kurahaalari

Heipat, onko kellään kokemusta Pitojen Helmestä? Ollaan tässä vertailtu eri pitopalveluja, ja tähän oltais päätymässä varaamaan tämä omiin juhliimme (omalle juhlapaikalle) mm. emännän ystävällisen asenteen vuoksi. Lähinnä haluaisin kuulla, onko ruoka ollut hyvää. Tai suosituksia, mikä ruoka oli erityisen hyvää. Toimiko tarjoilu, oliko kaikkea riittävästi? Onko ollut mitään ongelmia? Jos jollakulla on ollut tämä omissa häissä tai muissa juhlissa, niin kertokaahan toki kokemuksia.

Ai katos, tätä tyylisuntaa on näköjään liikkeellä Terveppä teille vaan! JUST tämän takia mulle ei oo tulossa olkaimetonta hääpukua. Mun rintamus on kyllä vaatimattomasti ehkä vaan puolet noiden leidien vastaavista... mutta silti.

Meillä on häät 11.9. Oulunsalon Peuhussa. Tarkoitus ois järjestää siviilivihkiminen juhlapaikalla.

Minulla kaksi kaasoa, toinen on siskoni ja toinen veljeni vaimo, jolle olin itse kaasona muutama vuosi sitten. Molemmilla on vähän eri vahvuudet, joten luulisin, että saadaan hommat jaettua aika mukavasti. Ja aattelin kyllä pyytää apujoukoiksi muitakin - uskoisin, että perhepiiristä ja tuttavista löytyy ihan innokkaitakin tekijöitä, jos jokainen saa tehdä sitä missä on itse hyvä ja vain JOS haluaa.

Etsinnässä ois solariumpaikka Oulussa. Onko kokemuksia/tietoa missä vois käydä? Sais olla suht edullinen, mutta kuitenkin siisti. Noihin Tuiran tai Hallituskadun itsepalvelusolareumeihin en taida uskaltautua, koska en oo ennen solariumissa käynyt, joten todellakin tarviin aluksi jonkun vähän ohjeistamaan...

Ambrosine, mielikuvat ja ennakkoasenteet taitaa olla aika tiukassa - itsellänikin joskus, myönnettäköön! Oishan se kieltämättä aika hassua, jos siviilivihkimisessä ei voisi pussata. Eihän se mikään luterilaisen kirkon omistama tapa sentään ole - suukottelu. Ja se suukkohan taitaa muutenkin olla vähän Ameriikasta tuotua hääperinnettä, ja jenkeissä aika harva kuitenkaan edes menee (luterilaisessa) kirkossa naimisiin.

Niin, ne painavammat syyt - joo, en ole raskaana. Vaan vauva on jo tehty. Tuossahan tuo leikkii vieressä... Avioliittolupaus on siis tehty vuosia sitten, eikä siitä ole mielet mihinkään muuttuneet. Oikeastaan se on vähän niin, että meillä ei ole enää mitään syytä olla menemättä naimisiin, koska perhe on jo perustettu ja suunnittelemme oman yhteisen asunnon ostoa ensi kesänä (asumme siis nytkin yhdessä, mutta vuokralla). Eli meillä on jo olemassa painavampiakin syitä pysytellä tiiviisti yhdessä, oltiin sitten naimisissa eli ei. Mutta oikeastaan nyt häiden ajankohdan ratkaisi se, että valmistun keväällä ja olen saanut töitä toiselta paikkakunnalta. Haluamme viettää häät täällä nykyisellä paikkakunnalla ennen poismuuttamista (suurin osa sukulaisista asuu täällä). Eipähän tarvitse sitten enää järjestellä häitä samaan aikaan muuttamisen ja uudessa työpaikassa aloittamisen kanssa. Ja pääsemme aloittamaan omassa yhteisessä kodissa elämämme sitten avioparina. Meille tulee keväthäät, ja mielessäni tähän kevääseen liittyy meidän elämässämme monella tavalla uuden alkamisen teema.

