mehukannu

Onpa tosi harmillinen tilanne! Polttareiden siirto ei ilmeisesti onnistu? Onhan se vaikea osallistua mukaan jos ei pääse paikalle.. ehkä sitten laatuaikaa kaksistaan myöhemmin, morsian ja kaaso?

Itselläni oli "tiskin toisella puolella" työskennellessäni tapana pitää 24h-sääntöä. Vuorokauden kuluessa vastasin asiakkaalle jotain. Kyselin lisätietoja puhelimitse tai lähetin sähköpostin, jossa ilmoitin että tarjouspyyntö on vastaanotettu. Täytyy sen verran tuohon copy/paste -tarjoukseen sanoa, että itselleni ne käyvät aivan mainiosti. Olen siis nyt lähetellyt muutamia tarjouspyyntöjä kiinnostaviin paikkoihin. Näistä tarjouksista saa käsitystä paikan hintatasosta. Jos paikka sopii hintatasoltaan tarkoituksiimme, lähden kyselemään tarkempia tietoja. Ymmärrän, että tuntuu siltä, että asiakasta ei huomioida yksilöllisesti, jos laitetaan vaan tuollainen kaikille sopiva tarjous. Mutta sellaisenkin tarjouksen voi tehdä hyvin. On totta, että harmittavan usein itse tarjouksessa jätetään mainitsematta esimerkiksi juhlien pakollinen päättymisaika tai mahdolliset rajoitukset esim. baarin pitämiseen. Nämä pitäisi kuitenkin jokaisen ammattilaisen osata huomioida. Itse odotan vastausta tarjouspyyntöön muutaman päivän sisällä. Tällöin toivon, että ilmoitetaan edes, onko paikka vapaana. Useimmista paikoista olenkin saanut kuittauksen tai tarkentavia lisäkysymyksiä. Vähän ohi aiheen, mutta työpaikkani pikkujouluja varatessa tein päätöksen paikasta vuorokauden sisällä. Pyysin 6 tarjousta, joista 1 ei tullut vuorokauden sisällä. Tällöin päätös oli jo tehty ja tuo "myöhästynyt" ulkona. Elämä on julmaa ja nopeat syövät hitaat.

Voi että.. Itsessäni on ainakin sen verran "dramaqueenia" että toivon hyvien juhlien - olivat sitten häät tai vaikka synttärit - sytyttävän ideana vieraita ja osallisia. Miellän asian kuitenkin niin, että häissäni olen illan emäntä. Itsestäni ainakin on mukava kuulla kommentteja sekä onnistuneista juhlista että järjestelyistä. Meidän perheessä on aina puhuttu ja tunnettu "suuresti". Tätä vasten kokisin sen outona, jos vanhempani eivät kommentoisi millään tavalla häitämme. Tulevat appivanhemmat ovatkin olleet hieman vaisuja häiden suhteen. Onnitteluja ei tullut kihlautumisesta ja nyt kun olemme hieman puhuneet, että häät olisivat vuonna 2012 (juu, on pitkä aika vielä häihin!) niin ainoat kommentit ovat olleet epäuskoisia. Olemme seurustelleet 6,5 vuotta eli mistään järjettömästä pika-avioliitosta ei ole kyse. En nyt tarvitse mitään järjetöntä huumaa, mutta myös sulhasen mielestä olisi mukava, jos minut ikäänkuin toivotettaisiin tervetulleeksi perheeseen. Ihmisiä on vaan niin kovin erilaisia, että tavat ja mieltymykset ovat niin eri...

Enoni ottaa vähän turhan runsaalla kädellä alkoholia. Eikä siinä mitään. Mutta pienestä pitäen olen kuunnellut hänen kännisiä jorinoitaan siitä "kuinka hänestä piti tulla huippujalkapalloilija" ja "kuinka söpö tyttö sinä olet" ja "kuinka Pepe Willberg on hänen kaverinsa". Aivan sama, minkä kohtauksen hän järjestäisi, mutta en jaksa ihan normaalinakaan päivänä saati sitten juhlapäivänä kuunnella näitä jaaritteluja. Sukuaan ei voi valita mutta minä voin valita, kenen kanssa haluan juhlissa keskustella. Tässä tapauksessa häät eivät eroa muista (esim. yo) juhlista. 7-vuotiaana en osannut sanoa ei vaan kuuntelin jutut mukisematta keskellä yötä. Kun kerroin äidille (siis enoni sisko) tästä, enpä ollut enää asiaa yökylään. Tosi harmillista, koska enoni on mukava tyyppi mutta kun itse maksan niin itse valitsen myös seurani.

Kyllä saa tuntua pahalta jos tuntuu. Ja se on totta, että tänä päivänä yhdestäkin poikkipuolisesta sanasta morsiammen sanomana leimataan otsaan samantien "bridezilla". Miten tällaiseen tilanteeseen (hieman muunneltuna toki) olisi suhtauduttu, jos kyseessä olisi ollut esimerkiksi kummiksi pyytäminen? Itse olen työskennellyt pitkään ravintola-alalla ja järjestänyt myös työkseni häitä. Isojen juhlien ollessa kyseessä, on tärkeää, että langat pysyvät kädessä ja kokonaisuus on mietitty - tämä ihan myös riippumatta siitä onko kyseessä häät vai 50-vuotisjuhlat. Olen nähnyt myös niitä minun mielestäni "hirviömorsiammia", joiden parhaat ystävät muuttuvat orjatyövoimaksi häiden lähestyessä. Tätä vasten kaikkien osapuolten on hyvä harkita asiaa juurta jaksain. Mutta mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu myös tietty rehellisyys ja perustelut tällaisissa asioissa. Itse morsiammena olisin kyllä varmasti nyreissäni tilanteessa, joskaan en välttämättä löisi liinoja kiinni vaan kyselisin, onko kaikki hyvin. Nyt vaikuttaa siltä, että molemmat osapuolet ovat tahoillaan pahoillaan/loukkaantuneita. Tsemppiä Katalle jatkoon ja toivottavasti häänne onnistuvat!