marrasmorsian

Pieni korjaus: olette jo kihlautuneet, koska naimisiinmenosta on sovittu.

Kurjensalolle ääni myös. t: harvinaisten nimien kannattaja (meitä on vain 2, Kurjensaloa myös alle 5)

Tuo oli meidän kihla. Vihkinä on nyt näistä http://www.jasmi.net/product_details.php?p=979 nuo leveämmät.

Tuota olen kuullut monen sanovan. Ei kyllä ole huomattu minkäänlaista eroa verotuksessa kumpainenkaan.

Sama tilanne meilläkin. Eli keksittiin ihan uusi nimi, ja se loppuu meihin kahteen. Tai saahan sen toki käyttöönsä kuka haluaa muistaakseni 100v päästä sen jälkeen, kun viimeinen meistä on kuollut.

Ei ollu hääpukua, maistraatissa hoidettiin tämä lähes normivaatteissa keskellä päivää. Ei lapsia, ei kuvia. Kaikki suhtautui oikein hyvin, isäni reaktiota odotin vähän kauhulla, mutta olikin vain iloinen. Äitini tiesinkin suhtautuvan hyvin, hänhän meni itse nykyisen miehensä kanssa naimisiin juurikin salaa kahden kesken, ja ilmeisesti siskoni jatkaa samaa perinnettä (mä olen ainoa joka tietää). Asiasta tiesi etukäteen vain yksi ihminen, eli toinen todistajista. Toinen todistaja sai tietää maistraatin hississä, mistä on kyse. Loput sukulaiset ja tutut infottiin sitten illan aikana häämatkalta puhelimitse ja tekstareilla.

Siinähän on se 14 päivän palautusoikeus, eli voit testata sormuksia vierekkäin. Palautusoikeutta ei ole kuitenkaan, jos sormus on tilaustyötä (ellei se ole vääränlainen) tai siinä on esim. kaiverrus.

Nimen voi vaihtaa muutenkin, kuten itse tein. Löytyy kyllä, ihan lähipiirissäni. Saa nähdä mitä siitä tulee, suhde kestänyt kuitenkin vuosia ja ihan ok tuntuu olevan.

Hetkinen, olette juuri kihlautuneet, vihki on jo olemassa, ollut aiemminkin? Häät 2v päästä? Olenko nyt tyhmä, vai enkö vain ymmärrä jotain? Mitä meni ohi?

Just noin. Hyvin todennäköisesti ei oltais menty naimisiin muuten, mutta tällä lailla varmistetaan että toinen perii kaiken. Muuten menis sukulaisille. Ja on siinä sekin, että nyt ollaan virallisesti toistemme lähiomaiset. Muussa tapauksessa olis vanhemmat, ja mieheni ei ole eikä halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, eivät ole nähneet yli 20 vuoteen erinäisistä syistä johtuen. Olispa tosi kiva, jos se nainen oliskin yht' äkkiä se lähin omainen jos jotain käy. Niin ja se mutsi perisi kaiken muuten...

Tuossa yllä kahdessa viimeisessä viestissä tulikin sanottua about kaikki mitä ajattelen.

Miehelläni on jollain lailla omituiset sormet, eli jos sormus on vas. nimettömässä, se painaa todella pahasti pikkurillin niveltä, joka kipeytyy siitä. Siksi ensin meinattiin, ettei tule sormusta, mutta sitten mies halusikin sormuksen, jota siis pitää etusormessaan, ei paina mihinkään. Käyttää tosin kun muistaa, ihan kuten minäkin (mun sormus on vas. nimettömässä). Ja tuosta, että sormus kertoo, onko joku varattu vai ei: mä ainakin olin varattu jo vuosia ennen kuin sormukset tuli, eli siitä asti kun mieheni kanssa yhteen mentiin... Ja toisaalta tunnen paljonkin sellaisia, jotka pitää sormuksia vas. nimettömässä, vaikka eivät ole naimisissa, kihloissa tai edes parisuhteessa. Eli mitä se sormus kertookaan? No ei sitten mitään. Yleisesti ajatellaan toki, että 1 sormus = kihloissa, 2 sormusta = naimisissa, mutta kun totuus on toinen. Mulle on aivan yks hemmetin lysti, montako sormusta kenelläkin on tai on olematta, ei se muuta mitenkään sitä, miten parisuhteestaan ajattelee. Nimenomaan! Todella naurettavaa. Elämässä on suurempiakin asioita, ja sitoutumisesta kertoo ihan muut asiat kuin renkaat sormissa.