Heippa vaan, tuon keskusteluun mukaan uuden juhlapaikan. Tai en tiedä, voi olla että jossain tämän ketjun sokkeloissa on jo mainittukin, mutta Haukiputaalla on tosiaan myös Heiton talo (Osis), jota vuokrataan myös hääkäyttöön 500e/viikonloppu tai 200e/päivä. Itsellämme oli tämä kakkosvaihtoehtona hääpaikaksi. Vihkiminen ois ollut Haukiputaan kirkossa, joka on aika lähellä tuossa. Heiton talo on aika perus seurojentalo, sopiva isommallekin porukalle, ja ehkä koristelulla voi saada ihan tunnelmalliseksikin laitettua. Käytiin tuota katsomassa aikanaan, ja alla muutama kuva paikasta: http://www.aijaa.com/v.php?i=5480986.jpg http://www.aijaa.com/v.php?i=5481025.jpg http://www.aijaa.com/v.php?i=5481073.jpg http://www.aijaa.com/v.php?i=5481108.jpg http://www.aijaa.com/v.php?i=5481120.jpg Lisää kuvia löytyy Haukiputaan Heiton sivuilta. Sieltä löytyy myös varauslista paikalle, ja näytti olevan vielä ensi kesäksikin ainakin joku viikonloppu vapaana. Meitä ei miellyttäneet nuo punaiset/oranssit muoviset "ruokalatuolit", jotka näkyy yhdessä noista kuvistakin. =) Mutta nämä on makuasioita, eikä meilläkään hääpaikan valinta tuolien väriin kaatunut. Joku toinen kerkes täällä ketjussa jo sanoa, että meidän lopulta valitsemassa paikassa on paitsi rumat tuolit, myös rumat verhot...

Ja niin, kyllä siviilihäätkin voi olla isot. Meille tulee kunnon hääpuvut, ruokatarjoilut 100 hengelle ja vihkiminen juhlapaikalla (jos vaan saadaan vihkijä varmistettua), häämarssit, tanssit, bändit ja systeemit. Rahaa ei ole paljon käyttää, mutta innokkaita tekijöitä ja mielikuvitusta sitäkin enemmän. Se, että siviilihäitä perinteisesti pidetään vaatimattomina, vain innostaa mua suunnittelemaan kunnon juhlia. Toivottavasti kukaan meidän vieraista ei enää meidän häiden jälkeen ainakaan sano, että "ne oli VAAN semmoset siviilihäät..." Toisaalta kirkkohäätkin voi olla pienet. Nythän Oulussa on ruvettu järjestämään näitä vihkihetkiä, missä parit saavat mennä naimisiin ilman ennakkovarauksia lyhyen kaavan mukaan ja juoda hääkahvit sakastissa jälkeenpäin ja siinä se. Hyvä vaihtoehto mun mielestä niille, jotka haluavat kirkkohäät mutta joita juhlallisuudet eivät miellytä.

Mieheni on agnostikko eikä kuulu kirkkoon, emmekä siis voi saada kirkkovihkimistä. Aikanaan mies lupasi liittyä kirkkoon häiden ajaksi, jos se olisi minulle tärkeää. En kuitenkaan sitä halua, koska se olisi teennäistä eikä meidän näköistä ollenkaan. Olen myös itse alkanut miettiä uskonasioita uusiksi viime aikoina, ja voin myöntää, etten ole enää niin vahvasti uskossa kuin nuorempana. On erinäisiä kysymyksiä, joista olen eri mieltä kirkon linjausten kanssa. Kuulun silti edelleen kirkkoon ja lapseni on kastettu. Jos lapsemme päättää isompana erota kirkosta tai jättää riparin käymättä, en tule vastustamaan sitä. Meille tulee siis siviilivihkiminen ilman siunausta. Itselleni siunaus olisi sopinut, mutta miehelleni se olisi kyllä teeskentelyä. En pidä siunaustilaisuutta niin tärkeänä, että suostuttelisin kirkkoon kuulumatonta sellaiseen mukaan. Liittomme on mielestäni siunattu ilman erillistä siunaustilaisuuttakin, jos itse uskomme niin. Sitä paitsi olen ollut viime vuosien aikana niin monissa kirkkohäissä, että oikeastaan on tosi mukava järjestää kerrankin "jotain ihan muuta". Olen ollut aina meidän suvussa se kiltti, joka on tehnyt "niin kuin kuuluu tehdä". No, NYT EN TEE - ja olen ylpeä siitä! Nieleskelköön suvun mummot sitten tekareitaan, jos niikseen tulee...

