Supi

Milloinkahan sinun vanhemmat meni naimisiin? Täytyy muistaa, että ajan trendit vaikuttaa paljon vallitseviin käytäntöihin. Esim. joskus 70-luvun aikoihin oli (kuulemma) tapana, että naimisiin mentiin maistraatissa jopa kertomatta omille vanhemmille, koska se oli sitä sen ajan "kapinahenkeä". Omat vanhempani tosin vihittiin kirkossa, joten kaipa niitä "perinteitä" on moneen lähtöön.

Minusta on äärettömän kohteliasta sulholtani minua kohtaan, että hän liittyy häitä varten takaisin kirkkoon. Vaikka kirkkoseremonia ei hänelle paljoa merkitse (sitä tahtomista lukuunottamatta ), hän tietää, että se on minulle oman uskontoni takia tärkeä asia. Eli hänelle kirkkoon liittyminen on enemmän palvelus minulle kuin prameiden puitteiden kaipuuta...

Oransseja karkkeja on ainakin appelsiinin makuiset jelly beans -rakeet (mm. täältä löytyy) ja Haribon persikan makuiset marmeladit tai mitä ne nyt sitten onkaan. Makuunissa oon nähnyt myös oransseja vaahtokarkkeja. Musta on kiva idea laittaa karkitkin teemavärien mukaan, kun niitä kuitenkin aika helposti löytyy kaiken värisiä.

Saako kysyä, minkä tyyppistä lattarimusaa olit suunnitellut? Minä olin kanssa vähän miettinyt lattarimusiikkia taustalle, mutta ongelma on, että ainakin salsassa/mambossa/latin jazzissa on usein aika levottomia perkussio- ja vaskipuhallinosioita... Pelkään, että ko. musaan tottumattomat pitäisivät sitä enemmän häiritsevänä kuin letkeänä taustamusana. :/ Tietty joku latin pop osasto voisi toimia.

Oi, miten ihania nuo pokaalin malliset karkkikulhot! Pitää itsekin pistää harkintaan tollanen karkkibuffet. Muuten, Stockalla on nyt tammikuussa kanta-asiakastarjouksessa Casa Stockmannin akryyliset säilytysrasiat ja -purkit. Löytyy kannen sulkijalla, läpinäkyvällä kannella ja metallikannella. Aika perinteisiä lieriön mallisiahan ne on, mutta hintakin on alkaen 3,-. Mainoskuvissa ne oli täytetty karkeilla, ja ihan hyvältä näytti.

Ai, no sehän selittääkin hieman. Mutta on se silti uskomattoman halpa.

Whaaat? Ja muualla kun 0,50-karaattisista kivistä saa maksaa pikemminkin tuhansia kuin satoja euroja. Itselläni nousee epäilykset heti, kun jokin liike myy huomattavasti halvemmalla yleiseen markkinahintaan nähden (tai ikkunassa on näitä "loppuunmyynti, alennukset 60-70% kylttejä). Eräs ihan yleinen tapa on nostaa timanttien väri- ja puhtausluokitusta yhdellä pykälällä ylöspäin. Vaikka tarkoitus ei olisi viilata asiakasta linssiin, täytyy huomioida, että suht pienten kivien (ehkä jotain <0,05ct) tarkka luokitus ei vaan kannata, koska se vie kuitenkin reilusti aikaa (aika on rahaa...) ja kivien myyntihinta tässä kokoluokassa on suhteellisen pieni. Asiakkaalle kuitenkin yhtä pykälää parempi kivi voidaan heti myydä selvästi kalliimmalla kuin "huonolaatuisempi" kivi vaikka ero ei olekaan paljain silmin nähtävissä (tai välttämättä ihan tarkkaan myyjänkään tiedossa). Vilpillisestä kivien laatuluokituksen parantelusta on myös aikas epätodennäköistä jäädä kiinni. Kukapa valmista sormustaan enää kiikuttaisi jollekin puolueettomalle taholle syynättäväksi... En ole ikinä Tikkurilan Korukaivoksessa käynyt, joten en millään tavalla syytä heitä tällaisesta toiminnasta, kunhan pohdin, miksi jossain saman tavaran saa halvemmalla kuin muualla. Tietty sekin vaikuttaa (vähäsen), käyttääkö kultakauppa 14 vai 18k kultaa.

Meillä "säästetään" siten, että hankinnat tehdään tulevaisuutta ajatellen. Voi olla, että loppusumma tulee itse asiassa näin kalliimmaksi, mutta jos tavaroilla on käyttöä myöhemminkin, nehän voi miinustaa hääbudjetista, vai mitä? Eli, sulhaselle teetetään puku, jota voi käyttää myöhemmin juhlissa ja minulle ostetaan kengät ja meikit sen mukaan, että niitä varmasti käyttää jatkossakin. Turhat koristelutilpehöörit jätetään meilläkin pois. Siisti pöytäliina ja kauniisti taitellut lautasliinat ovat ihan riittävä somistus juhlaamme. Häihimme kutsumme muutenkin vain ne ihmiset, jotka oikeasti haluaisimme juhlimaan kanssamme, joten siinä ei oikein voi säästää.

