo piti olla hääpäivä alun perin, mutta aikaistettiin muutamalla viikolla, eli 11.7.2020 ja juhlapaikka varattu viikko sitten. Nyt on mukavasti aikaa mietiskellä ja suunnitella Nautitaanhan matkasta!

Häät myös kesällä 2020 ja eilen varattiin juhlapaikka. Oli kuulemma jo alkanut tulemaan muiltakin kyselyä tuolle kesälle, ei kuitenkaan muita varauksia vielä. Joten en ollutkaan liioitellun aikaisin liikkeellä, vaikka aluksi luulin.

Kyselen varmaan ihan tyhmiä, mutta en ole ikinä järkännyt mitään isoja tilaisuuksia niin ihan käytännön kysymys. Kun olette käyneet tsekkaamassa juhlapaikan (ja tehneet varauksen), niin pääseekö sinne seuraavaksi vasta sitten juhlaa edeltävänä päivänä? Että siinä tsekkauskäynnillä jo pitäisi tavallaan tietää mihin kaikkialle koristeita tarvitaan ja miten ne laitetaan, plus kaikki muu paikalle hankittava matsku. Vai mites morsmaikut olette tehneet? Uskon siis että varmasti sovitusti pääsee katsomaan paikkaa uudelleenkin mutta oletteko olleet niin tehokkaita ettei ole tarvinnut?

Itseäni kiinnostaa myös tämä paikka, häät tosin vasta kahden-kolmen vuoden päästä. Kuvien perusteella näyttää aivan todella tunnelmalliselta Mietin tuota alakerran tilaa, onkohan ihan yhtenäinen, että pöydät on mahdollista järjestää niin, että kaikki näkevät hääparin? Ja miten sinne saa sen 100 ängettyä kun tossa yhessä kuvassa näkyy että on aivan täynnä pöytiä mut paikkoja on noin 50. Noh tietty paikalla käyminen avais monta mysteeriä

Onnea Tauriel!!

Heippa! Mä tossa viime syksynä sain sormuksen sormeeni ja täälläkin siitä kertoilin, mutta oon jääny seuraan tätä ketjua ja nyt hyppään tänne vielä takaisin höpöttelemään yhestä syystä Mulla ei koskaan ole elämän isoimmat asiat menneet ihan toivotusti perinteisellä tavalla ja mua jäi jotenkin vaivaamaan toi syksyinen tapahtuma, kun asiat johti kihloihin vähän niinkuin keskustellessä pikku hiprakassa. Silloin kun ei sovittu päivää eikä ees vuotta häiden suhteen ja asia jäi siihen sormukseen vain. Aloin sen jälkeen miettimään, että tässäkö se nyt oli, mun hieno ikimuistoinen hetki jäi siihen sohvalla käytyyn keskusteluun Mussa on nimittäin sisällä jokin pikkutyttönen/prinsessa, joka haluaa kuitenkin sen perinteisen kosinnan vielä mikä jäisi ikuisesti mieleen. Nyt kevään aikana mies on muuttunut valmiimmaksi asian suhteen selkeesti, ollaan puhuttu ihan konkreettisesti häistä ja sovittu jopa, että -19 tai -20 olis se hääpäivä sitten. Mutta mun oli pakko kertoo hänelle että harmittaa se miten tähän tilanteeseen päästiin Keksin nerokkaan idean: mies saa päättää sen tarkan päivän ja vuoden ja kun hän on sen päättänyt, hän kosii mua kunnolla OIKEESTI! Mun mielestä ihan loistoidea, koska sillä mä saan sen kunnon kosinnan ja mies saa vapauden pelata aikaa niin paljon kun haluaa ja päättää sen lopullisen päivän, koska sillä mulla ei oo niin väliä. Ja sitten kun se tapahtuu, niin sen jälkeen voi ihan tosissaan alkaa häitä suunnittelemaan kun se päivä ei oo enää "siellä jossain tulevaisuudessa" vaan se on joskus viimeistään kesällä 2020. Parasta tässä on se, et mies ymmärsi ja oli ihan mukana tässä suunnitelmassa. Näin tämmöinen selostus tällä kertaa.