Onkohan mulla sitten hirmuinen sormuskammo, kun oon kadottanut kihlasormukseni? Ja itse asiassa jo kahdesti. Että niin, pitäis vissiin hommata uus kihla samalla, kun ruvetaan kattelemaan vihkisormusta. Eipähän oo sitten ongelmaa löytää kihlan kanssa yhteensopivaa vihkisormusta, kun saa valita molemmat samalla kertaa... Miehellä ei oo vastaavaa ongelmaa ollut - hänellä on sormus tallessa ja vieläpä useimmiten sormessa. Töissä hän ei saa sitä pitää, enkä siksi oo niin vahtinut, milloin hänellä se on ja millon ei. Useimmin kai hän kumminkin pitää sitä vapaa-ajalla sormessa. Minä olen ollut se, jolle on saanut huomautella, että laitapas se sormus sormeen... ja seurauksena tosiaan tuo, että se on nyt hukuksissa. Tosin en määkään sitä töissä saa pitää, ainakaan ihan virallisien ohjeiden mukaan. Itse en kiinnitä huomiota siihen, onko jollain työkaverilla/tuttavalla/ventovieraalla ihmisellä sormuksia vai ei. Kun ei se kerro tosiaankaan meidän alalla sitä, onko naimisissa vai ei. Kun ei töissä sais niitä pitää. Ja kun oon itsekin tämmöinen huithapeli, jolla sormukset menee hävöksiin tuon tuostakin. Vissiin pitäis laittaa semmonen sormus, mitä oli yhessä kuvassa tuolla "tällaista korua en pitäisi" -ketjussa. Se oli lävistettu sormen nahkasta läpi. Määkään en varmaan sais sitä hukkaan. Mutta sitten pitäis varmaan vaihtaa ammattia...

2.3.05 tavattiin ja aloitettiin seurustelu 1.12.05 muutettiin yhteen 25.7.-06 menimme kihloihin (alunperin häät piti olla syksyllä -07, mutta suunnitelmat lykkääntyivät rahapulan takia) 15.12.08 tyttäremme syntyi Menemme naimisiin ensi keväänä. Mieheni on 30 ja itse ehdin täyttää 26 ennen häitä. Mies on vakitöissä, itse vielä opiskelen. Valmistun ensi keväänä, jos ei mitään maata kaatavaa tapahdu, ja töitäkin on mulle jo tiedossa, tosin eri paikkakunnalta. Tyttärellämme on isän sukunimi, jotta sitä ei tarvitse erikseen muuttaa sitten enää kun naimisiin mennään.

Meillä kihlaus on kyllä avioliittolupaus, eli tämän yhden ja saman kanssa ainoastaan olen ollut kihloissa ja hänen kanssaan suunnittelemme häitä. Olkoonkin, että olen kadottanut jo kaksi sormusta (joo, ostin itselleni uuden sormuksen kun ensimmäinen katosi, ja nyt se itseostettukin on hukassa ). Ja hääpäiväkin oli jo kertaalleen päätetty pari vuotta sitten, mutta peruttiin, kun ei vaan jaksettu ruveta järkkäämään eikä ollut oikein varaakaan. No, en tiiä onko nyt sen enempää varaa, vaikka on me (lue: minä) joku tonni säästetty ihan tätä varten. Nyt on kumminkin jo sen verran painavammat syyt mennä naimisiin ja toisaalta ehkä vähän rennompi asenne (ainakin toistaiseksi), etten jaksa ihan niin paljon touhottaa jostain oikean muotoisista kynttiläkipoista tai tarlataanikarkkipusseista kuin sillon "ensi yrittämällä".

Meilläkin on tulossa siviilivihkiminen Oulun maistraatin vaikutuspiirissä, juhlapaikka on varattu Oulunsalosta päin. Nyt pitäis vaan hankkia vihkijä jostakin kiven kolosta sinne paikan päälle - emme haluaisi maistraattivihkimistä. Toiveissa ois vielä, että saatais semmoinen vihkijä, joka vois puhua hiukan enemmänkin kuin vain sen pakollisen. Musiikkia meille todennäköisesti tulee joka tapauksessa vihkiseremonian väliin (kun ollaan koko suku semmosia pelimanneja), mutta on se aika lyhyt tuommosenaan tuo siviilivihkimisen kaava: -No tahotko? -Tahon! -Joo, tahon määki! -No selevä, olokaapa sitte naimisissa! Osaatteko suositella semmoista ystävällismielistä ja yhteistyökykyistä vihkijää, joka tulis hääpaikalle ja vois jopa pienen puheentyngän pitää...? Tosin sitten jos meidän pitää itse kirjoittaa hänelle se puhe valmiiksi, niin en tiiä mitä siitäkään tulee, kun en ole mikään ruuneperi. Mutta jospa perhepiiristä (ja naikkareista) löytyis sen verran ideoita, että saatais jotain hyviä ajatelmia kasaan. Lyhytkin puhe tekisi seremoniasta kuitenkin henkilökohtaisemman ja juhlavamman.