Me ei olla sormusihmisiä, otin kuitenkin vihkisormuksen käyttöön, enkä pidä kihlaa ollenkaan. Alunperin meinasin, etten ota kihlaa enkä vihkiä, korut häiritsee. Kumpikin pidetään sormuksia kun muistetaan, mieheni vieläpä etusormessa, hui kauheeta! Tänäänkin hän on töissä ja sormus kotona. Mä laitan sormuksen sormeen kun kohta lähden töihin - jos muistan kaivaa sen rinkulan kaapista. Eli pointti on se, että viis sormuksista, ei ne kerro sitoutumisen asteesta hevon peen vertaa. Niin ja kun tosiaan käytän vain tuota yhtä sormusta, niin ne joiden kanssa on asia jostain syystä tullut puheeksi, olettavat että olen kihloissa, saan sitten korjata että olen kyllä rouva. Oletus tuntuu olevan aina että naisella 2 sormusta = naimisissa, 1 sormus = kihloissa, 0 sormusta = "ei mitään"...

Tuttu tilannut, kehuivat kovasti, kaikki sujui kuten pitikin.

Me mentiin muualla, mutta maistraatissa silti, ja kaavahan on sama kaikilla. Eli kesti vissiin 2 tai 3 min jopa.

Meneehän siihen toki jonkin aikaa, mutta ei mitenkään mahdottoman kauan. Noin 2-3 kuukaudessa selviää, jos ajoittaa oikein hakemuksen lähettämisen, mikäli nimenmuutos täytyy käsitellä nimilautakunnassa. Vuonna 2006 (jolloin itse hain nimenmuutosta) nimilautakunta kokoontui maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa, hakemus piti olla heillä noin 2vk ennen kokousta että ehti mukaan. Siitä sitten seuraavan kuun alkuun, kun muutoshakemus oli Virallisessa lehdessä, ja kuukausi siitä homma oli selvä. Jos ajoittaa huonosti, kuten itse tein, menee noin 5kk. Ja voihan sen nimen vaihtaa vihkimisen jälkeenkin, pidätte ensin omat nimet, ja kun nimenvaihtoruljanssi on selvä, teillä onkin yhteinen nimi.

Tiedän kyllä. Mutta kun virallinen nimi on se yhdysnimi, niin miksei sitä sitten käytetä joka paikassa? En vaan tajua. Jos se nimi tuntuu pitkältä, vaikealta tms, miksi sitten otti yhdysnimen? t: tyhmä mutta ei blondi

Me laitettiin sormukset uusiksi ekan kerran, kun oltiin oltu naimisissa reilut puoli vuotta, ja uudemman kerran, kun oltiin oltu vuosi naimisissa. Ja nyt on jo pariin kertaan mietitty noiden uusimista joihinkin uniikkeihin versioihin (ovat netistä korukaupasta tilatut). Käytetään sormuksia kun muistetaan, ei niillä ole suurta merkitystä meille, siksi niitä voi uusiakin kun siltä tuntuu, ihan muut asiat ratkaisee.

No helppoahan se olisi, jos yhdysnimeen päädyt: virallinen nimesi on se yhdysnimi, joten muut versiot unohdetaan.

Todistajien nimet kysyttiin siinä luukulla, kun ilmoittauduttiin että "ollaan nyt täällä, vihkiminen on 2min päästä", todistajat sitten vaan allekirjoittivat lapun siinä heti. Itse vihkihuoneessa he eivät tehneet muuta kuin katselivat, allekirjoituksia laitettiin vain minä ja mies, ja nekin vihkihuoneen vieraskirjaan, vihkijä oli allekirjoittanut vihkitodistuksen jo etukäteen.

Tuli muuten mieleen yksi kysymys: miksihän tuota sanotaan nykyään filigraanisormukseksi? Ikuisuuden ajanhan se oli Kaupunkisormus, ja nyt sitten muutama vuosi sitten nimi vaihtui.

No enpä sitten pääse polttareihinkaan. Olen tosi harvoin vapaalla viikonloppuisin, häitä ennen ehtii olla kaksi vapaata viikonloppua, joista ensimmäisenä olen itse matkoilla ja se jälkimmäinen on viikko ennen häitä.

Nimenomaan. Sen verran pitää omaa järkeäkin osata käyttää.

Vihkitodistus mukaan, niin saat samantien passin/ajokortin haettua uudella nimellä.

Tuossahan minä sen muutama viesti ylempänä kerroin, eli kyllä, vihkitodistus käy nimenvaihdoksen todistamiseen.