En ole mikään timanttiammattilainen, mutta tämä vaikuttaa asialliselta sivulta perehtyä aiheeseen itse. Timantit.com Tässä suora lainaus sivuilta: "Hionnan laatu vaikuttaa timantin ulkonäköön eniten kaikista 4C:stä." Puhtaudesta sen verran, että vielä SI1-luokan kivissä sulkeumat ei näy paljain silmin eivätkä vähennä kiven loistoa. Karaattihan sinulla oli jo tiedossa ja jäljelle jääkin sitten vain väri. Irtotimanttien väriluokitus tehdään sivustapäin katsomalla, mutta istutetussa timantissa keltaisuus alkaa näkyä ylhäältäpäin katsottuna vasta jossain I-luokan (eli "Top Crystal" Scan D.N. -luokituksen mukaan, jota yleensä Suomessa käytetään) kohdalla. Minulle kertoi eräs kultaseppä, että briljantti on kaikista loistavin, mutta timantin loistohan riippuu hionnan laadusta (viisteiden määrä, mittasuhteet) niin että varmaan hyvin hiottua princess-kiveä on kivempi katsella kuin pieleen hiottua briljanttia. Voithan käydä omalla paikkakunnallasi kultasepällä vertailemassa erilaisia kiviä, vaikka et sieltä mitään ostaisikaan. Näin tiedät sitten valmiiksi, mikä sinua eniten miellyttää.

Meillä sulhanen oli sitä mieltä, että kun mennään kihloihin, se on sama kuin olisi jo sanonut "tahdon". Siksi hänelle henkilökohtaisesti ei olisi välttämätöntä enää mennä naimisiin, koska sama lupaus toisen rakastamisesta ja yhteiselosta kuolemaan asti on jo kahden kesken tehty. Itse olen periaatteessa samaa mieltä, mutta vihille olemme siis menossa kuitenkin, sillä kyllähän kihlaus on lupaus avioitumisesta (eikä mua haittaa tippaakaan, että pääsen hössöttämään kaiken maailman hääjuttujen kanssa. ). Minäkin puhun kihlatustani poikaystävänä (tai boyfriendinä enkunkielisille kavereille), vaikka häiden ajankohta onkin jo tiedossa. Sulhanen tai kihlattu kuulostaa mun korvaan jotenkin tosi mahtipontiselta puhekielessä.

Hmm, jos nimen aikoo polttaa, viskata mereen tai palauttaa isälle, kun se kerran nykyään on "hyödytön", asia pitäisi varmaan muotoilla jotenkin tosi diplomaattisesti ja romanttisesti niin että siitä ei vaan voi loukkaantua. Periaatteessa itsekin tykkäisin kuitenkin jostain tämän tyyppisestä ohjelmanumerosta... Entäpä jos oman tyttönimensä antaisi paperilla sulhaselle? Itse saan hänen sukunimensä, joten hän voisi saada minun nimeni, mikä symboloisi sitä, että hänet toivotettaisiin tervetulleeksi minun sukuuni. Tai voisihan sen nimen ensin antaa omalle isälle, joka sitten ojentaisi sen sulhaselle tervetulotoivotusten kera. Toi puheen pitäminen voi kyllä olla todellinen haaste, kun mulla on usein muutenkin itku herkässä...

Niin, mutta jatkuuhan toiminta toki seuraavana vuonna - tai tänä vuonna ennen joulua, jos remppa etenee aikataulussa. Me lykättiin häitä vuodella, että päästäisiin vihille juuri Espoon tuomiokirkossa, mutta tuo urkujen puuttuminen kyllä harmittaa. Toimituskappelissahan on ihan hyvät jalkiolla varustetut "pikku-urut" Olisikohan mitenkään mahdollista roudata niitä kirkon puolelle..?

Itse olen ajatellut, että tennarit tulee olemaan varalla, jos ei koroissa jaksa koko päivää tepastella. Löysin kerran Stockan hulluilta päiviltä ihan siistit kermanvalkeat tennarit, jotka saa luvan kelvata. Lisäksi tennarit voi olla ihan kätevät miljöökuvauksen aikana, jos ei halua, että 8 senttiä piikkikorkoa uppoaa pehmeään maahaan.

Oho! Eli uruista ei sitten välttämättä lähde pihaustakaan 2011-2012? Olisiko jollain tästä projektista tarkempaa tietoa, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan sivuilta ei omaan silmään ainakaan sattunut mitään infoa. Olen itse pyörinyt seuriksella aikoinaan jonkin verran ja voin sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikki kyseisen srk:n papit sekä kanttorit ovat todella mukavia.