Inhottava osa meillä naisilla. Kun lukee tätä palstaa, niin selkeesti paistaa se läpi että miten riippuvaisia me ollaan vanhanaikaisista normeista. Mies on se joka päättää ja tekee sen ratkasevan liikkeen. Epäreiluahan tää o

No kyllä nyt kelpaa kun on blingit saapuneet! On meinaa kaunis!! Ihailen tätä omaani välillä sivusilmällä ku kiiltää niin.. (Ja toki edustaa tärkeää ihmistä)

Kiitos vaan Ewy Tuo on Princess-merkkinen sormus. Kultajousesta

Erittäin kaunis!! Tuossa omani:

Oli syntymäpäiväni ja mies illalla mietiskeli ääneen, että olisi pitänyt käydä kultasepänliikkeessä. Minä siihen pikkutyttömäisesti itseäni hilliten kysyin, että mitä sieltä? Hän sanoi että olisi pitänyt ostaa joku koru mikä kestää pitkään. Sitten hän tokaisi, että eikö se nyt ole aika selvää että kihloissa ollaan. Ei mun tarvinnut kuin todeta vaan, että minustaki.

Ewy: ihanaa! Mun täytyy nyt myöntää kans että hehkuttaminen ja haaveilu jäi yllättävän lyhyeksi... Tuli eilen jälleen puheeksi tämä kyseinen aihe ja, no lähinnä kun tuo mies pahoitteli ettei ollut hankkinut mitään synttärilahjaksi, et kultasepänliikkeessä olis kuulemma pitäny käydä. Yritin tivata että miksi.. Noo asia johti toiseen ja lopuks hän totesi että no eikös se ole aika selvää että kihloihin mennään. Totesin vaan että minustaki Ja tänään asia varmistui kun puhuttiin uudelleen tosta eilisestä keskustelusta. Muuta ei sovittuna vielä mutta perhana sentään, mun intuitio oli oikeassa! Kihloissa ollaan!

Frendeissä on se kohtaus, jossa Monica kosii Chandleria ja sanoo mielestäni tosi hyvin siinä itkuisessa tunteiden sekamelskassa, että "there's a reason why girls don't do this!" Meille naisille tuo tilanne on useimmille niin tunnelatautunut, että juurikin mahdollisten pakkien saamisen pelko voittaa kosimisen halun. En väitä ettäkö miehet olisi tunteettomampia ja etteikö hekin pelkäisi torjutuksi tulemista, mutta oon sitä mieltä että miehet handlaavat tommoset tilanteet paremmin. Ainakin jos multa kysytään. Ei kukaan vaatimalla vaadi nykypäivänä että miehen pitää kosia ja naiselta se olisi jotenkin väärin, mutta perinteet on tiukassa. Ei luulis silti olevan muilta pois jos nainen rohkastuu ja ottaa sen ratkaisevan liikkeen. Inhottava ajatus että naisen pitäisi vaan odotella kunnes joku päättää että nyt on sun vuoros.

Tauriel: haha, ei tiedä vaikka itsekin tässä katkeroitus ajan mittaan kuitenkin.. Miehet vaan tuppaa ajattelemaan kaikkea liian loogisesti ja järjellä. Jos on tähdet väärässä asennossa niin ei voi edetä kunnes on sitä ja tätä ja tota... Voin kuvitella miten suurin osa miehistä harkitsee naimisiinmenoa erinäisten excel-kaavioiden ja laskutoimitusten kautta. Aistiharha: Oon 29v ja hän 31.

Moikka! Aloitteleva foorumilainen ilmottautuu! Mieheni ja mun tapaamisesta tulee huomenna puoli vuotta ja mä olen melkeinpä ihan suhteen alusta asti ollut täysin varma, että tuon kanssa haluan naimisiin. Hassua, en oo koskaan ennen tuntenut moista. Me ollaankin edetty melkosen reipasta tahtia (ehkä joidenkin mielestä). Yhteen muutettiin parin kuukauden tuntemisen jälkeen ja siitä se tunne onkin vaan vahvistunut entisestään että tuon mä haluan. Toki olemme jo kolmekymppisiä, ehkä tässä kohtaa voikin ottaa jo vähän vauhtia, kun edellinen suhde kesti 7 vuotta eikä edenny mihinkään. Naimisiinmenosta ollaan nyt puolin ja toisin läpällä/puolitosissaan puhuttu pariin otteeseen. Mies jopa sanoi kerran vakavana, että hän haluaa ensin tavata mun isäni, että sen verran vanhanaikainen on. Siinä kohtaa vasta tajusin, että hetkonen, ei taida olla ihan pelkällä vitsillä kaikki miehen heitot. Nyt oon ihan täpinöissäni, oon aika varma että vielä tämän vuoden puolella se esittää the kysymyksen enkä oikein meinaa hillitä itteeni sen asian kanssa Kuten sanoin, en oo koskaan tuntenu näin, olo on ku pikkulapsella jouluna... Ihanaa että löysin tän yhteisön missä saa luvan kanssa hehkuttaa!